Alternative life

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Alternative life

Viesti kirjoittaja Bluffy lähetetty Ke Marras 13, 2013 4:25 am

Tarinan nimi: Alternative life (suomeksi Vaihtoehtoinen elämä)
Päähenkilö(t): Nora ja hänen ympärillään pyörivät henkilöt
Ikäsuositus: K13-K15?
Tekijän huomautus: Eli siis Noraa koskeva tarina, jossa hän teki toisenlaisen valinnan neljä vuotta sitten ja elää sitä...Myös hänen perheensä tulee tutummaksi tämän myötä. Jossain vaiheessa saattaa myös tulla vähän "hurjempaa materiaalia"...Tulee muutama luku kaiketi...
____________________________________________________________________________________________
1. Luku: Alku

Aurinko nousi horisontistaan ja ensimmäiset säteet alkoivat valaista satamakaupunkia herätellen sitä pikkuhiljaa. Meredithin hiljaisille kaduille alkoi ilmestyä väkeä. Kaupat aukesivat ja satamassa lastattiin tavaraa laivoihin ja laivasta laiturille. Säteet ylsivät hetkeä myöhemmin myös kaupungin ulkopuoleisille niityille ja metsiin, saaden kastepisarat kimmeltämään ja usvan nousemaan hetkeksi kylmähkön yön jäljiltä luoden satumaisen näyn. Lopulta säteet ylsivät hieman syrjäiselle talolle. Aurinko värjäsi kullanruskeaksi vaatimattoman kolmikerroksisen puutalon ja sai hieman tuhruiset ikkunan ruudut kiiltämään himmeästi. Säteet yrittivät myös valaista nuoren napakettu tytön huonetta verhon raosta. Valo sai nukkuvan lapsen reagoimaan itseensä, mutta tyttö käänsi vain kylkeään ja jatkoi uniaan. Myöhemmin kuitenkin hän heräsi alakerrasta kuuluvaan kutsuun. ”Olisi jo aika herätä, Nora!” Tyttö reagoi ääneen ja käänsi taas kylkeään, mutta toisen kutsun jälkeen nousi sitten pystynnäksi ja katsoi sitten verhon raosta tulevaa valoa kohti. Se häikäisi vastaheränneen tytön silmiä. Hän käänsi selkänsä ikkunaan päin, siirsi peiton pois päältään ja laski jalkansa lattialle jääden sängyn reunalle vielä istumaan. Tyttö hieroi kasvojaan hetken ja pysähtyi sitten paikoilleen nojaten jalkoihinsa. Hän näki tutut vaatteet hajallaan lattialla ja muisti sitten eilisen tapahtumat.

Noran isä oli saanut selville tytön salaisuuden naamioitumistaan. Tämä oli järkyttynyt tyttärensä touhuista ja oli vaatinut sen loppuvan. Nora oli tietenkin sanonut ensin ei, mutta lopulta oli alistunut isänsä tahtoon ja oli luvannut olla enää naamioitumatta pojaksi. Nuori tyttö hieroi päätään ja huokaisi. Hän nousi sängyn laidalta pystyyn ja keräsi vaatteet lattialta katsellen hetken niitä ja sitten heitti ne sänkynsä alle pois näkyvistä. Hän ei kyllä aio antaa oppimansa imitaation taitojen mennä hukkaan, vaikka häneltä kiellettiin pojaksi pukeutuminen. Eilisestä huolimatta hänessä oli vielä uhmaa jäljellä, ettei hän anna täysin periksi isänsä tahtoon, vaikka hän kunnioittaakin tätä.

Kutsu kuului jälleen alakerrasta ja Nora vastasi tulevansa pian. Vielä yöpuvussaan oleva Nora käveli puisen metrin korkuisen lipaston luo ja avasi yhden vetolaatikoista. Hän etsi sieltä housut jalkaan ja vaihtoi paitansa vihertävään lyhythihaiseen kietaisu paitaan ja solmi sen kiinni kankaan palasella vyötärön kohdalta. Hän vilkaisi sitten lipaston päällä seisovaan peiliin ja harjasi sitten nopeasti lainehtivat pitkät vaalean hopeiset hiuksensa ja solmi ne löysähkösti narun pätkällä. Hän poistui huoneestaan ja riensi portaille kipittäen niitä alas kolmannesta kerroksesta asti alakertaan. Alahaalla William ja Mel olivat jo aamiaisella, ja Noran saapuessa viimeisille portaille hän hidasti menoaan ja kuuli vanhempiensa juttelevan hänestä, mutta vain pari sanaa. Mel, Noran äiti, huomasi tyttärensä portaikossa ja pyysi hymyillen häntä aamiaispöytään. Nora totteli ja katsoi hiljaa hieman tuimana isäänsä, kun käveli tämän ohi. William ei kiinnittänyt huomiota tyttäreensä vaan jatkoi lehtensä lukua nojatuolissaan oikaisten lukulasejaan. Mel ojensi Noran eteen aamiaisen ja katsoi hetken hiljaa tyttöään, kun tämä alkoi syödä leipää ja pari omenan lohkoa. ”Voisitko sitten käydä syömisen jälkeen satamassa hakemassa leipurilta lisää leipää? Minulla ja isälläsi on muita hommia tehtävänä.” Nora katsoi hetken äitiään syödessään ja käänsi katseensa takaisin lautaseen ja vastasi mumisten myönteisesti.

Hetkeä myöhemmin Mel katsoi ikkunasta, kun Nora oli jo matkalla satamakaupunkia kohti. Huokaistuaan hän kääntyi miehensä puoleen vakavana ja ärtyneenä kädet lanteillaan. ”Oliko se eilinen 'keskustelunne' oikeasti tarpeen? Hän on vasta lapsi. Ja nyt ette edes puhuneet toisillenne.” William liikautti syvän vihreitä silmiään viimein pois lehdestä vaimoonsa, mutta siirsi ne melkein saman tien takaisin lehteen. ”Hän on jo neljätoista. Tytön pitäisi jo käyttäytyä ikäistensä mukaan eikä huijata toisia valehtelemalla ja huijaamalla olevansa joku muu.” Mel tympääntyi miehensä perusteluihin ja käveli reippain askelein tämän eteen ja otti tämän lehden heittäen sen tieltään. William tyrmistyi lehden heitosta, mutta ei kerennyt sanoa mitään, kun Mel oli jo hänen sylissään istumassa. ”Eikö meidän pitäisi hyväksyä lapsemme sellaisenaan kun hän on?” Mel katsoi miestä vakavana. William oli hiljaa ja syventyi tapansa mukaan ajatuksiinsa vältelläkseen vastaamista, mutta Mel ei antanut sen tapahtuvan vaan nosti kädellään miehen katseen takaisin itseensä ja katsoi tätä kysyvästi. ”Keneen sinä sitten rakastuit vuosia sitten, jos et minuun? Vai oletko jo unohtanut?” William naurahti hiljaa pienen hiljaisuuden jälkeen. Hän muisteli heidän ensitapaamista ja nuoruusvuosiaan. ”Niin, olit aika vahvaluonteinen ja rasavilli.” ”Mitä eroa muka sitten Noran tapauksessa on?” Mel kysyi mieheltään kiukkuisen oloisena. William hiljentyi jälleen ja pysyikin hiljaisena. Mel tuhahti. ”Sitähän minäkin. Etkö voisi antaa anteeksi hänelle? Hän on sentään tyttäremme ja perinyt luonteemme. Hän ei tarvitse rangaistusta, vaan pientä rohkaisua olla oma itsensä.” William katsoi jälleen naista ja tämän kiiltävän violetin värisiä silmiään. Jotenkin hän ei odottanut kuulevan tuollaisia sanoja vaimonsa suusta, joka oli itse elänyt erakkomaista, ”sivistämätöntä” elämää nuorempana. Hetken mielensisäisen pohdinnan ja turhautumisen jälkeen, hän lopulta totesi sitten tämän olevan oikeassa ja sanoi aikovansa puhua Noran kanssa uudestaan. Mel hymyili tyytyväisesti vastaukselle ja nousi miehen sylistä heilauttaen poninhännällä olevia mustia, lainehtivia pitkiä hiuksiaan. ”Hyvä, sitten voinkin nyt lähteä tästä töihin rauhallisin mielin.” William tuhahti hieman huvittuneena vaimonsa luonteelle ja pyysi sitten tämän olemaan varovainen. Viime aikaiset levottomuudet eivät ole hellittäneet. Mel nauroi hymyillen avatessaan ovea. ”Ole huoleti. En minä pelkää paria sotilasta metallitikkujensa kanssa. Pärjään kyllä.” Tämän sanottuaan, hän sulki oven perässään.

Ilta koitti ja aurinko oli jo melkein laskenut horisonttiin. Päivällinen oli nautittu ja Nora oli vetäytynyt huoneeseensa lukemaan kirjaa. Lukuhetki kuitenkin keskeytyi, kun oveen koputettiin. Nora nosti katseensa kirjasta oveen, kun hänen isänsä raotti sitä ja kysyi, olisiko Noralla hetki aikaa jutella. Tyttö nyökkäsi arasti ja laittoi kirjan sivuun samalla vetäen jalkansa lähelleen. William istahti tytön sängyn toiseen päähän ja oli hiljaa jonkin aikaa ennen kuin sanoi jotain. ”Juttelin tuossa äitisi kanssa aiemmin. Olen miettinyt, mitä sanoin eilen ja olen pahoillani, että huusin sinulle.” Nora katsoi kummissaan vaaleatukkaista isäänsä. Hän ei juuri koskaan ole pyydellyt anteeksi tai antanut periksi tai vastaavaa vaan aina ollut tiukka jääräpää, ainakaan hänen muistiin. Mies selitti, että tytön teko oli kuitenkin väärin, mutta hän oli suurennellut liikaa asiaa ja Nora nyökkäsi ymmärtävänsä ja sai sitten tilaisuuden selittää tekonsa syyn. Hän ei tuntenut sopivansa tyttöporukoihin, vaan tunsi itsensä ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Selittäessään häneltä lipsahti vahingossa imitaation opetuksilla käynnit ja tyttö hiljeni kuin muuriin törmännyt kivi. Nora jopa sulki silmänsä ja odotti taas isänsä räjähtävän, mutta niin ei käynyt. Tyttö rajoitti toista silmäänsä ja näki isänsä vain tuijottavan hiljaa hieman ihmeissään tyttöön päin. Sitten hän kysyi, kuinka kehittynyt hän oli siinä ja tytär vastasi, että aika hyvin, kun oli hämännyt hänen ikäiset pojatkin. Mies syventyi jälleen mietteisiinsä ja Nora oli hiljaa pikkuisen arkailen, odottaen tuomiota. William lopulta sitten sanoi; ”Tuskin taidostasi on haittaa, joten hyväksyn sen. JOS et käytä sitä väärin perustein.” Hän korosti, ja hiljeni taas hetkesi. ”Ehkä myös voin antaa luvan sinulle harjoitella äitisi kanssa 'itsepuolustusta' hieman.” Nora ei voinut hetkeen uskoa isänsä sanoja, mutta ponnahti sitten iloisesti halaamaan tätä kiittäen. Tähän asti hän oli kieltänyt tytöltä taistelulajien opettelua. Nämä muka olisi aiheuttanut lisää ongelmiin joutumista ja herättäneet liikaa huomiota. Onhan äidin tausta hieman arveluttava joistakin kaupunkilaisista. Williamkin hymyili hieman ja halasi tytärtään silittäen tämän päätä. Kohta hän nolostuikin tilanteesta ja yski hieman vakavoituen ja kehotti tytärtään päästämään irti ja menemään alakertaan katsomaan, olisiko Mel tehnyt jotain iltapalaksi. Nora naurahti isälleen ja harppoikin sitten ovelle ja katsahti vielä isäänsä kiittäen tätä ja riensi alas sitten. Napakettumies jäi vielä hetkeksi Noran huoneeseen ja katseli ympärilleen. Kuinka aika oli rientänytkään. Sitten hän huomasi kuun kajon tulevan sisään verhon raosta ja raotti sitä lisää. Hento sirppi näkyi leijuvan horisontista hiljaa puiden yläpuolelle levittäen kylmän kaunista valoaan. William hymyili hetken ja lähti sitten huoneesta, jättäen sen tyhjäksi.

***

Talvi alkoi saapua Meredithiin muutamia viikkoja myöhemmin ja alakerrassa Nora nojasi ikkunalautaa vasten pää leväten käsien päällä ja katsoi ulos, kuinka ensimmäiset lumihiutaleet laskeutuivat taivaalta peittäen maan valkoiseen vaippaansa. Mel oli huoneen toisessa päässä tiskaamassa aamuisia tiskejä hyräillen jotain sävelmää. Ovi narahti lähellä Noran vieressä ja William astui sisään kantaen halkoja sylissään. Hän vei halot takan viereen ja latosi niitä takan sisään valmiiksi iltaa varten. ”Ilma on alkanut jo viiletä.” mies totesi. Nora käänsi katseensa takaisin ikkunaan. Niin, ilmat ovat viilentyneet. Onneksi he saivat kerättyä viime viikon aikana viimeiset hedelmät puista ja juurekset ja mukulat pienestä kasvimaasta. Sillä pitäisi hieman pärjätä talven yli, mutta tietenkin muut perustarvikkeet käydään ostamassa satamasta kuten ennenkin. Tosin, jos tulee paljon lunta, kaupunkiin pääseminen voi hieman vaikeutua. Onneksi rannikkoalueilla ei sada kovin paljon lunta, että siitä koituisi suuria ongelmia. Ainakaan usein.

Mel lopetteli tiskinsä ja tuli tyttärensä taakse seisomaan ja katsoi myös ulos. Kohta hän hymyili ja pyysi sitten Noraa käymään huoneessaan hakemassa takkinsa. Hän haluaisi käydä hänen kanssaan metsässä kävelemässä. Nora kääntyi hieman äitiinsä päin utelias ilme kasvoillaan. Nora ei kuitenkaan kauaa viivytellyt vaan riensi ylös kolmanteen kerrokseen hakemaan takkinsa. William pohti, mitä Melin mielessä liikkui, kun tämä laittoi jo omaa takkiaan ylle ja heilautti tumman vihreätä hamettaan pari kertaa oikaisten sitä. Mustahiuksinen nainen huomasi miehensä epäilevän ilmeen ja nauroi. ”Kai minä saan viettää laatuaikaa ainokaisen tyttäreni kanssa?” William käveli vaimonsa luo. ”Tietenkin, mutta mietityttää vain, mitä sievässä päässäsi liikkuu.” Tämä hymähti hymyillen ja taputteli sormellaan Mel'n ohimoa. Samalla Nora tuli takaisin alakertaan ruskean takkinsa kanssa ja nappasi sitten ovella saappaansa jalkaan ja odotti, että hänen äiti lopettaisi isän kanssa leikittelyn.

Kohta puolin äiti ja tytär oli kävelemässä kohti metsää. William katsoi heidän katoamista metsään ikkunasta ja meni sitten nojatuoliinsa lukemaan lehtistä. Metsässä kaksikko katselivat vielä osittain värikkäitä puiden lehtien ja lumisateen kauneutta. Luntakin oli kertynyt mukavasti ja oli hyvin pehmoista jalkojen alla. Olihan se satanut koko aamun eikä näyttänyt hellittävän. Mel jättäytyi hieman jälkeen potkimaan lunta varovasti kengällään kuin tutkiskellen sitä, kun Nora jatkoi vaan matkaa huomaamatta äitinsä jääneen taaemmaksi. Yllättäen Nora tunsi niskassaan kylmän tuntuisen tönäisyn ja kääntyi nopeasti katsomaan taakseen pidellen niskaansa. Hän näki äitinsä nauravan ja pyörittämässä käsissään jo uutta lumipalloa. Norankin naamalle levisi iloinen hymy ja alkoi itsekin tekemään pientä lumipalloa ja heitti sen äitiään kohti. Lehtiset lumipallot lensivät puolen ja toisin, ja nauru ja kiljahdukset kaikuivat metsässä. Jonkin ajan kuluttua kaksikko makasivat lumisessa maassa hengästyneinä ja nauroivat vielä hiljaa. He katselivat metsää ja Mel'ille tuli mieleen kotimetsänsä Lasarassa. Hän hymyili levollisesti itsekseen muistelleessaan sen tuoksua ja ääniä. Muisteli kuitenkin keskeytyi, kun Nora kysyi äitiään. Mel naurahti ja nousi pystyyn huomatessaan Noran ihmettelevän ilmeen. ”Ei tässä mitään, tyttöseni. Kunhan muistelin omaa lapsuuttani ja kotimetsääni.” Noran ilme näytti huojentuvan. Mustahiuksinen nainen nousi jaloilleen ja puisteli itseään lehdistä ja lumesta. Sitten hän vilkaisi taas taivaalle ja katsoi tummenevia pilviä. Lumisadekin alkoi sakeutua. He päättivät lähteä takasin talolle.

Koitti ilta ja koko perhe oli nauttimassa takkatulen tuomasta lämmöstä ja tunnelmasta illallisen jälkeen. Nora istui lattialla takan edessä viltin kanssa ja nautti kuumasta kaakaosta. Se oli kyllä melko harvinaista herkkua, sillä se oli myös kallistakin. Mutta ei sentään niin kallista, että siitä kärsisi muiden kustannuksien kanssa. Mel'n palkka pienessä koruliikkeessä oli sen verran hyvä. Vanha mummeli, joka omistaa sen, on sangen antelias ja ystävällinen äitiä kohtaan. Joskus hän sai ottaa myymälän ”romumetallia” omaan käyttöönsä, kun vanha rouva ei katsonut sitä tarpeelliseksi. Ja Williamkin käy joskus satamassa tekemässä hanttihommia, kuten laivan lastin purkua tai lastausta, kun hän oli aikoinaan ollut laivalla töissä miehistön jäsenenä. Sitä kautta hänellä oli suhteita aina välillä saada pari hanttihommaa tai muuta töitä tarvittaessa. Heillä on aika huoleton elämä rahahuolien suhteen.

Nora vilkaisi olkansa yli taakse. Hänen vanhempansa nojailivat toisiinsa sohvalla onnellisen näköisinä. Mel näytti myös leikkivän hieman isän kanssa. Heilutteli häntäänsä kissamaisesti ja katsoi välillä viekkain katsein, kun makasi melkein Williamin sylissä. Nora käänsi katseensa takaisin takkatuleen ja naurahti hiljaa itsekseen. Hänen äitinsä on välillä niin leikkisä ikäisekseen, mutta se ei haitannut häntä. Eihän äiti ollut kasvanut kurinalaisessa perheessä. Päinvastoin. Enemmän hän eleli itsekseen Lasaran villissä viidakossa, kunnes tapasi Williamin. Sitä ennen hän oli asunut perheensä kanssa villimpien ihmisten kylässä. Tai ainakin niin oli kerrottu Noralle. Lasara. Siellä hän oli syntynyt neljätoista vuotta sitten, mutta hän ei muista juurikaan mitään sieltä. Eihän hän asunut siellä vanhempiensa kanssa kuin vain kaksi ensimmäistä elinvuotta. Hän oli saanut vuosi sitten äidiltään Lasarasta kertovan pienen kirjan. Hän tykkäsi välillä selailla ja lueskella sitä. Elämä siellä on ihan erilaista kuin Meredithissä. Nuorinapakettu tyttö pani hieman makuulle lattialle ja alkoi muistella äitinsä kertomia tarinoita Lasarasta.

Oli hiljaista huoneessa, vain takkatulen kipinät paukkuivat välillä. William vilkaisi taskunauristaan, kello alkoi olla jo paljon. William sanoi sitten Noralle, että olisi nukkumaan menoaika, mutta ei saanut vastausta. Hän ärähti hiljaa sanomansa uudelleen, mutta ei vieläkään. Lopulta hän nousi sohvalta ja käveli Noran taakse, joka makoili lattialla pää nojaten käteen. Sitten hän huomasi tyttärensä nukahtaneen siihen paikkaan. Hän tuhahti ja kuuli sitten vaimonsa naureskelevan hiljaa takanaan vielä sohvalla istuen. ”Taisi pikku tyttömme vaipua uneen.” Williamkin hymyili pikkuisen huvittuneena, mutta herättämisen sijaan hän nosti tytön syliinsä ja lähti kävelee kohti portaita. Mel tuli perässä kynttilän kanssa, sillä portaikossa oli jo pimeää. William kantoi tytärtään kahdet portaat kolmanteen kerrokseen tytön huoneeseen, Mel valaisten matkaa. Mies laski Noran sänkyynsä ja peitteli tämän. Hän jäi vielä hetkeksi vierelle silittämään tytön päätä ja käveli Mel'n luokse. Molemmat katsoivat vielä työn suuntaan ja sulkivat sitten oven.

He kävelivät yhdet portaat alemmas heidän huoneensa kohdalle ja pysähtyivät ovelle. ”Käyn vielä alhaalla hoitamassa takkatulen sammuksiin.” William sanoi Mel'lle. Nainen hymyili ymmärtäväisenä. ”Odotan sinua vuoteessa sitten, Willy-honey.” Mel viekkaasti vastasi ja virnisti vihjailevasti. William naurahti hiljaa hieman huvittuneena, että myös nolostuneena ja sanoi, ettei viivy kauan. Mel sulkeutui huoneeseen jättäen kynttilän ulkopuolelle oven viereiselle pikku pöydälle ja William asteli portaita pitkin alakertaan ja suuntasi takan ääreen. Sen hiillos hehkui vielä pikkuisen punaisena. William etsi hiekkaämpärin käsiinsä ja kaatoi hiekan hiilloksen päälle tukahduttaen sen.

Jatkuu...
avatar
Bluffy

Viestien lukumäärä : 303
Join date : 02.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Alternative life

Viesti kirjoittaja Bluffy lähetetty Ti Kesä 09, 2015 4:04 am

2. Luku: Elämän muutokset

Kolme vuoden kiertoa kului ja koitti kevät. Lumet olivat kaikonneet, lämpimät tuulet saapuneet ja sen mukana merkit tulevasta kesästä. Kylvöt olivat melkein valmiit napakettuperheen kasvimaalla ja pari hedelmäpuuta olivat nupuillaan. Pari pikku lintua visertelivät yhden puun oksilla kevättä rinnassaan. Lepertelyt kuitenkin keskeytyivät huutoihin.

Talon edustalla oli taas meneillään harjoittelua Noran ja hänen äitinsä kesken. Nora oli hyvin kehittynyt itsepuolustus lajien kanssa näiden parin vuoden aikana ja väisteli parhaillaan äitinsä hyökkäyksiä. Noran kehittyneet taidot eivät olleet ainoa asia, jotka olivat muuttuneet tänä aikana. Hän oli tietenkin kasvanut nuoreksi naiseksi, saanut itsevarmuutta, mutta hänessä oli muutakin erilaista. Hänen vaaleat, aavistuksen hopeisen hiustensa latvat olivat tummuneet, melkein sysimustiksi. Viime syksynä hänelle periytyneet elementtivoimat olivat heränneet ja saaneet aikaan tuon värin muutoksen hiuksissa talven aikana. Elementillisyys oli pieni säikähdys nuorelle napakettu tytölle, vaikka hän tiesi äitinsä elementillisyyden ja sen perusteella todennäköisyyden periäkin nuo voimat. Kuitenkin, äitinsä ansiosta hän sopeutui nopeasti ja Nora hallitsi jo voimiaan aika hyvin aloittelijan tasolla. Tytön taidot olivat kuitenkin vain lähinnä kosketus tasolla, kun taas hänen äitinsä pystyi muokkaamaan metalliesineitä parin metrin päästä ja niin sulavasti ja nopeasti kuin veden virtaus purossa.

William vilkaisi naisten suuntaan kyntöhommien lomassa. Hän katsoi hiljaa kaksikon harjoittelua hieman hymyillen. Hymy kuitenkin katosi haikeaksi ilmeeksi. Hän olisi halunnut tarjota tyttärelleen turvallisen kasvuympäristön. Lasarasta lähtö oli osa sitä suunnitelmaa, mutta Meredithkään ei ole niin rauhallinen kuin aikoinaan oli hänen lapsuudessa. Tai sekin oli toiveunta. Nyt hän katsoo, kun hänen ainokainen lapsensa opettelee puolustamaan itseään tässä ankarassa maailmassa.

Ajatukset katkesivat, kun kuuli yllättäen kirkaisun ja tömähdyksen talon suunnalla. Hän huvittui nähdessään Noran maassa hieroen selkäänsä ja näki myös Mel'in naureskelevan pikkuisen. Mel oli onnistunut jälleen yllättämään Noran. Lasarassa kasvanut nainen on täynnä yllätyksiä eikä hän helpolla kaikkia salaisuuksiaan paljasta. Siinä hän nyt ryhdikkäänä seisoi tyttärensä edessä hymyillen ylpeän oloisena. William lopetteli kylvöhommansa ja käveli tyttöjensä luo ehdottaen lepohetkeä. Mel naurahti suostuvaisesti ja Norakin vastasi myönteisesti hieman närkästyneenä. Hän ei ole vieläkään oppinut sitä, että hänen äidillä riittää yllätyksiä jokaiselle harjoittelu kerralle. Nuori tyttö nousi maasta puistellen housujaan hieman tomusta ja käveli sitten vanhempiensa perässä sisälle. Hän jätti kenkänsä oven viereen ja sanoi käyvänsä vaihtamassa vaatteet ennen välipalaa. Mel vastasi ymmärtäväisenä ja jatkoi napostelun valmistamista. Nainen availi puisia kaappeja pöytätason yltä ja muuttui sitten mietteliääksi yhden kaapin kohdalla. William huomasi tämän kattaessaan pöytää. ”Mikä on?” hän kysyi. Mel sulki kaapin oven ja meni toiselle kaapille. ”Yrttini ovat vähissä.” Mel vastasi ja otti kuivattuja hedelmiä esille. ”Pitää ottaa yhteyttä niihin tuttuihisi satamasta taas. En usko, että minulla olisi ihan heti lomia, jotta meillä olisi aikaa itse käydä hakemasta niitä Lasarasta asti.” Mel jatkoi. William nyökkäsi ymmärtäväisesti. Nora tuli takaisin yläkerrasta puhtaammat vaatteet päällä ja istuutui pöytään. Mel tarjosi leipäsiivuja tahmeilla kuivattujen hedelmien palasilla. William toi vesi kannun pöytään. Nora nautiskeli välipalastaan, mutta huomio kiinnittyi sitten vesikannuun, vaikka hän on nähnyt sen joka päivä. Se oli yksinkertainen lasikannu, mutta hänen äitinsä oli ”muovannut” sen ympärille vankahkon kehikon metallista lisätäkseen sen kestävyyttä. Metallisia ”säikeitä” oli aika tiheään, mutta silti pystyi vielä näkemään kannun lasin läpi. Sitten hän katseli keittiöön päin enemmän. Melkein jokainen pannu, kattila tai muut keittiövälineet olivat enemmän tai vähemmän äitinsä muokkaamia, milloin mistäkin syystä.

Nora säpsähti, kun Mel tömäytti kevyesti pöytään jonkun metallimöykyn tytön eteen. Nainen hymyili melkein virnuilen. ”Vietätkin sitten loppupäivän tämän kanssa. Saat yrittää luovuuttasi vaihteeksi ja keskittyä yksityiskohtiin. Tavanomainen ei sallittu.” Noran korvat luimistivat ja hymyili nolostunutta hymyään. Hän osasi ihan hyvin luoda yksinkertaisia esineitä, kuten veitsiä ja mukeja, mutta kun pitäisi saada siroutta ja ilmettä esineeseen...Se on ihan toinen juttu sitten. Mel naurahti tyttärensä ilmeelle ja pörrötteli tämän hiuksia kannustavasti kävellessään ohi. ”Kärsivällisyyttä vain, niin se sujuu.” William naurahti Melin kannustukselle. ”Sitähän sitä sinulla riittääkin.” Mel nyrpisti nenäänsä ja näytti kieltään puolisolleen. Tähän William vastasi naurahtaen ja otti naisen leuasta kiinni ja höpötteli jotain hiljaa naiselle. Nora yritti olla huomioimatta asiaa ja keskittyä metallimöykyn muovaamiseen.

Päivä kuluikin harjoitellen ja tavallisten askareiden parissa. Päivällinen tuli ja meni ja ilta saapui. Nora oli edelleen metallimöykyn kimpussa huoneessaan, hieman turhautuneena. Häneltä puuttui mielikuvitusta saada jotain aikaiseksi ja mikään yritys ei tuntunut tyydyttävän nuorta naista. Huomio kääntyi sitten koputukseen. William seisoi tytön ovella ja kysyi kuulumisia. Nora kohautti harteitaan ja näytti metallimöykkyään, joka ei näyttänyt oikein miltään. Napakettumies naurahti ja istuutui pienelle tuolille pöydän ääreen. Nora taasen yritti turhautuneena sängyssään saada jotain aikaan. ”Minne äiti lähti? Kuulin oven narahtavan.” Nora kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen. William vilkaisi tyttäreensä päin ja nojautui jalkoihinsa. ”Hän...hän lähti metsään. Viettämään omaa aikaansa ja no...Tiedät kyllä, olemaan täysin oma itsensä siellä.” Nora nyökkäili ymmärtäväisesti. Sitten hän alkoi pohtia äitinsä käytöstä enemmän ja kysymyksiä heräsi. ”Oliko äiti 'tällainen' Lasarassakin, kun olin ihan pieni?” William siirsi katseensa lattiaan muistellakseen sitä aikaa ja naureskeli hiljaa pienen hetken päästä. ”Silloin hänellä ei ollut mitään esteitä olla oma itsensä, mutta sinun synnyttyä hän rauhoittui hieman.” William hiljeni miettiäkseen miten jatkaa. Lopulta hän vastasi lyhyesti, että hän ei tehnyt juurikaan ”katoamisia” metsään. Meredithin muuton jälkeen, heidän piti pitää rauhallista julkisivua yllä välttääkseen ylimääräistä huomiota. ”Se oli välillä hankalaa äidillesi käyttäytyä kuin 'kunnon kansalainen' yleensä, mutta hän sopeutui. Vaikka hän joskus on vähän villimpi. Siksi hän välillä tekee näitä yöllisiä metsäreissuja itsekseen. Paineiden helpottamiseksi.”

Nuori napakettutyttö nyökkäili ymmärtäväisesti ja jäi pohtimaan kuulemaansa äidin elämästä. Se oli hänestä niin kiehtovaa. Ei kukaan komentele tai aseta ehtoja. Mutta häntä ihmetytti samalla, miten isä ”kesytti” äidin tuolloin, mutta ei kehdannut kysyä sitä isältään. William katseli hiljaa tyttönsä haaveilua hymyillen ja katsahti sitten metalli möykkyyn. Mies kysyi, tarvitsiko Nora neuvoa, vaikka hän onkin elementitön. Nora nyökkäili pienen pohdinnan jälkeen. William ehdotti Noralle miettiä hänen lempiasioita ja yrittää kuvailla ne Ei-niin-realistisesti. Nora oli hieman ymmällään, miten tuon neuvon ymmärtäisi, mutta kiitti kuitenkin neuvosta. Mies huvittui ja nousi tuoliltaan silittämään hieman tytön päätä leikillisesti. ”Kyllä sinä pääset jyvälle. Äläkä unohda iltapalaa.” William naurahti ja lähti huoneesta sulkien oven. Nora jäi katselemaan oveen päin joksikin aikaa, kunnes päästi huokauksen jatkaen metallimöykyn parissa.

Pimeä oli jo pitkällä, kun ulko-ovi narahti auki. William oli alakerrassa pöydän luona ja käänsi katseensa oven suuntaan. Hän katsoi epävaikuttuneen oloisena, kun Mel tuli ovesta sisään. Mel sulki oven perässään ja nojasi siihen tyytyväisen väsyneen näköisenä. Naisen vihreät, lyhyt lahkeiset ja hihaiset ja hieman riekaleiset vaatteet olivat likaantuneet hieman reissun aikana. Sidottujen mustien hiusten seassa oli pieniä oksia ja heiniä ja kasvot ja kädet olivat aavistukset törkyiset. ”...Noinko paljon sinun piti päästä riehumaan?” William katsoi vakavana naista, joka vain hymyili vastaukseksi. ”En minä sentään tyhjin käsin tullut.” Mel naurahti ja nakkasi vyöltään  nahkapussin pöydälle. William vilkaisi epäilevästi ensin pussia ja sitten naista ja lopulta kurkisti sitten pussin sisään. Mies naurahti hiljaa ja katsahti takaisin naiseen, joka nojaili edelleen ulko-oveen. ”Viiriäisiä?” William otti yhden pussista ja näytti sitä Mel'lle. ”Haluanko edes tietää, mistä löysit nämä?” Mies jatkoi. Nainen nauroi ja viimein jaksoi kävellä haparoiden askelin miehensä vierelle ovelta. ”En minä niitä kenenkään takapihalta napannut niitä, jos sitä murehdit. ” Mel tökki sormellaan miehen rintakehälle. ”Ne oleskelivat metsässä pahaa aavistamatta, odottaen vain noutajansa iskua.” William naurahti väsyneen Melin sanoille ja antoi suukon. ”Joku selvästi tarvitsee yöunia.” Mel vähätteli väsymystään, mutta vaipuikin nojamaan miestä vasten. William huvittui ja kuiskasi jotain tälle saadakseen tämän liikkeelle kohti yläkertaa. Kylpy sai jäädä aamuun.


Aamu koitti ja Nora heräili valon lisääntymiseen. Nuori neito nousi sängystään ja venytteli itseään hereille. Sitten hän pysähtyi. Ei kutsua aamiaiselle. Heräsikö hän liian aikaisin? Ei sillä ollut enää väliä, kun kerta tuli noustua. Nora pisti housut jalkaan ja lähti kävelemään alakertaan päin. Ensimmäisten portaiden jälkeen hän kuitenkin pysähtyi. Hänen vanhempiensa ovi oli raollaan. Yleensä se on kiinni tai ihan auki. Nora kurkisti ovesta sisään ja oli hieman ihmeissään. Hänen äitinsä oli vielä vuoteessaan koisimassa. Nora kohautti harteitaan itsekseen ja sulki oven. Hän riensi alempaan kerrokseen, jossa hän näki isänsä keittiössä täysissä puuhissa. William huomasi tytön ja huomautti tämän aikaisesta heräämisestä ja pahoitteli aamiaisen puutetta. Hänellä on ollut muita puuhia ja herännyt itsekin aikaisin. Nora meni uteliaisuuttaan lähemmäksi ja huomasi sitten kulhossa läjän höyheniä ja sitten isän käsittelyssä olevat linnut. Nora oli kummissaan. ”Mistä nuo ilmestyivät?” William katsahti nopeasti tyttöönsä, joka tutki samalla kulhon höyheniä. ”Äitisi löysi ne viime öiseltä seikkailultaan.” Hän vastasi. ”Siksikö äiti nukkuu vielä?” Nora kyseli nojaten pöytätasoon. Mies nyökkäsi. ”Kävisitkö laittamassa ulkovarastosta kattilan lämpiämään? Äitisi kaipaa lämpimän kylvyn herätessään. Minä teen sillä aikaa aamiaista meille.” Nora vastasi suostuvaisesti ja lähtikin saman tien ovelle laittamaan kengät jalkaan ja meni ulos.

Ulkovarasto on talon takana oleva lisäsiipi, jonne pääsi sisään vain ulkoa. Lattia oli päällystetty epämääräisen muotoisilla litteillä kivillä, muuten se oli puusta tehty, jonka seinät oli sisäpuolelta hieman valettu saventapaisella seoksella. Lämpöeristeeksi ja tuliturvallisuuden lisäämiseksi. Varaston viran lisäksi, se toimi myös ajoittaisena kylpytilana ja joskus pyykkiäkin pestiin siellä. Siellä oli vanha pienikokoinen lämmityskattila, jonka Mel oli kunnostanut elementtinsä avulla. Nora avasi luukun pieneen kammioon, jonne sitten hän latoi halkoja ja sytykkeitä. Sitten hän otti pari kiveä ja sytytti sytykkeet niiden kipinöillä. Näin säästi tulitikuissa, mutta piti olla varovainen, ettei vahingossa sytyttänyt muuta. Tuli lähti iloisesti pienen puhaltelun jälkeen leviämään ja Nora laittoi sitten luukun kiinni. Sitten hän kolkutteli lämpökattilan yläpuolelta olevaa vesisäiliötä, joka ei myöskään ollut kovin suuri. Juuri sopiva yhden kylpyammeen täyttämiseen, joka oli sijoitettu kattilan läheisyyteen säiliöstä lähtevän putken alle, jonka päässä oli sulkuhana. Vesisäiliö oli hieman vajaa. Nora huokasi ja nappasi sitten läheiseltä hyllyltä sangon ja lähti ulos kaivolle hakemaan vettä. Hän joutui tekemään pari reissua ennen kuin säiliö oli taas täynnä. Hän jätti myös sangollisen kylmää vettä ammeen viereen kylpyveden lämmön säätelemiseksi. Hän tarkisti vielä tulen uudelleen ja poistui varastosta.

Takaisin sisälle päästyään William oli saanut tehtyä heille aamupalaleivät kuivatun lihan kera. Nora istuutui pöydän ääreen ja alkoi nauttia ansaitsemastaan aamupalaa.”Eikö äiti ole vielä herännyt?” Nora kyseli syömisen lomassa. ”Antaa vain nukkua. Onneksi hänen ei tarvitse lähteä töihinkään tänään.” William luki lehteä ja siemaisi kupistaan kuumaa kahvia. ”Mutta minä saatan kaivata hieman apuasi satamassa myöhemmin päivällä.” Mies jatkoi. Tyttö vastasi ymmärtäväisesti ja jatkoi syömistä.

Yllättäen he kuulivat ääniä portaikossa. Kaksikon katseet kääntyivät äänen suuntaan. Tokkurainen ja vastaherännyt Mel tuli puisia portaita alas hieroen päätään toisella kädellä. Hiukset olivat ihan sekaisin ja vaatteet olivat jotenkuten päällä. Nora katseli äitiään kummastuneena. Hän ei ollut juuri nähnyt häntä tuon näköisenä. Melkein näytti eri henkilöltä. William taasen katsoi ilmeettömänä naista joka käveli tämän vierelle. ”Nora. Kävisitkö minun ja äitisi huoneessa hakemassa lakanat sängystämme puisteltavaksi ulos. Ne ovat hieman murassa äitisi jäljiltä.” William pyysi tyynesti. Nora tuhahti hieman, mutta sanoi hoitavansa sen ja lähti yläkertaan saman tien. Mel naurahti hieman tytön mentyä. ”Vai syytät minua tästä? Ei sinun olisi tarvinnut viedä sänkyyn nukkumaan, jos lakanat harmittaa sinua.” ”Ja kuunnellut sitten valitusta sohvalla nukkumisesta? Kiitos ei.” Mel nauroi Williamin sanoille ja haukotteli sitten. William naurahti vuorostaan vielä unen tokkurassa olevassa naiselle ja päästi jopa pienen virneen. Mel hieroi lisää päätään ja huomasi miehen virneen. ”Mitä?” Mel vain sanoi hieman ihmeissään. Mies oli vain hiljaa ja nousi tuoliltaan. Ja ilman mitään varoitusta hän nosti naisen olkapäälleen. Nainen oli, että mitä ihmettä ja alkoi kirkua miehen otteessa, kun tämä kantoi naista ulos. Nora oli samaan aikaan vanhempiensa huoneessa taittelemassa lakanoista ulos vietäväksi, kun hän kuuli äitinsä kiljunnan. Tyttö nolostui äitinsä huudoista ja yritti keskittyä hommaansa. Hän ei välillä yhtään ymmärtänyt vanhempiaan. Hän otti lakanat kantoon ja lähti kävelemään portaat alas.

Sillä välin William oli kantanut Mel'n varastolle. Nainen edelleen vikuroi miehen sylissä, sillä tämä ei yleensä pidä yllätyksistä tai että häntä dominoidaan eikä toisin päin. Mies laskeutui hieman, että sai laskettua vettä hanasta. Juuri sopivasti oli vesi kerennyt lämmetä. Eikä kestänyt kauankaan kun amme, joka on hieman reilu metrin ja puolen pituinen ja yli puolimetriä korkea, oli jo melkein täysi. William sulki hanan ja otti Mel'n syliinsä käsivarsilleen ja ”tiputti” tämän ammeeseen. Mel kiljaisi ja pää joutui pinnan alle. Pian kuitenkin hän päänsä puoleksi pintaan katsoi miestä murhaavasti. William nauroi. ”Pitää minunkin saada pitää välillä hauskaa sinun kustannuksella.” Nainen nousi hieman pystymäksi. Jalat olivat koukussa ja yläkehoa näkyi vain hartioihin asti. ”Pitikö kuitenkin vaatteet päällä tiputtaa?” William ei vastannut heti vaan meni hyllyille etsimään kylpyvälineitä. ”Kumminkin nekin olisivat joutuneet pesuun, joten ei sillä ollut väliä.” Mel katseli nyrpeänä mieheensä. William vilkaisi samaan aikaa sivusilmällään taakseen. ”Turha sinun on mököttää. Kuitenkin nautit huomion saamisesta.” Mel näytti kieltään ja veti kädet puuskaan. William tuli takaisin kupariammeelle pieni puinen saavi sylissään ja istuutui sitten ammeen viereisellä jakkaralle. Mel päätti lisätä lämmintä vettä ammeeseen hieman ja palasi takasin asentoonsa.

William tutkiskeli saavin sisältöä ja antoi jotain pienikokoisia kangasnyyttejä Mel'lle, joka laittoi ne veteen kellumaan. Ne olivat yrttinyyttejä, pääasiassa laventelia ja muita vastaavia, joiden lämmetessä alkoi levitä mietoa tuoksua. Veden pinta sameni hyvin ohuen vaahdon takia, joka johtui pääasiassa vedenlämpötilasta ja aikaisemmista kylpykerroista jäänneistä saippuajäämistä. William kysyi, halusiko tämä saippuaa tällä kerralla käyttää? Nainen pudisti päätään ja vähenteli jo vaatteita päältään ja heitti ne lattialle, märkä lätsähdys kuuluen. Pian hän tunsi nykäisyn hiuksissaan. Hän katsoi taakseen ja näki Williamin avaamassa hänen sekaisin olevaa nutturaansa. ”Ota vaan rennosti, niin selvittelen nämä auki.” William vastasi Mel'n katseeseen ja otti harvapiikkisen kamman esille. Mel noudatti Williamin pyyntöä ja otti mukavan asennon hieman hänellä pienessä ammeessa. Siinä he olivat hiljaa, William kammaten hiuksia auki ja Mel nauttien huomiosta. Pieni pauhu kuului kattilasta ja vaimea lintujen ääni viserteli ulkona.

William pysäytti hetkeksi tekemisensä, uppoutuen ajatuksiinsa. Mel huomasi tämän, mutta ei aikonut tehdä liikettäkään kääntääkseen päänsä mieheen päin. ”Mikäs askarruttaa nyt?” Mel lopulta kysyi ja jatkoi; ”Olet ollut tavallista hiljaisempi, Willy.” Miehen ajatukset katkesivat kutsumanimestä ja jatkoi sitten hiusten kampaamista. ”...Kunhan mietin...Minun pitää tästä pian lähteä Noran kanssa satamassa käymään. Jos kerran haluat niitä yrttejäsi ja muutenkin tarvikkeita hieman hankkimassa.” William vastasi ja ojensi kamman vaimolleen, että tämä voi jatkaa hiusten selvittelyn loppuun. ”...Ja myös ehkä myös ilahduttaa Noraa jotenkin...Onhan hän ahkerasti harjoitellut kanssasi ja--” Mel alkoi naureskella ja katsoi tätä hellyttelevä ilme kasvoillaan. Tämä käytös oli harvinaista miehen kohdalla. ”Aww, onko sinusta tulossa pehmo, Willy-honey?” Mel nipisti vetisillä sormillaan miehen poskesta. William yskäisi selventääkseen kurkkunsa ja hyvin hento puna näytti nousevan hänen poskille. Hän keräsi ajatuksiaan hetken, mutta hetki alkoi tuntua pikkuhiljaa ikuisuudelta. ”...Yritän vain hyväksyä totuuden, että Nora--” ”--Ei ole enää sama pikkutyttösi kuin vielä jonkin aikaa sitten.” Mel jatkoi lausetta virnuillen, mutta vakavoitui sitten nähdessään Williamin huolestuneen ilmeen. ”Ymmärrän huolesi Noraa kohden... Ja tiedät varsin hyvin, miksi harjoitan taitojani Noralle.” Mel katsoi Williamiin tiedät-mitä-tarkoitan ilme kasvoillaan.

Mies huokaisi syvään, ymmärtäen täysin mitä mustahiuksinen nainen tarkoitti. Hän olisi kuitenkin halunnut antaa ainokaiselle tyttölapselleen rauhallisen elämän, mutta...nykyisellä tilanteella se ei ole oikein mahdollista. Silloin on hyvä osata jotenkin puolustaa itseään. Ja lähimmäisiään...


”Nora! Aika mennä.”

Kuului kutsu ulkoa, kun sanottu nuori neiti ripeästi tulos alas portaita.

”Tulossa!” Nora huusi takasin isälleen, samalla kun sanoi hyvästit äidilleen ennen kuin livahti ulos ovesta.

William oli odottamassa häntä hevoskärryjen luona erään lähimmän naapurin sedän kanssa, joka asuu pari kilsaa heistä. Ja nyt ovat valmistautumassa yhteiselle visiitille satamaan.

Mel katseli yläkerran ikkunasta, kun yhden hevosen kärryt katosivat metsään, pieni hymy kasvoillaan. Hän kääntyi ympäri ja käveli kohti portaita, kunnes jokin varasti hänen huomionsa.
Noran huoneen ovi auki, mutta se ei ollut se pointti. Sulavaliikkeisin askelin, hän astui huoneeseen lähestyen kohdettaan. Nainen pysähtyi tyttärensä yöpöydän eteen ja nosti jotain käteensä sen päältä.

Ylpeä lempeä hymy levisi Mel'n huulille kun hän katseli tyttärensä työn tulosta siroissa käsissään. Sirot säikeet sulavasti kulkeutuivat toistensa lomassa, luoden näyttävän rakenteen; hämähäkkiseittikuvioisen puun rungon, rehevine latvustoineen.
Taisi hänen tyttönsä taisi viimein oivaltaa jutun ytimen. 'Hän kasvaa niin vauhdilla...' Hän totesi mielessään, laskien työn takaisin pöydälle ennen kuin käveli ovelle. Vilkaisten olkansa yli vielä taakseen, virneen tapainen hymy kasvoillaan, hän lopulta poistui huoneesta.

'Hän tulee pärjäämään ihan hyvin...'

Jatkuu...
avatar
Bluffy

Viestien lukumäärä : 303
Join date : 02.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa