Kahden maailman kohdatessa

Sivu 1 / 4 1, 2, 3, 4  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Pe Marras 15, 2013 6:44 am

Tarinan nimi: Kahden maailman kohdatessa
Ikäsuositus: K13- K15
(Pää)henkilöt: Ashar ja Aurelia
Tekijän huomautus: Tämä tarina on minun ja Scarfacen yhteistyöprojekti, joka sijoittuu nykyaikaan. Toivottavasti tarina saadaan joskus hyvään päätökseen. Hyviä lukuhetkiä!

1. luku

Syksy oli jo pitkällä. Aamut olivat kylmiä ja kosteita, eikä päivälläkään ollut sen lämpimämpää.

Yksiössä, lähellä kaupungin keskustaa, Aurelia heräsi hyytävään aamuun. Noustessaan ylös sängystä hän värähti aavistuksen verran. Lattia oli kylmä kuin jää paljasta jalkaa vasten. "Miten ihmeessä sisätiloissa voi olla näin kylmä?" Aurelia mutisi itsekseen pukien aamutakkia ylleen. Ikkunat olivat kylmästä huuruiset ja maisema ruudun takana näytti ankealta ja tylyltä. Aurelia henkäisi lasia ja piirsi huurteeseen surullisen naaman. Se kuvasi hänen mielialaansa sillä hetkellä parhaiten.

Syödessään aamiaista, teetä ja omenan, hän mietti, mitä tekisi töiden jälkeen. Koska Aurelian joogaopettaja oli sairaana, tunti oli peruttu, eikä illaksi ollut mitään tekemistä. Ystäviäkään ei kaupunkiin juuri muuttaneella nuorella naisella ollut. Vain puolituttuja, eivätkä useammat niistä kovin hyviä. Toimiston tytöt, kevytmielisiä hempukoita kaikki tyyni. Aurelia ihmetteli, miten kykeni työskentelemään mokomien kanssa. Jokikinen heistä halusi pomon sänkyyn edes yhdeksi yöksi, sillä se tiesi tietynlaista statuksen nousua. Aurelia ei koskaan ollut edes nähnyt tätä pomoa. Joku Daeh-niminen tyyppi. Yoogaopettaja oli mukava, järkevä ihminen, jolle saattoi puhua niitä näitä, mutta siltikään....kukaan tuttava tähän asti ollut kyennyt korvaamaan sitä tärkeintä ihmistä. Aurelian katse osui yöpöydän päällä kököttävään valokuvaan, jossa hymyili kaksi iloista tyttölasta. Toinen heistä, saparopäinen, pisamanaamainen karhutyttö nauroi kuvassa huolettomasti, kun nuorempi hän tyytyi vain hymyilemään iloisesti kameralle. "Jos sinä vain olisit elossa, Isolde," tuumaili Aurelia itsekseen hymyillen hieman surumielisesti. Mutta sitten hän havahtui taas ajatuksistaan, hoiti aamuaskareet ja lähti kiireellä ovesta ulos.

Aurelia ehti juuri ja juuri bussin kyytiin juostuaan melkein koko matkan bussipysäkille. Töihin ja kotiin. Töihin ja kotiin. Ilman kunnollisia ystäviä tai ihmiskontakteja. Tällaistako se tulisi olemaan kuolemaan saakka? Eikö tarjolla olisi mitään muuta?

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ma Marras 25, 2013 6:12 am

2. luku

Parin kilometrin päästä keskustasta vasta rakennetun kerrostalon kaksioon oli muuttanut aikuinen susimies, Ashar. Hän makasi sängyllänsä nukkuen hieman levottomasti yön aikana, sillä hän ei ollut tottunut nukkumaan uudessa ympäristössä johon oli vasta päässyt asettumaan. Uuden työn saatuaan hän oli päättänyt muuttaa toiseen asuntoon päästäkseen hieman lähemmäksi työpaikkaansa kuin myös lähemmäksi muuta maailmaa. Oikeastaan, todellisena syynä muuttoon olivat edellisen talon asukit, joidenka negatiivisuus ja huono ilmapiiri toisiaan kohtaan toivat kenelle tahansa pahaa oloa, kuka talon alla asustelikaan ja tämä sai lopulta Asharin vaihtamaan asuntoa.

Hetkellisten pyörimisen ja hyörimisen sängyssä saivat pian loppunsa herätyskellon soidessa, joka palautti susimiehen takaisin tähän maailmaan, jossa syksy oli jo tehnyt tulonsa. Ashar aukaisi hiljalleen silmänsä ja nousi istumaan sängyllensä, katsellen unenpöpperöisenä tyhjää huonettansa jossa oli vain sängyn lisäksi jonkin verran pahvilaatikoita muuton jälkeen joita hän ei ollut vielä ehtinyt purkaa. Muuttopäivänä hänen ei onneksi tarvinnut toimia yksin koko lastinsa kanssa, sillä hänen hyvä ystävänsä Shin ja eräs läheinen sukulaisensa Darian auttoivat häntä parhaansa mukaan muutossa, ja heidän ansiosta suurin osa tavaroista saatiin asetettua paikoillensa. Ainoana asiana minkä Asharin pitäisi vielä muuton jälkeen hoitaa, olisi koota työpöytänsä ja siihen kuuluva tuoli oikeisiin muotoihinsa ja pistää pienet tavarat hyllyille. Siinä ei pitäisi olla kamalan iso homma, mutta tänään alkavat jo miehen ensimmäiset työt, joten nämä asiat hänen pitäisi hoitaa myöhemmin. Ashar nousi hetken päästä ylös sängystänsä ja alkoi heti etsiä kunnon vaatteita, jonka pukisi yllensä. Syksyn kylmä ilma eivät susimiestä kamalasti haitanneet, sillä hänen turkkinsa piti kylmyyttä todella hyvin, mikä oli tietysti helpotus joissakin määrin, mutta kesäisin se olisi tuskaisaa, ellei Ashar tekisi turkillensa jotakin. Saatuaan lopulta itsensä puetuksi hän meni kylpyhuoneeseen olevan peilin luo ja kävi harjaamaan pitkiä hiuksiansa, jotka ulottuivat reilusti yli olkapäiden. Miehellä on useasti tullut mieleensä leikata hiuksensa lyhkäisiksi ja päästä niiden tuottamasta vaivasta eroon, mutta jollakin tapaa Ashar oli laiska tämän asian suhteen.

Monien minuuttien kuluttua Ashar oli jo istumassa keittiössä juodessaan aamuisen tapaansa kahvia, sillä se toisi edes jonkinlaista piristystä hänen päiväänsä ja antaisi miehelle potkua tulevaan työhönsä. Kahvin lisäksi hän söi tavalliseen tapaansa pari paahdettua leipää jossa oli juustoa, kinkkua, kurkkua ja salaattia. Aamiaista syödessään hänen mieleensä pulpahti monenlaisia ajatuksia: mitä uusi työpäivä toisi tullessaan. Hän selaili ajatuksissaan myös bussiaikatauluja etsiessään tiettyä bussia jonka kyytiin aikoisi töihin mennä. Tietysti Asharilla oli omistuksissaan jonkin sortin auto jolla pääsi helposti liikkumaan pitempiä matkoja, mutta se on tällä hetkellä huollossa, koska muuton aikana auto oli päättänyt simahtaa täysin mitään varoittamatta paikoillensa. Auton simahtaminen oli selvä merkki siltä, että edellisen kerrostalon asukit olivat päättäneet langettaa auton päälle jonkin kirouksen miehen muutettua pois entisestä asunnostaan, jonka seurauksena Ashar ei sitten pystyisi sitä käyttämään. Tietysti syy tuntui täysin mahdottomalta, mutta siltä ainakin miehestä oli alkanut tuntumaan.

Ashar söi rauhassa aamupalansa ja teki itselleen evästä tulevaa työpäivää varten ja pakkasi laukkuunsa kaikki mitä tarvitsi. Puettuaan varmuuden vuoksi itsensä lämpimästi, lähti mies pieni hymy kasvoillansa kävelemään kohti bussipysäkkiä.


Viimeinen muokkaaja, Scarry pvm Ke Tammi 15, 2014 2:35 am, muokattu 1 kertaa
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty La Marras 30, 2013 3:21 am

3. luku

Kellon lyödessä tasan 8.30 Aurelia istui oman työpöytänsä ääressä ja tutki saamiaan työpapereita. Oli arkistointitehtäviä ynnä muuta jonninjoutavaa puuhastelua, joka ei millään tavalla tuntunut hyödylliseltä. Hän oli tehnyt tuollaisia hommia jo viimeiset puolitoista vuotta. Arkistoinut papereita, tehnyt muistiinpanoja ja keittänyt siinä sivussa kahvia työkavereilleen, kun nämä ovat olleet liian "kiireisiä" jättääkseen Facebookia hetkeksikään yksin. Siellä ne nyt taas istuivat ryhmässä ja juorusivat, kun yksi teki oikeasti jotain. "Hei Aurelia, joko kuulit?!" yksi heistä huuteli muutaman metrin päästä. Aurelia ei edes kääntynyt kuuntelemaan puhujaa. "Herra Daeh ja se alemman kerroksen sihteerikkö, tiedäthän, se blondi, olivat kuulemma love-hotellissa viime viikolla. Ajattele! Sellainen kananaivoinen pikkupimu!" jatkoi huutelija. "Ei kovinkaan erilainen sinuun verrattuna," ajatteli Aurelia itsekseen yrittäen samalla kirjoittaa jotenkin mukiinmenevää tekstiä. "Varo vaan!" huuteli toinen toimistotytöistä. "Voi olla, että olet seuraava kohde! Tyypillä kun on aina haku päällä ja vanha siivoojakin kävisi sille hätätapauksissa." Viimeinen kommentti sai muut tytöt nauramaan. Heidän käkätyksensä ärsytti Aureliaa pahemman kerran. Hän pomppasi ylös tuolistaan ja painui kahvihuoneeseen hakemaan itselleen vahvaa teetä.

Kahvihuoneessa hän jupisi itsekseen: "Turhaan te siinä ivailette. Toivotte loppujen lopuksi itse pääsevänne hänen peittonsa alle ja pilkkaatte kateellisena niitä, jotka ovat päässeet. Ette ole yhtään sen parempia." Ajatellessaan asiaa tarkemmin hän alkoi miettiä niitä sanoja. Vanha siivoojakin kävisi hätätapauksessa....Hän vilkaisi ohimennen peiliin. Aurelia ei pitänyt itseään erityisen kauniina, eikä ollut koskaan tarkemmin ajatellut ulkoisia asioita. Hänen mielestään ihminen, joka teki lujasti töitä ja oli uskollinen perheelleen, oli hyvä ja kaikki muu tuntui jotenkin..turhalta. Mikä siis kuului turhaan? Ystävällinen käytös? Rikkaudet? Ylenpalttinen älykkyys? Rakkaus? Rakkaudesta Aurelia ei tiennyt muuta kuin ystävyyden rakkauden ja siihenkään hän ei enää uskaltanut edes luottaa. Ystävät joko pettävät tai kuolevat jättäen vain surun jälkeensä. Silmät alkoivat kirvellä sitä ajatellessa. Sitä hetkeä, kun jarru kirskahti ja hento vartalo lensi kaaressa asfaltille jääden siihen paikalleen pelottavan elottomana. Mutta sitten toimistotiloista kuului taas puheen sorinaa ja siitä Aurelia muisti jälleen, missä oli, karaisi mielensä ja asteli teekupin kanssa pöytänsä luo.

"Hän on oikea namupala!" hän kuuli jonkun tytön huutavan. Hän tunsi henkilön. Paria kerrosta alapuolella työskentelevä virkailija, jonka työkuvaan kuului leiman kanssa heiluminen. Nyt hänellä oli selvästi jotain tärkeää kerrottavaa, kun hän kerran oli tullut paria kerrosta ylemmäs siitä vaahtoamaan. Aureliaa tämä ei kiinnostanut. Häntä ei ylipäänsä kiinnostanut mikään, mikä tapahtui sen rakennuksen seinien sisässä. Tärkeintä oli, että hän sai palkkansa ajallaan. Ei enempää ei vähempää. Siltikään hän ei välttänyt kuulemasta sanoja "uusi työntekijä", "ihana ponnari" ja "missäköhän se asuu". Työnteko jatkui ja pian tulostimesta loppui paperi. Hätkähdyttävän hiljaisesti Aurelia lähti hakemaan lisää ja kuuli jonkun kuiskaavan jollekulle: "ihme aave."

Hissiä odotellessa Aurelia katseli vain jalkoihinsa ja antoi ajatusten kulkea päässään. Jopa niin hajamielisesti, että oli melkein törmätä hissistä ulos tulleeseen susimieheen.

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Su Joulu 01, 2013 10:11 am

4. luku

Bussi noudatti suunnilleen sen lupaamaa aikataulua, ja Ashar ehti hyvissä ajoin työpaikallensa. Hänen ei tarvinnut uhrata voimiansa hoppuilulle tai järjettömälle juoksemiselle siitä, että aika loppuisi kesken kaiken, mikä oli omalla tavallaan helpotus. Kävellessään työpaikallensa susimies pystyi helposti erottamaan korkean, ikkunoita täyttävän rakennuksen omaksi työpaikakseen. Hän muisti hyvin rakennuksen tullessaan työhaastatteluun samaan paikkaan muutamia kuukausia sitten. Ashar oli edelleen vaikuttunut rakennuksen ulkoisesta näystä, se näytti todella ylhäältä. Työntekijöitä rakennuksessa varmasti olisi paljonkin, mutta kuinakohan monen kanssa Ashar joutuisi loppujen lopuksi työskentelemään ja jakamaan ajatuksiaan? Kukapa sitä tietää? Hän huokaisi ennen kuin päätti ryhdistäytyä ja mennä sisälle.

Astellessaan työpaikkansa sisätiloihin Ashar käänteli uteliaana päätänsä. Mikään ei näyttänyt olevan muuttunut ensimmäisestä kerrasta. Ensimmäisen kerran näissä tiloissa susimies pystyi muistamaan hyviin: hän käänteli päätänsä suuntaan kuin toiseen tutkaillen suurta aulaa melkeinpä suu täysin avonaisena. Onneksi paikalla oli vain muutamia ihmisiä jotka hieman naureskelivat miehen reaktiolle. Tietenkin muiden ihmisten naureskelut saivat miehen tuolloin nolostumaan ja melkeinpä hämmentymään, mutta tällä kertaa Ashar yrittäisi vaikuttaa mahdollisimman asialialliselta.
Kävellessään rakennuksen hisseille hänen kätensä hivuttautui housujensa taskuun, ottaen sieltä pienen muistilapun esille. ”3 kerros.” Lapussa luki, jonka Ashar oli itse kirjoittanut. Muistiinpanon pystyi juuri ja juuri lukemaan, kiitos kostean taskun, jonne susimies oli lapun tunkenut. Taskun takia lappu sai kärsiä kosteasta kohtalostaan. Lapun ytimekäs kaksi sanaa saivat tietenkin ihmettelemään, miksi ei hän kirjoittanut enempää tietoa paperille. Muistellessaan sitä päivää, jolloin Asharille soitettiin ja kerrottiin että hän oli saanut töitä kyseisestä paikasta, vaikutti kuin lottovoitolta. Puhelimessa kerrottiin myös että miehen pitäisi sopimuksien jälkeen ilmaantua tänä kyseisenä päivänä kolmanteen kerrokseen, eikä mies silloin tajunnut muuta tekstiä paperille kirjoittaa muistutukseksi. Hissien ovien sulkeuduttua hänen jälkeensä, painoi mies hissin suunnaksi kolmannen kerroksen.

Hissien ovien auettua hetken päästä uudestaan Ashar käveli pari askelta hissistä ulos, katsoen samalla hieman hämillään ympärille siitä, minne hänen pitäisi nyt mennä. Mies yritti mielessänsä toistaa vain paria sanaa: ”pidä asiallisuutesi!” sillä nyt oli oikea aika näyttää kaikkea muuta, mutta ei paniikkia. Hetken neuvottomuuteensa ja mielensä taistelemisen jälkeen Ashar sai apua, sillä hänen luokseen käveli nuorehko nainen jonka täysin mustat lyhyet hiukset kehystivät kauniisti hänen kasvoja. Hän nähtävästi huomasi Asharin neuvottomuuden.
”Ashar Jagoda otaksun?” Kuului naisen suusta, ja nimen kuuluessaan Ashar nyökkäsi päätänsä vastaukseksi, osittain hämillään ja vastasi: ”Kyllä olen.” ”Se on sitten hyvä. Valitettavasti työnantajasi ei ole tällä hetkellä paikalla, mutta hän siirsi vastuun minulle, joten opastan teidät töiden alkuun. ”Mustahiuksinen nainen jatkoi ja opasti Asharia näyttäen hänelle yleisiä tiloja kertoen niistä kaikenlaista hyödyllistä tietoa, puhuen samalla Asharin työtehtävistä. Susimies teki kuunnellessaan samalla huomion siitä, että eräs naispuolinen virkailija oli häipynyt äkillisesti paikalta miehen saapuessa tutustumiskierrokselle. Nainen oli kävellyt hisseille ja mennyt kaksi kerrosta ylemmäksi, mikä jäi hetkellisesti miestä vaivaamaan, mutta antoi asian olla. Kierroksen jälkeen Ashar opastettiin viimeinkin oman työtilansa luokse. Huone oli oikein tilava ja kaupan päälle siellä oli myös tietokone, ei kumminkaan mistään uusimmasta päästä. Huoneensa tutustumisen jälkeen Asharille annettiin vielä viimeiset neuvot töittensä suhteen, ennen kuin hänet päästettiin vihdoinkin niiden pariin.

Parin tunnin ajan Ashar tutustutti itsensä työpaperien kanssa, selailen ja miettien kuinka aikoisi niiden kanssa edetä, kunnes hänen eteensä tuotiin pieni kansio. ”Hei uusi asukas, kun sinulla ei ole vielä kädet täynnä töitä, niin veisitkö kansion viidenteen kerrokseen työskentelevälle henkilölle?” Kysyi samassa kerroksessa työskentelevä miespuolinen henkilö joka kosketti pari kertaa kansion päälle olevaa nimeä. Ashar oli vain tervehtimällä tutustunut kyseiseen työntekijään ja ennen kuin susimies ehti mitään vastata, oli jo henkilö tiessään. Tietysti, miestä käytiin jo ensimmäisenä päivänä käskemään lähetiksi, mutta hän ei voinut muutakaan tässä tilanteessa tehdä ja huokaisi hieman vaisusti, katsoen kansion oikeassa ylänurkassa kirjoitettua nimeä:
”Valangan Aurelia.” Asharin sanoessa nimen mielessään se kuulosti täysin hassulta, mutta ei kai kukaan nimelleen voinut yksinkertaisesti mitään. Mies päätti toimittaa kansion mahdollisimman nopeasti kyseiselle henkilölle että saisi asian hoidettua pois alta ja suuntasi hissien luokse, ottaen suunnaksi kaksi kerrosta ylöspäin. Viidenteen kerrokseen pääseminen ei vienyt aikaa eikä mitään, mutta yhtä hyvin Ashar olisi voinut käyttää rappusiakin ja kohentaa kuntoaan samalla. Ehkäpä ensimmäiseksi olisi parempi että hän oppisi työympäristönsä tunnistamaan paremmin kuin lähtisi suurelle tutkimusretkelle eksymään. Ovien avautuessa Ashar lähti niin nopeasti kuin mahdollista hissistä ulos ja hänen yllätyksekseen hissin edessä seisoi pää painoksissa oleva pitkähiuksinen kissanainen ja oli miltei törmätä häneen kunnolla. Ashar yritti parhaansa mukaan väistää tilanteen, mutta onnistui silti hieman tönäisemään naista. Fyysinen kontakti sai molemmat kääntämään katseensa toisiinsa. ”A-anteeksi.” Päästi mies suustaan anteeksipyynnön yrittäen korjata virheensä. Vaikka molemmat olivat omalla tavalla syypäitä tilanteen aiheutumiselle, yritti Ashar silti olla herrasmies. ”Ei se mitään.” Vastasi nainen hieman yllättyneenä äänensävyllä tapahtuneeseen tilanteeseen ja jatkoi matkaansa hissiin. Mitään muuta ei mies ehtinyt tehdäkään kun huomasi hissien ovien sulkeutuneen, jääden hetkeksi seisomaan parin askeleen päähän hissistä. ”Nähtävästi kaikilla on muuta ajattelemista kuin työ.” Ashar ajatteli ja alkoi kerrata äskeisiä tapahtumia päässään. ”Hän vaikutti aika nätiltä naiselta.” Ajatteli susimies lopuksi ennen kuin päätti jatkaa tehtäväänsä kansion toimittajana.  

Viides kerros erosi omalla tavalla kolmannesta kerroksesta, vaikka sisustus oli molemmissa samat. Kyseisen kerroksen Valangan Aurelian työpisteen löytäminen vaikutti haastavalta koska Asharilla oli vaikeuksia edes tietää mistä aloittaa, näyttämättä mahdollisimman idiootilta. Luovuttaen etsinnöistä hän päätti turvautua seuraavaan vaihtoehtoon joka tarkoitti neuvojen kysymistä tämän kerroksen työntekijöiltä, mitä Asharin olisi pitänyt tehdä jo heti alkujaan. Huomatessaan samassa tilassa olevan ryhmän naisia keskustelemassa keskenään, päätti Ashar kysyä heiltä apua, varmasti joku heistä oli kyseinen nainen tai sitten joku heistä tiesi asiasta. Päästyään tarpeeksi lähelle naispuolisia työntekijöitä alkoi mies erottaa puheiden joukoista selviä sanoa, paremminkin juoruiluun liittyvää keskustelua mitä yleensä kuuli naisten suusta aika useasti. Mitä enemmän mies sitä kuuli, sitä enemmän hän halusi sen loppuvan. Mutta toisaalta heidän keskeyttäminen alkoi tuntua siltä kuin Ashar ulkopuolisena eläimenä menisi sekaantumaan isompaa laumaa, jonka häiritseminen saattaisi pistää lauman hyökkäysasemaan ja jopa hyökkäämään hänen kimppuunsa. Hän päätti silti koittaa onneaan. ”Anteeksi..” Ashar uskaltautui aukaisemaan suutansa ja katseli naisparvea. Puheensa jälkeen hän huomasi naisten kääntävän katseensa susimiestä kohti. Miehen ääni oli varmasti ainoa syy naisten juoruilujen keskeytykselle. Monien silmäparien tuijotukset saivat Asharin hieman hämmentymään, mutta hän yritti pysyä rauhallisena, ja mitä tärkeintä, asiallisena. ”Tiedättekö missä sijaitsee Valangan Aurelian työpöytä? Minua pyydettiin toimittamaan tämä kansio hänelle.” Mies selitti naisille ja osoitti kansiota kädessään. Hetken perästä naisten päät kääntyivät lajitoveriensa puoleen ja he alkoivat supista keskenään, kunnes yksi toimistotytöistä näytti erästä paikkaa jossa nähtävästi Aurelian pöytä sijaitsi, ilman itse naista. ”Kiitoksia” Ashar sanoi, hymyilen kiitokseksi ja käveli työpöydän luokse. Miehen viedessä kansion osoitetulle pöydälle, pystyi hän tuntemaan selvästikin naisten silmäparit takaraivossaan, mutta yritti olla välittämättä niistä parhaansa mukaan ja laski kansion nätisti pöydälle. Ashar päätti lähteä mahdollisimman nopeasti paikalta jatkamaan töitänsä, niin nopeasti kuin mahdollista, sillä näin suuri naismäärä sai jo miehen tuntemaan itsensä ahdistuneeksi. Lähtiessään paikalta Ashar pystyi kuulemaan naispuolisten työntekijöiden supisemista ja nauramista, mutta ei pystynyt enää erottamaan sitä, mistä he oikein puhuivat.

Hetken kuluttua Ashar saapui turvallisesti oman työpöytänsä ääreen ja päätti aloittaa kunnollista työntekoa ruokatuntiin saakka.
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ke Joulu 18, 2013 8:39 am

5. luku

Lounastauko alkoi ja toimiston tyttöset kipittivät yhtenä pulputtavana rykelmänä ovesta ulos. Hetken ajan Aurelia istui paikallaan nauttien siitä pienestä hiljaisuuden hetkestä, joka nyt vallitsi toimistossa. Tietenkin tuntui oli outoa, että tavallisesti ärsyttävän äänekäs huone oli yhtäkkiä aivan hiljainen, mutta toisaalta se oli nautinto. Pian sen jälkeen, kun Aurelia oli tullut takaisin komean paperipinon kanssa ja sullonut osan niistä tulostimeen, toimiston tytöt olivat vetäneet hänet keskusteluihinsa mukaan. "Se uusi kaveri, tiedäthän, tuli tänne. Samantha oli oikeassa! Jätkä on suorastaan kuuma pakkaus. Ja hän toi jonkun paperin sinulle," yksi heistä sanoi viitaten paperikuoreen, joka lojui Aurelian pöydällä. "Olen niin kateellinen! Miksei se paperi voinut olla vaikka minulle??" toinen rupesi uikuttamaan. "Kyllä täällä töitä riittää," Aurelia totesi rauhallisesti, kävi hakemassa kuoren ja läiskäisi sen uikuttajan eteen. "Ei se ole enää sama," uikuttaja ruikutti. "Voi olla, että kuoressa on hänen tuoksuaan," Aurelia totesi peitellen ivaansa, mutta huomasi pian muutaman tytön haistelevan kuorta kuin lauma innokkaita ajokoiria. Hetken hiljaisuuden jälkeen Aurelia lähti ruokalaan.

Ruokalassa oli tungosta, kuten oli arvattavissa. Juostuaan pikaisesti jonon päähän Aurelia oli törmätä lettipäiseen mieheen, joka seisoi aivan hänen edessään. Mies vilkaisi taakseen hymyillen ovelasti tutkaillen samalla Aureliaa päästä varpaisiin. "Hänen täytyy olla se Daeh," ajatteli Aurelia itsekseen vältellen miehen katsetta. Hän ei ollut tottunut sellaiseen, miesten tuijotukseen siis. Aurelia tunsi aina punastuvansa miehen katseen alla, jos se oli juuri sitä tietynlaista vilkuilua. Onneksi edessäseisoja siirtyi pian tilaamaan ruokaa (äyriäissalaattia ja jäävettä) ja jätti Aurelian rauhaan. Aurelia tilasi pikaisesti annoksensa (lihakeittoa ja pala tummaa leipää) ja alkoi kuumeisesti etsiä tyhjää pöytää. Sellaista ei löytynyt. Häntä alkoi pikkuhiljaa kaduttaa aikaisempi hidastelu. Toimiston tyttöjen pöytään hän ei aikonut istua, eikä varsinkaan esimiehensä, herra Daehin, viereen. Yhdessä pienessä pöydässä oli tilaa ja siinäkin istui vain yksi henkilö, joku aivan tuntematon. Viereiset pöydät olivat täynnä toinen toistaan typerämpiä naikkosia, jotka loivat haikeita katseita miesparkaan, joka näytti selvästi kiusaantuneelta. No, hän vaikutti ainoalta järkevältä pöytäseuralaiselta, joten Aurelia istui muitta mutkitta samaan pöytään alkaen syödä aivan rauhallisesti, kuin miestä ei olisi ollutkaan.

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty To Joulu 19, 2013 12:19 pm

6. luku

Ashar istuskeli ruokalassa pienen pöydän ääressä. Lounastunnin alkaessa oli hän päättänyt syödä ruokansa jossakin muualla kuin oman työpöytänsä ääressä, joten hän päätti seurata oman kerroksen massaa ruokalaan. Syödessään susimies yritti nauttia mahdollisimman paljon ruuastaan: kanasalaatista vesipullon kera. Hänen ei ollut tarve ostaa ruokaansa ruokalasta, koska oli ottanut mukaansa omatekemät eväänsä, toivoen säästävänsä siitä rahaa, vaikka toisaalta ei miehen edes tarvinnut omista raha-asioistaan huolehtia. Kokkaaminen ei ollut aina miehen juttu. Muuttaessaan pois kotoaan opiskeluittensa takia joutui Asharin elättämään itsensä omatekoisella ruualla eikä iänikuisilla valmisaterioilla. Siitä alkoi miehen innostus ruuanlaittoon.
Ulkoa kuului ropinaa sadepisaroiden iskeytyessä tuulen toimesta ikkunoita vasten. Sataa.. Huono asia sateessa oli se, ettei Asharilla ollut sateenvarjoa mukana, joten mies vain toivoi sitä, että sade lakkaisi ennen työpäivänsä loppua tai laantuisi edes pieneksi tihkusateeksi.

Ruokalaan alkoi valua lisää ja lisää työntekijöitä ja ennen kuin mies ehti huomatakaan, oli suurin osa pöydistä jo melkein täysiä ja istumapaikkoja oli vaikea saada. Pari paikkaa Asharin pöydässä oli vapaana, mutta kumman syystä kukaan ei siihen tullut. Mies jatkoi eväittensä syömistä, kunnes hän alkoi tuntea olonsa hyvin ahdistuneeksi. Hän oli tuntenut saman tuntemuksen ennenkin ja vieläpä samana päivänä: se sama tunne kun läjäpäin outoja silmäpareja alkoivat kuin porautua kallon sisälle. Vilkaisujen jälkeen Ashar saikin huomata sen, että viereisissä pöydissään istuskelevat naispuoliset työntekijät olivat syynä tähän kaikkeen. Tämän tajuaminen sai Asharin olon kiusaantuneeksi entistä enemmän, sillä hän ei ollut tottunut siihen että naiset katselisivat häntä…näinkin paljon. Uusi työntekijä kai saa omanlaista huomiota, mutta eihän monenkaan pitäisi edes tietää Asharin olevan uusi. Oliko se miehen ulkonäön takia? Nähtävästi, mutta Ashar ei koskaan pitänyt itseään oikein komeana, niin komeana että hän saisi näinkin paljon katseita. Tietysti mies oli omalla tavallaan otettu omanlaisesta suosiosta mitä hänelle ei oikein suotu seurustelun aikana. Vuosien aikana hän oli pariin otteeseen seurustellut eriluonteisten naisten kanssa, mutta suhteet olivat sitten kariutuneet ennemmin tai myöhemmin, joidenka takia hän on nyt sinkku. Ashar yritti rauhoitella itseään tilanteen takia, kunnes samassa hän huomasi pöytäänsä istuvan pitkähiuksisen vaaleahkon naisen. Nainen vaikutti Asharin mielestä jotenkin tutulta, kunnes muistot päivän aikaisemmista tapahtumista saapuivat mieleen. Kyseiseen naiseen Ashar meinasi kunnolla törmätä viidennessä kerroksessa. Kuin eräänlaisena taivaanlahjana naisen tuleminen pöytään sai molemmista viereisistä pöydistä naiset kääntämään katseensa takaisin omiin pöytiinsä juoruilemaan keskenään. Tämä oli suuri ihme, kiitos siitä! Susimiehen olisi tehnyt mieli kiittää tätä pitkähiuksista naista jonkin sortin pelastamisesta, mutta huomatessaan hänen vain keskittyvän lihasopan syömiseen ja kieltäen muun ympäristönsä ympäriltään, sai se miehen hieman epäröiväksi. Ehkäpä tunnelmaa pitäisi hieman lämmittää. Ashar pystyi jo tuntemaan ajatuksiensa kehottavan miestä tekemään lähempää tuttavuutta kyseiseen henkilöön, joka omalta osaltaan vaikutti eroavansa muistan naisista. Vaikka kuinka Asharin olisi tehnyt mieli aloittaa keskustelua vaaleahkon kissan kanssa, tunsi kumminkin mies sanojensa takertuvan kurkkuun. Tietenkin, nyt se sitten tapahtui: Asharia alkoi ehkäpä hieman ujostuttaa koska hänen pitäisi tehdä uutta tuttavuutta. Lopulta Ashar päätti pitää pettyneenä suunsa kiinni ja viimeistellä ruokansa syömisen. Hän kirosi mielessään monesti kun ei ollut uskaltanut aukaista suutansa naisen edessä. Hän oli erittäin pettynyt itseensä raukkamaisuutensa takia.
Saatuaan vihdoinkin eväänsä syödyksi, Ashar lähti ruokalasta ja jätti tämän pöytään tulleen pelastajansa syömään kaikessa rauhassa loput ruuastaan ja palasi takaisin työpisteeseensä.

Lounastauon päätyttyä Ashar jatkoi ahkerasti töittensä tekemistä hiljaisissa merkeissä, sillä tämän kerroksen työntekijät osasivat toimia töittensä parissa ja ainoat keskustelut joita on voinut kuulla, ovat yleensä olleet vain pieniä avunpyyntöjä jostakin asiasta.

Puoli neljältä alkoi Asharin työpäivä olla pulkassa, sinänsä helpotus, mutta nyt miehen pitäisi arkipäivisin toistella kyseistä hommaa niin kauan aikaa kunnes hänen eteensä sattuisi jotain parempaa. Susimies laittoi laukkunsa valmiiksi kotiinlähtöä varten ja puki päällensä pitkän takin ja laittoi kaulansa ympärille lämpimän kaulahuivin ennen lähtöänsä hisseille. Hissiä odotellessa Ashar mietti hieman huolestuneena sitä, minkälainen ilma ulkona odottaisi ja miettimisen aikana hissi saapui kolmoskerrokseen. Hissi ei ollutkaan aivan tyhjä, vaan sisältä paljastui yllätykseksi sama nainen johon Ashar oli meinannut törmätä ensimmäisen työpäivänsä aikana, ja joka oli istunut samaan pöytään hänen kanssaan. ”Tämäpä varsin outo yhteensattuma..” Ashar ajatteli ja meni hissiin, pieni hymy huulillaan oudosta sattumasta, pitäen suunsa kumminkin visusti kiinni.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty La Joulu 21, 2013 11:21 am

7. luku

Työpäivä päättyi ja Aurelia tunsi sanoinkuvaamatonta helpotusta. Lounastauon jälkeen hän ei ollut saanut hetkeäkään rauhaa työkavereiltaan. Toimiston tytöt olivat piirittäneet hänet ja pommittaneet häntä kysymyksillä, ikään kuin viidessä minuutissa saisi selville, mikä uuden työntekijän horoskooppi on, mistä hän on kotoisin tai keitä hänen perheessään on. Ja mitä siihen uuteen työntekijään tuli, Aurelia oli hämmästynyt siitä, ettei tämä ollut yrittänyt saada aikaan minkäänlaista keskustelua. Hän oli vain syönyt ja antanut Aurelian olla aivan rauhassa. Miestä kävi sääliksi, kun kaikki naiset olivat tuijottaneet häntä kuin tikkukaramellia valmiina nuolaisemaan sitä tilaisuuden tullen. Tämä ei edes vaikuttanut kovin iloiselta saamastaan huomiostaan, vaan oli yrittänyt olla vilkuilematta muihin pöytiin ja keskittyä salaattiinsa. Miehen ujous jotenkin kiehtoi Aureliaa, mutta hän oli päättänyt jättää tämän rauhaan, jotta välttyisi tulevaisuudessa työkaveriensa kolmannen asteen kuulustelut.

Siistittyään työpöytänsä ja tiskattuaan teekuppinsa Aurelia lähti toimistosta ja astui hissiin. Oli mukavan hiljaista ja rauhallista. Kolmannen kerroksen kohdalla hissi kuitenkin pysähtyi ja sisään astui, kukapa muu, kuin se uusi työntekijä. Ovet sulkeutuivat ja hissi jatkoi taas matkaa. "Sinusta on tullut kuuluisa nähtävyys täälläpäin," Aurelia totesi hetken hiljaisuuden jälkeen. Mies kääntyi hieman hämmentyneen oloisena Aurelian puoleen. "No, se johtuu varmaan siitä, että olen uusi täälläpäin," mies vastasi rauhallisesti. Hissi pääsi pohjakerrokseen ja he lähtivät kävelemään kohti bussipysäkkiä. "Kiitos," mies sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Mistä hyvästä?". "Istuessasi samaan pöytään kanssani lopetit työkaverien tuijotuksen." Aurelia oli hetken hiljaa. "Istuin vain sen tähden, etten halunnut heidän seuraansa." "Mikset?" kysyi mies, mutta näytti häpeävän kysymystään samantien ja lisäsi: "Ei sinun tarvitse sanoa, ellet tahdo." Aurelia tuijotti miestä. Ensi kertaa joku ei vaatinut häntä kertomaan asioita, niinkuin töissä ihmiset yleensä tekivät. "Sanotaan, että he elävät eri maailmassa kuin minä," hän vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Heidän mielestään laumassa eläminen ja täysin samanlainen käyttäytyminen tekee ihmisestä ihmisen. Minä olen vain yksinäinen susi näissä piireissä." Mies naurahti ja Aurelia vilkaisi häneen tuimasti. "Tarkoitan siis..minähän olen susi..siksi se huvittaa." Aurelian ilme pehmeni. "Nimeni on Aurelia." "Olen Ashar Jagoda," mies esitteli itsensä ja ojensi jopa kätensä kätelläkseen. Bussi tuli ja he nousivat sen kyytiin.

Bussissa juttelu oli hankalampaa, sillä jokaikinen sopukka oli täynnä. "Onko heidän kanssaan
todella niin vaikeaa?" Ashar kysäisi ennen bussista nousua. "Maailmassani ei ole sijaa heidänlaisilleen," Aurelia sanoi hyvin hiljaa ja ovet sulkeutuivat Asharin silmien edessä. He vilkuttivat toisilleen ja auto ajoi pois.

Jatkuu

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ke Tammi 15, 2014 9:11 am

8. luku

Bussi katosi nopeasti Asharin näkökentän ulottuvilta ja hän päätti jatkaa matkaansa. Kotimatkallaan susimies pyöritteli hieman ajatuksiaan päässään: oli kummallista että juuri ensimmäisenä päivänä kaikkien niiden sattumusten jälkeen hän törmäsi aina samaan naiseen ja vihdoinkin työpäivän päätyttyä he olivat jutelleet jonkun aikaa. Oli mukava tietää että työpaikalla olisi edes yksi henkilö kenen kanssa Ashar voisi vielä jutella, jos he siis tapaisivat uudestaan. Kyseisen kissanaisen luonne erosi kyllä kovasti muiden työpaikan naisten luonteista, ainakin niiden ketkä Ashar tapasi viidennessä kerroksessa. Heidän juteltua bussissa miestä kävi hieman sääliksi naista, koska hän joutui olemaan työympäristössä sellaisten ihmisten kanssa joista ei oikein pitänyt, mutta jos asia vaivaa Aureliaa niin kovasti, niin miksi hän ei ole sitten vaihtanut työpaikkaa johonkin muuhun?

Lyhyeen kävelymatkan jälkeen Ashar saapui kerrostalolle, jossa hänen kaksio oli ja päästyään kivisiä rappusia pitkin ylös hän aukaisi ulko-oven ennen kuin astui kerrostalonsa hyvin pienehköön aulaan. Aulassa oli 4 hengen mahtuva hissi, mutta Ashar päätti ihan kuntonsa ylläpitämiseksi käyttää rappusia hissin sijasta.

Asunto oli suhteellisen siisti, lukuun ottamatta niitä pahvisia laatikoita, jotka ovat jääneet muuton yhteydessä vielä purkamatta ja niiden lisäksi pitäisi pistää makuuhuoneessa oleva työpöytä ja tuoli kasaan. Varmasti Ashar käy edes jommankumman huonekalun kimppuun tänään, mutta ensin hän päätti syödä jotakin vatsaansa, sillä nälkä oli uudestaan halunnut yllättää hänet murinallaan.

Tunnit kuluivat nopeasti eikä Ashar ollut saanut mitään aikaiseksi, hän oli edelleen alkutilanteessa palasien kanssa, eikä hän päässyt puusta pitkälle ohjeidenkaan avulla, koska ohjeissa ei näytetty kuin vain pari kuvaa miten asiat pitäisi toisiinsa yhdistää. Eikä oman kielen ohjeita löytynyt muiden ohjeiden seasta, mutta kiinaksi kyllä ohjeet löytyi, harmiksi vain Ashar ei osannut lukea sitä, ellei olisi tajunnut alkaa opiskella sitä jollakin opistolla silloin nuoremmalla iällä. Yleensä Asharilla ei ole tapana saada raivokohtauksia tämmöisistä asioista, mutta jos hän ei päässyt edes ensimmäisestä kohdasta pidemmälle, voi mies ihan hyvin alkaa repimään hiuksiansa ja toivomaan sitä että tavarat voisivat taikavoimien avulla rakentua itsestään, mutta se oli mahdotonta. Susimies olisi tehnyt mieli pistää nämä asiat hänen entisten naapureidensa piikkiin, sillä he olivat varmasti myös auton lisäksi kironneet nämä huonekalutkin, mutta tästä ei mies voinut syyttää ketään muuta kuin itseään. ”Tämä saa riittää..” Ashar päästi sanat suustansa kuin luovutuksen merkiksi. Hänen pitäisi varmasti soittaa Shin apuun ja pyytää häntä auttamaan tavaroiden kokoamisessa, sillä se mies oli mestari siinä, mutta Ashar päätti vaivata ystäväänsä hieman illemmalla. Juuri nyt hän halusi päästä eroon tästä ärsyyntymisen tunteesta ja ainoa keino sen hävittämiseksi olisi jonkin sortin juoksulenkki ja sehän kelpasi miehelle oikein hyvin. Susimies meni vaihtamaan lenkkeilyvaatteensa päälle ja lähti sen jälkeen lenkille, toivoessaan saavansa aivoillensa ja mielellensä täysinäistä rauhaa.

Jatkuu…
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Pe Tammi 17, 2014 12:17 pm

9. luku

Aurelia tuijotti laiskasti TV-ruutua. Umpimähkään valitsemalta kanavalta tuli jotain naurettavaa saippuaoopperaa, jossa jonkun henkilön vaimo petti häntä jo kolmatta kertaa ja samaisen naisen tytär oli tullut raskaaksi äitinsä rakastajalle. Ihan kuin sellaista tapahtuisi tosi elämässä. "Kuka tällaista viitsii edes katsoa?" Aurelia tuumaili itsekseen sulkien lopulta TV:n. Tällaisia hänen iltansa olivat. Joko hän oli joogassa tai istui kotona tuijottaen telkkaria tai lukien kirjoja. Kirjat oli luettu jo useampaan otteeseen. TV:n sisältö sentään vaihteli joskus. Mutta tänään mikään ei tuntunut miltään. Paitsi ehkä yksi asia. Asharin tapaaminen sinänsä oli suurin tapahtuma muutamaan kuukauteen. Kerrankin joku, jolle puhua. Joku, joka ymmärsi vakavampaa keskustelua, eikä yrittänyt työntää sitä kauemmas. Hän ei tuntunut sellaiselta, joka nauroi selän takana tytön avautumiselle ja se tieto helpotti Aureliaa suunnattoman paljon.

Ilta-aurinko paistoi lämpimän oranssina. Auringon viimeiset säteet kiirivät pitkin kallioita ja maalasivat ne kauniilla väreillään. Voi kuinka ihanaa olisi mennä ulos ilta-auringon paisteeseen, nauttia syksyisen illan tuoksusta ja tuntea virkistävä tuuli vasten kasvoja. Hetken emmittyään Aurelia vetäisi kengät jalkaan, vetäisi mustan nahasta tehdyn takkinsa niskaansa ja lähti ulos.

Liikkeelle lähtö oli vaivan arvoista. Näkymä kalliolta kauas horisonttiin oli upea. "Kunpa olisin puu tai kivi ja voisin jäädä tähän ikuisiksi ajoiksi. Ei tarvitsisi huolehtia mistään maailman murheista, vaan elää luonnon kanssa kaiken aikaa. Syntyisin, eläisin ja kuolisin, mutta se ei tuottaisi surua sen enempää minulle kuin muille. Enkä minä surisi mitään, vaan eläisin elämäni ajattelematta tulevaisuutta tai menneisyyttä." Syvä huokaus karkasi hänen suustaan. Miksi hänen piti olla niin yksin? Mikä oli mennyt vikaan?

Istuessaan kalliolla ja katsellessaan maisemaa hän ei ollut huomioinut juuri ympäristöään. Mutta nyt hän kuuli askelia. Ne tulivat juosten häntä kohti. Nopeasti Aurelia hyppäsi jaloilleen siltä varalta, jos se olisi joku päällekarkaaja. Mutta se olikin Ashar, joka näytti olevan lenkillä. Miten heidän tiensä kohtasivat näin usein?

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty La Tammi 18, 2014 9:26 am

10. luku

Ashar juoksi reipasta, mutta silti itselleen sopivaa vauhtia jalkakäytävällä. Ilma oli onneksi selkeytynyt työpäivän aikana paremmaksi ja se oli hyvä asia, sillä jos sää olisi ollut huono, olisi Ashar jäänyt kiukuttelemaan kotiinsa jossa hän ei olisi saanut purata turhautumistaan. Juostessaan jalkakäytäviä pitkin Asharin mieleen pulpahtivat lapsuuden ajan muistot siitä kuinka pikkupoikana hän rakasti juoksentelemisesta hiekkaisella tiellä, vailla huolen häivää. Susimiehen perhe asui hänen lapsuuden alkuajoilla maalaismaisemissa, mutta jonkin ajan kuluttua he päättivät muuttaa kaupunkiin. Kaupunkiin muuttaessa Asharin innostus juoksemista kohtaan vähentyi, sillä kaupungeissa oli se huono puoli että joskus jalkakäytävät saattoivat olla hieman ahtaita, eikä nuorempana ollut vielä tarpeeksi valpas kaupungin vaaroille. Mutta vanhemmalla iällä Ashar oppi nauttimaan jälleen juoksemisesta kuin myös kaupunkielämästä. Hän silti ikävöi maalla olevan raikkaan ilman tuoksua, mikä kaupungeissa oli melkein mahdotonta haistaa pakokaasujen takia. Menneitä muistellessaan susimies saapui ison kallion luokse, jonka tarkoituksena oli koristaa kaupunkia luonnollisilla maisemilla, mikä tietenkin oli omalta osaltaan ihan järkevästi ajateltu. Alkujaan Ashar ei nähnyt ristinsielua harmaan kivipinnan päällä, mutta lopulta hän pystyi erottamaan yhden henkilön. Susimies oli tottunut näkemään kalliolla vain juopottelevaa nuorisoa, mutta enemmänkin kesäiltaisin, joten yhden henkilön näkeminen syysiltana oli hieman outoa. Juostessaan lähemmäksi huomasi hän henkilössä tuttuja piirteitä, hei hetkinen.. sehän näytti aivan Aurelialta.

Ensimmäiset ajatukset mielessä olivat täysi hämmennys. Ei hänen pitäisi yhden päivän aikana törmätä sattumalta aina tiettyyn henkilöön niin useasti. Asia alkoi tuntua jo hieman pelottavalta. Jos Aurelia näkisi hänet nyt, voisi mies antaa aivan väärän kuvan itsestään, kaikkein vähiten hän tahtoi näyttää stalkkaajalta. Ashar alkoi hätäisesti miettiä vaihtoehtoja mitä hänen pitäisi tehdä tässä tilanteessa: hän voisi yrittää mennä tervehtimään Aureliaa niin että nainen ei kuvittelisi häntä stalkkaajaksi tai sitten hän voisi paeta paikalta vielä kun häntä ei huomata. Viimeinen vaihtoehto tuntui jo sen ajatellessakin täysin pelkurimaiselta, ei hän voisi tosissaan alentua niin alas. Huokaistessaan susimies keräsi rohkeutensa ja hidasti hieman vauhtiaan saavuttuaan lähemmäksi Aureliaa. Hän näki Aurelian kääntävän päätänsä ja huomatessaan lähestyvän miehen nousi kissanainen nopeasti seisomaan katsoessaan samalla tulijaa kuin varautuneena puolustamaan henkeään. Hienoa, Ashar jo selvästi vaikutti täysin mielipuoliselta rikolliselta. Pian susimies pysähtyi kokonaan tultuaan viiden metrin etäisyydelle naisesta. ”Hei, tämäpä outo sattuma,” Ashar tervehti naista kohteliaasti. Aurelia katsoi ihmeissään tulijaa, hän oli varmasti hämmentynyt siitä että näkisi tämän susimiehen tässä paikassa tähän aikaan. Molemmat siis kummastelivat tätä outoa yhteensattumaa. ”Tämä on kyllä kerrassaan outoa nähdä sinut näin useasti,” Aurelia sanoi astellen pari askelmaa lähemmäksi miestä ja jatkoi puhumista: ”Olet nähtävästi lenkillä, harrastatko sitä useasti?” ”T-tuota aina silloin tällöin kun sää suosii, mutta tänään siihen oli ihan erityinen syy.” Nainen katsoi hieman kysyvästi miestä saatuaan osittaisen vastauksen kysymykseensä. ”Siis minulla meni hieman hermot huonekalujen kasaamisissa joten tulin hieman purkamaan oloani, ” mies selitti naureskellen ja kysyi: ”Entä itse? Mikä sinut tänne oikein toi?” Aurelia käänsi katseensa horisonttiin. ”Tulin nauttimaan tästä mukavasta syyspäivästä ja katselemaan hienoja maisemia,” nainen selitti ja osoitti katsomaansa suuntaan. Katse kääntyi horisonttiin ja mies huomasi kuinka näkymä oli kaunis, hän pystyi selvästi erottamaan sen, kuinka auringon viimeiset valot näkyivät kauempana ja hetken päästä aurinko olisi varmasti kokonaan kadonnut piiloonsa. Kyllä se omalla tavallaan näytti kauniilta.

Kaksikko päättivät vielä hetken jutella keskenään ennen kuin Ashar vilkaisi rannekelloansa. ”Kello näyttää jo paljon, minun pitäisi vielä ehtiä hoitamaan pari askaretta,” Ashar selitteli Aurelialle. ”Minun pitää nyt jatkaa matkaa kotiin, varmasti me vielä näemmä joskus,” Susimies ehti sanoa ja heilautti oikeaa kättänsä hyvästien merkiksi ja lähti juoksemaan samaa reittiä kotia kohti mistä oli tullut, jättäen naisen taaksensa.

”Varmasti me vielä näemmä joskus.” Mahtavaa, eikö Ashar oikeasti keksinyt mitään parempaa sanottavaa Aurelialle. Hän yritti pudistella huonoa muistoa pois päästään. Kun hän pääsee kotiin, hänen on aivan pakko muistaa soittaa Shinille huonekaluistaan sillä hän ei aio koskea niihin sormellakaan.

Jatkuu…
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty La Tammi 18, 2014 10:22 am

11. luku

Aurelia näki unta.

On kaunis kesäpäivä. Aurelia ja hänen paras ystävänsä Isolde kävelevät iloisesti tietä pitkin ja olivat menossa kohti rantaa. "Tästä tulee tosi mahtavaa! Vain aurinkoa, meren kuohuntaa ja jäätelöä! Ja kaikkea tuota koko päivän," Isolde nauraa. Aureliakin hymyilee. Tämä tosiaan on mahtava päivä. Eteen ilmestyy yhtäkkiä suojatie. Aurelia kavahtaa. Hän tietää, mitä siitä seuraa, muttei ehdi avata suutaan, kun Isolde jo sanoo: "Ylitetään vain tuo tie ja ollaan kohta perillä." "Odota, Isolde. Mennään mieluummin tuota toista kautta!" Aurelia yrittää. "Älä nyt! Tämä on lyhyempi reitti. Tiedäthän, lyhin reitti puolelta toiselle on suora," Isolde toteaa huolettomasti ja astuu kaksi askelta suojatielle. Yhtäkkiä jostain kiitää auto. Isolde ehtii vain vilkaista auton suuntaan ja sitten....kaikki on menetetty. Isolde makaa maassa verta valuvana, eikä liikahda. Aurelia huutaa tuskasta. Se tapahtuu taas! Tänäkin yönä Isolde kuolee hänen silmiensä edessä, eikä hän voi tehdä asialle mitään. Auto tekee äkkikäännöksen ja valot kohdistuvat Aureliaan. Auto kiihdyttää ja kuuluu kamala räsähdys.

Aurelia heräsi hiestä märkänä pimeään syysyöhön. Taas tuo sama uni. Hän oli nähnyt sitä siitä asti, kun.....ei. Hän ei halunnut ajatella tuota kamalaa välikohtausta. Se tässä tuhosi hänen elämäänsä. Tuo iänikuinen sureminen, josta ei näyttänyt tulevan ikinä loppua. Isolde, hänen paras ystävänsä. Hengenheimolaisensa. Henkinen siskonsa. Kuun mennessä pilven taa piiloon huone pimeni ja Aurelia hautasi kasvonsa käsiinsä itkien katkerasti. Kyynelistä kumminkin oli sen verran hyötyä, että ne turruttivat hänet uudestaan uneen.

Aamulla Aurelia suuntasi jälleen töihin. Työt alkoivat onneksi tänään vähän myöhemmin, joten yölliset heräämiset saattoi kuitata pienellä lisäunella. Hänen mielialansa ei kuitenkaan paljoa noussut töihin mennessä. Enää häntä ei itkettänyt, mutta ärsytti kylläkin. Neljännen kerroksen tietokonevastaava, Robin Dionysus, oli tullut häntä vastaan aamulla. Ei hänellä ollut mitään homoja vastaan, mutta tämä yksilö oli varsin raivostuttava. Robin vilkutti tyypilliseen tapaansa muka ylipirteästi Aurelialle, joka ei vaivautunut vastaamaan. Vielä enemmän häntä sapetti Robinin puhe, jonka hän kuuli astuessaan bussista ulos. "Juu, se uusi kaveri on aika mielenkiintoinen tapaus," hän kuuli Robinin höpöttävän kännykkään. "Ajattelin tänään mennä juttelemaan hänelle ja tarkistamaan, mikä hän on miehiään. Juu, tiedät kyllä, mitä tarkoitan." Ja sitten hän nauroi itsetietoisesti. Aureliaa sapetti ja hän jatkoi ripeästi matkaansa, ennenkuin menettäisi malttinsa ja kuristaisi tuon kusipään hengiltä...

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty La Tammi 18, 2014 11:40 am

12. luku

Aamu kahdeksan bussissa oli aivan liikaa porukkaa. Tällaisissa tilanteissa Ashar toivoisi sitä, että hänen autonsa olisi mahdollisimman pian huollettu, ettei hänen tarvitsisi kestää näitä aamuisia ahtaita busseja. Tänään hän joutui vielä tyytymään olemaan bussissa nurkkaan ahdattuna. Hänen suunsa haukotteli useaan otteeseen, joskus hän ei millään jaksanut herätä aamuisin kun taas joskus hän heräisi ilomielin uuteen päivään. Aamu ei muutenkaan onnistunut hyvin koska susimies huomasi herätessään että oli unohtanut letittää pitkät hiuksensa yöksi, ja mitä se miehen hiuksiin tuli, hän joutuisi selvittämään takkuja ainakin kymmenen minuuttia. Hän niin tahtoisi leikkauttaa osan hiuksistaan, jotta saisi edes pientä helpotusta elämään. Onneksi päivässä olisi sentään pieniä onnenkipinöitä, sillä eilen Ashar oli soittanut ystävälleen Shinille ja pyytänyt miestä tulemaan avuksi huonekalujen kasaamisessa ja oli saanut ystävältään myönteisen vastauksen. He sopivat sen että Shin tulisi tänään käymään Asharin asunnossa kun mies pääsisi töistä.

Työpäivänsä alettua Ashar sai tehdä töitänsä rauhassa ilmaan minkäänlaisia ulkopuolisia häiriötekijöitä, mikä sentään nosti hieman miehen mielentilaa, vaikka susimiestä vielä ärsyttikin aamuinen takkuläjä ja erittäin ahdas bussi. Hetken ajatteluidensa jälkeen mies yritti jatkaa töittänsä ajattelematta sen kummemmin mitään negatiivisia asioita.

Tuntien aikana Ashar työskenteli tietokoneensa äärellä ja soitteli ties kuinka monta kertaa puhelimensa kanssa eri henkilöille ja jatkoi niiden toistelua niin kauan aikaa kunnes ruokatunti koitti ja meni eiliseen tapaan ruokalaan syömään. Ruokaillessaan Ashar tähysteli hieman ympärillensä siinä toivossa, jos olisi sattunut näkemään Aureliaa, mutta valitettavasti naisesta ei näkynyt jälkeäkään. ”Ehkäpä hän on mennyt toiselle puolelle ruokalaa syömään,” Ashar ajatteli mielessään jatkaen syömistä. Oli se omalta osaltaan harmillista ettei miehellä ollut ketään ruokaseurana, mutta hieman pahempi uutinen oli se, että susimies pystyi taas tuntemaan kuinka häneen iskettiin katseita, joten hän omaksi parhaakseen päätti syödä nopeasti ruokansa. Susimies ei pahemmin päätynyt ajattelemaan ruuan tuottamia makuja ja lähti kuin paeten pois paikalta. Palattuaan omalle työpistelleensä hän jätti eväslaatikkonsa ja pullonsa omalle työpöydällensä ja katsoi kelloa, oli vielä paljon aikaa ennen kuin työt jatkuisivat. Hetkellisten miettimisien jälkeen Ashar päätti mennä jaloittelemaan ja katselemaan ympäristöä ja hän päätti aloittaa kiertelemällä aulassa.

Asharin saavuttua aulaan susimies kierteli ja kaarteli paikasta toiseen tutkien samalla tarkemmin rakennuksen arkkitehtuurisuutta ja ihasteli pieniäkin yksityiskohtia mitkä vetivät miehen huomiota todella paljon. Asharin kiinnostus arkkitehtuuria kohtaan lähti hänen isoveljeltään. Nuorempana poikana oli Asharilla tapana katsella kuinka hänen veljensä suunnitteli erilaisia rakennuksia ja opetti hänelle kaikenlaista nippelitietoa arkkitehtuurista. Mutta pian miehen ajatukset keskeytyivät kuullessansa jonkun puhuvan hänelle: ”Taitaa uusi työntekijä olla kiinnostunut talon sisustuksesta, vai mitä?” Ashar käänsi uteliaana päätänsä äänen tulosuuntaan ja huomasi noin kolmen metrin päässä seisovan pitkäkorvaisen miesjäniksen, joka tutkaili hetken aikaa susimiestä. ”En minä erityisesti sisustuksesta välitä, vaan siitä kuinka hienosti tämä rakennus on rakennettu,” Ashar vastasi. ”Hmm.. vai niin,” nuorempi miehistä sanoi ja hieroi leukaansa hymyilen epäilyttävän ystävällisesti. Hetken perästä miesjänis katseli ympärilleen kuin varmistaakseen jotakin ennen kuin avasi suunsa: ”Nimeni on Robin Dionysus ja minun pitäisi jutellakin uuden tulokkaan kanssa, lieneekö sinulla hetki aikaa?” Ashar oli hieman yllättynyt miehen kysymyksestä, mutta nyökytti päätänsä vastaukseksi. ”Sehän on hyvä, seuraa minua.” Robin sanoi ja lähti liikkeelle. ”Emmekö pysty puhumaan tässä?” Ashar kysyi hämmentyneenä. Pitkäkorvainen mies käänsi päätänsä ja hymyili sanoessaan: ”Tämä on vähän salaisempaa keskustelua, mitä ei voi puhua ihan missä vain.” Mitään sen ajattelematta Ashar päätti seurata Robinia. Kävellessään jokin susimiehen sisällä varoitti tulevasta vaarasta, mutta hän ei tiennyt sitä mihin varoitus oikein perustuisi..

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Pe Tammi 24, 2014 8:43 am

13. luku

Työ maistui puulta, niinkuin aina ennenkin. Piti vastata pariin puheluun, välittää muutama paperi eteenpäin ja keittää kahvia chattaileville toimistotytöille. Tuodessaan kolmatta kahvikuppia hän sattui näkemään yhden toimistotytön klikkaaman kuvan. Hän katsoi sitä sekunnin ja käänsi sitten nolostuneena katseensa muualle. Kuvassa oli mies, jolla oli kaulassaan kravaatti. Muuta hänellä ei ollutkaan päällä. Kuvaa tuijotti hymy suussa pari toimistotyttöä, mutta he kääntyivät äänen kuullessaan katsomaan Aureliaa, joka katse tiukasti toisessa suunnassa ojensi kahvikuppia. He purskahtivat nauruun. "Hei, kai sitä ihminen tarvitsee vähän silmänruokaa," he kikattivat klikaten seuraavaa kuvaa. Se oli jopa edellistä hävyttömämpi. Aurelia tyrkkäsi nopeasti kahvikupin toiselle toimistotytölle ja säntäsi omalle paikalleen. Ohimennen hän kuuli toisen heistä supattavan: "Tahtoisin nähdä sen hepun, joka onnistuu sulattamaan tuon jääkuningattaren."

"Vai että jääkuningatar," Aurelia mutisi itsekseen kirjoittaen muistiinpanoja. Häntä ei koskaan ollut kiinnostanut kukaan siinä mielessä. Ei kukaan mies, eikä kukaan nainen. Hänelle oli aina riittänyt perhe ja ystävät. Hän mieluummin seurasi vierestä muiden kuhertelua kuin valitsi itselleen ketään. Isoldellakin oli poikaystävä, jonka kanssa hän oli ollut onnellinen. Aureliallekin yritettiin tyrkyttää välillä poikaystäväehdokkaita, mutta nämä eivät vain kiinnostaneet häntä. Heissä ei ollut sitä, mitä Aurelia olisi kumppanilta halunnut. Vakavampia ajatuksia. Rauhallisuutta. Heistä ei ollut keskustelemaan syvällisemmistä aiheista, saati sytyttämään häntä. Ja Isolden kuoleman jälkeen hän ei ollut juuri ajatellut miehiä. Oli vain pakko päästä pois sieltä. Tutuista maisemista, jotka muistuttivat lapsuuden leikeistä ja salassa tehdyistä tulevaisuuden suunnitelmista, joille oli myöhempinä vuosina naurettu makeasti. Täällä häneen ei ainakaan sattunut niin paljon.

"Hei Aurelia, veisitkö tämän kolmanteen kerrokseen?" huhuili yksi toimistotytöistä heiluttaen jotain kansiota. "Totta kai, pääsenpä teistä vähäksi aikaa eroon," ajatteli Aurelia mielessään, muttei sanonut sitä. Otettuaan kansion hän lähti matkaan. "Vie terveiset Asharille!" joku huuteli hänen peräänsä ja sitten kuului kaamea naurunremakka. Aurelia oli jo siinä vaiheessa hississä, eikä ehtinyt sanoa mitään vastaukseksi.

Kävellessään pitkin kolmannen kerroksen käytävää etsien oikeaa huonetta hän törmäsi Robiniin. "Hei Auri, oletko sattunut näkemään sitä Jagoda heppua?". "En ole," Aurelia vastasi ja lisäsi ajatuksissaan: "enkä kertoisi sinulle, vaikka tietäisinkin." "Harmi, meillä jäi tutustumiskierros vähän kesken," Robin voihkaisi muka pahoillaan nuolaisten ohimennen huuliaan. Aureliaa värisytti. "No samapa se. Pitääkin mennä jatkamaan töitä. Heippa!". Robin lähti ripein askelin tiehensä. "Kusipää," Aurelia sanoi hiljaa hänen jälkeensä ja jatkoi matkaansa. Mutta sitten hän havaitsi jotain outoa: läheisen siivouskomeron ovi oli raollaan. Se oli avautunut pikkuisen Aurelian ja Robinin keskustelun aikana. Aurelia oli mukamas kävelevinään sen ohi, mutta vilkaisikin yhtäkkiä sisään. Siellä Ashar oli piilossa..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Pe Tammi 24, 2014 11:39 am

14. luku

Siivouskomeron sisällä seisoi täysin järkyttynyt ja shokissa oleva Ashar. Tunnin sisällä tapahtuneet asiat olivat hyvin vaikea sisäistää. Hän ei kyennyt ajattelemaan tai toimimaan järkevästi tässä tilanteessa, vaan seisoi kuin patsas paikoillansa ja yritti saada itsensä ryhdistäytyneeksi, mutta se ei näyttänyt oikein toimivan. Ashar hengitti hetken aikaa sisään ja ulos, yrittäen saada samalla aivot raksuttamaan menneistä tapahtumista, tuloksetta. Viimeisimmät muistikuvat olivat siitä kun susimies lähti seuraamaan Robinia, mutta sen jälkeen kaikki mustui. ”Miksi päivä menikin vielä kamalammaksi, miksi tämä edes tapahtui hänelle?” Toistui lause miehen päässä, yrittäen saada samalla tolkkua tilanteeseen. Ashar alkoi pitää tilannetta aivan toivottomalta, mutta pian hän alkoi tämän kaiken sekasorron keskellä kuulla pientä keskustelua, miehen ja naisen välillä, mutta tässä tilanteessa mies ei saanut mitään selvää kummastakaan osapuolesta. Hän vain toivoi heidän molempien lähtevän pois, että Ashar saisi koottua ajatuksia rauhassa.

Hänen toiveensa toteutui pian kaiken hiljentyessä, mutta ilo ei kestänyt pitkään. Kuullessaan askelten lähentyvän siivouskomeroa susimies tukki suunsa, sillä hän ei halunnut kenenkään tietävän että yksi työntekijöistä viettäisi aikansa siivouskomerossa, se herättäisi varmasti paljon väärinymmärryksiä. Onneksi henkilö käveli siivouskomeron ohi ja Ashar päästi helpottuneen huokauksen ilmoille, hän selvisi. Mutta äkkiä siivouskomeron ovi aukeni ja mies otti askeleen taaksepäin ovesta. Asharin mieli vain huusi tiettyä lausetta: ”Hänet löydettiin!” Häntä hävetti todella, mutta hänen ihmeikseen hän ei kuullut minkäänlaista reaktiota tulijalta. Hän ei kuullut suurta räkättävää naurua, tai huutoa siitä että työntekijä olisi siivouskomerossa. Uteliaisuudestaan hän nosti katseensa ja aivan ensimmäiseksi hänen mieleensä jäivät tulijan keltaiset kiiluvat silmät jotka katsoivat häntä. Nuo silmät hän oli nähnyt ennenkin, tuo sama katse oli seurannut häntä eilisestä lähtien. ”Ashar?” Kysyi Aurelia ihmetellen ja katsoi tutkailevasti siivouskomerossa olevaa miestä. Ashar ei päästänyt sanaakaan suustaan, hän ei vain pystynyt, mutta katsoessaan Aureliaa hän tunsi oudolla tavalla hetkellisesti turvallista oloa sisällään. ”Olet ihan kalpea, mitä on oikein tapahtunut?” Vaaleahiuksinen nainen ehti kysyä kunnes hän päätyi miettimään jotakin, ihan kuin hän olisi alkanut tajuta mistä kaikesta oli oikein kysymys. ”Tekikö Robin sinulle jotakin?” Kysymyksen kuultuaan mies yritti aukaista kuivaa suutansa. ”En muista..” Hän piti tauon, ennen kuin jatkoi: ”..ajatukset tuntuvat niin, mustilta.” Miehestä näki selvästi että jotain viatonta hänelle ei ole tapahtunut ja Aurelia ei vastannut hetkeen mitään. ”Odota siinä.” Ja samalla lauseen sanottuaan nainen hävisi jonnekin sulkien hieman siivouskomeron ovea kiinni, ettei kukaan muu huomaisi komerossa olevaa miestä.

Ashar sai olla hetken aikaa yksinään, ennen kuin ovi avautui uudestaan ja onneksi Aurelia oli palannut takaisin, mutta tällä kertaa hänellä oli kädessänsä lasillinen vettä. ”Juo tämä,” Aurelia kehotti ja mitään mukisematta Ashar otti lasin käsiinsä ja kulautti kaikki vedet kurkustaan alas, toivoen sen saava jonkunlaista helpotusta tähän kaikkeen. ”Kiitos,” mies kiitti ja katsoi hyvin kiitollisena naista ja antoi lasin hänelle takaisin. ”Helpottiko olosi, pystytkö ajattelemaan selkeämmin?” Aurelia kysyi ja jatkoi miehen katsomista, kuin tarkistaakseen hänen vointinsa. Susimies ei aukaissut suutansa, vaan yritti keskittyä tutkimaan ajatuksiaan ja selventämään niitä. Hetkelliset mustat verhot päästänsä alkoivat väistyä ja niiden alta paljastui sen piilottamia asioita. Ashar alkoi muistaa mitä oli tapahtunut. Hän muistaa sen kun oli lähtenyt seuraamaan Robinia ja miespuolinen jänis oli vienyt susimiehen rakennuksen syrjäisempään paikkaan ja yrittänyt tehdä paljon lähempää tuttavuutta Ashariin. Susimies pystyi vielä tuntemaan sen kun Robin yritti kosketella vanhempaa miestä hyvin herkistä kohdista ja siinä vaiheessa Ashar sai järkytyksestä huolimatta työnnettyä Robinin pois tieltään ja pääsi karkaamaan paikalta. Pakoreissu oli päättynyt lopulta kolmoskerroksen siivouskomeroon. Lopultakin, hän muisti mitä oli tapahtunut, tosin hän ei ollut kamalan iloinen siitä. ”Haluatko kertoa mitä tapahtui?” Aurelian ääni palautti miehen takaisin todellisuuteen. Kertoisiko Ashar naiselle mitä todellisuudessa oli tapahtunut vai yrittäisikö mies pitää sen omana tietonaan? Se alkoi ainakin selvitä että Aurelia nähtäväsi tunsi tämän kyseisen jänösen, ei hän muuten olisi ollut tietoinen nuoremman miehen nimestä. Ehkäpä se oli parempi että hän saisi jollekin kerrottua asiasta, ettei se jäisi vaivaamaan miehen mieltä ja kehoa.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Pe Tammi 24, 2014 12:08 pm

15. luku

Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin Aurelian mielen täytti jokin muukin tuntemus kuin turhautuminen, suru tai ärsyyntyminen. Myötätunto. Tuotuaan vettä selvästi shokissa olleelle Asharille hän sai kuulla koko kertomuksen. Robin oli lähestynyt häntä mukamas esitelläkseen paikkoja, mutta hänellä oli ilmeisesti ollut jotain ihan muuta mielessä. Hetken kierreltyään he olivat saapuneet tyhjään toimistotilaan, jossa Robin oli painanut Asharin rintapuoli seinää vasten kiinni. Tämä oli ollut yllättävän vahva, vaikka olikin Asharia viitisen senttiä lyhyempi. Hänen toinen kätensä oli vieraillut Asharin paidan alla. Ja vähän kaikkialla muuallakin. Arimpaan paikkaan kiemurteleva käsi ei ollut ehtinyt, sillä Ashar oli saanut epätoivostaan yliluonnolliset voimat ja päässyt pinteestä. Juostuaan parit portaat alaspäin ja kirittyään hetken pitkin käytäviä hän oli löytänyt aukinaisen siivouskomeron ja piiloutunut sinne.

"Mikset puolustanut itseäsi? Olisit voinut irtipäästyäsi vetää häntä nyrkillä päin näköä," Aurelia kysyi kertomuksen loputtua. "En....ajatellut sitä silloin. Halusin vain tilanteesta pois," mies totesi hiljaa. Aurelia nyökkäsi ymmärtävästi. Kuka tahansa järkevä ihminen haluaisi pois niin kiusallisesta tilanteesta. "En ihmettele, miksi hän yritti lähestyä sinua. Olet komea mies." Sanojen tarkoitus oli pysyä vain päässä, mutta ne karkasivat Aurelian suusta, ennenkuin hän ehti estää niiden tulon. Ashar katsoi hieman hämmentyneenä neitoon, jonka naama oli alkanut vaihtaa väriä tummempaan sävyyn. Pelastaakseen itsensä Aurelia totesi äkkiä: "Tule. Saatan sinut takaisin työpisteeseesi, niin säästyt vahingoilta."

Onni oli matkassa paluureissulla. Robin ei tullut kertaakaan heitä vastaan käytävillä ja aurinkokin oli alkanut paistaa pilvien lomasta. Aurelia ei kehdannut edes katsoa Ashariin päin ja kävelikin ripeästi eteenpäin katse tiukasti edessä, jottei taas sanoisi jotain typerää. Eihän hänellä ollut tapana kutsua miehiä komeiksi niin suoraan. Se oli vastoin hänen tapojaan! Saatettuaan Asharin takaisin työpisteeseensä hän heilautti äkkiä kättä hyvästien merkiksi ja lähti melkein juosten takaisin omaan kerrokseensa.

Juostessaan hisseille herra Daeh tuli häntä vastaan. "No mutta, sinua minä olenkin etsinyt ~"
Daeh huudahti ilahtuneena. Aurelia seisahtui kuin seinään. Mitä nyt? Ylitöitä? Kokous? Palaveri, johon tarvittiin kahvin keittäjää? Lomaa?. "Ajattelin vain kysäistä, mitä teet huomenna töiden jälkeen," Daeh jatkoi hymyillen valkoisilla hampaillaan. "Tässä lähellä on nääs yksi karaokebaari, jossa monet täällä työskentelevistä käyvät töiden jälkeen. Haluttaisiko sinua tulla mukaani sinne?". "Minulla on ohjelmaa illoiksi, kiitos vain," Aurelia vastasi melkeinpä tylysti ja lähti pois tämän luota käyttääkseen portaita. Aurelia tunsi taas kuumotusta poskissaan. Mikä miehiä oikein vaivasi tänään?

Jatkuu

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty La Tammi 25, 2014 2:18 am

16. luku

Yrittäessään jatkaa töidensä tekoa kamalan kokemuksen jälkeen tuntui tälle aikuiselle miehelle erittäin haastavalta. Ensimmäistä kertaa elämässään hän joutui kokemaan jotain näin ahdistavaa ja vieläpä omalla työpaikallaan. Tämän karmaisevan kokemuksen jälkeen miehen olisi tehnyt mieli palata vanhoihin töihinsä, jossa hän sai sentään olla rauhassa. Tunne alkoi ahdistaa Asharia yhä enemmän ja mitä enemmän se kävi pyörimään hänen päässänsä, sitä enemmän hän haluaisi päästä täältä pois, ei hän pystyisi oleskelemaan työpaikallaan jos joutuisi pelkäämään koko aika sitä että Robin tulisi ja tekisi hänelle jotakin. Mutta eikö se vaikuttaisi aika paljon luovutukselta, jos mies vaihtaisi työpaikkaa? Ehkäpä aluksi olisi vain parasta miettiä sitä, mitä mies aikoisi tehdä seuraavaksi. Olisiko parasta kertoa asiasta jollekin korkeammalle henkilölle töissä, joka voisi vaikuttaa johonkin tai vaikkapa poliisille? Mutta olisiko hänelle tarpeeksi todistusta kyseisestä asiasta ja uskoisiko kukaan häntä? Mutta yhdestä asiasta hän oli varma: hän kyllä tulisi kostamaan tämän teon Robinille. Näiden ajatuksiensa lisäksi Asharin päässä pyöri Aurelian lause: ”Olet komea mies.” Niin hän oli kuullut naisen sanovan. Tietysti tuollaiset kohteliaisuuden häkellyttivät susimiestä, mutta se oli jotenkin outoa kuulla Aurelian suusta, todella outoa.

Työpäivän päätyttyä Ashar käveli ripeästi käytävää pitkin kohti hissejä katsellen samalla ympärillensä kuin vainoharhainen ihminen, joka pelkäsi sitä että joku hyökkäisi kaulaan kiinni. Hissien luona miestä kävi epäröimään jo pelkästään hissin napin painaminen, sillä kukapa sitä tietäisi kuka piileskelisi metallisien ovien takana. Hän luopui ajatuksestaan ja päätti hissien sijasta käyttää portaita. ”Tämä tuntuu jo naurettavalta,” Ashar mumisi itselleen kun laskeutui rappusia pitkin niin kauan aikaa kunnes pääsi aulakerrokseen. Tämän jälkeen mies ei enää seurannut ympärillään tapahtuvia asioita vaan lähti niin nopeasti kuin mahdollista ovista ulos ja sieltä bussipysäkille, hän halusi vain nopeasti päästä kotiinsa turvaan.

Monia kymmeniä minuutteja myöhemmin Ashar pääsi vihdoinkin bussin kyydistä pois ja käveli pää painoksissaan kotia kohti. Hänen mielensä oli taas sekaisin, eikä sekään auttanut asiaan kun Aurelian lause soi vieläkin miehen päässä, vaikka susimies yritti parhaansa mukaan unohtaa sitä. Jotenkin lause toi miehelle muistoja hänen viimeisimmästä suhteesta, silloin kun susimies oli jo meinaamassa näyttää kihlasormustaan rakastamalleen ihmiselle. Sen päivän mursi vain yksi lause: ”olen rakastunut toiseen mieheen.” Vaikka siitä oli kulunut jo neljä vuotta, se silti kirpaisi miehen mieltä. Tämän takia Ashar oli alkanut olemaan hieman varovainen suhteistaan, koska hän ei enää halunnut tuntea sitä tuskaa kun sydän revitään irti rinnasta.

Äkkiä ilmoille kantautui tuttu huuto joka huusi susimiehen nimeä: ”Ashar!” Nimensä kuultuaan mies nosti katsettansa ja huomasi asumansa kerrostalon edessä pitkähiuksisen kultapanda ystävänsä Shinin, joka heilautti kättänsä tervehdykseksi, hymyilen samalla. Ashar yritti parhaansa mukaan hymyillä takaisin ja käveli lähemmäksi ystäväänsä. ”Sinähän olet täällä ajoissa,” Ashas päästi suustansa ja nosti hieman katsettansa Shiniin puhuessaan hänelle, sillä Shin oli hieman Asharia pitempi, vaikka olikin häntä nuorempi. Shin oli Asharin hyvä ystävä, johon hän oli tutustunut sattumuksien kautta monia vuosia sitten. ”Päätin tulla samalla kun hain Sofian iltapäiväkerhosta,” pidempi mies vastasi ja laski katseensa vierellensä, jossa seisoi lyhyehkö, mutta suloinen pikku tyttö, jonka suklaanruskeat silmät seurailivat tilannetta alhaalta päin. Hän oli Shinin lapsi Sofia ja oli noin kuuden vuoden ikäinen. Oli jotenkin hankalaa kuvitella että Shin oli 22-vuotias kun hänestä tuli isä, eikä hän ollut edes tietoinen omasta lapsestaan kun vasta tytön syntymän jälkeen. Sofia olisi varmasti joutunut adoptiolapseksi jos Shin ei olisi päätynyt huolehtimaan omasta tyttärestään, koska Sofian äiti halusi päästä lapsestansa eroon, mikä kuulostaa sydämettömältä katsottuaan tuota täysin viatonta tyttöä. ”No, ” Shin ehti aloittaa lauseensa ennen kuin jatkoi: ” miten toinen työpäiväsi meni?” ”Täysin paskasti,” Asharin olisi tehnyt mieli sanoa, mutta päätti olla sanomatta, ihan vain sen takia koska antaisi muuten huonoa esimerkkiä pienelle lapselle joka Shinin vieressä seisoi. ”Kamalasti,” Ashar päätti lopulta vastata. Susimiehen ystävä katsoi ensin kummeksuen vanhempaa miestä kunnes huomasi lopulta että kaikki ei ollut ihan hyvin, mutta päätti olla sanomatta mitään, ainakin nyt. ”Varmasti haluatte jo sisälle?” Ashar kysyi ennen kuin aukaisi oven ja saattoi kaksikon omaan asuntoonsa.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty La Tammi 25, 2014 4:52 am

17. luku

Kiirehtiessään Aurelia oli vahingossa päätynyt kellarikerrokseen, joka toimi monen auton parkkipaikkana. Hän oli juuri aikeissa lähteä takaisin päin, kun hän näki tutun hahmon. Robin oli jäänyt norkoilemaan parkkialueelle suussaan tikkari. Tavallisesti Aurelia olisi vain mulkoillut pupumiestä tuimasti, mutta sillä hetkellä hänet täytti kiihkeä viha. Aurelia syöksyi Robinia kohti ja työnsi tämän kovalla voimalla vasten seinää. "No no, rauhoitus nyt, tyttönen," Robin rauhoitteli ärsyttävään sävyyn toivuttuaan hetken järkytyksestä. "Sinun on turha yrittää rauhoitella minua, Robin Dionysus! Jos saan vielä kuulla, että olet yrittänyt raiskata jonkun tämän rakennuksen sisällä, niin minä takaan, että sinä lennät täältä kuin leppäkeihäs!!". Aurelia ei voinut sille mitään. Hän oli niin täynnä pyhää raivoa, ettei hän mitenkään voinut hillitä sitä. "Oi kuinka söpöä. Jääkuningatar on ominut komean tulokkaan aivan itselleen," Robin söpötti katsellen kiusoittelevasti Aurelian silmiin. Puna kohosi kissaneidin kasvoille räikeänä kuin uudenvuoden raketti ja hän päästi irti Robinista. "Muista sanani, Dionysus. Sinun on turha enää yrittää ottaa selvää, kuka kukin on 'miehiään'." "Aurelia on pihkassa, Aurelia on pihkassa!" rallatti Robin ärsyttävästi tämän käännettyä selkänsä hänelle. Se oli viimeinen pisara. Yksi nyrkin heilahdus ja Robin makasi maassa pitkin pituuttaan toinen poski turvonneena.

"Mokoma idiootti," Aurelia puhisi itsekseen avatessaan kotinsa ovea. Koko tapaus oli raivostuttava. Miten se mies pystyi olemaan niin huoleton ja vailla katumusta sen jälkeen, mitä oli toiselle tehnyt? Aurelia tiesi joutuvansa vaikeuksiin Robinin lyömisestä, mutta sillä hetkellä teko ei kaduttanut. Robin oli itse kerjännyt sitä.

Syödessään päivällistä, tonnikalasalaattia, hän mietti Robinin sanoja. "Minäkö ihastunut? Pötypuhetta," Aurelia tuumaili iskien haarukan vihaisesti salaattiin. Hän ei ollut niitä ihmisiä, jotka harrastivat pikaihastumista. Eikä ihastumista ollenkaan. Mutta siltikin....Ashar oli kieltämättä kiehtova. Hän oli uusi ihminen, joka poikkesi monella tavalla massasta. Hän ei ollut ärsyttävä kusipää niinkuin Robin tai omituinen playboy niinkuin herra Daeh. Ei. Asharissa oli jotain sympaattista. Hän tuntui henkilöltä, jolle saattoi puhua vähän muustakin kuin säästä tai töistä. Hän oli puolituntematon työkaveri, mutta siltikin Aurelia tuntui pitävän tuplasti enemmän hänestä kuin kenestäkään muusta koko siinä pirun tönössä. Ja hän oli, kuten oli jo havaittu, komea. Hänessä oli jotain, mikä miellytti silmää. Ehkä sittenkin....ei. Valangan Aurelia ei harrastanut ihastumisia.

Sitten oli tämä herra Daeh. Ilmiselvästi Aurelia oli hänen seuraava kohteensa jostain ihme syystä. Tietenkin hän voisi mennä tuon tyypin kanssa sänkyyn ihan vain ärsyttääkseen toimiston tyttöjä. Mutta ei. Se ei ollut hänen tyylistään. Mies oli kyllä myös oikein komea. Ilmeisesti pitkähiuksiset miehet saivat Aurelian pään kääntymään, mutta ei. Tyypin olemus oli ollut melkein samaa luokkaa kuin Robinin, joten sellaisen miehen kanssa oleminen olisi silkkaa tyhmänrohkeaa leikkiä. Mutta siltikin hän oli myös kiehtova.....ei. Sellaisen ihmisen kanssa Aurelia ei rupeaisi mihinkään. Piste ja the end.

Mennessään nukkumaan Aurelian päähän putkahti yhtäkkiä naurettava ajatus: sattuikohan hän viehättämään ketään?

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty La Tammi 25, 2014 8:23 am

18. Luku

Asuntoonsa päästyään Sofian otti ulkokenkänsä pois jalastaan ja hän kiisi kuin tuuli Asharin asuntoon tutkimaan paikkoja kuin oikea salapoliisi uuden rikoksen tullen, mikä tietysti nauratti miehiä. ”Tämä on isompi kuin Ashar-sedän toinen asunto!” Sofia huudahti ja jatkoi paikkojen tutkailuja. ”Sofia ole kiltistä, äläkä pengo paikkoja,” Shin käski tytärtään ja käänsi katseensa Ashariin. ”Anteeksi, tiedät hänen olevan sitä uteliasta ja vilkasta sorttia.” Susimies pudisteli päätänsä ja vastasi ystävälleen: ”Ei se mitään, on hyvä että lapsella on uteliaisuutta.” Sofia oli valinnut kohteeksi Asharin mustan sohvan ja istunut sen päälle, kokeillakseen sen pehmeyttä. Katsoessaan tytön touhuiluja susimies alkoi muistella sitä kuinka hän ensimmäistä kertaa oli tavannut tuon pikkuisen tytön: Sofia oli vasta 2-vuotias kun oli ilmestynyt miehen eteen, juurikin sen jälkeen kun Ashar sai kokea sydänsurunsa. Silloin oli talvi ja Ashar istui kuin tyhjä kuori puiston penkillä, vailla tarkoitusta sydänsurujen kera. Monen tunnin istumisen jälkeen susimiehen jalkojen juureen oli kävellyt pieni tyttölapsi joka oli hukannut isänsä. Susimies päätti tuolloin pahasta olosta huolimatta auttaa tyttöä löytämään isänsä ja onneksi etsiskelyiden jälkeen hänet löydettiin ja silloin Ashar sai tutustua Shiniin joka oli tuolloin hyvin helpottunut löytäessään tyttärensä elossa ja turvassa. Myöhemmin Shin kiitti Asharia tyttärensä löytämisestä ja heistä tuli ystävykset.

”Makuuhuoneessako oli nämä kyseiset huonekalut jotka halusit koota?” pidempi miehistä kysyi ja keskeytti lyhyemmän miehen ajatuksen kulun. ”J-juu, siellä ne ovat.” ”Pitäisitkö sitten Sofiasta huolta sen aikaa kun kasaan molemmat jutut? Ei tässä kamalasti aikaa mene,” Shin kysyi vaikka tiesikin että Ashar pitäisi huolta Sofiasta ja käveli Asharin makuuhuoneeseen aloittamaan kokoamisiaan. ”Kyllä Papa osaa, Papa osaa rakentaa tosi hyvin, ” sanoi Sofia hymysuussa istuessaan sohvalla. Ashar käänsi katseensa äänen tulosuuntaan ja vastasi: ”Aivan niin.” Sofia hyppäsi sohvalta pois ja jatkoi talossa kiertelemistä, mutta enimmäkseen tyttö katseli Asharin lasikaapeissa olevia valokuvia ja nähtävästi yksi kuva mietitytti tyttöä. ”Ashar, ketä tässä on?” Sofia kysyi ja osoitti erästä tiettyä valokuvaa jossa oli viiden hengen perhekuva. Kuvassa olevat henkilöt istuivat silkkisellä sohvalla kauniisti puettuina, mutta siltikin hahmojen ilmeet olivat täysin tyhjiä. ”Perheeni, ” Ashar vastasi ja jatkoi kertomistaan: ”tuossa on isäni, äitini, isoveljeni Logan, isosiskoni Amelia ja minä.” Pelkkä perheensä muisteleminen teki miehelle jonkunlaista pahaa sisällään, sillä hän oli ainoa, joka kuvan henkilöistä oli enää elossa. ”Sinähän olet samanvärinen kuin äitisi, ” Sofia huomasi ja katseli valokuvaa jatkaen puhumista:” minäkin olen äitini värinen, mutta en tykkää siitä yhtään!” ”Miksi et?” ”Koska äiti oli paha! Hän oli Papalle ja minulle paha!” Ashar pystyi hyvin ymmärtämään Sofian syyn vihalle, mutta siltikin noin nuoren ei pitäisi inhota ketään. ”Mutta muuten, missä Asharin perhe on nyt?” Ashar säpsähti Sofian äkkinäisestä kysymyksestä. Miten hän kertoisi tytölle jotakin semmoista josta hän ei tiennyt mitään ja pystyikö tyttö edes ymmärtämään asiaa vielä, oli hän vielä sen verran nuori. ”He eivät ole täällä enää, he ovat jossakin muualla minne minä en pääse vielä,” mies päätti pitkän harkinnan jälkeen vastata. ”Ooh..Toivottavasti näet heidät pian.” Tämän sanottuaan tyttö päästi aurinkoisen hymyn kasvoillensa mikä olisi varmasti sulattanut kenen vain sydämen ja Ashar päätti vastata hymyyn takaisin. Synkkien puheenaiheiden takia päätti susimies vaihtaa aiheen johonkin paljon piristävämpään asiaan: ”Kuule Sofia, haluaisitko tehdä Papallesi ruokaa?” Sofia nosti katseensa susimieheen ja jatkoi hymyilemistä. ”Joo!” Ashar naurahti vastaukselle. Ei tuollaiselle tytölle pystynyt olemaan vihainen. ”Hyvä on sitten.”

Shinin saadessa työpöydän ja tuolin kootuksi hän huokaisi pienestä helpotuksesta saatuaan urakan tehdyksi. ”Papa!” Sofia huusi ja tuli oven juurelle kurkkimaan miten hänen isänsä hommat ovat edenneet. ”Ruoka on valmista tule syömään Papa.” Shin hymyili tyttärelleen ja nousi seisomaan venytellessä siinä samalla kun seurasi tytärtänsä keittiöön. ”Nähtävästi Ashar taisi kokata jotakin,” Shin sanoi tullessansa keittiöön ja istahti tuolille Sofian opastamana. ”Minä autoin!” Sofia korjasi isänsä lausetta ja näytti pöytää. ”Ja minä katoin pöydän, ihan itse!” Tytön isä naurahti. ”Vai olet semmoistakin mennyt tekemään?” Shin kysyi ja paijasi tyttärensä päätä hyvin hellästi, hymyilen siinä samalla. Ashar toi patalappujen kera pöydälle kattilan, jossa oli vasta valmistettua makaronimössöä. ”Kas kummaa, luulin Ashar että sinä tekisit vähän hienompia ruokia,” pidempi mies sanoi pilkalliseen sävyyn nauraen sen jälkeen. ”Tehtiin tällä kertaa mitä Sofia tahtoi,” Ashar vastasi puolustaen ja katsoi tyytyväisenä olevaa tyttöä joka oli istunut myös ruokapöydän ääreen. Lopulta Asharkin liittyi kaksikon seuraan ja vihdoinkin pystyttiin ruokailu aloittamaan.

Ruokailun jälkeen Shin auttoi Asharia korjaamaan pöytää Sofian mennessä testaamaan vastakoottua pöytätuolia. Harmikseen miehet eivät olleet saaneet keskusteltua asioista kaksistaan, koska Shin näki selvästi sen että jokin asia vaivasi vanhempaa miestä. ”Kerro huolesi minulle, kuuntelen,” Shin yritti houkuttaa Asharia puhumaan hänen korjatessa pöytää. ”E-ei se ole mitään ihmeellistä, me voimme jutella siitä myöhemminkin,” susimies yritti puhua itsensä pois tilanteesta, sillä hän ei ollut oikein juttelutuokiolla salaisista asioista. ”Miksi sitten asia näyttäisi vaivaavan sinua?” kuului kysymys kultapandan suusta. Susimies meinasi vielä käydä sanomaan vastaan ystävälleen, mutta päätti luovuttaa hyvän sään aikana. Hän päätti kertoa miehelle totuuden.

”Siis mitä?!” Shin katsoi ällistyneenä Asharia kuulemansa tarinan jälkeen. Sofia oli tullut uteliaana katsomaan tilannetta kuullessaan isänsä korotetun äänen. ”Kuulit oikein,” Ashar vastasi hieroen samalla sormella ohimoaan. Nuoremman miehen oli vaikea ymmärtää juuri saamaansa tietoa. ”Ja sinä et tehnyt asialle mitään? Olit vain kuin ei mitään olisi tapahtunut sinulle?” ”Se on minun huolenaiheeni, sinun ei tarvitse siitä huolehtia.” Shin huokaisi syvään Asharin viimeisimmälle lauseelle. Vaikka kuinka paljon susimies arvostikin ystävänsä huolestuneisuutta tähän tilanteeseen, ei kultapanda pystyisi kumminkaan tekemään mitään Asharin auttamiseksi. ”Toivottavasti tiedät mitä teet,” kultapanda sanoi huolestuneen sävyyn ja sai vastaukseksi vain pään nyökkäilyä. Lyhyeen keskustelun jälkeen Shin ja Sofia päättivät lähteä. Ashar yritti pakostakin maksaa jotain Shinille hänen tekemästään työstä, mutta mies ei rahoja tahtonut vastaan ottaa ja sanoi ruuan kelpaavan oikein hyväksi maksuvälineeksi tässä tilanteessa. ”Nähdään taas Ashar ja toivottavasti näemme sinut hengissä seuraavalla kerralla.” Shin sanoi ja katsoi tytärtänsä. ”Sano sinäkin Asharille hei hei.” ”Hei hei Ashar,” Sofia sanoi ja vilkutteli käsillänsä jotka oli ja pistetty lapasien piiloon. ”Nähdään taas,” Ashar vastasi ja katsoi kaksikon lähtemistä, ennen kuin sulki ulko-oven ja kääntyi katsomaan asuntoonsa. Hiljaisuus oli laskeutunut jälleen miehen keskuuteen.

Yön tullessa Ashar makaili peittonsa alla ja yritti saada unen päästä kiinni, mutta turhaan. Uni ei selvästikään tahtonut tulla ja miestä väsytti, mutta siltikin hän ei vain yksinkertaisesti pystynyt nukahtamaan. Sänky alkoi tuntua enemmänkin kuntoilupatjalta miehen liikkuessa ja pyöriessä siinä miten sattui, yrittäen saada itsensä väsytetyksi vielä enemmän, jotta uni tarttuisi. ”Ei tämä voi olla todellista,” Ashar mumisi ja hautasi kädet kasvoihinsa. Miten ihmeessä hän voisi saada enää unta näiden tapahtumien jälkeen?

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty La Tammi 25, 2014 12:23 pm

19. luku

Sen päivän jälkeiset pari viikkoa sujuivat tavallisesti. Aurelia ja Ashar tekivät töitä omilla alueillaan ja tervehtivät satunnaisesti, jos sattuivat näkemään. Robin ei enää kiusannut Asharia, mutta loi tähän kiusallisia silmäyksiä aina tilaisuuden tullen nuolaisten sitten hampaitaan. Aurelian uhkaus oli vielä hänen mielessään, eikä hänellä ollut aikomusta toistaa temppuaan, mutta se ei estänyt häntä kiusoittelemasta Asharia tilaisuuden tullen. Herra Daeh sitä vastoin käväisi useinkin viidennessä kerroksessa tyttöjä tervehtimässä ja istui aina Aurelian työpöydälle siellä käydessään. Aurelia toki koki olonsa hämmentyneeksi, mutta yritti parhaansa mukaan olla näyttämättä sitä, jottei tuo lipevä kaveri olisi päässyt tilanteessa niskan päälle. Daeh yritti ilmiselvästi murtaa Aurelian suojauksen. Miksi, siitä Aurelia ei ollut täysin varma, sillä vaikka Daehin huhuttiin olevan naistenmies ja iskevän halutessaan kenet vain halusi, Aurelian oli vaikea kuvitella itseään kohteena.

Työn ohella Aurelia oli alkanut ajatella tulevaisuuttaan. Aurelialla ei sinänsä ollut mitään unelmia Eikä hänellä ollut koskaan ollut sen suurempia suunnitelmia elämälleen. Tämänkin työn hän oli ottanut päästäkseen pois kotiseudulta ja voidakseen elää itsenäisesti vailla huolen häivää, mutta oli pian saanut huomata, että oli menettänyt enemmän kuin saanut. Tietenkin työn vaihto olisi aina mahdollista, mutta tällä haavaa hänen elämäänsä oli tullut yksi syy olla vaihtamatta työpaikkaa. Ashar. Asharin aloitettua työt tuossa ankeassa paikassa oli työskentelystä tullut vähemmän kurjaa. Oli mukavaa, kun välillä tuli vastaan joku, josta piti edes hitusen ja jonka nähdessään saattoi hymyillä automaattisesti ja heilauttaa kättään. Ja joka teki täysin samalla tavalla. Ei ilkeydestä tai tavasta, vaan sen tähden, että oli ihan mukava nähdä. Tällaiset oivallukset saivat jotain erikoista aikaiseksi: ne lämmittivät Aurelian sydäntä.Hän ei tuntenut oloaan kyyniseksi tai närkästyneeksi, vaan ihan aidosti iloiseksi.

Vaikka Asharin onnistui usein piristää Aurelian päivää, tällä ei siltikään ollut kovin helppoa töissä. Robin oli jo ehtinyt rallattaa kaikkialla "Aurelia on pihkassa, Aurelia on pihkassa" ja tietenkin jutut olivat levinneet ympäri rakennusta kuin kulovalkea. Toimiston tytöt eivät enää antaneet hetkenkään rauhaa Aurelialle, vaan kyselivät kyltymättömän uteliaina, kuka se tyyppi oikein on. Ashar ei heitä enää kiinnostanut pätkääkään, koska he olivat havainneet, kuinka vähän hän oli kiinnostunut heistä. Heistä oli myös uskomatonta ajatella, että Aurelialla, jota he olivat tottuneet pitämään tiukkapipoisena kylmänä nipona, olisi mielitiettyä siinä rakennuksessa. Aurelian oli pakko monta kertaa vakuutella, ettei puheissa ollut mitään järkeä ja ärähti lopulta: "Täällä yrittävät ihmiset tehdä töitä, kun joillakuilla ei ole sen parempaa tekemistä, kuin juoruilla ja katsoa eroottisia kuvia netistä! Olkaa hyvät ja antakaa minun tehdä edes jotain hyödyllistä!!". Hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen toimiston tytöt perääntyivät nyreissään omille paikoilleen ja Aurelia jatkoi muistiinpanojen kirjoitusta. Se tuntui oikeastaan yhtä hyödyttömältä kuin Facebookissa roikkuminen, mutta tulipahan tehtyä.

Päivä oli jo pitkällä ja toimiston tyttöjen ahdistelua lukuunottamatta Aurelian päivä oli ollut melko rauhallinen. Hän uskoi, että loppupäivä menisi ihan siedettävästi, mutta toisin kävi. Ruokatunnilla häntä kohtasi hävettävä kohtaus. Kävellessään tarjoitin kädessään ruokalassa hän ei huomannut lattialle pudonnutta voisulaa ja astui sen päälle. Kuului valtava räsähdys ja koko ruokalan väki kääntyi katsomaan Aureliaa. Tämä istui maassa lounas, kasvislasagne ja porkkanaraaste, sylissään ja vesi oli lentänyt lasista hänen kasvoilleen. Lautanen ja lasi olivat pirstoutuneet palasiksi. Ensin kuului pikkuista tirskuntaa ja sitten kaikki remahtivat vahingoniloiseen nauruun. Arvokkuutensa säilyttäen Aurelia nousi ylös ilme värähtämättä, vei astiat pois ja lähti ruokalasta. Päästyään pois muiden näköpiiristä hän lisäsi askeleihinsa vauhtia ja kiiruhti tyhjään palaverihuoneeseen piiloon. Suljettuaan huoneen oven Aurelia nojautui seinää vasten ja yritti kasata itsensä. Turha vaiva. Patoutunut masennus pääsi valloilleen pieninä kyynelinä. "Älä nyt itke," Aurelia toisti itsekseen. "Aikuinen nainen ja itkee tällaista.". Mutta itku tuli kuitenkin ja itkiessään hän vajosi vähitellen istumaan. Tilanne oli ollut liikaa juuri siksi, että hän oli ollut yksin. Yksin oli vaikea kestää sellaista nöyryytystä.

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty La Tammi 25, 2014 1:24 pm

20. luku

Seuraavien kahden viikon aikana Asharilla oli vaikeuksia saada nukutuksi. Vähäisten yöunien takia hän meinasi usean otteeseen nukahtaa töissä ja näytti kuin melkein kuolleelta muiden ihmisten silmissä. Siinä vaiheessa alkoi miehellä loppua toivo paremmasta elämästä. Onneksi pientä valoa alkoi pimeyden keskellä näkyä monia päiviä myöhemmin Asharin päästessä eroon Robinista hänen jättäessä susimiehen rauhaan suurimmaksi osakseen ajastaan. Lopultakin! Vihdoin jonkinlaista helpotusta arkipäiviinsä ja hän saattoi saada jopa vähän untakin. Asharia kyllä hieman mietitytti, kuka ihmeessä oli laittanut Robinin aisoihin? Oli se kuka tahansa susimiehen olisi tehnyt mieli hukuttaa ihmeiden tekijä kiitoksiin. Hyvien asioiden tapahtuessa Ashar alkoi hiljalleen unohtaa uuden työpaikan hankinnat ja yritti keskittyä olemaan vielä näissä töissä, niin kauan aikaa kuin vain jaksoi. Työilmapiirin parantumisen lisäksi Ashar oli vihdoin ja viimein saanut autonsa takaisin huollosta ja nyt hän pääsi onnellisena ajamaan autolla minne halusi, ilman että hänen tarvitsi liikkua ahtaissa busseissa. Hyvinä puolina voidaan vielä mainita se, että susimies oli vihdoinkin ottanut itseään niskasta kiinni ja varannut itselleen hiustenleikkuuajan sillä nyt hän oikeasti tahtoi päästä eroon pitkistä hiuksistaan. Näiden viikkojen sisällä Ashar sai vihdoinkin rauhaa naispuolisilta työntekijöiltä ja sai olla vain se normaali työntekijä muiden keskuudessa, joka hoiti hommansa. Naistyöntekijöistä puheen ollen susimies oli saanut myös kuulla jonkinlaista juorua siitä että Aurelia olisi pihkassa, tietysti se kuulosti miehen mielestä naurettavalta, mutta ensimmäistä kertaa kuullessansa sen,se jäi harmittamaan miehen mieltä. Johtuikohan se siitä että- ei ei ja vielä kerran ei, Asharin ei pitäisi ajatella kyseisiä asioita. Toisten asiat eivät kuuluneet hänelle, mutta miksi hän silti tunsi olonsa hieman pöhkösi?

Mies jatkoi töidensä tekoa lounastuntiin saakka. Tällä kertaa susimies päätti syödä lounaansa kahvihuoneessa. Syy tähän muutokseen oli se, koska ruoka joka hänellä oli lounaalla, piti lämmittää mikrossa ja ainoastaan kahvihuoneesta sellainen löytyisi, joten Ashar pääsi tehdä ruokansa siellä ja syödä samalla kaikessa rauhassa. Hän saikin nauttia oikein hyvästä ateriasta kaikessa hiljaisuudessa, välittämättä siitä että häntä häirittäisiin. Mutta hiljaisuus hävisi kahvihuoneesta askelien seurauksesta ja pian huoneeseen oli saapunut pari Asharin työtoveria jotka keskustelivat kaikessa rauhassa keskenään, kunnes mainitsivat susimiehelle jotain mistä hän oli jäänyt paitsi. ”Olisitpa Ashar ollut siellä ruokalassa. Yksi nainen mätkähti lattialle kuin sirkuspelle ja ruuat ja juomat olivat lennähtäneet hänen päällensä. Kaikki sen tapauksen näkijät purskahtivat nauruun, se oli kyllä mahtava näky!” yksi työntekijöistä selitti ja nauroi sen jälkeen. Asharista se tuntui pahalta, miten jotkut voivat nauraa toisen vahingolle tuolla tavalla. ”Muuten kukas se nainen oikein oli?” sama työntekijä joka oli kertonut Asharille tapauksesta, kysyi toiselta. ”Njooh.. kuulin että hän oli viidennessä kerroksessa töissä, joku Aurelia muistaakseni.” Aurelia? Voi ei, oliko hän joutunut kohtaamaan tuon kamalan kohtalon. Susimiehen olo alkoi tuntua tosi kurjalle kun joku tuttu joutui kärsimään noin pahalla tavalla. Oli mikä oli, mies päätti kumminkin varmistaa sen että Aurelialla oli kaikki hyvin. Mitään sanomatta Ashar nousi pienestä pöydästä ja lähti suin päin etsimään naista, jättäen työtoverinsa hetken katsomaan miehen perään.

Asharilla ei ollut hajuakaan siitä mistä hän lähtisi naista etsimään, koko rakennus oli liian suuri ja jokaisen paikan etsimisessä menisi oma aikansa, tai mistäs sitä tietää jos kissaneito olisi lähtenyt koko rakennuksesta pois? Pakkohan miehen oli sentään yritettävä. Ashar tutki nopeassa tahdissa paikkoja, kerros kerrokselta eikä hän löytänyt Aureliaa mistään vaikka etsiskeli kaikkialta. Ainoat jäljellä olevat paikat joista hän ei ollut käynyt vielä olivat kokoushuoneet, sillä niissä Ashar haluaisi varmistaa onko missä huoneessa milloinkin kokouksia, sillä mies ei voisi rynnätä suin päin huoneeseen kesken tapaamista. Ashar alkoi etsiä tietoa siitä mitkä kokoushuoneista eivät olleet varattuja tähän aikaan. Etsintöjen jälkeen vain yksi huoneista oli täysin tyhjillään ja tulee olemaan seuraavat pari tuntia, joten mies päätti viimeiseksi toivokseen etsiä sieltä. Jos Ashar ei löytäisi Aureliaa sieltä, niin silloin hän päättäisi luovuttaa etsinnät. Kokoushuoneelle kävellessä mies alkoi pohtia hieman itsekseen. Miksi hän kuluttaa aikaansa vain jonkun yhden naisen etsimiseen? Ehkäpä syynä oli se että miehen omatuntoa olisi painanut jos hän olisi jättänyt Aurelian yksin, ainoan ihmisen jonka kanssa hän oli tehnyt parempaa tuttavuutta töissä kuin kenenkään muun kanssa. Ajatukset pysähtyivät kumminkin nopeasti susimiehen saapuessa kokoushuoneen eteen.

”Toivottavasti löydän hänet täältä ja toivottavasti hän olisi kunnossa, ” Ashar rukoili mielessään ja aukaisi varovasti oven kurkistaen rakosesta huoneen sisälle. Työnnettyään päänsä ovesta mies pystyi kuulemaan selvää niiskutuksen ääntä, joku itki, mutta kuka? Hetken perästä Ashar sujahti kokoushuoneeseen ja sulki niin hiljaa kuin vain voi oven. Katsellessaan ympärilleen pimeässä kokoustilassa, hän yritti samalla löytää itkun tulosuunnan. Ääni voimistui ja pian Ashar tajusi sen tulevan nurkasta johon ei ihan heti nähnytkään huoneeseen tultuaan. Susimies katseli tarkasti kyseistä hahmoa joka nurkassa istui. Hahmo vaikutti naiselta, vaalealta naiselta pitkien hiuksiensa kanssa. Tutkinnan jälkeen Ashar aukaisi suunsa, koittaen onneansa: ”Aurelia?” Hetken hiljaisuuden jälkeen nimen sanottuaan nainen nosti katsettansa mieheen mutta hautasi pian kasvonsa käsiinsä. Sen lyhyen ajan minkä Ashar oli ehtinyt nähdä Aurelian katseesta, oli täynnä surua, häpeää, negatiivisuutta, kaikkea mitä susimies ei ollut nähnyt naisessa näiden viikkojen aikana. Ashar kuvitteli naisen olevan vahvaluonteinen, mutta vahvatkin kaatuvat lopulta. Mitä miehen pitäisi nyt tehdä? Ei hän naista tänne yksinkään voisi jättää, se on varma ja sitä paitsi, Ashar on velkaa Aurelialle siitä että nainen auttoi miestä kauan aikaa sitten ja nyt hänen pitäisi viimein korvata se takaisin.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Su Tammi 26, 2014 11:01 am

21. luku

Ashar oli hiipinyt sisään niin hiljaa, ettei Aurelia ollut kuullut tätä. Nähtyään tulijan hän oli haudannut kasvonsa taas käsiinsä toivoen, että Ashar tajuaisi lähteä tiehensä. Tilanne oli jo tarpeeksi kamala ilman sivusta katsojaa. Tunteellisempaa on helpompi pilkata ja nöyryyttää kuin täysin tunteetonta. Aurelia kuitenkin havaitsi kyyneltensä läpi, ettei mies näyttänyt lainkaan vahingoniloiselta. Hän näytti enemmänkin säälivältä. Tämä tästä vielä puuttuikin. Aurelia ei halunnut kenenkään sääliä. Sääli osoitti, kuinka surkea ihminen säälin kohde oli. Kuinka hän vain kyynelten ja niiskutuksen avulla pystyi hankkimaan huomiota. Mutta nyt se oli liian myöhäistä. Ashar oli jo ehtinyt nähdä hänet pahimmassa tilassa. Jos tilalla olisi ollut joku muu, Aurelia olisi käskenyt kovalla äänellä häntä lähtemään, mutta...Ashar kuitenkin oli hänen parempi tuttunsa, eikä ansainnut joutua kiukunpuuskien kohteeksi.

"Älä katso minua," Aurelia pyysi hieman rauhoittuneella äänellä. "Tiedän, että näytän säälittävältä.". Ashar kuitenkin jatkoi tuijotustaan ja yhtäkkiä hän olikin aivan Aurelian vieressä kyykyssä lattialla. "He olivat lapsellisia nauraessaan," Ashar totesi totisena ja jatkoi hieman vaivautuneemmin: "J-j-jos tarvitset jotain, niin...". Aurelia mietti hetken ja sanoi sitten: "Sinulla on kuulemma auto. Ajaisitko minut kotiin? Täytyy vaihtaa vaatteet ja pestä nämä." Ashar suostui.

Pienen piilossahiiviskelyn jälkeen he olivat päässeet auton luo ja kiisivät nyt sen kyydissä pitkin valtatietä. Tilanne oli rauhoittunut sen verran, ettei Aurelia enää itkenyt ja silmien punoitus oli vähentynyt. Kumpikaan ei ollut puhunut matkan aikana kuin kerran, kun Aurelia oli kertonut osoitteensa Asharille. Perille päästyään he kipittivät portaat ylös (talossa ei ollut hissiä) ja astuivat Aurelian asuntoon.

Kuten aikaisemmin mainittiin, se oli yksiö. Yksi suurehko neliön muotoinen tila + pieni kylpyhuone. Vanha lankkulattia ja täysin valkoiset seinät. Pieni keittiönurkkaus, jonka tiskipöydän kohdalla oli ikkuna. Asunnon toinen ikkuna sijaitsi tilan toisella puolen olevan sängyn vasemmalla puolella ja sänky oli asetettu vasten seinää. Tumman ruskeanpunaisesta puusta tehdyllä yöpöydällä komeilivat lukulamppu ja kaksi kehystettyä valokuvaa. Kolmannessa nurkassa nökötti TV ja sen edessä tummanvihreä sohva ja niiden välissä tummanruskea lampaantalja. Lähellä keittiönurkkausta oli pieni pöytä ja sen ympärillä kolme tuolia. Kylppärin ovi sijaitsi lähellä ulko-ovea. Päästyään sisään Aurelia häpesi hieman, ettei ollut tajunnut pedata sänkyä vieraan varalta, mutta eihän sillä enää mitään voinut. Vaatekaapin virkaa toimittavasti arkusta, joka nökötti n. metrin päässä yöpöydästä hän nappasi itselleen vähän vaatteita ja kehotti Asharia istumaan sinne, missä näytti mukavimmalta. Vaihtaessaan vaatteita Aurelia tajusi erään asian: ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänen luonaan kävi joku. Enää hänen pieni kotinsa ei tuntunut niin yksinäiseltä.

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ma Tammi 27, 2014 5:25 am

22. luku

Aurelian mennessä vaihtamaan puhtaita vaatteitaan Ashar jäi katselemaan ympärilleen tutkiskellen sivusilmällä asuntoa. Vaikka kissaneiti olikin kehottanut miestä istumaan, halusi susimies kumminkin seisoa, sillä oli työpäivän aikana istunut jo ihan tarpeeksi ja kaipasi liikkumista. Nopeasti katsottuna asunto oli mukavan oloinen, vaikka huomasikin naisen petaamattoman sängyn, mutta ei se miestä mitenkään haitannut, ei hän ollut mikään siivoja tässä asunnossa joka välittäisi pienestäkin virheestä. Ashar sulki hetkeksi silmänsä, hänellä jäi töitä tekemättä mutta onneksi ehti käydä hakemassa laukkunsa työpisteestä. Seuraavalla kerralla mennessään töihin hänen pitäisi jäädä ylitöihin, että pääsisi takaisin aikatauluun töidensä suhteen. Mutta tämä kaikki jota mies oli juuri tehnyt, tuntui vaivan arvoiselta. Oliko se oikeasti totta?

Asharin ollessaan ajatuksissaan Aurelia palasi takaisin miehen luokse ja huomasi, ettei hän ollut istunut minnekään ja aukaisi suunsa: ”Et ole päättänyt istua?” Susimies käänsi katseensa Aureliaan ja huomasi naisen vaihtaneen kaikki vaatteensa, työvaateiden sijasta nainen piti päällänsä normaaleja arkivaatteita. ”Ei hän näyttänyt hassummalta,” mies ajatteli mielessään kunnes tajusikin mitä oli ajatellut. Ei näin, taas hän ajatteli jotain täysin sopimatonta omille ajatuksilleen! Ashar punastui ja käänsi nopeasti katseensa hetkeksi muualle, ettei Auelia saisi väärää käsitystä miehestä. ”Onko kaikki hyvin?” Aurelia kysyi katsottuaan miehen outoa käytöstä. Susimies yritti parhaansa mukaan ryhdistytä ja vilkaisi Aureliaa. ”K-kyllähän minä ihan hyvin voin, ” mies yritti vastata parhaansa mukaan ja jatkoi: ”tuota kysymystä minun oikeastaan pitäisi kysyä sinulta.” Aurelian katse meni hetkeksi maahan hyvin mietteliäänä ennen kuin katse kohtasi uudestaan susimiehen. ”Voin jo paremmin, kiitos sinun, ”nainen vastasi hymyillen pientä hymyä, vaikka varmasti Aurelia tunsikin vielä jonkunlaista kipuaan sisällään. Lauseen jälkeen kaksikon keskuuteen oli laskeutunut hiljaisuus, eikä kumpikaan sanonut sanaakaan toiselleen. Hiljaisuuden kumminkin mursi äkillinen murina, joka tuli naisen vatsasta. Ashar naurahti. ”Sinulla taitaa olla varmasti nälkä? Et ollut ainakaan näillä näkymin saanut mitään syötävää koko päivää?” Aurelia nyökkäsi hieman päätänsä ja oli hämmentynyt vatsansa ääntelystä. ”Pitäisi kai syödä jotain,” kissaneiti sanoi nolostuneena murinansa takia ja meni pienen keittiönurkkauksen luokse ja etsiskeli sieltä itselleen pientä välipalaa. Ashar katseli tilannetta sivusta kunnes hetken mielijohteesta päätti sanoa jotain: ”Haluaisitko että minä tekisin sinulle jotakin syötävää?” Aurelia lopetti keittiössä toimimisen vähäksi aikaa vilkaisten kysymyksen sanottua susimiestä. Kissaneidin katse sai miehen jatkamaan puhettansa vaivautuneesti: ”T-tai siis.. en tahdo kerskua, mutta osaan valmistaa aika hyvää ruokia, enkä haluaisi seisoa tuppisuorana kun sinä nälkäisenä teet ruokaa, joten anna minun hoitaa se. J-jos siis saan..” Aurelia katse pysyi edelleen susimiehessä. ”En halua katsoa sivusta että taloon saapunut vieras tekisi minulle jotain syötävää.” ”Noh, jos tehdään kompromissi, mitä jos autan sinua ruuan tekemisessä? Se kävisi helpommin jos kaksi sitä tekisivät?” Aurelian toinen suupielistään nousi hiukan ylös ennen kuin hän antoi vastauksensa: ”Hyvä on sitten..”

Puolen tunnin sisällä kaksikko valmistivat kasviswokkia keskenään ja ruokaa tehdessään Asharille tuli lämmin tunne siitä, että oli mukavaa tehdä jotakin Aurelian kanssa, mutta äkkiä taas tajutessaan ajatuksensa mies pudisteli päätänsä. Nuo ajatukset pitäisi miehen unohtaa niin nopeasti kuin vain voi, mutta jostakin kumman syystä nämä ajatukset eivät tahtoneet tehdäkään nopeaa lähtöä. Myöhemmin kasviswokin tulos näytti loppujen lopuksi hyvin herkulliselta, mutta mausta ei kumpikaan osannut vielä sanoa mitään. Istuuduttua pieneen pöytään päättivät molemmat syödä yhdessä tekemäänsä ruokaansa, tosin Ashar otti erittäin vähän sitä, sillä hän oli jo aterioinut töissä, mutta halusi silti maistaa miltä se maistuisi.
”Hyvää ruokahalua,” Aurelia sanoi kohteliaasti. Ashar ei vastannut mitään, mutta nyökkäsi kumminkin päätänsä, hymyilen samalla ja niin kaksikko kävi syömään.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ma Tammi 27, 2014 8:51 am

23. luku

Kaksikon ruokaillessa Aurelia katseli vain lautaselleen. Ruoka maistui todella hyvältä. Ehkä se johtui osittain kovasta nälästä, mutta tämä oli paras ateria, minkä Aurelia oli koskaan syönyt muutettuaan omilleen. Asharille ei näyttänyt kamalasti ruoka maistuvan, mutta hän sanoi itsekin, ettei se ollut yhtään hassumpaa. Muutenkin tilanne tuntui todella....mukavalta. Yhdessä kokkaaminen ja syöminen tuntuivat paljon hauskemmilta kuin yksin tehdessä. Niin Aurelia oli tehnyt aina ennenkin. Aina vain yksin. Edes Isoldekaan ei aina päässyt mukaan tehtävään, jos se oli annettu Aurelialle. Ehei. Hän halusi aina viedä tehtävän yksin loppuun. Jälkeenpäin tuo ilmiö oli voimistunut entisestään. Mutta nyt, Ashar oli onnistunut rikkomaan jään Aurelian ympäriltä. Hänen pehmeämpi puolensa oli paljastunut. Mutta se ei enää haitannut. Asharin lähellä siitä ei ollut vahinkoa.

Aterian jälkeen Ashar tarjoutui auttamaan tiskaamisessa, mutta Aurelia hoputti hänet takaisin töihin. "Jos et mene takaisin, joudut vielä ylitöihin," Aurelia sanoi avatessaan Asharille oven. "Tiedän kyllä. Mutta minä halusin auttaa sinua," Ashar totesi oven suusta. "Ja olen hyvin kiitollinen siitä, mutta omaksi parhaaksesi: kiirehdi," Aurelia vastasi heilauttaen kättään. Asharin ilme apeni hieman, mutta tämä sanoi: "Jos joskus vielä tarvitset apua, etsi minut käsiisi." Niin sanottuaan hän lähti. Aurelia jäi roikkumaan ovelle ja katseli jonkun aikaa Asharin perään, ennenkuin meni takaisin sisään ja sulki oven.

Tiskatessaan Aurelia ajatteli tätä päivää. Hän oli kokenut jotain todella nöyryyttävää, mutta kohtalo oli korvannut sen takaisin moninkertaisesti. Hän oli antanut ystävän hädässä, kuuntelijan huolissa. Ashar vaikutti juuri sellaiselta hiljaiselta, vakavan rauhalliselta mieheltä, jonka seurassa saattoi olla oma itsensä ilman, että tuli pilkatuksi tai mollatuksi. Juuri sellainen mies, josta.....josta Aurelia joskus oli kertonut Isoldelle haaveilevansa......ei. Sellaiset ajatukset oli paras unohtaa heti alkuunsa. Ashar oli työkaveri ja työpaikkaromanssit ovat tunnetusti tuhoontuomittuja. Sillä selvä ja sipuli. Ashar ei sitä paitsi täyttänyt kaikkia Aurelian vaatimuksia. Mies oli käsittämättömän ujo ja toisinaan vähän säikyn oloinen, eikä Aurelia mitään hiirulaista halunnut rinnalleen. Mutta toisaalta, onkohan kukaan maailmassa koskaan täydellinen? Tuskin. Mutta nyt he olivat ainakin ystäviä ja se sai luvan riittää.

Paria tuntia myöhemmin kännykkä soi. Tuntematon numero. Aurelia vastasi siihen varmuuden vuoksi. "Valangan Aurelia." "No mutta iltaa. Täällä on Caen Daeh." Hitto. Tietenkin hän jäi kiinni. Kuka tahansa oli saattanut ilmoittaa Daehille, että hän oli poistunut töistä paria tuntia liian aikaisin ihan vain mennäkseen piiloon nuolemaan haavojaan, mutta siltikin Aurelia oli jäänyt kotiin ja päättänyt, ettei ainakaan sinä päivänä menisi enää takaisin töihin. "Niin mitä asiaa?" Aurelia kysyi yrittäen pysyä mahdollisimman rauhallisena. "Sitä sitten lähdettiin ennen aikojaan töistä," ääni puhelimessa jatkoi piinallisen ystävällisesti. "Kuulkaa, minä..." "Ajattelin antaa asian olla....jos.." "Jos mitä?" Aurelia kysyi ja tunsi inhottavan piston sisällään. Mitä tuo luikuri oikein tahtoi. "Voisimmeko lähteä joskus illalliselle? Voisimme puhua....hmmmm...työasioista ~" ääni jatkoi flirttailevaan sävyyn. Ilmiselvää kiristystä. No, mikäpä muu auttoi. Aurelia suostui ja he sopivat menevänsä ylihuomenna syömään heti töiden jälkeen. Ei siis ihan onnistunut päivä.

Jatkuu

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ma Tammi 27, 2014 9:34 am

24. luku

Ashar palasi takaisin töihin Aurelian hoputtamana vaikka olisi sinänsä halunnut jäädä ihan kohteliaisuussyistä auttamaan naista tiskien siivoamisessa, mikä häntä harmitti. Susimies ajoi autonsa työpaikkansa alle rakennettuun parkkipaikkaan, ja tuli autosta ulos ottaen sen jälkeen sunnaksi hissin. Toivottavasti hän ei joutuisi kamalan pitkään oleskelemaan työpöytänsä äärellä, vaikka toisaalta, eihän miehellä ollut illaksi mitään tekemistä.

Äkkiä miehen takana kuului tuttu ääni, jota hän toivoi ettei olisi kuullut: ”Näköjään jotkut jaksavat tulla takaisin töihinkin, toisin kuin eräät.” Ashar kääntyi katsomaan taakseen ja huomasi Robinin seisovan kauempana hänestä. Tällä kertaa Robinin nähdessään Asharin sisälle syttyi pelon sijasta vihainen liekki, sillä häntä suututti miehen hirvittävä käytös pari viikkoa sitten. ”Mitä muka tuolla tarkoitat?” Ashar kysyi ärsyyntyneellä äänensävyllä ja mulkaisi nuorempaa jänöä. ”Nooh.. luuletko muka etten nähnyt sitä kun sinä veit sen ruikuttajan pois täältä?” Robin selitti ja jatkoi iloisella äänensävyllä: ”Oih oli niin ihana nähdä sen jääkuningattaren paha moka silloin ruokalassa ja sen kaiken kruunasi murtunut nainen.” Tämän sanottuaan mies päästi ilmoille vahingoniloisen naurun. Ashar oli aivan ihmeissään, mikä tuota miestä vaivasi oikein? Ja mikä hinku hänellä oli aiheuttaa Aurelialle pelkkää vaivaa? ”Mistä muka tiedät että Aurelia olisi itkenyt?” Ashar päätti uteliaisuutensa takia kysyä. Robin lopetti nauramisen ja katsoi viekkaasti susimiestä ja otti värikkään kännykkänsä esille ja hymyili vastaten: ”Helposti.” Hetken perästä jänis käänsi näytön Asharia kohti ja kännykästä alkoi näkyä pieni videopätkä siitä miten Aurelia liukastui ruokalassa, saaden kamalan sotkun päällensä ja tämän jälkeen taustalla räikyi muiden työntekijöiden pilkalliset naurut. Videon näkeminen sai Asharin hieman voimaan pahoin, miten joku voisi tehdä tuollaista. ”Eikä tämä vielä loppunut,” ehti Robin sanoa kunnes näytti kännykässä ottamiaan kuvia, jotka oli otettu täältä samasta parkkipaikalta, niissä Aurelia oli saanut itkemisensä lopetetuksi mutta hänen silmänsä ympärykset olivat aivan punaiset. ”Poista nuo heti,” Ashar lopulta käski. ”Miksi? Etkö tiedä kuinka paljon hauskuutta tästä oikein tulee? Ja sitä paitsi, ” Robin virnisti ilkeästi: ”miksi sinä edes vaivaudut välittämään siitä mitä sille akalle käy?” ”Aurelia on kaverini, enkä hyväksy sitä että häneen kohdistetaan näin paljon pahaa, sama pätee muihinkin ihmisiin! Ja miksi ihmeessä sinä kohtelet tällä tavalla häntä?” Susimies kysyi, korottaen samalla ääntänsä. Robin nauroi. ”En ole koskaan pitänyt siitä lutkasta, en koskaan.” Tämän jälkeen jänis piti pientä taukoa ja osoitti taas kännykkäänsä. ”Yksi napin painallus niin nämä leviävät suuremman joukon tietoisuuteen. ”Ashar kauhistui, mitä hänen pitäisi tehdä? Ei hän voisi antaa Robinin tehdä sitä ja aiheuttaa Aurelialle vielä pahempaa oloa. ”Et sinä voi tehdä mitään semmoista!” Ashar suuttui yhä entisestään. ”Kuka minua estää, sinäkö?” Sen kuullessaan jokin Asharin päässä naksahti ja äkkiä kaikki pimeni.

Pari kymmentä sekuntia olivat Asharille täysin tuntemattomia, mutta miehen mieli aukeni äkkiä kuin valokatkaisija, hän pystyi taas ajattelemaan järkevästi. Mutta mitä se äskeinen oikein oli? Mies huomasi jotain, hän seisoi aivan muualla missä hän juuri hetki sitten oli ja missä oli Robin? Käännellessään päätänsä huomasi Ashar jänön makaavaan pökerryksissä maassa. Ja sitä mies ihmetteli, miten ihmeessä Robin nyt siinä voisi olla. Susimies tajusikin mitä oli mennyt tekemään: hän oli lyönyt suutuspäissään Robinia turpaan ja sen seurauksena jänö makasi maassa. Mutta mitä hänen pitäisi nyt tehdä? Pian Asharin silmiin tarttui kauempana Robinin kännykkä joka oli syypää tähän kaikkeen ja parin harppauksen jälkeen susimies otti sen käteensä ja poisti kaikki kuvat ja videon jotka jollaan tavalla olisivat satuttaneet tätä kissanaista. Poistettuaan lopullisesti kuvat kännykästä mies laski sen pojan viereen ja kiiruhti nopeasti hissiin. Sinänsä oli onnekasta että turvakameroita ei kyseisessä paikassa ollut, muuten seuraukset olisivat miehelle olleet kamalat todisteiden kanssa. Mitä Ashar nyt sitten tekisi? Ei hän voisi mennä näiden tapahtumien jälkeen takaisin töihin, mutta pakko oli tai mies jäisi jälkeen. Lopulta Ashar päätyi siihen, että hän ottaisi työpöydältään paperitöitänsä ja tekisi ne kotona.
Mitä ihmettä tästä teosta vielä seuraisi susimiehelle?

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ma Tammi 27, 2014 10:27 am

25. luku

Aurelia ei hiiskunut sanaakaan Daehin kanssa tehdystä illallissuunnitelmasta. Mutta siltikin joillakuilla töissä näytti olevan siitä jonkinlainen aavistus. Toimiston tytöt pulisivat kaiken aikaa siitä, että nyt oli Daehin Caenilla taas joku kierroksessa. Ei vain tiedetty, kuka, mikä oli Aureliasta sinänsä helpottavaa, sillä nyt hän ainakin sai olla rauhassa. Lisäksi Robin näytti olevan poissa, joten päivä parani entisestään. Asharia hän näki vain pari kertaa illallisia edeltävinä päivinä, eivätkä he ehtineet muuta tehdä kuin vaihtaa pari sanaa. Aurelia olisi halunnut jutella enemmän Asharin kanssa, lähteä hänen kanssaan vaikka kahville töiden jälkeen tai....kutsua Asharin kotiinsa. Ei kuskiksi, niinkuin viime kerralla, vaan ihan vieraaksi. He voisivat laittaa taas yhdessä ruokaa ja aterioida saman pöydän ääressä. Ehkä katsoa jotain elokuvaa tai lukea kirjaa yhdessä. Ehkäpä myös.....muttei ehkä sittenkään. Sellaista ajatellessa poskia alkoi kuumottaa pakostakin. Ashar ja hän kaksistaan sohvalla kädet toisiinsa kietoutuneina....ei. Niin sen ei sopinut mennä.

Sovittuna päivänä töiden jälkeen Aurelia odotti, että toimiston tytöt olivat lähteneet, kiiruhti vessaan lukiten oven ja vaihtoi vaatteita. Tavalliset toimistovaatteet vaihtuivat mustaan kotelomekkoon ja vaaleanvihreään, lyhythihaiseen satiinitakkiin. Hiusten laittaminen nutturalle kesti noin viisi minuuttia ja siitäkin karkaili suortuvia, mutta lopputulos näytti siedettävältä. Varmistettuaan, ettei kukaan näe hän kipitti hätäportaita pitkin parkkipaikoille.

Caen odotti jo autonsa luona pukeutuneena yksinkertaisen tyylikkäästi: harmaa puku, jonka aukinaiset napit paljastivat valkoisen paidan, jonka kaksi ylintä nappia olivat auki myös. "Siinähän sitä tullaan ~" hän sanoi tavallisen flirttailevaan äänensävyyn ja avasi sitten autonsa toisen etuoven Aurelialle, joka mitään sanomatta astui sisään. Daehin istahdettua kuskin paikalle tämä käynnisti auton ja he karauttivat matkaan.

Caenin auto oli hienompi kuin Asharin. Punainen Volvo. Mutta siltikin se tuntui liiankin hienolta. Se taisi olla aika uusikin, sillä muovin ja kumin haju oli niin voimakas, että Aurelia voi melkein pahoin. Hän yritti olla vilkuilematta Caeniin päin, ettei näkisi hänen katsettaan ja punastuisi taas. Onneksi matka sujui nopeasti ja he pääsivät ravintolaan.

Ravintola näytti hyvin hienolta. Lähes kaikki näytti olevan siellä valkoista: pöytäliinat, seinät ja tuolit. Aulassa oli jopa suuri, valkoinen marmoripatsas jostain jumalattaresta. Paikka olisi näyttänyt sairaalloisen paljon sairaalalta ilman mustia samettiverhoja, tummanvihreää kokolattiamattoa ja seiniä koristavia lukuisia tauluja. Kaikki oli aivan liian hienoa, mutta Caenia se ei näköjään haitannut. Ilmeisesti hän oli jo tottunut sellaisiin tiloihin. Istuttuaan pöytään tämä alkoi höpötellä kaikenlaista huolettomaan äänensävyyn, mutta Aurelia ei osannut vastata kysymyksiin kovin luontevasti tai sanoa mistään mitään kunnon mielipidettä, sillä hänellä ei ollut tapana puhua TV-sarjoista tai työpaikan juoruista puolituntemattomien kanssa. Hän yritti myös parhaansa mukaan vältellä Caenin kättä, joka kaiken aikaa hapuili Aurelia kättä pöydältä. Syötyään pääruuan, kanipaistia lankkuperunoiden ja vihreän salaatin kera, Aurelia oli jo valmis juoksemaan karkuun. Hyvien tapojen mukaan hän jäi vielä kuitenkin syömään jälkiruokaa (pieni minttusorbetti).

Caenin maksettua laskun Aurelia säntäsi etuovelle. "No mihinkäs sinulla on kiire?" Caen kysyi etuovella. "Kotiin," Aurelia vastasi kärsimättömänä. Mitä tuo mies vielä halusi? Caen tarttui Aureliaa olkapäistä ja yritti selvästi lähestyä häntä. Aurelia jämähti paikoilleen lievästä järkytyksestä, kun Caenin huulet osuivat hänen vasempaan poskeensa. "Se on sitten hyvää yötä ~ Saatanko sinut kotiisi?" Caen kysyi hymyillen ovelasti. "Ei kiitos!" Aurelia melkein huusi ja juoksi ovesta ulos. Hän juoksi koko matkan tutulle bussipysäkille asti, hyppäsi kotia päin vievän bussin kyytiin ja istui takimmaiselle penkille. Hän kokeili sormillaan varovasti vasenta poskeaan. Se tuntui kiusalliselta. Liiankin kiusalliselta. Miten hän voisi mennä takaisin töihin ilman, että ajattelisi tuota kertakaikkiaan jäykkää iltaa?

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 1 / 4 1, 2, 3, 4  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa