"Perheeni"

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

"Perheeni"

Viesti kirjoittaja Bluffy lähetetty Ma Marras 04, 2013 5:41 am

Tarinan nimi: Perheeni
Ikäsuositus: K13(?)
Päähenkilöt: Nora
Tekijän huomautus: Tarina kertoo Noran elämästä sen jälkeen, kun hänet oli heitetty ulos kodistaan ja kuinka päättyi jengiin. Stoori kerrotaan Noran näkökulmasta ja muita tarinassa esiintyviä hahmoja on Caen Daeh ja hänen jenginsä ja muita random tyyppejä XD Pituus on varmaan 2-3 lukua.
_____________________________________________________
1. Luku

"Ulos täältä kuin olisit jo, kummajainen." huusi mies, jota kutsuin joskus isäksi. Sen sanottuaan, hän otti minusta kiinni niskastani ja heitti ulos ovesta ja katsoi minuun sivusilmällä hetken. Hän käänsi katseensa ja sanoi murheellisena: "Tytärtämme.... ei enää ole." ja tämän jälkeen paiskasi oven kiinni. Ja minä jäin tuijottamaan ovea vähäksi aikaa, kuin olisin odottanut vielä jotain. Otin taskustani tummansinisen satiinisen hiusnauhan ja sidoin pitkät, vaaleat lainehtivat hiukseni nauhalla, jonka laitoin vielä rusetille. Tämän jälkeen otin linkkuveitseni ja leikkasin hiukseni nauhan yläpuolelta. Katsoin hiuksiani kädessä ja asetin ne kotioven portaalle, katsoin vielä hetken niitä ja pyysin hiljaa mielessäni anteeksi. Mulla ei ollut enää mitään jäljellä Meredithin kaupungin laitamailla, joten lähdin ensimmäiselle matkalleni kodittomana kohti satamaa.

Kävelin parin kilometrin verran ennen kuin saavuin perille. Onneksi sää oli lempeä, ei liian kylmä eikä liian kuuma, kuitenkin syksy oli jo lähestymässä ja mietin selviänköhän talven yli. Olin tehnyt kuitenkin päätökseni enkä aikonut palata takaisin, joten päätin vain katsoa miten minun käy. Luulisi 14-vuotiaan nuoren ihan hyvin pärjäävän ihmisten keskellä. Löysin tähteitä syötäväksi baarien ja ruokakapakkojen takaovilta. Kiertelin katuja pitkin ja ilta hämärtyi. Ensimmäinen yö ulkona, ajatus hieman pelotti, mutta löysin yhdeltä sivukujalta sopivan pahvilaatikkoläjän vuoteeksi ja suojaksi katseilta ja kävin maaten.

Heräsin yöllä ihmisten nauruun ja muihin outoihin ääniin. Nousin laatikoiden seasta tutkiakseni, mitä oli tekeillä. Näin miehen tyylikkään naisen seurassa ja nämä olivat näyttäneet nauttineen jotain ja nainen poltti jotakin pientä kääröä, josta levisi jopa viiden metrin päähän kummallinen haju. Päätin painua takaisin nukkumaan ja käänsin selkäni, kun samalla mies otti olkapäästäni kiinni ja kysyi: "Mitäs tämmöinen nuori täällä tekee tähän aikaa?" En vastannut ja nainen tuli pian perässä ja otti veitsen povestaan ja lähestyi minua. Pelästyin ja potkaisin ukon nilkkaan, joka sitten huusi kivusta ja horjahti naisen päälle, ja pääsin juoksemaan karkuun. Jonkin ajan päästä pysähdyin katoin taakseni ja huokasin, kun ketään ei ollut perässäni. En oikein saanut nukuttua enää sinä yönä ja istahdin laiturin reunalle ja katsoin kauas merelle ja näin kuinka aurinko nousi jo.

Seuraavat päivät elin nukkuen päivät ja valvoen yöt etsien ruokaa ja vaate riepuja talvea varten. En enää uskaltanut nukkua öisin sen tapahtuman jälkeen, joten päätin vaihtaa rytmin ja aloin yöliikkujaksi. Välillä sain paeta vartijoita ja kapakkojen omistajia, kun vein ruokaa ikkuna laidoilta ja keittiöistä. Onneksi oli vielä pieni kokoinen ja vikkelä, että mahduin koloihin, johon aikuiset eivät mahtuneet. Yhtenä yönä olin tutkimassa taas sivukujia, jos löytyisi jotakin hyödyllistä. Tonkiessani roskiksia ja laatikoita minua alkoi kamalasti väsyttää, mutta yritin pysyä hereillä ja kävin välillä huuhtelemassa naamaani merivedellä, mutta aina se väsymys tuli takaisin. Sitten vain kaaduin maahan ja nukahdin.

--Jatkuu--


Viimeinen muokkaaja, Bloodyfighter pvm Ma Marras 04, 2013 5:42 am, muokattu 1 kertaa
avatar
Bluffy

Viestien lukumäärä : 303
Join date : 02.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: "Perheeni"

Viesti kirjoittaja Bluffy lähetetty Ma Marras 04, 2013 5:42 am

2.luku

Heräsin ja availin hieman silmiäni, mutta valon paljous häikäisi. Nousin istumaan ja hieroin silmiäni ja huomasin olevani jossain sisätiloissa. Katsoi ympärille ihmeissäni, mutta samalla pieni pelko vilisti sisälläni. Olin kohtalaisen kokoisessa huoneessa, jonka seinät olivat ulkotiiltä ja kivilattia oli osittain räsyisten mattojen ja lakanoiden peitossa, yhdessä nurkassa oli nokinen kamiina. Itse istuin huoneen takanurkassa jonkin säkkikangaspatjalla, joka täytetty heinillä ja oljilla.

Yritin muistella mitä oli tapahtunut, mutta huoneen lämpö sai minun ajatukset muualle. "Se heräsi se heräsi. Johtaja johtaja, se heräsi!" Käänsin katseeni ääneen tulosuuntaan päin ja näin pikkupojan huutelevan portaita ylös. Pikkupoika katsoi välillä minuun ja välillä ylös ja huusi jollekulle, kunnes kuului askeleita portaissa. Minä vetäydyin hieman nurkkaan päin, samalla kun joukko nuorempia ja vanhempia poikia tuli huoneeseen. Heitä oli vähän päälle kymmenen ja viimeisenä tuli isokorvainen kettu, jonka iso hattu peitti silmät, mutta näin muuten hänen kasvonsa. Hänen itsevarma olemus ja kylmä hymy sai minut hermostumaan, ja hän huomasi sen ja purskahti nauruun.

Minä katsoin kummastuneena hänen naurukohtausta ja ihmettelin että mitä tuota vaivaa. Hän nosti hieman hattuaan, mutta sen verran, että näin silmät. Hän kysyi minulta huvittuneena: "Mistä moinen kireys?" jatkoi vielä hieman nauruaan ja muukin porukkaa hymyilivät huvittuneena. Yritin vastata, mutta en oikein saanut sanotuksi mitään ja samalla nuori mies seisoi jo edessäni. Sain jotenkin sitten sanotuksi: "Kuka olet?" Toiset kuiskailivat taustalla kuin olisin kysynyt jotain tyhmää. Nuori kettumies käski katseellaan muiden hiljentyä ja kääntyi takaisin minuun ja vastasi virne naamallaan: "Olen Kuunsirppien johtaja Caen Daeh. Ja varmaan kohta kysyt, missä olet." Nyökkäsin vastaukseksi ja hän vastasi, että olen heidän tukikohdassaan maan alla, turvassa ja olin kuulema nukkunut täällä jo parin päivän ajan. Sen jälkeen hän kertoi, mikä oli "Kuunsirpit". Kuunsirpit oli poikajengi, joka koostuu kodittomista nuorista ja lapsista. "Kaikki on yhtä perhettä täällä. Ketään ei jätetä tai petetä."

Kerrottuaan jonkin aikaa jengistään ja porukasta, pikkupoika tuli vetelee kevyesti Caenin letistä ja kysyi anovin silmin, että joko syödään. Caen hymyili ja pörrötti pojan päätä ja nyökkäsi vastaukseksi, jonka jälkeen pikkupojan suulle levisi leveä hymy ja juoksi portaita ylös ja minäkin hymyilin katsoen hänen perään. Pian sieltä tultii isohkon korin kanssa ja pikkupoika tarjosi minulle jonkin sortin suolalihaa ja kiitin siitä. Syödessämme Caen loikoili patjalla ja avasi suunsa ja kysäsi: "Sinä taidat olla koditon, vai kuinka?" Vastasin kyllä ja kerroin että parin viikon ajan, mutta en sanonut sanakaan enempää. Caen hiljeni ja katsoi pikkupoikaan ja totesi: "Pikku-Tom on tainnut tykästyä sinuun." Minä katsoin hieman ihmeissäni Caeniin ja sitten pikkupoikaan ja söin suolalihaani. Sitten hän kysyi nimeäni. Olin hetken hiljaa ja vastasin hieman nolona: "Nora, Nora Le Ervah." ja kun olin sanonut sen, porukka jähmettyi paikalleen ja alkoivat nauraa, mutta Caen oli hiljaa ja hymyillen kysyi: "Kiinnostaisiko liittyä joukkoon? Talvi on rankkaa aikaa täällä ja sotilaatkin on kiusana." Mietin hetken miten oikein minun pitäisi vastata ja lopulta vastasi myöntävästi. "Se on sitten päätetty", hän napsautti sormiaan ja huusi tovereilleen: "Toverit, tervehtikää uutta perheen jäsentä, Nora Le Ervaah!" He huusivat tervehdyksen ja Pikku-Tom syöksähti syliin ja hymyili mulle. Tunsin lämmön sisälläni, jota en uskonut enää tuntevani. Ehkä elämä voi jatkuakin vielä iloisin mielin.

--Jatkuu--
avatar
Bluffy

Viestien lukumäärä : 303
Join date : 02.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: "Perheeni"

Viesti kirjoittaja Bluffy lähetetty Ma Marras 04, 2013 5:43 am

3.luku

Nyt olen 18 täyttänyt ja neljä vuotta olen jo asunut uuden perheeni luona. En ole kyllä vieläkään kertonut heille olevani tyttö, sillä pelkäsin joutua taas hylätyksi ja kodittomaksi. Kun kerran olen onnistunut hämäämään tähän asti ja pystyn jatkossakin. Viihdyin tässä porukassa ja enkä halunnut menettää sitä, he kaikki olivat kuin veljiä minulle ja kutsunkin heitä veljikseni välillä. Tietenkin porukkaa on lähtenyt kasvaessaan, mutta aina niitä uusia perheenjäseniä liittyy joukkoon. Viime talvenkin aikana sai katsoa, kun kasvanut Pikku-Tom haastoi riitaa erään häntä isomman jätkän kanssa. Huvittavinta oli se, kuinka pieni ja vikkelä hiiri voitti isomman, vähän kömpelömmän siilin tappelussa. Paljon hyviä ja hauskoja muistoja olen saanut näiden vuosien aikana ja olin melkein unohtanutkin edellisen "perheeni". Tosin viime talven aikana, kun olin vahtivuorossa yksin jengin tukikohdassa ja tutkiskellessani kädessäni ruosteista naulaa, huomasin kuinka se vääntyi ja meni sitten poikki. Ihmettelin tapahtumaa ja muistin että olin jostain lukenut vastaavasta ja tajusin hallitsevan elementtiä ja vieläpä metallia. Samaa kuin eräs tuntemani henkilö. Elementillisiä oli kuulema viime aikoina oikein metsästetty, joten pidin sen sitten salassa muilta oman, että heidän turvallisuuden vuoksi.

Kevät oli koittanut Meredithin satamassa ja joka vuosi oli tapana aina siivota jengimaja talven jälkeen ja kunnostaa talven aikana tulleet vauriot. Onneksi viime talvi oli leudompi edellisiin verrattuna, joten ei ollut paljoakaan kunnostettavaa. Vain vähän piti siivota. Kantaessani roinia ulos jengimajasta, josta oli tullut uusi kotini, näin Johtaja Caenin istuvan jonkun katoksen päällä ja katsovan kaukaisuuteen. Sitten hän hyppäsi alas katokselta ja ilmoitti käyvän hoitamassa pari asiaa. Minä vain kannoin viimeiset roinat läheiselle kärrylle ja lastasin ne kyytiin ja ajaja käski aasinsa liikkeelle ja lähti roiniemme kanssa ja minä katsoin vähän aikaa perään ja sitten ympärilleni odottaen johtajan paluuta.

Illempana Johtaja Caen palasi parin muun jengiläisemme kanssa kantaen puulaatikoita. Ne oli täynnä alkoholijuomia ja oli mukana muutana mehupullokin ja jotain outoja kääröjä. "Huomenna on sitten pojat tiedossa tyttöseuraa" Caen sanoi äännekkästi leveästi hymyillen. Muu porukka oli innoissaan, minäkin yritin näyttää, sillä en oikein välittänyt niistä. Aina tuolloin olen ollut sivummalla joko hoitamassa tarjoilun tai sitten tehnyt omia askareitani. Seuraava ilta koitti ja majassa soi musiikki ja nauru. Jengin nuorimmat oli jätetty yläkertaan, kun muut ja neidot olivat alakerran huvittelu huoneessa, josta oli muutama oviaukko makuuhuoneisiin. Minut oli revitty alakertaan mukaan ja nojailin seinään samalla siemailen hiukan terästettyä mehua. Katsoin kun johtaja ja neljä muuta veljeäni piti neitojen kanssa hauskaa ja he näyttivät vähän olevan humalassa ja ne käärötkin taisivat sisältää lieviä huumausaineita.

Juuri kun ajattelin panna nukkumaan, niin yksi majaan tulleista tytöistä taputti minua selkään ja minä käännyin ja näin minua nuoremman, varmaan 16-17, sinisilmäisen, tummahiuksisen tytön katsovan minuun. Minä katsoin hänen taakseen pettyneenä kuinka hänen "seuralainen" oli nukahtanut sohvalle kuola valuen poskella. Tyttö otti kädestäni kiinni ja pyysi juttuseuraa minusta. Kun olin aikeissani kieltäytyä, näin johtajan iskevän silmää minulle, kuin rohkaisuksi samalla kun hän itse meni toisen tytön kanssa toiseen huoneeseen tiepuisesta ”lakanaovesta”. Tietenkin minua alkoi nolostuttaa, mutta kun tyttö kysyi vaan juttuseuraa, joten lopulta suostuin. Tyttö hymyili ja haki meille uudet juomat, kun minä katsoin vain maahan miettien mihin tuli nyt suostuttua. Menimme toiseen huoneeseen ja istahdimme patjalle juttelemaan. Hän kysyi nimeäni ja ikääni ja minä vastasin rutiinilla ja sen jälkeen kertoi hänen nimensä olevan Casandra. Hän tarjosi hakemaansa juomaa ja siemaili omaansa. Katsoin lasiini, kuinka punertava juomani kupli pieniä kuplia ja hetken päästä join itsekin. Jonkin aikaa juteltuamme päässäni alkoi huimata ja tyttö taisi huomata sen ja oli kaatamassa minua maaten ja yritti tulla päälleni. Säpsähdin siihen ja otin tytön ranteesta kiinni ja tympääntyneenä sanoin hänelle: "Taisit laittaa juomaani jotain, vai kuinka?" Tyttö ärsyyntyi ja änkytti vastaan. Minä en jaksanut kuunnella sitä, vaan päästin irti hänen ranteesta ja poistuin ulos selvittämään pääni, samalla kun hän huusi perääni: "Minua ei torjuta näin!" Vähän ajan päästä tytöt tuli ulos majasta ja Casandra oli myös joukossa ja katsoi minuun vihaisesti ja nakkeli niskojaan. Hieman värisin siinä oven suussa, en vain kylmästä, vaan myös pelosta. Olin laskenut suojaukseni ja salaisuuteni oli vähällä paljastua.

Päiviä myöhemmin olin taas majalla vahtivuorossa, kun muut olivat ulkona etsimässä ruokaa. Harjoittelin elementtivoimieni hallitsemista ja muokkailin naulanpätkiä ja onnistuin tekemään niistä veitsen kaltaisen esineen. Aikaa kului, mutta porukka ei kuulunut ja aloin huolestua, mutta odotin vielä päivän valon ennen kuin menin yöllä ulos etsimään heitä. Juoksin katuja pitkin ja huusin heidän nimiään, mutta vastausta ei kuulunut. Päädyin lopulta pimeälle kujalle, josta löytyi tappelun jälkiä joka puolella. Tutkin tarkemmin kujaa ja huomasin veren roiskuneen ja olin vähällä oksentaa, mutta silloin huomasin Johtaja Caen Daehin hatun maassa ja nostin sen. Sitten huomasin nuolia seinillä ja päättelin heidän joutuneet sotilaiden vangiksi. Seisoin hetken hiljaa paikallani, kuin pitäen hiljaisen hetken tovereilleni, veljilleni. En pystynyt oikein itkemään, mutta pari tippaa tuli, mutta siihen se jäi. Ihan kuin olisin osannut odottaa tätä. Päätin palata majalle. Siellä otin pienen laukun, johon pakkasin jengin säästöt ja vähän muonaa ja lähdin satamaan. Katsoin laiturilla laivoja jonkin aikaa ja nousin vain jonkun kyytiin ja laivan lähtiessä näin, kun sotilaita meni sille sivukujalle, missä Kuunsirppien maja sijaitsi. Järkytyin hieman, mistä he tiesivät mennä sinne, mutta olin iloinen että lähdin ajoissa.

Merellä katsoin yli laidan ja olin hiljaa. Otin käteeni Kuunsirppien tunnuskoruni ja olin aikeissani heittää sen mereen, mutta käteni pysähtyi, kun muistin ne iloiset hetket heidän kanssaan. Katsoin korua ja mietin kuinka olin menettänyt perheen, joka oli ollut turvani ja suojani, jakanut ilot ja murheet kanssani. Olin viimeinen Kuunsirppi ja yksin. Sitten levisi naamalleni pieni hymy ja laitoin korun takaisin käsivarteeni. Heidän ansiostaan olin elossa ja oppinut taitoja selviytymään karussa maailmassa ja ne oli nyt aika ottaa tosikäyttöön. Nostin katseeni laivan menosuuntaan ja siellä odotti minulle tuntematon maailma ja ties mitä muuta. Sitten katsoin ylös kuinka lokit lensi laivan yli ja sanoin hiljaa: "Kiitos, veljeni."

--LOPPU--
avatar
Bluffy

Viestien lukumäärä : 303
Join date : 02.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: "Perheeni"

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa