Kahden maailman kohdatessa

Sivu 2 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ma Tammi 27, 2014 10:56 am

26. luku

Pari päivää oli Asharille hyvin ahdistavia, hän ei tiennyt mitä hänelle tulisi tapahtumaan tekemiensä asioiden jälkeen jotka olivat muuttaneet asetelmaa täysin. Ashar sai tehtyä kotonansa kaikki työtehtävänsä valmiiksi jotka oli töistänsä ottanut mukaan, eikä hänen siksi tarvinnut jäädä myöhempinä päivinä ylitöihin. Tosin, kyseinen päivä jolloin mies kotona töitä teki, oli hyvin raastavaa, mutta pääasia oli että ne tulivat tehtyä. Robiniakaan ei töissä näkynyt sen aikana mikä sai Asharin huolestuneeksi, aikoisiko jänis kannella jollekin susimiehen tekemisistä? Tietysti Robin ansaitsi lyönnin niin kusipäisestä käytöksestään, mutta olihan Asharilla omat rajansa väkivallan käytöstä. Mutta tänään hänellä ei ollut aikaa ajatella mitään niin negatiivista, sillä hän sai pitkästä aikaa jotain muuta tekemistä kuin hillua kotonansa tai juoksemassa juoksulenkkejään: Ashar oli lupautunut vahtimaan Sofiaa, sillä Shinillä oli tärkeää menoa täksi päiväksi, eivätkä hänen vanhempansa olleet valitettavasti vapaita hoitamaan lapsenlastaan, joten Ashar oli miehen viimeinen oljenkorsi asiassa. Totta kai Ashar suostui vahtimaan Sofian perään, olihan Shinkin tehnyt palveluksia hänelle, niin miksipä hän ei tekisi vastapalveluksia takaisin.

Töiden loppuessa Ashar käveli työpaikkansa pääovista ulos, hän ja Shin olivat sopineet tapaamisen lähellä miehen työpaikkaa ja hetken etsiskelyiden jälkeen susimies pystyi erottamaan kultapandaystävänsä ja hänen tyttärensä seisoskelemassa kauempana. ”Ette kai odottaneet pitkään?” Ashar kysyi kun oli tarpeeksi lähellä kaksikkoa. ”Emme, tulimme aika äsken,” vastasi Shin ja käänsi katseensa Sofiaan ja sanoi hänelle: ”Kuten jo kerroin sinulle aiemmin tänään, Ashar pitää sinusta huolen jonkin aikaa, voitte tehdä yhdessä jotain kivaa. ” ”Ei kai Papa ole ikuisuuksiin poissa?” Sofia kysyi ja piti lujasti isänsä kädestä kiinni. ”En ole, mutta en osaa tarkalleen sanoa kuinka kauan aikaa olen poissa, mutta näet minut varmasti pian.” ”Hyvä on Papa!” ruskeasilmäinen tyttö nyökytteli päätänsä päästäen isänsä kädestä kiinni, tarrautuen sen jälkeen Asharin käteen. ”Minä pidän huolen että Ashar vahtii minua Papa!” Molemmat miehet naureskelivat yhdessä Sofian puheille, kunnes Shin silitteli tyttärensä päätä. ”Ole kiltisti sitten.” Ja käänsi päätänsä Asharia kohti jatkaakseen: ”Soitan sitten kun pystyn hakemaan Sofian.” ”Pidän huolta hänestä,” susimies vastasi ja niin Shin lähti jatkamaan matkaansa jättäen kaksikon viettämään aikaansa keskenään.

”Minne mennään minne mennään?” Sofia kysyi päästessään istumaan Asharin auton etupenkille. ”Minne haluaisit?” Ashar päätti vastata kysymykseen kysymyksellä ja katsoi kysyvästi tyttöä. ”No tuotaaaa.. ” tyttö mietti. ”..Kävelylle puistoon! Papa ei ole vienyt minua sinne nyt vähään aikaan ja haluaisin mennä,” Sofia kertoi. ”Selvä sitten, mennään sinne,” Ashar vastasi iloisesti ja niin kaksikko lähti ajamaan lähemmäksi puistoa.

Kaksikon käveli pienen matkan jätettyään auton kauemmaksi ilmaiselle pysäköintiparkille. He saapuivat viimein puistoon joka Asharin mielestä näytti kuolleelta paikalta näin syksyisin, koska kaikki lehdet olivat pudonneet jo maahan ja niiden takia puut näyttivät kamalan alastomilta. Eikä siinä vielä kaikki. Puisto näytti varsin pelottavalta paikalta syksyisin ja talvisin, joka pystyi nostamaan turkin pystyyn hetkessä. Jostakin kumman syystä tämä synkkä puisto ei näyttänyt haittaavan Sofiaa ollenkaan, päinvastoin. Tyttö oli innoissaan ja juoksi minne sattui, ottaen joskus myös suuria loikkia katsoessaan samalla kuinka pitkälle pystyisi hyppäämään. ”Mikä Sofia tässä puistossa oikein viehättää sinua?” Ashar päätti kysyä tytöltä jonkin ajan kuluttua heidän saavuttua pienen lammen luokse. ”Kasvit,” tyttö vastasi nopeasti ja katseli lampea. ”Kasvit?” Sofia nyökkäsi päätänsä. ”Niin! Minä pidän niistä, ne ovat kauniita ja piristävät päiviä kesäisin.” ”Entä syksyisin? Eihän täällä enää mitään ole syksyn tullessa ja silti vaikutat jotenkin niin iloiselta,” selitti Ashar ja lopulta naurahti sanoillensa, miksi ihmeessä hän nyt kysyisi tällaisia asioita 6-vuotiaalta? Eikä aikaakaan kun pian kuului tytön suusta vastaus: ”Sanon niille hyvää yötä.” ”Hyvää yötä?” susimies kysyi ja tyttö jatkoi: ”Papa kertoi, että talvisin kasvit nukkuvat ja keräävät voimia tulevaa kevättä varten, joten sen takia minä toivotan niille hyvää yötä, että ne jaksaisivat kerätä voimiaan.” Sanottuaan vastauksensa tyttö näytti hymyänsä Asharille. Tietenkin, Sofia oli kuin isänsä tässä asiassa: molemmat heistä rakastivat luontoa, eikä kumpikaan heistä tahtonut sille tapahtuvan mitään. He päättivät keskustelun jälkeen nauttia vielä ajastansa puistossa, kunnes Sofia päätti sanoa jotain aivan muuta: ”Minulla on nälkä.” Kuultuaan tytön sanat susimies katsoi tyttöä hetken ihmeissään, kunnes hymyili. ”No Sofia… Mitä jos mentäisiin syömään ja juomaan jotain lämmintä?” Ashar ehdotti ja huomasi äkkiä kuinka omenaisen punaiset posket tytöllä oli ulkoilun jälkeen. ”Joo!”

Monia kymmeniä minuutteja kaksikko vietti aikaansa lämpimässä kuppilassa syöden lihapasteijoita ja juoden kuumaa kaakaota. Kahvilassa ollessaan Shin oli ehtinyt soittaa ja kaverukset olivat sopineet, että Ashar toisi Sofian kotiin pienen aterian jälkeen. Saadessaan syötyä kaksikko käveli mahat kylläisinä ja hyvinä mielinä Asharin auton luokse niin kauan aikaa, kunnes Sofia pysähtyi äkillisesti jostakin kumman syystä ja aukaisi suunsa: ”Oooh!” Ashar ihmetteli tytön äkillistä pysähtymistä. ”Mikä Sofia sinulle tuli? Näitkö jotain?” Tytön katse kohtasi susimiehen ja näytti johonkin suuntaan sormeansa avulla: ”Näin näin, katso nätti nainen.” Susimies nosti katsettansa Sofian osoittamaan suuntaan ja hän huomasi kauempana juuri bussiin nousevan vaaleaturkkisen kauniisti puetun naisen jonka hiukset olivat nutturalla. Nainen näytti kyllä tavattoman nätiltä, mutta tarkastellessaan nuorta naista kauempaa alkoi hänessä näkyä tuttuja piirteitä jotka muistuttivat jotenkin tutuilta. Nähdessään naisen kasvot paremmin pystyi mies tajuamaan sen kuka henkilö oli kyseessä, Aurelia. Tämän tajutessaan mies hämmentyi entisestään. Miksi ihmeessä hän oli noin hienosti pukeutunut, olikohan hän ollut jossakin juhlallisemmassa paikassa, oliko hän ollut treffeillä? Sen ajateltuaan Ashar tunsi ärsyttävän tunteen sisällään, mutta miksi ihmeessä? Miksi hän välittäisi siitä mitä Aurelia tekee vapaa-aikanaan, eihän se kuuluisi miehelle mitenkään. Mutta se silti tuntui oudolta, ei, työkaveriensa tekemiset eivät voisi Asharia kiinnostaa tippaakaan, niin juuri. ”Ashar, onko sinulla kaikki hyvin?” Ashar säpsähti kuin unesta heränneenä ja katseli sitten bussipysäkin suuntaan joka oli aivan tyhjä. Bussi nähtävästi oli jo ehtinyt kauan aikaa sitten lähteä tiehensä ja mies oli vain jäänyt tikkusuorana jököttämään paikallensa. ”Ei minulla ole mikään hätä, tule, viedään sinut kotiin,” susimies vastasi Sofialle ja vei hänet autollensa ja heitti tytön kotia. Matkan aikana Asharin päässä alkoi mietityttää se, että miten ihmeessä hän enää pystyisi katsomaan Aureliaa enää samalla tavalla kuin ennen.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ma Tammi 27, 2014 11:44 am

27. luku

Aureliaa hävetti tavattoman paljon. Päästyään viimein kotiin hän oli heittäytynyt sängylleen ja huutanut tyynyynsä hillitäkseen vaimennettua kiukkuaan. Ei tässä näin pitänyt käydä! Nyt Caen innostuisi enemmän ja yrittäisi entistä kovempaa, kun tämä oli huomannut Aurelian kokemattomuuden ja herkyyden. Voi tätä murheiden päivää. Miksi Caenin oli pitänyt iskeä silmänsä juuri häneen? Kaikista mahdollisista naisista. Eihän hän muuta halunnut kuin tehdä työnsä rauhassa ja pitää työn ja vapaa-ajan erillään. Ashar oli poikkeus, joka vahvisti säännön. Kukaan muu ei ollut päässyt niin lähelle Aureliaa kuin Ashar. Hän ei ollut pahemmin ystävystynyt kenenkään kanssa sitten........ei, nyt ei ollut hyvä aika ajatella sitä. Aurelia pyyhki surulliset ajatukset pois päästään, ennenkuin ne nousivat kunnolla esiin ja alkoi valmistella itseään yöpuulle. Hän vannoi myös itsekseen, ettei koskaan enää lähtisi minnekään Caen Daehin kanssa.

Marraskuu tuli ja meni ja pian koitti talvi. Yhtenä aamuna herätessään Aurelia näki ensilumen sataneen pihalle. Eikä lumen tulolle näyttänyt olevan loppua. Pengottuaan hetken arkkuaan Aurelia löysi saapikkaat, huivin ja valkoisen toppatakin, joka päällään hän tunsi itsensä lumiukoksi, mutta joka lämmitti mukavasti. Sitten olikin aika lähteä töihin.

Lunta oli ainakin viitisen senttiä. Eikä taloyhtiön laiska ja unelias talonmies ollut vieläkään lapioinut teitä auki. Siinä sitten tarvottiin kinoksessa ja jäätiin välillä kiinni jostakin. Aurelia kirosi mielessään kaiken maailman lumen ja talonmiehen, mutta pääsi loppujen lopuksi bussille ja ehti töihin ajoissa.

Toimiston tytöt olivat jo täydessä jouluhuumassa, vaikka joulukuun alkuun oli vielä pari päivää. He laulelivat pirteästi, jotkut nuotin vierestä, joululauluja ja koristelivat toimistoa "piristääkseen tunnelmaa". Aureliaa tämä enemmänkin ärsytti. Hänen olisi tehnyt mieli repiä seinälle liimatut tonttu-ukot ja porot lattialle, heittää seimi roskikseen ja sammuttaa tähtilamppu, joka oli laitettu yhdelle ikkunalaudalle. Ei joulussa mitään pahaa ollut, mutta juuri tuollaiset ylipirteät touhottajat tekivät perinteille hallaa. He tekivät joulusta kaupallista ostamalla siihen vuodenaikaan kaikkea, mikä sisälsi sanan "joulu", eivätkä edes viitsineet ostaa kunnon lahjoja ystäville ja sukulaisille, vaan säästivät parhaimmat palat itselleen.

Aurelia muisteli lämpimin mielin omia joulujaan kotona. Äiti oli aina tehnyt kaikki ruuat itse, isä osti aina leveän ja kookkaan kuuseen ja hän oli saanut koristella sen ihan itse. Tai no, toisinaan Isolde saapui omilta kiireiltään auttamaan Aureliaa kuusen koristelussa ja silloin homma meni lähes aina pelleilyn puoleiseksi, mutta yleensä Aurelia oli tehnyt sen yksin. Hän osasi jopa laittaa sähkölamput palamaan ilman kenenkään apua ja siitä taidosta hän oli varsin ylpeä. Joulujuhlaa vietettiinkin sitten vain ydinperheen kanssa. Vain hän, isä ja äiti. Ei ylimääräisiä sukulaisia tai muuta vastaavaa. Siinä oli jotain tunnelmallista ja kaunista. Toimisto tyttöjen jouluhuuma oli kaukana siitä. Ainoa hyvä puoli siinä oli se, että Aurelia sai olla rauhassa. Tytöt eivät edes näyttäneet tietävän, että Aurelia oli ollut treffeillä esimiehen kanssa. Mutta tiesiköhän kukaan siitä? Aurelia toivoi sen jäävän ikuisiksi ajoiksi salaisuudeksi.

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ma Tammi 27, 2014 12:35 pm

28. luku

Lumen peittämänä aamuna Ashar käveli pienen autotallin eteen, joka sijaitsi kerrostalorakennuksensa alapuolella. Ashar oli asunnon vuokratessa vuokrannut samalla myös autotallin itselleen kyseisestä kerrostalosta, syynä oli varmasti se, ettei hän jaksaisi joka päivä talvisin heilutella harjoja sun muita välineitä, että saisi autonsa puhtaaksi lumen peitosta ja toisaalta, eihän hänen autoaan ryöstettäisi niin helposti. Mutta silti, autotallin käyttö nostaa hänen vuokraansa ja sen seurauksena rahaa alkaa kadota hänen lompakosta, mutta rahasta ei miehen huolta tarvinnut pitää, hänellä oli sitä aivan riittävästi, mutta se ei ollut itse ansaittua, kaikki oli tullut perintönä. Kuten yleensä talvella tulee huomattua, kylmien ilmojen lisääntyessä alkavat myös tiet jäätyä, joten autolla piti ajaakin erityisen varovasti, ettei päädy turhiin kolareihin, mutta onneksi nastarenkaat helpottivat ajamista.

Töissä Ashar ei voinut olla välttymättä jouluisista koristeluista ja tilpehööristä joita kaikkialla pyöri minne ikinä silmänsä laskikaan ja se hermostutti miestä, koska yllätysyllätys joulu alkaa lähestyä, vaikka se ei ollut ihan vielä oven takana. Joulu ei ollut mitenkään Asharin lempi juhlia, sillä se oli sitä aikaa jolloin susimies joutuisi olemaan taas yksin, istumassa television ääressä tympääntyneenä tai istumassa yksin lähimmässä baarissa juottamassa itsensä känniin. Viimeistä vaihtoehtoa Ashar ei ole tehnyt pitkään aikaan, viimeksi neljä vuotta sitten jolloin tajusi taas olevansa aivan yksin ilman ketään. Susimies syventyi hetkeksi ajatuksiinsa. Milloin viimeksi Ashar vietti joulua perheensä kanssa? Milloin hän viimeksi koristeli kuusen vanhempien sisaruksien avustuksella? Milloin hän viimeksi aukaisi lelulahjojansa siskonsa pojan kanssa ja milloin kaikilla oli hyvä olla? Siitä kaikesta oli tullut kuluneeksi noin 20 vuotta. Onko siitä tosiaan niin kauan? Mutta ajan kuluessa perheenjäsenet hävisivät ja lopulta mies jäi ensimmäistä kertaa yksin pimeyteen. Tosin seurustellessaan hän sai aina jotain pientä valoa pimeyteensä ja ne antoivat miehelle edes jonkinlaista toivoa paremmasta tulevaisuudesta, mutta sekin oli vain valhetta. Tietysti hän joutuisi elämään yksin koko loppu elämänsä, se oli varmasti kirjoitettu tähtiin, aivan varmasti. Asharilla oli vain yksi sukulainen enää elossa, siskonsa poika Darian, mutta jouluisin susimies ei tahtonut vaivata tätä nuorta miestä, sillä varmasti hänellä olisi paljon parempaakin tekemistä.

Ajatellessa asioita yhä pidemmälle Asharia kävi hermostuttamaan ja lyhyiden hiuksien näpriminen alkoi, aivan niin, lyhyiden hiuksien, koska kuukausi sitten susimieheltä leikattiin suurin osa hiuksistaan pois ja niiden ansiosta Ashar pystyi tuntemaan olonsa paljon kevyemmäksi, kuin iso taakka olisi otettu hänen harteiltaan pois, se tunne oli ihana ja mies tulisi nauttimaan varmasti pidemmänkin aikaa olostaan. Nyt hänellä olisi paljon helpompi huolehtia hiuksistaan, eikä hänen tarvitsisi olla koko aika huolissaan siitä, tuleeko hänen hiuksiinsa takkuja tai muita sellaisia. Miten ihmeessä jotkut pystyivät pitämään pitkistä hiuksistaan niin hyvää huolta? Miten esimerkiksi Aurelia pystyi säilyttämään hiuksensa niin pehmeän ja puhtaan näkö- ei helkutti. Ashar oli taas jostakin ihmeen syystä ajautunut ajattelemaan Aureliaa. Nähdessään kissaneidon kuukausi sitten niin nättinä laitettuna ei se ole ihme että susimies ei saanut naista pois päästään. Miksi näiden asioiden lisäksi Ashar oli alkanut tuntemaan olonsa niin jännittyneeksi, jos hän oli Aurelian kanssa tekemisissä, miksi jopa tervehtiminenkin tuntui niin haasteelliselta?

Äsh! Miehen nyt pitäisi unohtaa tuollaiset ajattelemiset ja keskittyä vain työn tekoon!

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ti Tammi 28, 2014 4:26 am

29. luku

"No tytöt, mitäs ajattelitte tehdä joululomalla?"
"Oi, minä ja äiskä mennään Teneriffalle lämpimään."
"Minä ja Daniel vuokrataan jouluelokuva ja syödään jouluateria ihan kaksitaan. Siitä tulee niin ihanaa!!"
"Entäs Auri? Kai sinulla nyt jotain suunnitelmia on."
"Vaan kun ei ole. En pahemmin vietä koko juhlaa."
Aurelian ärsyyntynyt kommentti jäädytti kokonaan toimistotyttöjen innokkaan keskustelun. "Ei sukulaisia, ei joulukoristeita, ei jouluherkkuja, ei mitään?" yksi heistä kysyi tyrmistyneenä hetken hiljaisuuden jälkeen. "Ei kerrassaan mitään," Aurelia vahvisti tyynesti. Vaikka Aurelialla olisikin ollut jotain suunnitelmia, hän ei olisi kertonut niistä näille ihmisille. Jo liian tuttavallinen lempinimen käyttö yhden tytön puolelta oli saanut Aurelian ärtymään. "Miten ihmeessä kestät?" toinen heistä kysyi kimeällä, melkein kirkuvalla äänellä. "Ei minun ole pakko, ellen halua. Ja nyt, jos sallitte, kipaisen alakerrassa," Aurelia vastasi, nappasi muutaman paperin mukaansa ja käveli portaille. "Kertakaikkiaan tylsä ihminen," hän kuuli jonkun sanovan ennen menoaan.

Viidennen kerroksen monistin oli mennyt rikki, joten Aurelia sai hieman ylimääräistä liikuntaa juoksemalla välillä kerroksesta toiseen monistamassa muutamia tekstinpätkiä. Tietenkin juuri hänet oli valittu siihen puuhaan. Kaikki muut hänen osastollaan olivat mutisseet jotain omista kiireistään ja Aurelia oli sitten pakon sanelemana ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Monistaessaan kolmatta kopiota Aurelia mietti noita sanoja. Oliko hän tosiaan muiden mielestä tylsä? Oliko siinä muka jotain pahaa, ettei viettänyt joulua? Ei sen viettämisessä ollut mitään järkeä, jos ei ollut ketään, kenen kanssa sitä juhlia. Häntä ei juuri huvittanut lähteä kotipuoleen, kun siellä ei ollut ketään vastassakaan. Ei vanhempia, eikä parasta ystävää. Tietenkin hänellä oli tuttuja ja muutamia kavereitakin, mutta heidän juhliinsa Aurelia ei halunnut tunkeutua. Juhlikoon sukulaistensa ja rakkaimpiensa kanssa...mutta mitä Aurelia tekisi? Istuisi vain koko päivän sohvalla katsoen telkkaria? Makaisi peiton alla odottaen, että joulu olisi ohi? Eihän siinäkään ollut mitään järkeä. Kai hänellä oli oikeus hieman huvitellakin. Mutta miten?

Yhtäkkiä hän kuuli tutun äänen selkänsä takaa. "Oletko kohta valmis?". Asharhan se oli. Hänelläkin näytti olevan pieni pinkka papereita monistettavana ja hän alkoikin selittää pikaisesti: "Tuota noin, tuolla alhaalla monistuslaitteet ovat varattuja, eikä niille ole asiaa vähään aikaan." "Tässä ei kestä kauaa," Aurelia vastasi hymyillen hieman. Hän oli iloinen nähdessään Asharin pitkästä aikaa ja nyt hän halusi jutella kerrankin kunnolla tämän kanssa, kun he kerran olivat kahdestaan. Hän olikin jo pitkään kaivannut tilaisuutta olla Asharin kanssa kahden. Asharilla kun oli häneen niin rauhoittava ja lempeä vaikutus. Karistaakseen mielensä liian pehmoisista ajatuksista Aurelia aloitti tavallisen kuulumistenutelujuttelun. "Miten olet voinut?". "Aivan hyvin kiitos." Siihen keskustelu uhkasi kuivua, kun Aurelia äkkiä huomasi Asharin hiukset. Ne olivat ainakin kymmenen senttiä lyhyemmät. "Olet näköjään leikannut hiuksesi," Aurelia totesi rauhallisena ja jatkoi sitten: "Sinänsä harmi. Pitemmät hiukset sopivat sinulle paremmin." Ashar näytti hieman hämmentyneeltä ja punastui hieman. "T-t-todellako? N-niinkö sinä ajattelet?". Aurelia tajusi, mitä oli äsken sanonut ja vaikeni nolostuneena. "Ainakin minusta ne sopivat sinulle paremmin," hän totesi kääntäen katseensa pois ja vaihtoi sitten äkkiä puheenaihetta sanomalla: "Toivottavasti joululomasta tulee mukava." "No jaa," Ashar totesi hiljaa ja siirtyi sitten monistamaan omia papereitaan Aurelian siirryttyä syrjään. Seurasi hetken kiusallinen hiljaisuus. Sitten, ajattelematta yhtään, mitä sanoi, Aurelia kysyi: "Mitä sinä teet jouluna?".

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ti Tammi 28, 2014 7:31 am

30. luku

Asharin nähdessä Aurelian monistuslaitteen luona oli tämä kyseisen hassu tunne noussut uudestaan vaivaamaan häntä, se tuli taas, ei hyvä. Tässä tilanteessa mies yritti jännittyneenä vastata mahdollisimman lyhyesti kysymyksiin, koska pidemmät vastaukset olisivat vaatineet mieheltä vähän enemmän voimia. ”Mahdollisimman lyhyitä vastauksia ja se siitä,” Ashar ajatteli, mutta pian miehestä alkoi tuntua siltä että Aurelia halusi jutella pidemmänkin aikaa hänen kanssaan. Yrittäessään saada jotakin keskustelua aikaiseksi aihe alkoi keskittyä miehen hiuksien ympärille ja Ashar alkoi tuntea hieman punaa kasvoillaan kuullessansa naisen kommentin. Aurelia oli sanonut että pitkät hiukset sopivat Asharille paremmin. Oikeastiko? Eikö miehen olisi pitänyt leikata hiuksiaan? Tietysti hänen piti, omaksi parhaakseenhan hän sen teki, eikä hänen pitäisi muiden mielipiteistä välittää, vaikka toisaalta olihan se mukava kuulla että joku miehen entisistä hiuksista piti. Hetken perästä mies siirtyi monistamaan omia papereitansa ja oli omissa ajatuksissaan, kunnes kuuli Aurelian kysymyksen joka jähmetti miehen melkeinpä heti. ”Mitä sinä teet jouluna?” Mitä Ashar tekee jouluna? Tuota kysymystä mies ei ole kuullut ikuisuuksiin, ja se sai olon tuntumaan jähmettyneeksi. Mitä hänen pitäisi vastata? Pitäisikö hänen valehdella ja sanoa että hänellä on paljon suunnitelmia jouluksi ja että joka minuuttina olisi jotain tekemistä. Ei, siihen Ashar ei rupeaisi, mutta totuuden kertominen kuulostaa oudolta tässä tilanteessa tai siis, Asharista saisi varmasti hyvin tylsän vaikutelman jos mies vain yksinkertaisesta vastaisi että ”en mitään.” Mihin vaihtoehtoon mies oikein päätyisi? ”Minulla,” Ashar aloitti, ennen kuin jatkoi: ”..ei ole mitään suunnitelmia jouluksi.” Näin mies päätti vastata. Seurasi taas pieni hiljaisuus jonka aikana Ashar paineli monistuskoneesta paria nappia, kunnes oli vihdoinkin saanut kaikki paperinsa monistetuksi. Mutta pian Aurelian uusi kysymys rikkoi hiljaisuuden: ”Haluaisitko sinä tehdä jotain jouluna? ”Ashar käänsi hämmentyneenä katseensa vierellänsä olevaan kissaneitiin. ”Tehdä jotain? Mitä tuolla tarkoitat?” susimies kysyi nuoremmalta työntekijältä, joka katsoi hetkeksi nolostuneena muualle ennen kuin sanoi mitä halusi: ”Ajattelin jos sinua kiinnostaisi jouluna lähteä jonnekin?” Miehen silmät laajentuivat kysymyksen kuultuaan. Joku pyysi Asharia jonnekin ja vieläpä jouluna? Tämä oli hyvin kummallista. ” T-tuota kyllähän se minulle käy,” Ashar päästi lopulta suustaan. ”Mutta miksi kysyit? Sinulla varmasti on itsellä jotain tekemistä jouluksi?” Aurelia ei hetken aikaan vastannut susimiehen kysymykseen vaan käänsi katseensa uudestaan pois. ”Ei oikeastaan..” ”Saisit varmasti itse seuraa hetkessä,” olisi Asharin tehnyt mieli sanoa, mutta päätti pitää suunsa kiinni, kunnes kuuli naisen jatkavan: ”..olisi mukava viettää ystävän kanssa aikaa.” Tietysti, ystävän. Tämän takia Asharin ei pitäisikään ryhtyä ajattelemaan sen enempää, he ovat Aurelian kanssa vain ystäviä ja sen pitäisi riittää. He päättivät vielä hetken keskustella ja sopivat että juttelisivat tarkemmin sitä, miten ja missä he viettäisivät joulua. Tämän jälkeen molemmat päättivät palata monistettujen papereidensa kanssa takaisin omiin tehtäviinsä.

Päästyään takaisin työpisteellensä oli Ashar hieman ihmeissään äskeisen tapahtuman jälkeen. Omalta osaltaan tapahtuma tuntui niin mahdottomalta, varmasti neidolla olisi parempaakin tekemistä kuin viettää joulua Asharin kanssa. Ollessaan ajatuksissaan susimies tajusi jotakin: jos hän kerran viettää pienenkin hetken Aurelian kanssa, niin pitääkö Asharin ostaa kissaneidille joku joululahja? Tietysti se olisi kohteliasta susimiehestä, mutta mitä hän naiselle antaisi? Onhan siitä aikaa, kun Ashar oli ostanut naiselle jonkinlaisen lahjan. Äsh.. mitä sillä väliä mikä lahja se on, lahja on vain lahja. Ashar olisi halunnut antaa naiselle jotain erikoista, jotain mistä hän pitäisi. ”Noniin Ashar… keskity vain työntekoon äläkä mieti joistakin lahjoista mitään, eihän ole vielä edes joulukuu!” mies karjui ajatuksissaan ja yritti jatkaa rauhalliseen tapaansa töitänsä ruokatuntiin saakka.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ti Tammi 28, 2014 10:22 am

31. luku

Joulusta näytti sittenkin tulevan jotain. Aurelia saattoi kuvitella mielessään lämminhenkisen joulun ja hänet ja Asharin viettämässä mukavaa aikaa. Aurelian hyväntuulisuutta himmensivät kuitenkin toimiston tyttöjen yli-innokkaat seputukset omista joulusuunnitelmistaan ja ajottain piippaava kännykkä, joka syyti tuon tuosta viestejä Caenilta, joka kyseli, mitä Aurelia tekisi uudenvuodeniltana. Jokaiseen viestiin Aurelia oli laittanut: "Vietän sen yksin, kiitos vain." Kännykän piipattua neljännen kerran Aurelia oli pistänyt kännykästä virrat poikki.

Robin oli palannut muutamia viikkoja sitten takaisin töihin ja aiheutti välillä pientä kiukkua Aurelialle rallattelemalla "Aurelia on pihkassa, Aurelia on pihkassa", sekä vihjailemalla kaikkea muuta typerää ja täysin valheellista. Se oli tietty ärsyttävää, mutta koska sitä ei tapahtunut kovin usein, Robin ei saanut nyrkistä naamaansa. Aurelia oli päättänyt antaa tämän olla, ettei saisi kontolleen lisää ongelmia. Robin tuskin antaisi toista selkäsaunaa anteeksi.

Muutamia päiviä myöhemmin siitä päivästä, kun Aurelia ja Ashar olivat sopineet viettävänsä joulun yhdessä, alkoi varsinainen rumba. Töiden jälkeen kaikilla oli kiire kauppoihin tekemään joululahjaostoksia. Vauhti oli yleensä niin kova, että hyvä, kun kukaan ei jäänyt alle. Aurelia jäi yleensä siivoamaan muiden jäljet ja lähti vasta sitten kotiin. Mutta sinä yhtenä päivänä hän päätti käväistä itse ostoskeskuksessa. Ihan vain katsoakseen, olisiko siellä mitään joululahjaksi kelpaavaa.

Päästyään ovista sisään hän alkoi katua päätöstään. Joka paikka oli täynnä meluisia, huonotuulisia ihmisiä, jotka tuuppivat ja tönivät toisiaan saadakseen massiivisille ostoskasseilleen tilaa. Aurelia hipsi pitkin näyteikkunoita ja yritti parhaansa mukaan olla törmäämättä mihinkään tai kehenkään. Päästyään erään kirjakaupan eteen hän äkkäsi joitain mielenkiintoisia kirjoja. Kokkikirjan nähdessään hänelle tuli heti mieleen Ashar. Muisto yhteisestä kokkihetkestä lämmitti oudosti sydäntä, mutta Aurelia häivytti sen heti pois. Oli vain parempi keskittyä lahjoihin, eikä taas uppoutua typeriin haaveisiin. Mutta mikä noista kirjoista olisi mahdollisimman kiinnostava? Käytyään läpi mitä kummallisempia opuksia hän päätti lopulta valita kaksi kirjaa, "Muukalainen keskuspuistossa" ja "Kattila kädessä matkaan: makuja maailmalta." Kirjat paketoitiin samaan käärepaperiin (vihreää) ja paketti viimeisteltiin valkoisella nauhalla, joka vedettiin kiharoille. "Kiitos käynnistä ja hyvää joulua," toivotti myyjä ystävällisesti. "Kiitos samoin," Aurelia vastasi aidon iloisesti takaisin. Jouluhenki näytti tarttuneen häneenkin.

Päästyään kotiin hän mietti, mitä Ashar mahtaisi haluta tehdä. Tapaisivatko he ravintolassa? Ei. Ravintoloista Aurelia oli saanut tarpeekseen vähäksi aikaa ja kirjatkin olivat käyneet kovin hänen kukkarolleen. Mutta siltikin se tuntui vaivan arvoiselta. Tuntui mukavalta tehdä välillä jotain muiden iloksi....

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ti Tammi 28, 2014 10:25 am

32. luku

Joulukuun alkamisesta oli kulunut pari päivää ja työpäivän loputtua Ashar istui hiljaa paikallansa ja näpytteli kynäänsä aivan tyhjään paperiin. Niin, nyt kun joulukuu oli alkanut, pitäisi susimiehen jo alkaa miettiä lahjoja. Joulukuu menee nopeasti ja yleensä parhaat lahjat viedään ensin, joten tämän takia Asharin pitäisi ostaa edes jotain lahjoja nyt tai muuten niitä kohta ei enää ole. Kenelle hänen pitäisi ostaa lahjoja? Susimies mietti hetken asioitaan päässään. Hän oli aina tapana ostaa joka vuosi Shinille, Sofialle ja Darianille lahjat. Tästä vuodesta tuli edes hitusen erilaisempi, koska nyt susimies oli päättänyt ostaa joululahjan myös Aurelialle. Hänen pitäisi niiden lisäksi ostaa hautakynttilöitä perheenjäseniensä haudoille. Valitettavasti mies ei pääse jouluna kun vain vanhempiensa haudan luokse, sillä se sijaitsi samassa kaupungissa jossa Ashar asustelee nykyään, mutta isoveljensä ja – siskonsa haudat sijaitsivat toisessa kaupungissa jonne matkustaminen kestäisi parikymmentä minuuttia. Varmasti hän joulun jälkeen menisi Darianin kanssa katsomaan heidän hautojansa, niin kuin heillä oli tapana. Niin mutta, mitä Asharin pitäisi ostaa eläville tutuillensa? Shinin kanssa keskustellessa eilen puhelimessa Ashar pääsi kuulemaan mitä Sofia oli toivonut joululahjaksi ja tänä vuonna susimies saisi hankkia tytölle nuken, mutta ei mitä tahansa nukkea vaan posliininuken tapaisen lelun, mutta sen pitäisi olla hieman kestävämpi. Muista hän ei oikein vielä tiennyt mitä heille pitäisi ostaa, varsinkaan Aurelialle. Mutta nyt ensisijaiseksi nousee Sofian lahja, sillä mies sentään tietää mitä hän etsiskelisi ja yrittäisi saada semmoisen lelun käsiinsä. Joten Ashar päätti pakata laukkunsa ja lähteä etsimään lelua.

Miehen päästyä ruuhkaisten autoteiden ja täyteläisten parkkipaikkojen ohi, Ashar pääsi vihdoin kaupungin suurimpaan ostoskeskukseen ja tietysti väkeä oli aivan liikaa liikkeellä. Olisihan susimies voinut tehdä ostoksia myöhemminkin, mutta kuten sanottiin, jouluna kaikki viedään nenän edestä, joten oli myös miehen toimittava nopeasti. Kierrellessään ostoskeskuksen lelukaupoissa sai Asharin vain pettyä kerta toisensa jälkeen, posliinintapaisia nukkeja ei kaupoissa edes ollutkaan. Tytöille suunnatuissa leluhyllyissä oli ainoastaan täytetty blondeilla laiheliini nukeilla joilla oli ne ilkeän pirteät ilmeet kasvoillaan. Miten ihmeessä kukaan pitäisi tuommoisia nukkeja nättinä? Ja minkälaista kuvaa se oikein antaa lapsille? Oli mikä oli, suurin osa aikuisista kumminkin havittelivat niitä, melkeinpä repien toisten ihmisten käsistä ja semmoiselle touhulle Ashar ei voinut muuta tehdä kuin pyöritellä silmiään, jouluisin ihmisistä tuli mielipuolisia. Satuaan lopulta kierroksen suoritettua loppuun ei Asharilla ollut saanut mitään mukaansa, mutta hän silti ajatteli kierrellä joissakin kaupoissa etsiäkseen jotain muuta.

Jonkin ajan kuluttua Ashar pysähtyi itämaisen kaupan kohdalle ja päätti huvikseen katsoa mitä sieltä löytyisi. Olihan ihmisiä sinnekin kauppaan päätynyt, mutta ihmiset käyttäytyivät siellä yllättävän normaalisti ja se ihmetytti kovasti. Kierrellen kaupassa katsoen ympärillensä susimies näki jotain erikoista. Suitsukkeita? Ashar otti yhden paketin käteensä ja tarkasteli sitä pidemmänkin aikaa. Haluaisiko joku käyttää näitä? Hän mietti. Pitäisiköhän Aurelia niistä? Eihän Ashar sitä tiedä, mutta Aurelian luonteesta päätellen voisivat suitsukkeet hänelle sopia. Joten mies päätti ottaa riskin ja osti erilaisten hedelmien ja kukkien hajuisia suitsukkeita. Miehen kävellessä ulos kaupasta kauppapussin kanssa, hän sai ikävän tunteen rintaansa ihan kuin se yritti kertoa susimiehelle sitä että hänen pitäisi ostaa Aurelialle vielä jotain enemmän, enemmän kuten mitä? Käännellessään päätänsä Asharin silmien eteen kohdistui koruliike, ehei, ei mies voisi semmoista lahjaa Aurelialle ostaa, ties mitä kamaluuksia siitä seuraisi. Mutta silti, jos Ashar antaisikin neidolle lahjaksi vaikkapa kauniin ranneketjun, ketju joka sopisi neidolle silloin kun hän olisi esimerkiksi pukeutunut hienosti, niin kuin silloin syksyllä. Ashar pudisteli päätänsä, ei taas tätä. Seuraavalla kerralla jos mies taas ajattelee samaa asiaa, hän aikoo lyödä päätänsä seuraavaan vastaan tulevaan betonipylvääseen. Miehen oli parasta lähteä kotiin, ettei hänen aivonsa yllytä häntä ostamaan jotain mikä häntä myöhemmin kaduttaisi.

Monia kymmeniä minuutteja myöhemmin mies oli päässyt turvallisesti kotiinsa ja nyt hän istui rauhassa tietokoneensa ääressä, etsiskellen parhaansa mukaan sopivaa nukkea Sofialle. Internetistä pitäisi löytyä kaikkea, varmasti myös Sofian toivomaa lahjaa. Aluksi etsinnät eivät tuottaneet tulosta, koska nuket olivat joko hyvin outoja tai liian kalliita miehen mieleen, tietysti Asharin ei tarvinnut rahasta huolehtia, hän ei siltikään pitänyt hyvänä ideana ostaa kamalan kallista lahjaa pikku tytölle. Tunnin etsintöjen jälkeen susimies löysi vihdoinkin täydellisen nuken tytölle. Esittelykuvassa nukke oli kauniissa röyhelöisessä puvussa kiharoineen hiuksineen, se oli täydellinen lahja. Toimituksessa kestäisi ehkäpä viikko, joten se ehtisi hyvin perille näin jouluna. Näillä näkymin mies selvästi ehtisi ostamaan kaikki lahjansa ajoissa ennen joulua.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ti Tammi 28, 2014 10:35 am

33. luku

Toisen adventin mentyä lumen tulo lakkasi. Se olikin hyvä, sillä kinokset olivat kasvaneet monen sentin korkuisiksi ja tiet jäätyivät kovan pakkasen takia monta kertaa kulkukelvottomiksi hiekoituksesta huolimatta. Joululomaan oli enää vähän yli viikko ja lahjanostosrumba oli pahimmillaan. Aurelia oli täydestä sydämmestään onnellinen, ettei hänen itsensä tarvinnut mennä siihen pyörteeseen. Hän oli jo aikoja sitten lähettänyt kaikille ystävilleen ja tuttavilleen joulukortit. Isolden haudalla hän kävisi vasta vuoden vaihduttua.

Työpaikalla sen sijaan jouluvillitys paheni päivä päivältä. Toimiston tytöt rallattelivat joululauluja entistä äänekkäämmin ja olivat laittaneet seinälle poikakalenteri-tyylisen joulukalenterin. Aurelia yritti parhaansa mukaan olla katsomatta sitä, jottei taas punastuisi ja antaisi muille aihetta nauruun. Nolointa oli kuitenkin se, että jos hän näki vilaukseltakin noita naurettavia erotiikkakuvia, vaihtui kuvien miesten paikalle pakostakin joko Ashar tai Caen. Aurelia kiitteli onneaan siitä, että ajatuksenlukijoita oli vain TV-sarjoissa ja kirjoissa. Muuten joku olisi varmasti saanut hyvät naurut.

Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin Aurelia tunsi kerrankin jännitystä jonkin asian odottamisesta. Hän ja Ashar olivat sopineet tapaavansa Asharin luona jouluaattona, sillä kumpaakaan ei huvittanut lähteä minnekään kauas ja he halusivat viettää sen päivän rauhallisissa merkeissä. Mikään ei olisi voinut pilata tuon illan odotuksen tuomaa kutkutusta, kuin se paljastuminen. "Hei Aurelia, kuulin, että aiot sittenkin viettää joulua!" huhuili yksi toimiston tytöistä paria päivää ennen loman alkamista. "Ja mistäköhän sinä tuollaista olet kuullut?" Aurelia kysyi jäätävällä äänensävyllä. "Yksi tyyppi vain," tyttö vastasi viattomasti ja jatkoi: "Aiot kuulemma viettää joulun sen kolmoskerroksen Jagoda-tyypin kanssa." "Uuu," muut tytöt lausuivat kuorossa. "Ja mitä se teille kuuluu, mitä teen?" Aurelia jatkoi rauhallisesti. "Ooh, sinä myönsit sen!" jutun aloittanut tyttö huudahti voitonriemuisesti ja muut alkoivat supista tyytyväisinä. Aurelian mitta tuli täyteen. Hän nappasi käsilaukkunsa ja marssi tiehensä tyttöjen ulvoessa naurusta.

Ainoa paikka, minne Aurelia sillä hetkellä saattoi paeta, oli eräs tyhjä palaveritila, jonne ei ollut ketään tulossa vielä moneen tuntiin. Siellä hän päätti istua niin kauan, kunnes saisi taas olla rauhassa. Taaskin häneltä oli pilattu ilo jostakin. Eikö sitä saanut viettää jouluakaan ystävän kanssa, ilman, että siitä piti tehdä numero? Mutta toisaalta, miksi Aurelia itse koki Asharin? Kaveri tuntui liian laimealta käsitykseltä, mutta ystäväkin tuntui hieman liian vähäiseltä, vaikka olikin edellistä käsitystä lähempänä. Mitä hän Asharista oikein halusi? Kaikki tuntui yhtäkkiä niin sekavalta. Tunsiko hän jotain suurempaa tätä kohtaan? Halusiko hän jotain enemmän vai ei? Halusiko Ashar? Asiat tuntuivat muuttuneen niin hiljaa ja huomaamatta, ettei hän voinut niitä käsittää. Eihän hän ollut edes koskaan ollut rakastunut. Olivatko asiat menneet jo niin pitkälle? Aurelia päätti miettiä niitä asioita myöhemmin. Tämä hetki oli sellaiselle liian kiireinen ja kireä. Mutta hän ei silti voinut olla ihmettelemättä, mistä ihmeestä toimiston tytöt olivat saaneet tietää.

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ti Tammi 28, 2014 10:45 am

34. luku

Päivien kuluessa ja joulun lähestyessä Ashar joutui useaan otteeseen vielä liikkumaan kauppojen sisällä olevissa isoissa ihmismassoissa vain sen takia että hän saisi löydettyä lopuille ystävällensä lahjat. Ja mikä pahinta, miehen sisäinen ääni jatkoi piinaamista pienillä kiukkuisilla sanoilla, jossa se tahtoi edelleen sitä, että Asharin pitäisi ostaa nätille kissaneidolle koru lahjaksi, mutta siihen ei Ashar taipunut, ei ollenkaan. Tarpeeksi tungeksien ihmisjoukoista lävitse ja jatkuvien tuskien jälkeen susimies sai vihdoin ostettua sopivat lahjat ja kotona oli saanut ne myös paketoiduksi. Tietenkin Sofian lahjakin oli turvallisesti päässyt postiin ja saadessaan sen käsiinsä, nukke näytti läheltä katsottuna aivan täydelliseltä, paremmalta kuin internetissä olevassa kuvassa. Lahjojensa hoitamisen lisäksi Asharin oli myös miettinyt sitä, mitä oikein laittaisi ruuaksi jouluna, pitäisikö hänen laittaa ihan normaaleja jouluruokia vai jotain ihan omanlaista? Hän ei oikein tiennyt. Hänen kai pitäisi kysyä mielipidettä Aurelialta sitten jossakin vaiheessa, sillä olihan hyvä miehen kuulla se, mitä nainen haluaisi jouluna syödä.

Mutta miehen piti vielä muistaa se että hänellä oli vielä töitä hoidettavana ja ne pitäisi kunnialla hoitaa loppuun ennen kuin hän pääsisi viettämään rauhallista lomaa. Jotenkin miestä alkoi töissä ollessaan tympäännyttää joulu jo aika pahasti, koska kahvihuoneessa olevasta radiosta kuului samoja joululauluja tunnista toiseen ja ne alkoivat porautua aivoihin sillä mallilla että kohta niitä alkaisi laulaa kuka tahansa. Töissä hän oli saanut myös huomata että joihinkin paikkoihin kuten ovien yläpuolelle oli ilmestynyt mistelinoksia, mutta niitäkin oli hyvin harvassa rakennuksen sisällä (ainakin niissä paikoissa mistä mies oli niitä löytänyt) ja Ashar oli yrittänyt välttää niitä mahdollisimman paljon tai sitten koettaa olla joutumatta sen alle kenenkään kanssa. Tai no mitä sillä ylipäätänsä oli väliä, se on vain mistelinoksa. Silti Asharia mietitytti se, että mitä tapahtuisi jos hän joutuisi sen alle vaikkapa Aur-. Susimies löi hennosti päänsä tyhjään kohtaan pöydässään ja katsoi tyhjä ilme kasvoillaan muualle, ja taas… taas se tapahtui. Asharin pitäisi jo luovuttaa asian suhteen ja myöntää itselleen, että hän on tainnut ihastua Aureliaan, mutta ei, ei hän voisi. Mitä Aurelia siitä sanoisi jos saisi kuulla miehen olevan kiinnostunut hänestä? Varmasti se ei tietäisi hyvää, joten Asharin on vain parempi pitää suunsa kiinni ja elettävän asian kanssa parhaansa mukaan. Kaikkein parasta oli olla menettämättä naisen kaltaista ystävää.

Ashar yritti jatkaa töidensä tekoa, kunnes huomasi tulostinpaperin olevan lopussa ja päätti mennä hakemaan sitä lisää. Käytävällä susimies sai pian kuulla jonkinlaista supinaa ja puhumista hänen käveltyä parin samassa kerroksessa työskentelevien naisten ohi. Mikä ihmeen takia heidän piti puhua juuri silloin kun Ashar käveli ohitse? Puhuivatko he jotain hänestä? Jos kyllä, niin mitä? Hän ei viitsinyt ensiksi välittää siitä mentyään hakemaan papereita, mutta takaisin tullessa olivat supinat alkaneet jo häntä ärsyttämään sen verran että susimies halusi oikeasti tietää sen mitä hänen selän takana oikein puhuttiin ja lopulta Ashar sai kuulla, mistä oli kysymys. ”Vietätkö sinä oikeasti joulua jonkun viidennen kerroksen naisen kanssa?” yksi Asharin työkavereista tuli kysymään mieheltä hänen päästyä omalle pöydällensä pistäessä tulostimeen papereita. ”Senkö takia te täällä puhutte salaa?” mies päätti vastata kysymykseen kysymyksellä. Se taisikin osua oikeaan kohtaan naisen hämmentyneestä katseesta. ”No tuota, kyllä koska asia sinänsä kiinnosti.” Ashar ei voinut käsittää sitä ketä edes kiinnosti tietää mitä mies jouluna teki ja mistä he olivat edes saaneet tietää kyseisestä asiasta? Oliko joku kertonut? Aureliako? Ei, se olisi täysin mahdotonta, mutta kuka sitten olisi?

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ti Tammi 28, 2014 10:55 am

35. luku

Sitä oli vaikea olla huomaamatta. Viimeisenä työpäivänä joka toimiston ovenpieltä koristi mistelinoksa. Totta kai Aurelia tiesi, mitä niiden alla tavallisesti tehtiin, eikä hän ymmärtänyt yhtään, miksi tällainen naurettava perinne oli pistetty liikkeelle. Ilmeisesti sitä varten, että muut saisivat hihitellä kahdelle onnettomalle uhrille, jotka ovat joutuneet mistelin alle ja joutuvat suutelemaan toisiaan ainakin sekunnin ajan. Tai sitten niitä raukkoja varten, joilla ei ollut minkäänlaista rakkauselämää ja hakivat tyydytystä mistelinoksan alta.

Aurelialla ei ollut koskaan ollut intiimimpää kosketusta vastakkaiseen sukupuoleen. Joskus hän oli sivumennen vilkuillut Isolden ja tämän poikaystävän kuhertelua, kun he olivat olleet jossain yhdessä liikkeellä ja se oli tuntunut Aureliasta melkeinpä petokselta. Jättää hänet ulkopuolelle vaaleanpunaisesta ruusumaailmasta. Mutta toisaalta, ei Aurelia tuntenut ketään, jonka kanssa tahtoi sinne....tai, välillä hän oli miettinyt, miltä tuntui olla todella lähellä jotakuta. Mutta koska kaikki muut miehet hänen ympärillään vaikuttivat kokeneilta ja varsin rehvakkailta, hän ei halunnut näyttää tätä kokematonta, naiivia kohtaa itsestään. Ashar ei varmaankaan nauraisi, vaikka saisi tietää, ettei Aurelia ollut edes koskaan suudellut ketään. Välillä mietitytti, oliko Asharilla koskaan ollut minkäänlaista romanssia....mutta mitäpä se hänelle kuului. Mutta siltikin se mietitytti. Ja vähän moni muukin asia. Sellaiset asiat, jotka saivat Aurelian punastumaan ja häpeämään omaa kokemuuttaan.

Kellon lyödessä 15.45 Aurelia huokaisi helpotuksesta. Vuoden viimeinen työpäivä oli ohi, luojan kiitos. Pakattuaan tavaransa Aurelia yritti kiiruhtaa nopeasti pois paikalta nauttiakseen vapaudesta, mutta yhtäkkiä tasapaino petti ja hän makasi pitkin pituuttaan lattialla. Hänet oli kaatanut Robinin vasen jalka. "Oi anteeksi, sattuiko sinuun?" Robin kysyi, muttei vaikuttanut olevan yhtään pahoillaan. "Eipä tässä mitään," Aurelia totesi viileästi nousten pystyyn ja napaten käsilaukun itselleen. "Noo, näin joulun aikana on kivaa viettää vapaa-aikaa ystävien kanssa, vai mitä?" Robin totesi virnuillen pahaenteisesti. "Todellakin. Ainakin, jos ystävien seura on tervetullutta," Aurelia vastasi entistä viileämmin ja oli jo kiiruhtamassa tiehensä. "Tiedätkös muuten, miksi minä olin sairaslomalla muutama viikko sitten ennen joulukuuta?" Robin huudahti ennenkuin Aurelia ehti juosta yhtään minnekkään. "En usko sen tiedon kiinnostavan minua," nainen vastasi kärsimättömänä, mutta Robin ei antanut periksi. "Se sinun kaverisi, jonka kanssa vietät joulusi, pahoinpiteli minut silloin. Vietyään sinut pois töistä ja tultuaan takaisin. Ajattelepas sitä." Niine hyvineen Robin lähti tiehensä ja Aurelia mietti noita sanoja. Ashar. Pahoinpidellyt Robinin. Miksi?

Päästyään ulos rakennuksesta hän näki yllättäen Asharin. "Sinä täällä," Aurelia ihmetteli ääneen. "No, ajattelin vain kävellä vaihteen vuoksi," Ashar vastasi ja jatkoi: "Ajattelin, josko....voisimme kävellä yhtä matkaa kotiin. Haluaisin puhua sinulle tästä meidän joulustamme." Meidän joulustamme. Jotenkin tuo ilmaus lämmitti Aurelian sydäntä, mutta hän piti itsensä mahdollisimman rauhallisena ja hymyili tyynesti tälle nyökäten päätään. Niin he lähtivät kävelemään. Puolimatkassa Aurelian oli pakko kysyä: "Minkä tähden kävit Robinin kimppuun?".

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ti Tammi 28, 2014 11:18 am

36. luku

Se suuri päivä oli saapunut työntekijöiden keskuuteen: se että tänään olisi viimeinen työpäivä ja mikä parempaa kuin viimeisen työpäivän viimeiset puoli tuntia, eikä tietysti kukaan juuri niinä aikoina jaksanut enää töitä tehdä. Jotkut odottivat kuin lähtövalmiina ponkaisemaan matkaan kellon näyttäessä sopivaa aikaa kellotaulussa ja sen katsominen jotenkin huvitti susimiestä. Tänään Ashar ei tullut autolla töihin, koska hän päätti vihdoinkin pitkästä aikaa kävellä kotiin koska nyt hän sai vihdoin pitkästä aikaa ajatella sitä, ettei hänellä olisi mihinkään kiirettä ja aikaa hänellä olisi melkeinpä loputtomasti. Ehkäpä toisena syynä kävelyyn olisi se, että Ashar yrittäisi löytää Aurelian käsiinsä, että hän voisi keskustella naisen kanssaan tulevasta joulusta, heidän kahden yhteisestä hetkestä. Viisareiden osoitettua puoli neljää sai Ashar olla viimeinkin vapaa tekemään mitä halusi ja se tuntui miehestä ihanalta, ei töitä, ei mitään! Susimies pakkasi laukkunsa ja pisti lämpimästi vaatteita yllensä, ennen kuin hän lähti talviseen ulkoilmaan.

Ulkona, kuten siihen aikaan vuodesta oli jo melkein pilkkopimeää. Kaikkialla olisi ollut täysi pimeys, ellei katulamppuja olisi ollut lähettyvillä näyttämässä ihmisille tietä oikeaan suuntaan. Ashar seisoi työpaikkansa ulkopuolella katsellen pimeää taivasta ja hengitteli raikkaan pakkasen tuomaa ilmaa sisällensä. Hän sai kiittää jälleen kerran turkkiansa, ettei hänen tarvinnut hyppiä ja pomppia edes takaisin pitääkseen lämpöä yllänsä. Ajan kuluessa mies vain jatkoi odottamistaan ulkona ja oli juuri aikeissa lähteä hieman pettyneenä kävelemään kotia kohti, ellei hän olisi kuullut sitä ääntä, jonka hän halusikin kuulla: Aurelian äänen. Kääntäessään katseensa susimies huomasi kissaneidin seisovan jonkin matkan päästä hänestä ja pienen keskustelun jälkeen he päättivät lähteä yhtä matkaan kotiin.

Kävellessään kaksikko keskusteli pian tulevasta joulusta ja siitä mitä ruokaa Ashar tarjoaisi Aurelialle jouluna. Nainen sanoi vankan mielipiteen siitä, että hän haluaisi auttaa vanhempaa miestä ruuanlaitossa niin kuin silloin kauan aikaa sitten, ja siihen piti Asharin sinänsä taipua. He myös sopivat niin, että he eivät taida tehdä jouluna mitään jouluruokia, koska niiden tekeminen olisi kai jo liian myöhäistä, joten he päättivät tehdä jotain omalaatuista näin jouluksi. Puolessa välissä matkaa kaikkineen keskusteluiden jälkeen, ei Ashar olisi osannut odottaa seuraavaa kysymystä mikä tuli jonkin ajan kuluttua sen jälkeen kun kaksikko oli saanut jouluasiat sovituksi.

”Minkä tähden kävit Robinin kimppuun?” Aurelia kysyi. Kuullessaan naisen kysymyksen Ashar pysähtyi hetkeksi pakoillensa ja katsoi ihmeissään kissaneitoa. ”Mistä sinä sen sait kuulla?” Se oli ainoa asia minkä mies sai sinä hetkenä sanotuksi suustaan. Hän ei ollut kuullut tuosta jutusta yhtään mitään sen tapahtumisen jälkeen ja nyt hän sai kuulla siitä ja vieläpä Aurelian suusta. ”Robin kertoi,” nainen vastasi ja odotti edelleen Asharin vastausta kysymykseensä. Susimies katsoi monta kertaa muualle miettien mitä hän oikein vastaisi, mutta pian kaksikko jatkoi myös matkaansa. ”Kuka tahansa siinä tilanteessa olisi tehnyt samoin.” ”Oliko se kaikki siitä mitä hän teki sinulle silloin kauan aikaa sitten?” ”Ei, se oli jotain ihan muuta.” Aurelia katsoi Asharia edelleen kysyvästi ja halusi nähtävästi tietää mistä oli todellisuudessa kysymys. ”Mitä se sitten oli?” Susimies oli hiljaa hetken. ”Hän olisi tehnyt jotakin mikä olisi satuttanut sinua, enkä minä halua että kukaan joutuisi sen typerän pupun käytöksestä kärsimään, et sinä, eikä kukaan muu.” Naisen ilme oli selitys selitykseltä muuttunut enemmän hämmentyneeksi. ”Mitä hän muka olisi tehnyt?” Susimies pudisteli päätänsä Aurelian kysymyksen jälkeen ja sanoi: ”Siitä ei sinun tarvitse tietää, en halua että joulusi menisi sellaista tapahtumien kuulemisen takia piloille, mutta ei sillä ole enää väliä, Robin ei tule sitä samaa juttua toisten tekemään.” Lauseen sanottuaan kaksikko käveli hiljaa pidemmänkin aikaan, eivätkä kumpikaan sanoneet toisille mitään. Heidän saavuttua Aurelian kerrostalon viereen nainen päätti vielä kysyä jotakin: ”Miksi et kertonut minulle asiasta?” Susimies käänsi rauhallisesti katseensa Aureliaan. ”En halunnut että sinä huolestuisit asiasta, sinulla oli varmasti jo tuolloin erittäin rankkaa, enkä tahtonut pahentaa oloasi kyseisellä asialla. En pysty katsomaan sitä kun sinä kärsit, koska minä..” Ashari ehti sanomaan kunnes hän hiljentyi hetkeksi tajutessaan, että hänen mielensä tappeli kyseisen lauseen kanssa, sillä hän ei ollenkaan tiennyt mitä hänen pitäisi sanoa noiden sanojen jälkeen. Osa niistä huusi kertomaan totuutta, osa pakotti miehen olevan hiljaa, mutta pian hän ei enää kestänyt sitä taistelua sisällään ja päätti sanoa sen mitä hänen sisimpänsä huusi kaikkein eniten: ”..pidän sinusta.”

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ti Tammi 28, 2014 11:33 am

37. luku

Aurelia tuijotti hiljaa Asharia. Miten hänen pitäisi tuo lause oikein tulkita? Pidän sinusta, niin hän oli sanonut, mutta millä tavalla? Jos Aurelia nyt halaisi häntä, työntäisikö mies hänet pois sanoen, ettei pidä hänestä sillä tavalla? Vai mitä jos hän sanoisi Asharille, ettei harrastanut romansseja perääntyäkseen ja pitääkseen ystävyyden pystyssä, mutta Ashar sittenkin pitäisi hänestä enemmän? Pilaisiko hän vastareaktiollaan kaiken? Lopulta, hetken hiljaisuuden jälkeen, hän päätti hymyillä ystävällisesti ja sanoi: "Olet luotettava ja hieno ystävä. Siksi pidän myös sinusta ja toivon, että voin pitää vastaisuudessakin." Ashar oli hetken hiljaa, mutta sanoi sitten: "Sepä...mukavaa. Kuule, minun on nyt mentävä hoitamaan asioita. Nähdään sitten aattona. Tulen hakemaan sinua sitten neljältä. Sovittu?". He löivät kättä päälle ja lähtivät eri suuntiin.

Kotona Aurelia alkoi miettiä Asharin reaktiota. Se oli jollain tapaa.....pettynyt. Sitä ei olisi helposti huomannut, mutta Asharin hymyssä oli ollut hitunen surumielisyyttä. Oliko hän sittenkin sanonut jotain väärin? Tilanne tuntui jo tarpeeksi inhottavalta, eikä tämä välikohtaus tuntunut yhtään parantavat sitä. Pitäisikö hänen sanoa: "Olen kiinnostunut sinusta" vai kuulostaisiko sen liian lapsekkaalta aikuisen naisen suusta? Loppujen lopuksi, hänellä ei ollut juuri minkäänlaista kokemusta näissä asioissa. Ja nyt hän sai maksaa siitä tällä typerällä pelolla ja epävarmuudella.

Päivät ennen jouluaattoa kuluivat kuin unessa. Aurelia ei edes tarkalleen muistanut, mitä oli tehnyt kymmenisen minuuttia sitten. Ajatukset vain tuntuivat olevan jossain muualla kaiken aikaa. Hän ajatteli, mitä aattona tulisi tapahtumaan, kuinka hänellä olisi pitkästä aikaa edes vähän hauskaa ja kuinka.....kuinka hän voisi puhua Asharille sen päivän jälkeen? Hänelle tuli aina vaivautunut olo ajatellessaan sitä keskustelua viimeisenä työpäivänä. Hän toivoi, ettei ollut aiheuttanut Asharille mielipahaa sanoillaan. No, hänellä oli suunnitelma. Hän voisi kertoa tunteistaan sinä iltana. Juuri huipentumassa. Se olisi ehkä huono lopetus hienolle jouluaatolle, mutta ainakin asiat ratkeaisivat viimein ja Aurelian olisi helpompi olla itsensä kanssa. Mutta hänen piti miettiä, miten hän kertoisi. Ei suoraan, se olisi liian hyökkäävää. Ei iskulauseita, ne kaikki ovat typeriä. Hän mietti tosissaan. Miksi rakkautta kuvattiin lauluissa niin ihanaksi, kun se tuotti jo näin paljon vaivaa? Musiikki. Niinpä tietenkin! Aurelia kipaisi yöpöytänsä luo. Lipastossa hänellä oli muutama CD-levy. Pari Queenin levyä ja sitten jokin ikivanhoja iskelmäkappaleita sisältävä levy, jonka hän oli ottanut muistoksi vanhasta kodista. Aurelia muisti elävästi, kuinka hänen vanhemillaan oli joskus kauan sitten tapana joinakin juhlapäivinä pistää levy soimaan ja tanssia muutaman kappaleen tahdissa. Isä ja äiti olivat näyttäneet silloin niin hassuilta, ettei hän voinut olla nauramatta. Vielä tuota muistellessa hän naurahti hieman. Ensimmäinen kerta pitkiin aikoihin, kun hän oli nauranut. Mutta sitten hänen silmänsä osuivat levyyn, jonka Isolde oli pilanpäiten antanut hänelle lahjaksi. Levy oli täynnä toinen toistaan utuisia ja unen kaltaisia lauluja. Erään laulun nimi tuntui aika lupaavalta. Without the question.

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ke Tammi 29, 2014 3:36 am

38. luku

Ennen jouluaattoa Ashar siivosi asuntonsa putipuhtaaksi ja valmisteli kaikki joulua varten, mutta suurimmaksi osaksi hän makaili ajastansa sohvalla, katsoen vain sitä valkoista kattoa jonka näki. Miestä ei oikein juuri innostanut tehdä mitään muuta, ehkäpä syynä oli Aurelian vastaus jonka hän sai kuulla viimeisenä työpäivänään. Hieno ystävä? Oliko Ashar Aurelialle vain ystävä? Tietysti olihan se todella nätti kohteliaisuus, mutta se loppujen lopuksi tuotti miehelle pettymyksen, tietysti hän on kokenut pettymyksiä ennenkin, mutta ne jokainen olivat täysin erilaisia toisistaan. Ei susimiehen olisi edes pitänyt odottaa mitään ihmeellisempiä, eihän työpaikkaromansseista koskaan tullut mitään, se oli totuus ja Ashar oli myöntänyt itselleen sen aikoja sitten, mutta tässä tilanteessa hän ei haluaisi uskoa siihen. Joku sisällään on muuttanut sitä mielipidettä, jonka mukaan työpaikkaromanssit toimisivat jos niihin panostaisi niin, aivan varmasti. Mutta silti, miten miehen pitäisi nyt oikein toimia, jos Aurelia vain haluaa olla Asharin ystävä, niin pitäisikö Asharin käyttäytyä kuin ystävä? Nähtävästi, sillä Aurelian kaveruutta ei mies halunnut menettää. Susimies ei keksinyt tässä muuta vaihtoehtoa kuin yrittää jotenkin tukahduttaa tunteensa, se oli kai kaikkein paras vaihtoehto tässä tilanteessa, vaikka jossakin määrin se tuntui tuskaiselta. Illalla Ashar päätti mennä ajoissa nukkumaan, että hänellä olisi tarpeeksi voimia kokea tuleva huominen.

Jouluaaton saapuessa susimies heräsi kahdeksan aikaan aamulla. Se oli sentään onni että hän tuli juuri tuolloin herätyksi, sillä susimiehellä oli yleensäkin vaikeuksia herätä aamuisin, hän rakasti nukkua pitkään. Aamuaskareiden jälkeen Ashar asteli piirongin luokse joka sijaitsi melkeinpä sängyn vieressä. Kaapin päällä oli lahjapaketti joka oli kääritty punaisella lahjapaperilla ja sen ympärillä oli valkoinen nauha. Tämän paketin sisällä oli miehen joulukuun alussa ostamat suitsukkeet. Mutta tämän hieman isomman paketin vieressä oli paljon pienempi violetti paketti, jonka sisällöstä Ashar oli täysin tietoinen. Pieni lahja kätki sisäänsä kultaisen, mutta ohueen rannekorun, aivan niin, rannekorun. Ashar oli mennyt sen ostamaan ennen loman alkamista, koska hänen mielensä ei saanut rauhaa hänen sisäisestä melusta joka huusi kiukusta, mutta heti ostamisen jälkeen se vaikeni lopulta. Mutta mitä hän nyt sillä muka tekisi? Ei mitään. Joten Ashar piilotti tämän lahjan piirongin ylimpään laatikkoon. Jos susimiehellä olisi uskallusta antaa kyseinen lahja Aurelialle, hän tekisi sen.

Ashar yritti saada aikansa jotenkin kulutetuksi katsomalla televisiosta tulleita jouluisia lastenohjelmia ja kellon lähestyttyä neljää alkoi Asharia hermostuttaa, miten ihmeessä hän pystyisi käyttäytymään normaalisti Aurelian nähden kaiken sen jälkeen? Mitä hän tekisi? Mitä hän sanoisi? Ei, nyt hänen pitäisi ottaa niskasta kiinni, hänen oli yritettävä, oli mikä oli. Susimies ei aluksi tiennyt että lähtisikö hän kävellen vai autolla Aureliaa hakemaan, mutta hetken miettimisen jälkeen päätti hän kumminkin hakea naisen autolla.

Kellon näyttäessä paria vaille neljä, Ashar saapui autollansa Aurelian kerrostalon eteen ja pysäköi autonsa hyvälle paikalle. Susimies yritti vielä viimeisinä hetkinään käyttää kaiken aikansa mielensä selkeyttämiseksi, ennen kuin uskaltautuisi nousemaan autostaan ulos ja kävelemään ovista sisälle. Rappuset rappusilta Ashar saapui piakkoin Aurelian oven eteen ja epäröi hetken aikaa oven edessä, kunnes hän keräsi rohkeutensa ja soitti ovikelloa.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ke Tammi 29, 2014 7:35 am

39. luku

Ovikellon soidessa Aurelia oli niin valmis kuin saattoi olla. Sopivien vaatteiden valinta oli osoittautunut tuskalliseksi koettelemukseksi. Aureliaan oli iskenyt yhtäkkiä kauhea halu näyttää upealta. Ainakin tänä iltana. Ei niinkuin sinä iltana, jona hän oli Caenin kanssa ravintolassa. Silloin se oli ollut välttämätöntä, kun kerran oli pitänyt mennä hienoon ravintolaan illalliselle. Mutta kyse oli nyt kiinnostavan henkilön kanssa vietettävästä rennosta jouluillasta. Mutta, kysehän oli samalla myös henkilöstä, jolle hän alkoi tunnustaa kiintymyksensä. Lopulta hän oli valinnut valkoisen villapaidan ja ruudullisen hameen. Ulkoasun Aurelia oli viimeistellyt isolla, ruskealla vyöllä, mustilla sukkahousuilla ja korkeilla nahkasaappailla. Lahjapaketti odotti pienessä kangaskassissa ulko-oven vieressä.

Avatessaan oven Asharille hän tervehti tätä tuttuun tapaan hillityn ystävällisesti, vaikka hän tunsi hymyn suurenevan pakostakin huulillaan. Ashar hymyili takaisin yhtä iloisena, mutta hänellä näytti olevan hieman vaikeuksia sanoa mitään. Hetken hiljaisuuden jälkeen Ashar kysäisi: "Lähdetäänkö autolle?". Aurelia nyökkäsi ja he lähtivät matkaan.

Automatka sujui hiljaisissa merkessä. Ashar tuijotti vain tielle ja Aurelia yritti olla katselematta liikaa Asharia. Häntä alkoi mietityttää. Olikohan tämä sittenkään hyvä ajatus? Vaikka tunteiden tunnustus toisi helpotusta, niin siltikin se saattaisi pilata ystävyyden. Oliko se pieni hurahdus ystävän menetyksen arvoista? Hetken mietittyään Aurelia tuli siihen tulokseen, että niin oli käytävä. Oli vaikeaa olla ystävä sellaisen kanssa, jonka kanssa halusi jotain enemmän. Asioiden oli muututtava. Nyt tai ei koskaan.

Pian he olivatkin jo perillä.Astuttuaan kynnyksen yli Aurelia tutkaili uteliaasti asuntoa. Se oli siisti (joulusiivouksen jäljeltä) ja huomattavasti tilavampi kuin Aurelian oma. "No, kävisimmekö töihin?" mies kysäisi riisuttuaan takin ja kengät. Nainen nyökkäsi ja he siirtyivät keittiöön.

Laittaessaan perunoita kattilaan Aurelia tunsi ilman piirin muuttuvan taas rennommaksi. Uunissa paistui pekonilla ja pippurisekoituksella täytetty naudanpaisti ja salaatti oli valmiina syömistä varten. Kaikki näytti ja tuoksui hyvältä kaikkine aromeineen ja väreineen. Jopa Ashar. Katsellessaan pöytää kattavaa Asharia hänen kasvonsa alkoivat punehtua ja hän käänsi katseensa äkkiä takaisin perunoihin, ettei vain antaisi itsestään typerää kuvaa. Asharhan saattaisi vieroksua häntä, jos huomaisi tämän olevan ala-astelaisen tasolla rakkausasioissa.

Ruoka oli parin tunnin sisällä valmista. Syödessään jouluateriaansa he antoivat samalla lahjansa toisilleen. Nähdessään omat lahjansa Aureliaa alkoi hävettää, ettei hän ollut ostanut toista lahjaa Asharille, mutta nyt oli liian myöhäistä korjata asiaa. Suitsukkeet vaikuttivat mielenkiintoisilta ja rannekoru...se oli oikein kaunis. Ei liian prameileva, vaan yksinkertaisuudessaan todella kaunis. Ashar näytti Aurelian helpotukseksi pitävän omista lahjoistaan. Mutta eräs asia kuitenkin synkisti tilannetta: Aurelia tiesi ratkaisevan hetken lähestyvän. Ilta oli tähän asti ollut todella ihana, mutta nyt hän saattaisi pilata kaiken.

"Ashar," hän sanoi ruokailun jälkeen. "Haluaisin soittaa yhden kappaleen sinulle tältä CD:ltä." "Odotas hetki," Ashar sanoi ja näytti, missä CD-soitin oli. "Minulle olisi hyvin tärkeää, että kuuntelisit tämän," Aurelia jatkoi vähän hiljaisemmin. Levy asetettiin paikoilleen. Oli hetken hiljaista, ennenkuin kappale alkoi soida.

Kun kaiken nään,
Niin paljon saan
En enää muuta kaipaakaan
Kun sielu tää
Sai levähtää
Niin entinen jo kauas jää

Mä tempoilin
Ja harhailin
Se jäädä saa
On parempaa

Ennen sua mä maailmaan
Tarkoitusta hain
Näytit, että tärkein onkin yksi sana vain
Oot rakkain
Oot rakkain
Yksin oon vain
Rakkaimpain

Ennen sua mä maailmaan
Tarkoitusta hain
Näytit, että tärkein onkin yksi sana vain
Oot rakkain....

Laulun soidessa Aureliaa alkoi nolottaa yhä enemmän. Hän painoi katseensa maahan odottaen tuomiota

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ke Tammi 29, 2014 8:17 am

40. luku

Susimies oli ihmeissään kuullessansa Aurelian haluavan soittaa Asharille CD:stä kappaleen, tietysti se oli yllättävää, eihän hän osannut odottaa mitään sellaista juuri sinä hetkenä. Susimies ei oikein tiennyt mitä hänen olisi pitänyt odottaa Aurelian valitsemalta kappaleelta, hän ei edes tiennyt mitä nainen aikoisi hänelle soittaa, varmastikaan ei joululauluja se olisi päivän selvää, mutta mitä sitten? Laulun alkaessa soimaan Ashar yritti kiinnittää huomiota sanoihin, sillä niissä olisi pakko olla jotain mihinkä miehen pitäisi huomiota kiinnittää. Hän kuunteli rauhallisena istuen sohvalla, kunnes tietyt sanat saivat Asharin kuin säpsähtämään unesta. ”Oot rakkain.” Ashar kuuli kappaleesta. Mitä ihmettä? Mitä tämä nyt oikein oli? Miksi Aurelia haluaisi soittaa kyseisen kappaleen miehelle ellei-? Ashar hämmentyi. Aureliahan vastasi pari päivää sitten Asharille että hän pitäisi miestä hyvänä ystävänään. Muuttaako tuo kappale täysin sen mitä nainen sanoi loman alkaessa? Tarkoittaako se nyt sitä että Aurelia välittäisi Asharista enemmän kuin ystävänä? Sen tajuaminen tuntui aluksi oudolta, mutta alkaessaan ymmärtämään tilanteen susimies käänsi nolona katseensa kissaneitoon jonka katse oli jo laskeutunut maahan. Tämä oli varmasti myös hankalaa itse neidollekin. Mitä miehen pitäisi nyt tehdä?

Ashar ei kamalasti ehtinyt asiaa pohtimaankaan sillä pian kappale olikin jo loppunut ja Aurelia oli sammuttanut CD-soittimen, ettei uusi kappale alkaisi soida, mutta edelleen hänen katseensa pysyi lattiassa. Heidän keskuudessa oli tullut jälleen kerran syvä hiljaisuus, mutta pian Ashar uskaltautui aukaisemaan suunsa: ”E-esittikö, tuo laulu sinun tunteitasi?” Kissaneiti nosti hieman katsettansa sohvalla istuvaan mieheen ja nyökkäsi nolona. Huomatessaan naisen vastauksen Ashar alkoi tuntea punehtumista omilla kasvoillaan. Pitkästä aikaa susimies tunsi tämän mukavan ja lämpimän tunteen, sen tunteen mihin toinen osapuoli pystyi vaikuttamaan. ”K-kiitos,” Ashar sanoi ja jatkoi: ”se teki minut onnelliseksi.” Sanottuaan sen minkä halusikin, hän huomasi naisen ilmeen muuttuvan yllättyneeksi hänen sanoistaan. Ashar nousi sohvalta ja oli juuri aikeissa kävellä Aurelian luokse ennen kuin nainen aukaisi suunsa ja puhui hieman hiljaisella äänellä: ”Tuota.. tämä on hieman uutta minulle.” Ashar pysähtyi. ”Uutta..?” Kissaneito nyökkäsi miehen kysymykselle ja jatkoi: ”Niin, koska en ole koskaan edes seurustellutkaan kenenkään kanssa.” Vastaus yllätti Asharin täysin. Eikö Aurelia ollut koskaan seurustellut? Mutta hän oli luonteeltaan kuin ulkonäöltään kaunis ihminen, miksi ihmeessä ei kukaan ollut halunnut häntä? Ovatko miehet olleet vain niin sokeita? Tai sitten naista ei ollut vain yksinkertaisesti kiinnostunut vielä tuollaisista asioista. ”Älä huoli,” Ashar puhui lempeästi ja lähestyi naista. ”Se ei haittaa minua yhtään.” Lauseensa jälkeen mies siirsi kätensä rauhallisesti naisen ympärille ja yritti mahdollisimman lempeästi halata häntä, ei liian romanttisesti tai liian ystävällisesti, vaan sopivasti. Asharin kasvoja alkoi kuumottaa yhä enemmän pelkästä halaamisesta, koska siitä on aikaa kun viimeksi mies oli ollut näin lähellä vastakkaista sukupuolta, mutta miten Aurelia mahtoi halaukseen suhtautua?

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ke Tammi 29, 2014 8:42 am

41. luku

Tuntiessaan käsivarsien kietoutuvan ympärilleen Aurelia joutui hetkeksi pienen shokin valtaan. Tämähän oli ollut sitä, mitä hän oli toivonut, mutta ei sitä, mitä hän oli odottanut. Hän oli kaiken aikaa luullut, että Ashar torjuisi tuon pienen tunteiden tunnustuksen ja se olisi ollut heidän ystävyytensä loppu. Mutta teko olikin tehnyt miehen onnelliseksi. Ja nyt Aurelia oli lähempänä häntä kuin koskaan ennen.

Juuri tätä hän oli toivonut. Turvallista, lämmintä, rakastavaa syliä, jonne paeta maailman murheilta. Syli, jossa oli kaikki se, mitä hän tarvitsi. Niin lähellä toista ihmistä ei Aurelia muistanut olleensa pitkään aikaan. Käsivarret pitelivät hänestä kiinni lämpimästi ja lempeästi, valmiina hellittämään, jos tarve vaati, mutta kuitenkin sen verran lujina, että halaus tuntui joltakin. Tällainen hellyydenosoitus oli suorastaan....lohduttava.

Silloin se tapahtui. Kaikki ne patoutuneet tunteet, jotka olivat painautuneet Aurelian mielen syvimpiin syövereihin, ryöpsähtivät esiin. Tukahdetut kyyneleet Isolden hautajaisissa, syvä huoli vanhempien katoamisilmoitusta tehdessä, ne loputtoman yksinäiset päivät omilleen muuton jälkeen ja se inhottava ulkopuoliseksi tulleen olo siellä toimistossa. Se vain oli kerta kaikkiaan liikaa. Kyyneleet tulvahtivat yhtäkkiä silmistä ja hänen olkapäänsä nykivät pikkuisen. "O-onko tämä epämiellyttävää?" Ashar kysyi ja oli valmiina päästämään Aurelian halauksestaan, kun tämä itse kiersi omat kätensä Asharin olkapäiden ympäri ja upotti kasvonsa tämän rintaa vasten. "Ole kiltti ja pidä kiinni," Aurelia pyysi hiljaa itkunsa lomasta. Hitaasti, hieman hämillään Ashar kietoi kätensä uudestaan naisen ympärille ja he halasivat toisiaan kaikessa hiljaisuudessa, jonka rikkoi ainoastaan Aurelian nyyhkytys.

"Olen vain ollut niin kauan yksin," Aurelia supisi saatuaan itkunsa taukoamaan. "Ihan yksin kaikki ne päivät, kuukaudet ja vuodetkin. Toimistossa, kotona, kadulla, kaikkialla. Aina vain yksin, enkä enää edes voi olla muiden ihmisten kanssa ilman, että....." Sanat hukkuivat uuden itkunpuuskan alle ja sen jälkeen hän vain toisteli: "Anna anteeksi.....anna anteeksi....anna anteeksi....". Mitään muuta hän ei saanut sanotuksi.

Jatkuu....

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ke Tammi 29, 2014 9:48 am

42. luku

Aurelian itku oli tullut Asharille täysin yllätyksenä, koska hän ei ollut osannut odottaakaan sitä. Oli mahdotonta ajatella että halaus oli aiheuttanut naiselle jotain sellaista, jonka takia hänen tunteensa loppujen lopuksi olivat tulleet esille. Olihan hän kyllä nähnyt Aurelian itkevän ennenkin, mutta tämä tuntui jotenkin paljon surullisemmalta. Miehestä tuntui pahalta, hyvin pahalta edes nähdä toisen osapuolen kärsivän surusta, nähdä kuinka naisen kyyneleet valuivat kuin vesiputous ja kuinka hänen silmistänsä paljastui kuin toinen maailma, maailma mikä näytti olevan täysin romahduspisteessä. Ashar oli alkanut tuntemaan Aurelian kyyneleet paidassaan, mutta ei hän viitsinyt siitä välittää, kyllä se siitä myöhemmin kuivuisi. Kuullessansa Aurelian puhuvan siitä kuinka yksinäinen hänellä on ollut, satutti Asharia. Yksin, hän tiesi kyllä varsin hyvin sen, miltä se tuntui. Mutta se mikä Asharia tässä asiassa satutti, oli se kun hän alkoi ajatella Aurelian tilannetta. Joka ikinen päivä ja joka ikinen hetki nainen oli joutunut viettämään aikansa yksin, ilman minkäänlaista seuraa tai kunnollista kanssakäymistä ihmisten kanssa. Ajatellessaan yhä enemmän ja enemmän asiaa miehen kädet Aurelian ympärillä hieman lujenivat, sillä nyt Ashar vain halusi antaa neidolle omaa lämpöään, tukea ja toivoa siitä ettei hän olisi yksin. ”Anna anteeksi..anna anteeksi..” Aurelian alkaessa toistelemaan kyseisiä sanoja Ashar katseli kyynelten täyttämää naista ja lopulta mies päätti aukaista suunsa: ” Sinun on turha pyydellä anteeksi. Itke jos tunnet siihen tarvetta.” Rauhallisella äänellä puhunut Ashar sai Aurelian hetkeksi hiljentymään, kunnes naisen itkeminen alkoi uudestaan. Nyt toinen saisi itkeä, nyt hän saisi lopulta purettua tunteensa aivan rauhassa. Susimies haluaisi tietää enemmän siitä mikä on naisen suruun syynä, mutta se ei ollut hänen ensisijaisena päämääränä, tärkeintä oli että Aurelia saisi mielellensä edes jonkinlaista rauhaa.

Kaksikko oli hetken ajan kuluttua siirtynyt sohvalle istumaan tai oikeastaan Ashar oli vienyt Aurelian sohvalle, koska ajatteli itkun vain heikentävän naisen oloa. Siinä he nyt istuivat sohvalla kaikessa rauhassa pidellen toisistansa kiinni. Ollessansa näin lähellä toisiaan Asharin olisi tehnyt mieli kosketella neidon sileitä ja puhtaita hiuksia, mutta hetken miettimisen jälkeen mies oli vain tyytynyt halaamiseen, sillä ei hän olisi tiennyt miten nuori nainen olisi siihen reagoinut näin vaikeassa tilanteessa. Aikaa kului ja he pysyivät aivan hiljaa, myös Aurelia oli hiljentynyt, koska hän oli saanut pitkän itkemistuokion jälkeen vihdoinkin itsensä rauhoitetuksi. ”Haluaisitko jotain juotavaa tai syötävää, että saisit hieman energiaa?” Ashar päätti kysyä pitkän hiljaisuuden jälkeen. Aurelia nosti katsettansa mieheen päin ja katsoi häntä hetken aikaa, sanomatta sanaakaan. Mies pystyi selvästi tuntemaan kuinka jopa naisen kaunis, mutta vahva katse kuumotti häntä jonkin verran. Lopulta Aurelia päästi suustansa hiljaisen vastauksen: ”Voisinhan minä teetä ottaa, jos sitä sinulla on.” Kuultuaan vastauksen Ashar päästi rauhallisesti otteensa Aureliasta ja meni katsomaan keittiön kaapeista, olisiko siellä edes yhtä paketillista teepussia.

Kaappien koluamisen jälkeen hän vihdoinkin löysi paketillisen teepusseja, sillä miehellä oli hyvin huono muistikuva siitä että hänellä niitä oli, koska hän ei ole se heppu joka pitää teen hörppimisestä. Ashar pisti veden kiehumaan ja vilkaisi nopeasti Aureliaa ennen kuin käänsi katseensa takaisin teekeittimeen. Hän ei tiennyt yhtään sitä, mitä naisen päässä liikkui sillä hetkellä, mutta toivottavasti ei mitään hirvittävää. Mies mietiskeli mielessänsä asioita. Hän ja Aurelia olivat tunnustaneet toisilleen omat tunteensa, mutta miten heidän pitäisi oikein toimia näiden asioiden jälkeen? Pitäisikö heidän tutustua vielä toisiinsa paremmin vai millä tavalla heidän pitäisi kehittää suhdettansa toisien välillä? Ainakin se on varma että- ”Tarvitsetko apua?” kuului hiljainen, mutta naisellinen ääni Asharin takaa. Sanojen kuuleminen niin tyhjästä sai Asharin hieman pelästymään ja kääntämään katseensa äänen tulosuuntaan. Hän ei osannut odottaa Aurelian tulevan keittiöön vaan kuvitteli naisen istuvan niin kauan aikaa kunnes kaikki valmistelut olisi saatu päätökseen. ”S-sinunhan pitäisi levätä,” susismies vastasi naiselle joka oli kysymyksen kysynytkin. ”En halua vain istua toimettomana kun sinä teet kaiken.” ”Tämä kyllä sattuu olemaan minun kotini ja sinä olet vieraani, eikä vieraiden tarvitse tehdä töitä.” ”Mutta, entä jos tämä vieras haluaa?” Ashar huokaisi syvään, oli selvä että tämmöisistä asioista oli turha väitellä tämän nuoren naisen kanssa, ja varsinkaan jouluna, joten hän päätti antaa naiselle luovutusvoiton. Susimies antoi naisen auttaa mukien ja pienten lautasten kattamisessa, kukapa tietää ehkä se saisi naisen ajatukset hetkeksi muualle. Teen lisäksi Ashar halusi tarjota vieraallensa jotain syötävää ja tähän tilanteeseen hän oli eilen ehtinyt leipoa mustikkakolmioita. Tietysti Ashar ei tiennyt pitäisikö Aurelia niissä, mutta on hänellä jotain varaherkkujakin jos tarve vaatii.

Hetken ajan kuluttua kaksikko istuivat hiiren hiljaa pöydän ääressä juoden ja syöden. Näillä näkymin miehen leipomat leivonnaiset kelpasivat naiselle, vaikka hän niitä vain yhden otti. Ashar ei varmasti pysty kaikkia tekemiänsä leivonnaisia yksin syömään joulun jälkeen. Olisi ehkä parempi antaa jollekin niitä syötäväksi, ehkäpä Shin ja Sofia voisivat ottaa niitä itselleen. Pian Asharin ajatustenkulun keskeytti Aurelian rauhallinen ääni: ”Olen pahoillani.” Mies katsoi hyvin ihmeissään. ”M-mistä?” Ashar päätti melkein heti kysyä takaisin. ”Siitä kun pilasin joulusi tällä käytökselläni.” Susimies ei osannut oikein päättä miten hänen olisi pitänyt reagoida Aurelian anteeksipyynnölle, mutta lopulta hän päätti pitää ilmeensä peruslukemissa ja vastata sillä tavalla, mikä tuntui tässä tilanteessa hänestä oikealta. ”En hyväksy anteeksipyyntöäsi.” Aurelia katsoi hyvin yllättyneenä Asharia vastauksen kuultuaan ja pian mies jatkoi: ”koska sille ei ole mitään tarvetta tässä tilanteessa.”

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ke Tammi 29, 2014 10:02 am

43. luku

Itkun tyrehdyttyä Aurelia tunsi olonsa helpottuneeksi ja samalla myös hieman noloksi. Hän oli saanut purkaa pahan olonsa jollekulle ja nyt olo oli paljon kevyempi. Aivan kuin hän olisi viimein saanut poistettua kirvelevän piikin sydämmestään. Toisaalta, tällä tavalla hän oli paljastanut itsestään ehkä hieman liiankin paljon Asharille. Aurelia oli paljastanut tunnekuohussaan, kuinka haavoittuvainen ja masentunut hän oli sisältäpäin. Sellaisia heikkouksia saattaisi kuka tahansa käyttää hyväkseen. Mutta käyttäisikö Ashar? Tuskin. Hän oli osoittanut luotettavuutensa, eikä hän edes halveksinut tai oudoksunut Aurelian purkausta, vaan oli antanut tämän itkeä itseään vasten. Ashar tosiaan välitti.

Vastapalvelukseksi Asharin osoittamasta lempeydestä Aurelia auttoi häntä teen kanssa, vaikka mies vastustelikin. Aurelia ei halunnut olla velkaa kellekkään. Hiljainen hetki teen ja leivosten kanssa tuntui mukavalta tunnepurkauksen jälkeen. Myös eräs asia tuli havaittua: itku tosiaan teki hieman nälkäiseksi, niinkuin Aurelian lapsuudessa oli sanottu. Lapsuus....Isolde. Niin, Isolde! Mitäköhän tämä olisi sanonut, jos olisi nähnyt, että Aurelialla oli viimeinkin oma sydämmen valittu? Luultavasti hän olisi höpöttänyt siitä päiväkausia ja suunnitellut asioita ties kuinka pitkälle jo naimisiinmenoon ja lasten hankintaan asti. Niin pitkälle Aurelia ei edes uskaltanut ajatella. Ei ainakaan vielä tässä vaiheessa. Tämä oli hänen ensimmäinen suhteensa ja siitä tulisi, toivon mukaan, pitkä ja onnellinen.

Istuessaan teen ja leivosten äärellä Aurelia vielä pyysi anteeksi tunnepurkaustaan, mutta Ashar sanoikin: En hyväksy anteeksipyyntöäsi....sillä sille ei ole mitään tarvetta tässä tilanteessa." Ei tarvetta? Aurelia oli melkein tärvellyt heidän yhteisen joulunsa masentavalla käytöksellään, eikä mies ollut moksiskaan? Tilanne oli melkeinpä pelottava. Tuo mies, josta Aurelia oli joskus ajatellut rauhalliseksi, hieman pelokkaan oloiseksi kaksilahkeiseksi, oli ymmärryksen ja suopeuden suhteen melkeinpä pyhimys. Loppuilta menikin rauhallisissa tunnelmissa teen ja leivosten parissa musiikkia kuunnellen.

Pian kello lähestyikin yhdeksää ja oli aika lähteä kotiin. Ashar sanoi melkeinpä tiukkaan sävyyn vievänsä Aurelian kotiin, eikä tämä halunnut ruveta tappelemaan näin mukavan illan päätteeksi. Kotiovella Aurelia tunsi olevansa taas palveluksen velkaa. Tai sitten hän vain halusi tehdä jotain illan päätteeksi. Oli asia kumminpäin tahansa, Aurelia oli ennen oven sulkemista antanut suukon Asharin poskelle ja sanonut: "Kauniita unia." Suljettuaan oven hän alkoi miettiä. Olikohan tuo vähän kornia? Siltikin, se tuntui oikealta teolta. Todella oikealta.

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ke Tammi 29, 2014 11:20 am

44. luku

Loput illasta sujui hyvin rauhallisissa merkeissä kaksikon kuunnellessa muuta kuin jouluisia kappaleita ja syödessä Asharin leipomia leivoksia. Mutta kuten kaikissa juhlissa, ne loppuivat aikanaan ja kuten myös tässäkin oli joulun viettäminen tältä illoilta ohi. Aurelialla oli aluksi tarkoitus mennä bussilla kotiinsa ja kuullessansa sen oli Asharin sanottava siihen vastaan. Ei hän halunnut että nainen joutuisi rankan illan jälkeen lähteä tuonne ulos yksi, mitä kaikkea siellä voisikaan tapahtua, vaikka oikeastaan Aurelia varmasti siellä pärjäisikin. Mies ei tahtonut kumminkaan ottaa riskejä sen suhteen ja halusi viedä kissanaisen takaisin kotia ja voisi kotimatkallaan poiketa vihdoinkin viemässä kynttilät vanhempiensa haudoille.

Aurelian asunnolle matka sujui varsin nopeasti, ja ihmisiä oli liikenteessä, oikeastaan liikenne kaupungeissa ei koskaan tyrehtynyt vaan se jatkuu jatkumistaan. Päästyään vihdoinkin kohteeseensa susimies etsiskeli itselleen sopivaa paikkaa mihin voisi autonsa jättää. Hyvinä kohteliaisuusperiaatteina Ashar ei halunnut jättää Aureliaa pois kyydistä vaan sen sijaan hän parkkeerasi autonsa löytämälleen paikallensa ja päätti saattaa neidon ihan kotiovelle saakka näin mukavan illan päätteeksi. Jonkin ajan kuluttua he pääsivät Aurelian asunnon ovelle ja neito aukaisi ulko-oven jo valmiiksi ja meni oven kynnykselle. He keskustelivat hetken aikaa mukavasta illasta, hymyilen ja naureskellen keskenään. Mutta pian tapahtuikin jotain sellaista jota Ashar ei olisi pystynyt tässä tilanteessa kuvittelemaan ollenkaan, se tapahtui niin äkkiä, se hetki kun Aurelia laski huulensa miehen poskelle. Vaikka kaikki tapahtuikin niin nopeasti, Ashar pystyi silti muistamaan sen hetken jolloin Aurelian pehmeät ja lämpimät huulet koskettivat häntä. Tajuttuaan kaiken miehen olisi tehnyt mieli sulaa paikalle kuin jäätelö kesäisellä säällä, mutta hän yritti parhaansa mukaan käyttäytyä mahdollisimman normaalisti ilman, ettei näyttäisi todella typerältä Aurelian edessä vain suukon takia. ”H-hyvää yötä, nuku myös hyvi- tai siis nuku sinäkin hyvin.” Ashar yritti saada sanat tulemaan suustaan mahdollisimman itsevarmasti, mutta epäonnistui. Heidän hyvästeltyä ja Aurelian suljettua lopuksi oven, mies muuttui täysin punaiseksi äskeisestä tapahtuneesta ja yritti päästä autollensa mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti, toivoen sitä että kukaan ei tulisi häntä vastaan ja näkisi hänen punaista naamansa.

Ashar pääsi turvallisesti autonsa luokse ilman minkäänlaista katsekontaktia kenenkään muun kanssa. Miehellä ei ollut aikomustakaan lähteä vielä liikkeelle, sillä hän ei olisi pystynyt siihen, ei ollenkaan. Hänen mielensä tuntui jotenkin sekavalta tai jotenkin oudolta. Oli miten oli, se sekoitti Asharin mieltä niin paljon. Jos mies olisi nyt lähtenyt liikenteeseen, olisi hän varmasti ajanut kolarin. Toisen käden sormet liikkuivat rauhallisesti siinä kohdassa johon Aurelia oli suukon laskenut. Jokainen suukko jonka mies oli elämänsä aikana saanut, oli jokainen omalla tavallaan erilainen, kuten myös tämäkin. Poski tuntui jotenkin lämpimältä, tai sitten Ashar vain uskoi kyseisen kohdan olevan lämmin, mutta oli se syy mikä tahansa se lämmitä miehen mieltä paljon, todella paljon. Lämpimän tunteen takia Asharin oli pakko hymyillä. Siitä oli aikaa kun hän viimeksi edes sai suukon naiselta. Mutta nyt se tilanne oli muuttunut ja hänen elämänsä muuttuu tämän jälkeen jonkin verran, mutta mihinkä suuntaan? Se kai selviäisi sitten ajallaan. Saatuaan vihdoinkin päänsä rauhoitetuksi Ashar päätti käynnistää autonsa ja lähteä viemään vanhempiensa haudoille kynttilät jotka olivat auton takapenkillä odottamassa uutta paikkaansa. Toivottavasti hänen vanhempansa antavat pojallensa anteeksi sen, ettei hän tullut normaaliin tapaan pimeän tullessa tuomaan kynttilöitä heille. Mutta varmasti he sen ymmärtäisivät, olihan tänä jouluna tapahtunut miehelle jotain erikoista. Kun Ashar saisi rauhassa vietyä kynttilät heidän haudoillensa, voisi susimies palata takaisin kotiinsa ja alkaa hieman selailemaan joululahjaksi saatuja kirjoja.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty To Tammi 30, 2014 7:48 am

45. luku

Aurelia näki unta:

On hämärä talvi-ilta. Lunta sataa hiljalleen ja kaikkialla vallitsee syvä, rikkomaton hiljaisuus. Aurelia kävelee pitkin talvista tietä. Hän vaikuttaisi olevan yksin, mutta välillä tuntuu, kuin joku olisi hänen seurassaan: välillä vasemmalla ja välillä oikealla puolella. "Onko siellä joku?" Aurelia lopulta kysäisee hetken päästä hieman pelokkaana tilanteen arvaamattomuudesta. "Minähän se!" vastaa tuttu ääni ja yhtäkkiä Isolde on hänen vieressään yhtä iloisena ja aurinkoisena, kuten ennenkin. Ennenkuin Aurelia ehtii sanoa mitään, Isolde nappaa tätä kädestä ja hihkuu: "Tule!! Kaikki odottavat sinua!". "Ketkä kaikki?" Aurelian tekisi mieli kysyä. Jalat kumminkin näyttävät tottelevan nopeammin kuin suu ja pian he ovat kiiruhtaneet valon nopeudella huoneeseen, jossa on peili.

"Voi, se näyttää niin ihanalta päälläsi!" kuuluu Isolden äänen lisäksi moni muu ääni huutavan. Aurelia vilkaisee peiliin. Peilistä vilkaisee hänen kuvajaisensa hyvin hämmästyneen näköisenä. Pian kuvajainen näyttäisi poseeraavan ja tutkailevan ulkonäköään, vaikka Aurelia tuntee kaikkien jäsenien olevan tiukasti kiinni ruumiissa. Kuvajais-Aurelia tosiaan on kaunis näky: olkaimeton, valkoinen häämekko, joka on koristeltu niin helmasta kuin toppiosasta pienillä timanteilla, luo hopeista hehkua kantajansa, kuvajais-Aurelian, ympärille luoden häikäisevän auran. Pitkät, kyynärpäihin yltävät hansikkaat ja pieni, valkoisesta tekoturkista tehty viitta, joka peittää yläselän ja olkapäät, tuovat asuun enemmän vaikutusta. Hiukset ovat löysällä nutturalla ja hiuksia koristavat pienet valkoiset marjat. "Se on....kaunis," Aurelia kuulee sanovansa, mutta yhtäkkiä alkaa jostain kauempaa soida mahtipontisesti tuttu sävelmä: häämarssi.

Koko kirkossa ei pala yhtäkään sähkövaloa, vaan paikkaa koristavat hyvin asetellut kynttilät. Urut soittavat tuttua sävelmäänsä ja Aurelia astelee jaloillaan eteenpäin. Hän tietää, mitä on tapahtumassa, muttei tiedä, pitääkö siitä vai ei. Askeleet päätyvät alttarille. Isolde iskee silmää ja katoaa näkymättömiin. Yhtäkkiä käsi tarttuu Aurelian käteen. Hän kääntyy katsomaan sulhastaan ja tunnistaa tämän Ashariksi. Ashar hymyilee. Se on onnellisesta, lempeää hymyä, joka suodaan läheisille ihmisille. Kyyneleet ilmestyvät yhtäkkiä Aurelian silmiin. Tämä on jo liikaa! Tuo mies hyväksyi hänen heikkoutensa ja aikoi ottaa tämän riippakivekseen koko loppuiäksi. Mutta siltikin se oli kuin toteen käynyt uni. Aurelia ei voi mitään sille tunteelle. Häntä haluttaisi yhtäkkiä kamalasti kapsahtaa tuon miehen kaulaan ja suudella häntä. Ja niin hän tekeekin. Kyseessä on kuitenkin hänen unensa ja siellä hän saa tehdä, mitä hän ikinä haluaisi. Aurelia sulkee silmänsä, kuulee seurakunnan nauravan ja Isolden sihahtavan: "Ei vielä!". Ja sitten kaikki vajoaa pimeyteen....

Aamupäivän talvinen aurinko paistoi suoraan ikkunasta Aurelian sängylle ja lämmitti neidon kasvoja säteillään. Kun hän tajusi unen loppuneen, hän avasi silmänsä kunnolla. "Kaikenlaisia unia," hän tuhahti itsekseen mennessään laittamaan itselleen teetä. Mutta samalla häntä harmitti hieman, että oli tullut sulkeneeksi silmänsä unen aikana. Kyseessä oli kuitenkin mukavin uni pitkiin aikoihin.

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty To Tammi 30, 2014 9:02 am

46. luku

Asunto oli aivan hiljainen. Ainoa paikka josta ääntä kuului tuli makuuhuoneen puolelta. Sängyllä nukkuva aikuinen susimies mumisi jotain itsekseen, nähtävästi hän näki jonkunlaista unta. Mutta minkälaisia unia hän näki, sitä ei voinut kukaan muu tietää kuin itse unen näkijä. Olivatpa miehen unet minkälaisia hyvänsä, kännykän alkaessa soida, unet ehtivät joka ikistä pilveä myöten haihtumaan ilmaan Asharin aukaistua silmänsä ja palattuaan todelliseen maailmaansa. Hyvin väsyneenä mies otti kännykkänsä yöpöydältään jonne oli se illalla jättänytkin ja vastasi puhelimeen edes katsomatta sitä kuka olisi luurin toisella puolella, sillä kai ei ollut mitään väliä, koska mies oli niin unenpöperössä, ettei olisi varmasti pystynyt tekstiä edes lukemaankaan. ”Ashar,” susimies vastasi väsyneellä äänellä puhelimeensa. ”Anteeksi Ashar, taisin herättää sinut,” kuului hyvin vaimea ääni puhelimesta ja henkilö lauseen sanottua yskäisi kipeästi. ”Darian? Oletko sinä saanut itsesi sairaaksi?” Ashar kysyi väsyneenä. ”Nähtävästi,” Darian sanoi ja jatkoi: ” Minä en taida päästäkään katsomaan äitini ja Loganin hautoja.” Niinpä tietenkin, tähän aikaa vuodesta olivat Ashar ja Darian menneet joulun jälkeen toiselle paikkakunnalle viemään kynttilöitä Asharin sisarusten haudoille. Tänään heidän oli ollut suunnitelmissa mennä sinne, kunnes toisin kävikään. ”Ei se mitään, me voimme mennä sitten kun olet saanut itsesi terveeksi, ” Ashar päätti sanoa siskonsa pojalle piristykseksi. ”Hyvä on. Ilmoittelen sitten itsestäni kun olen paremmassa kunnossa,” nuorempi susi sanoi ja pienen rupattelun jälkeen molemmat sulkivat puhelimensa. Väsyneenä oleva Ashar painoi päänsä tyynyynsä ja nukahti miltei välittömästi.

Monta tuntia kului ja Asharin vatsa oli päättänyt laukaista mielipiteensä miehen liialliselle nukkumiselle ja heti vatsansa alkaessa murisemaan heräsi susimies jälleen kerran. Paljonko kello oikein oli? Mies otti pirteämpänä kännykkänsä käteen ja vilkaisi sitä. Se näytti olevan melkein 11. Outoa, oliko Ashar loppujen lopuksi nukkunut niin kauan aikaa? Väliäkö sillä, hänellähän oli loma ja hän sai sen käyttää miten halusi. Hän voisi yhtä hyvin nukkua koko lomansa ja oleskella vain sängyssä, mutta ei, ei sellainen sopinut Asharin luonteeseen yhtään, vaikka hän pitikin nukkumisesta. Jälleen kerran miehen vatsa murisi vihasta, eikä tässä tilanteessa hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa vatsalleen sitä mitä se halusi, ruokaa.

Pukeutumisien jälkeen susimies istui pöytänsä ääressä hörppien kahviansa ja syöden siinä samalla tekemiänsä leipiä. Miehen aivot eivät vielä raksuttaneet täydellä teholla, mutta hän silti yritti ajatella jotakin. Äkkiä Asharin mieheen pulpahti kuin räjähdyksestä kaikki eilisen päivän muistot kaikkineen yksityiskohtineen. Viimeinen muisto kyseisen päivän tapahtuneesta oli se kun Ashar sai suukon poskellensa. Kerratessaan eilisen päivän asioita Ashar punastui ja lopetti poskeensa nojaamisen ja sipaisi sormellansa poskea. Mutta samalla Ashar alkoi ajatella yhä enemmän asioita. Mitä hän ja Aurelia oikein nyt olivat keskenään? Ovatko he yhdessä vai ei? Molemmat olivat kertoneet tunteistansa, mutta eivät siltikään päättäneet sitä mitä he olisivat nykyään. Tämä asia jäi mietityttämään sutta pitkäksi aikaa.

Monien kymmenien minuuttien miettimisen jälkeen Asharin teki mieli kovasti puhua Aurelian kanssa näistä asioista. Mutta, näiden kuluneiden kuukausien aikana jolloin kaksikko oli toisensa tuntenut, ei miehellä ollut hajuakaan naisen puhelinnumerosta, hän ei koskaan uskaltanut sitä kysyä. Tietysti mieshän voisi vaikkapa tietokoneelta tai kännykkänsä avulla etsiä Aurelian numeron käsiinsä jostakin numeropalvelusta, mutta se tuntuisi jotenkin, epäkohteliaalta. Näiden ajatuksien jälkeen Asharilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä käymään Aurelian luona.

Susimies siivosi jälkensä ja puki itsensä valmiiksi ennen kuin lähti vierailulle Aurelian asunnolle. Toivottavasti mies saapuisi naisen asunnolle oikeaan aikaan, ettei hän joutuisi tekemään turhaa reissua.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty To Tammi 30, 2014 9:17 am

47. luku

Ilma oli alkanut ennen joulua muuttua hieman lämpimämmäksi. Pakkasten häivyttyä oli tilalle tullut melkeinpä keväisen vieno lämpö ja yöllinen vesisade oli sulattanut lumen joistakin paikoista paljastaen vihreänharmaan ruohon ja mustan asfaltin. Masentava näky kyllä synkisti Aurelian mieltä hitusen, mutta toisaalta hän oli liian onnellinen ollakseen kamalan masentunut. Aurelia ei ollut aivan varma siitä, johtuiko se jonkinlaisesta huumasta onnistuneen illan jälkeen vaiko siitä, ettei hän tuntenut itseään enää niin tavattoman yksinäiseksi, eikä sillä tuntunut olevan väliä. Tärkeintä oli, että mieli oli tyyni ja tyytyväinen. Mieli oli vakaa....mutta entäpä ruumis? Istuessaan pöydällä hänestä tuntui siltä, kuin reidet olisivat olleet tavallista leveämmät. Ehkä hän kuvitteli, ehkä ei, mutta jotenkin myös alavatsa näytti hieman isommalta kuin pari viikkoa sitten. Niin, hän oli unohtanut säännöllisen lenkkeilyn ja koska joogatunnitkin olivat loppuneet joululomien ajaksi, niin ei mikään ihme, että muoto oli pyöristynyt. Aurelia söi nopeasti aamiaisen, jättäen puolet syömättä, ja vaihtoi vaatteet lähtien sitten lenkille.

Lumen osittaisesta sulamisesta oli se hyöty, ettei tarvinnut pelätä liukastuvansa ja kaatuvansa. Varmistuttuaan siitä, ettei liukastumisvaaraa ollut, Aurelia antoi palaa täydellä teholla. Jalat tuntuivat liikkuvan itsestään, eikä kasvoja piiskaava tuulikaan tuntunut haittaavan. Ihmiset näyttivät liikkuvan ja häipyvän nopeasti näköpiiristä kuin pikakelauksessa, eikä Aurelia kuullut mitään muuta kuin oman sydämmensä tykytyksen. Vähän ajan päästä jokin muukin alkoi tykyttää. Hänen päänsä tuntui lyövän samaan tahtiin sydämmen kanssa ja halkeavan pian palasiksi. Päästyään erään mäen huipulle Aurelian oli aivan pakko pysähtyä joksikin aikaa lepäämään. Polviinsa nojaten ja kihelmöivillä jaloilla seisten hän hengitti raskaasti huohottaen. "No mutta, jokos sitä ollaan väsyneitä?" kuului yhtäkkiä ääni hänen selkänsä. Ääni oli ilkikurinen ja kiusoitteleva, muttei kuulunut Robinille. Caen Daehan se siinä seisoskeli pukeutuneena tyylikkäiseen ulkoilupukuun ja potkien maata tuliterälenkkareillaan. Aurelia tunsi kasvojansa kuumottavan, sekä hengästyksestä, että tuosta komeasta näystä. "Kunhan lepään hieman ennen jatkamista," Aurelia vastasi yrittäen kuulostaa mahdollisimman asialliselta. Caen vain katseli kiusallisen kiinnostuneella tavalla Aureliaa, eikä näyttänyt aikovansa jatkaa matkaa. "En tiennyt teidän harrastavan lenkkeilyä," Aurelia tokaisi saatuaan henkensä tasaantumaan. "On paljon puolia, joita et tiedä minusta ~" vastasi Caen astuen vähän lähemmäs ja kysyi: "Mitä teet uutenavuotena?". "Enkö tehnyt jo asian selväksi? Minulla on jo tekemistä sinä iltana!" Aurelia kivahti turhautuneena. "Aijaa. Samaa sanoit joulusta ja kumminkin olit sen Jagoda-tyypin kanssa," Caen naurahti. Puna karahti Aurelian kasvoille. Hän oli paljastunut, mutta hän päätti pitää päänsä kylmänä ja jatkaa matkaa. "Näkyillään!" Caen huusi hänen peräänsä. "Tuskin," ajatteli Aurelia itsekseen.

Päästyään ulko-ovelle häntä odotti yllätys: Ashar oli siellä.

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty To Tammi 30, 2014 9:30 am

48. luku

Sää vaikutti oikein lupaavalta eilisen sateen jälkeen. Ashar päätti hyödyntää mukavan kelin ja lähti Aurelian luo jalkaisin, koska autolla olisi turha lähteä tällaisella säällä ajelemaan ja kuluttamaan samalla kallista bensaa. Ja muutenkin, liikunta tekisi varmasti miehelle hyvää eilisien jouluruuan jälkeen.  

Aurelian asunnolle ei ollut kamalan pitkän matka ja Ashar saapui vihdoinkin kissaneidon asunnon oven eteen täysin valmiina. Tai oikeastaan ei, sillä Asharia jännitti. Häntä jännitti se miten Aurelia reagoisi Asharin tuloon ja siihen mitä susi oli päättänyt hänen kanssaan jutella. Epäröinnin jälkeen hän uskaltautui soittamaan ovikelloa ja odotti että ovi oltaisiin tultu aukaisemaan. Mutta hetken odotuksen jälkeen vastausta ei kumminkaan kuulunut. Oliko Ashar nyt huonokseen onnekseen tullut täysin väärään aikaan tapaamaan Aureliaa? Juuri näin, hieno juttu. Pettyneenä huokaus pääsi susimiehen suusta ja katse harhaili ympäriinsä, miettien samalla mitä tekisi. Hän voisi odottaa jonkin aikaa jos nainen ilmestyisi paikalle, mutta sen todennäköisyys olisi varmasti hyvin pieni, mutta silti, mitä mies siitä menettäisi? Ei hänellä ollut mitään tekemistä täksi päiväksi, joten hän voisi yhtä hyvin odottaa Aureliaa vaikka kuinka kauan aikaa. Ja muutenkin, olisi hyvä jos Asharia vaivaava asia saataisiin selvitetyksi, joten hän päätti odottaa.  

Mies odotti kärsivällisesti Aurelian oven edessä siinä toivossa että nainen ilmestyisi paikalle edes jossakin vaiheessa. Joka kerta kun hän kuulikin neljä kerrosta alempana ulko-oven aukenevan, hän toivoi syvästi että kyseinen henkilö olisi ollut Aurelia, mutta turhaan. Tämä todisti sen että miehen olisi turha toivoa liikaa. Mutta pian miehen pyyntöihin vastattiin kun hetken päästä pääovi aukeni taas normaaliin tapaansa, mutta tällä kertaa askeleet eivät loppuneet kesken, kuten aikaisemmat olivat tehneet, tällä kertaa askeleet jatkuivat ihan neljänteen kerrokseen saakka ja miehen onnekseen kyseinen henkilö olikin itse Aurelia, ulkoilupuvussa. ”Ashar?” Huomatessaan Aurelian ilmeen, mies tajusi heti että nainen ei tietenkään ollut odottanut Asharin tuloa ja ilme edustikin sen takia hyvin yllättynyttä. ”Hei vain,” Ashar yritti parhaansa mukaan tervehtiä rauhalliseen tapaansa. ”Mukava nähdä taas,” hän jatkoi hiljaisella äänellä, jonka jälkeen punaa nousi miehen poskille. Yllättynyt ilme naisen kasvoilla alkoi hävitä hyvinkin nopeasti. ”Et kai ole kauan aikaa joutunut odottamaan minua?” Kysymyksensä sanottuaan Aurelia otti pari askelta lähemmäksi oman asuntonsa ovea. ”Jonkin aikaa, mutta en nyt ihan kamalan pitkään. O-olisinhan minä tietysti voinut soittaa ja ilmoittaa tulostani, mutta huomasin että eihän minulla ole edes numeroasi, enkä viitsinyt sitä mennä ihan mistä vain urkkimaan,” mies yritti vastata. Nainen kuuntelin kohteliaana Asharin kertomusta, kunnes otti taskustansa asuntonsa avaimet ja avasi oven. ”Minä olin lenkillä, enkä sen takia ollut kotona,” sanoi neito ja katsoi Asharia ottaen suunpielillensä pienen hymyn. ”Tule toki sisälle, mutta sinun pitää odottaa jonkin aikaa, minun pitää käydä suihkussa tuon lenkkeilyn jälkeen.” Mies nyökkäsi vain vastaukseksi ja astui Aurelian kanssa asuntoon.  

Aurelian asunto ei ollut oikein muuttunut viime käynnin aikana. Oikeastaan, kauanko edes siitä oli aikaa kun Ashar viimeksi kävi täällä? Asharin poistellessa kenkiä jalastansa Aurelia oli ehtinyt poistamaan omat lenkkarinsa ja hän kävi hakemassa puhtaita vaatteita. ”Olen pahoillani kun joudut taas odottamaan, mutta tämä ei kestä kauan,” nainen pyyteli anteeksi ennen kuin hän asteli kylpyhuoneen puolelle. ”Ole kuin kotonasi,” kuului vielä naisen suusta kunnes ovi ehti sulkeutua hänen perässänsä kiinni. Asuntoon oli laskeutunut hiljaisuus. Mitä Asharin olisi pitänyt nyt tehdä? Hän voisi ainakin katsella vielä paremmin ympärillensä siinä samalla kun hän yrittäisi viimeistellä ajatuksensa päässään. Kuten aikaisemmin jo mainittiin, ei naisen asunto ollut ulkonäöllisesti muuttunut melkeinpä yhtään, mutta silti Ashar halusi tutkia asuntoa tarkemmin, ihan vain hyvin vuoksi. Kiertelyn aikana mies päätyi sattumalta Aurelian sängyn luokse, mutta itse sänky ei ollut se mikä miehen huomion vei. Oikeastaan huomio laskeutui yöpöydällä olleeseen valokuvaan. Valokuvassa oli kaksi pientä tyttöä, jonka toisen Ashar tunnisti Aureliaksi, mutta toisesta hänellä ei ollut mitään tietoa. Nähtävästi kaksikko olivat hyviä ystäviä keskenään, näin kuvan perusteella, mutta siltikin jokin asia häntä vaivasi. Siinä samassa Asharin mieleen palautuivat jouluna tapahtunut Aurelian itkemiskohtaus jossa nainen kertoi sitä että hän on ollut niin kamalan yksinäinen. Mitä enemmän mies kyseistä asiaa ajatteli, sitä enemmän hänelle tuli kysymyksiä. Hän halusi todella kovasti myös tietää sen että mitkä tapahtumat olivat aiheuttaneet sellaiset tunnevyöryt neidolle. Ashar ei voisi suoran kysyä tällaisia asioita, senhän sanoisi järkikin. Mutta Ashar halusi saada edes jonkinlaista tietoa, koska hän halusi auttaa Aureliaa tässä tilanteessa, eikä kumpikaan varmasti haluaisi sitä, että kyseinen asia mikä tapahtui jouluna, tapahtuisi enää uudestaan.

Kuin tyhjästä mies kuuli kylpyhuoneen oven aukenevan ja Ashar ehti hädin tuskin siirtyä kauemmaksi yöpöydän luota kun Aurelia astui jo ovesta ulos puhtaat vaatteet päällänsä ja samalla vielä kuivaten pitkiä hiuksiansa pyyhkeen avulla. ”Toivottavasti jaksoit odottaa.” ”T-tietysti minä jaksoin. Olenhan jaksanut odottaa tähänkin asti,” Ashar yritti vastata mahdollisimman normaalisti, mutta siltikin puheessa oli hitusen hermostuneisuutta. Oliko se tosiaan niin että Ashar olisi näin hermostunut vain sen takia koska oli ihastunut tähän kyseiseen naiseen? Nähtävästi. ”Haluaisitko jotain juotavaa tai syötävää kun kerran olet täällä?” Aurelia kysyi hyvien tapojen mukaisesti ja katsoi kysyvästi Asharia. ”En minä kiitos taida ottaa mitään,” mies vastasi kieltäytyvästi. Kysymyksen jälkeen kaksikon keskelle laskeutui hetkeksi pieni hiljaisuus, jonka pian onneksi rikkoi itse Aurelia: ”Mikä sinut muuten tänne toi?” Mies epäröi hetken, mutta päätti vihdoin kakistaa ulos ajatuksensa: ”Oikeastaan, haluaisin puhua kanssasi eräästä asiasta.” Aurelia katsoi ihmeissään Asharia ja odotti vastausta. ”Haluaisin puhua,” susimies ehti sanoa kunnes hän nielaisi ja jatkoi: ”meistä.”

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty To Tammi 30, 2014 10:13 am

49. luku

Aurelia oli hämmästynyt nähdessään Asharin kotiovellaan. Ja vielä enemmän hän hämmästyi kuullessaan miehen syyn olla siellä. Oli kyse heistä. Siis hänestä ja Asharista. Viimeksi, kun oltiin puhuttu "meistä", oli käsite tarkoittanut Aureliaa ja Isoldea. Mutta nyt tilanne oli aivan erilainen. Kyseessä oli mies, josta hän piti enemmän kuin oli kenestäkään vastakkaisen sukupuolen edustajasta pitänyt ja joka piti hänestä ihan yhtä paljon kuin hän tästä.

"Niin mitä....meistä?" Aurelia kysyi koittaen pysyä rauhallisena ja yrittäen saada Asharin jatkamaan puhetta. "Tarkoitan....että....mitä minä merkitsen sinulle? Olemmeko me.....jotakin?" kysyi Ashar hyvin hiljaisella ja hermostuneella äänellä. Aihe oli ilmeisesti hyvin arka miehelle ja oli vaatinut paljon rohkeutta puhua siitä. Aurelia ei silti voinut olla ihmettelemättä. Eikö se muka tullut eilisiltana selväksi? Hän oli tehnyt aloitteen. Hän oli paljastunut tunteensa ja osoittanut kiintymystä Asharia kohtaan ja nyt tämä tuli kysymään, mitä tämä oli naiselle. Oliko ilta jo unohtanut häneltä? Mutta vaikka ajatus tuntui vesiselvältä hetken aikaa, se muuttui epäselväksi alle sekunnissa ja juuttui kurkkuun.

"En tiedä," pääsi Aurelian suusta. Ashar katsoi hieman pelästyneenä Aureliaa. "Et tiedä?" tämä toisti vielä hermostuneempana. Aurelia tunsi lievää häpeää ajattelemattomasta kommentistaan ja siirsi katseensa jalkoihinsa istahtaen lopulta Asharin viereen sängylle. "Koeta ymmärtää. Tämä on niin...uutta minulle. Se, että sydämmessäni on näin vahva tunne, on jo niin pelottavaa, etten edes uskalla ajatella sitä kunnolla. En edes ole koskaan ollut ketään vastakkaista sukupuolta olevaa niin lähellä kuin sinua isääni lukuunottamatta. Minua pelottaa jo se, etten osaa pukea tunteitani sanoiksi, koska olen ennen pitänyt sitä heikkoutena." Hetken hiljaisuus. "Minusta rakkaus ei ole heikkoutta," Ashar sanoi, mutta näytti nolostuvan sanoistaan. "Rakkaus? En minä sitä halveksi. Halveksin sitä, millaiseksi ihmiset ovat muuttaneet. Mikään rakkaudessa ei ole enää juuri mitään salaperäistä tai kaunista. Ihmiset ajattelevat, että riittää, kun on silloin tällöin jonkun kanssa....tiedät kyllä, missä puuhissa." Aurelia tunsi kasvojensa kuumottavaan jo viimeisestä huomautuksesta, sillä kyseinen aihe oli hänelle vielä vieraampi kuin seurustelu tai rakkaussuhteet. Viedäkseen ajatukset pois niistä ajatuksista hän jatkoi: "Ainoa rakkaus, jota olen koskaan tuntenut, ovat olleet rakkaus vanhempiani ja ystäviäni kohtaan. Ja kummastakin olen saanut ajan myötä kärsiä." "Kuinka niin?" Ashar kysyi. Aurelia puraisi alahuultaan. Ilmeisesti hän ei osannut olla hiljaa synkimmistä asioistaan Asharin lähettyvillä ja laukoi niitä, vaikkei ollut edes varma, oliko valmis uskoutumaan näistä asioista.

"Sinun ei tarvitse sanoa, jos et tahdo," Ashar totesi, kun Aurelia ei suostunut vastaamaan. Mutta sitten Ashar näytti vakavoituvan hieman ja kysyi: "Pystyisitko kuvittelemaan, että me olisimme jotain?". Hetken Aurelia mietti kuumeisesti punniten sanoja ja mietteitä mielessään. Sitten hän katsoi arasti Asharia sanoen: "Pystyisin, sillä uskon ainakin rakastavani sinua."

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty To Tammi 30, 2014 11:33 am

50. luku

Se tapahtui niin äkkiä. Ashar alkoi tuntea tuttuja, mutta silti niin kummallisia tunteita: lämpöä, intohimoa, niitä kuumia tuntemuksia, joita hän oli tuntenut elämänsä aikana voimakkaasti jo kaksi kertaa. Rakastaa? Rakastiko Aurelia todella Asharia? Oikeastiko? Se oli totta, sen oli pakko olla, sillä Aurelia ei varmasti näin vakavasta asioista pystyisi valehtelemaan. Sanojen alkaessa toistumaan yhä uudestaan ja uudestaan miehen pääkopan sisällä, Asharin olisi tehnyt mieli hypähtää innoissaan ilmaan kyseisistä sanoista ja pussata naista kiitokseksi. Mutta ei, ei hän voinut niin tehdä, varsinkin sen jälkeen kun hän kuuli naisen olevan kokematon näistä asioista, ei mies pystynyt tekemään jotain sellaista, joka olisi saattanut järkyttää Aureliaa ja tehdä hänen olonsa jopa epämukavaksi.

Ashar ei pystynyt kuvittelemaan että kaikki rakkaudesta tiedetyt asiat olisivat olleet uusia asioita nuorelle naiselle. Se kaikki oli niin mahdotonta uskoa. Oliko hän oikeasti ensimmäinen joka on ollut näin lähellä Aureliaa? Kuinka sokeita miehet ovat oikeasti olleet jos eivät ole kiinnittäneet huomiota tähän kauniiseen naiseen. Äkkiä häntä alkoi kuumottaa jostakin muualtakin kuin pelkästään rinnastaan, myös poskista olisi varmasti selviä punastumisen merkkejä, hän varmasti näytti yhtä punaiselta kuin tomaatti. Saadessaan edes jotain ajatuksiaan kasatuksi Ashar tajusi sen että hänen pitäisi aukaista suunsa piakkoin tai muuten asiat eivät etenisi kovinkaan luistavasti. Nyt hänen pitäisi oikeasti ryhdistäytyä, ei hänen pitäisi näyttää miltään pelokkaalta pikku pojalta vaan pelottomalta mieheltä! Hänen pitäisi alkaa toimia.

Hiljaisuuden keskellä toinen suden käsistä lipui hitaasti kohti Aurelian lähempänä olevaa kättä ja varovasti miehen kämmen asettautui kissanaisen käden päälle. Ashar yritti katsoa mahdollisimman rauhallisesti ja kumminkin luottavaisin mielin hämmentyneenä olevaa neitoon, joka juuri tunsi miehen kosketuksen kätensä päällä. Kosketus ei kumminkaan saanut Aureliaa vetäisemään kättänsä pois miehen omasta, minkä näkeminen helpotti miehen mieltä. ”Kiitoksia. Et tiedäkään kuinka helpottunut olen sanoistasi,” Ashar aloitti puhumisen ja yritti naurahtaa hieman tunnelman keventämiseksi. Vaikka hänellä oli kokemusta seurustelusta ja naisten kanssa olemisesta, tällaiset tilanteet olivat silti niin hermostuttavia. Miehen vieressä istuva nainen katseli hetken aikaa vastakkaista sukupuolta edelleen hämillään, kunnes hän rauhoittui ja odotti miehen jatkavan puhumista. ”O-olen tietysti yllättynyt siitä että nämä asiat eivät ole sinulle tuttuja, koska ajattelin ihan toista.” Aurelia pysyi edelleen hiljaa, sillä hän ei nähtävästi tahtonut keskeyttää Ashatin puhumista, vaan halusi kuulla kaiken mitä miehellä olisi sanottavaa. ”Asia kuulostaa hassulta verrattuna minuun, sillä itse olen seurustellut kaksi kertaa elämäni aikana, joten en ole kamalan kokematon. Mutta ei tässä ole mitään kiirettä, me voimme edetä niin hitaasti ja varmasti kun sinä itse haluat,” hän päätti puheensa ja hymyili kasvot punaisina. Tietysti Ashar toivoi jonkunlaista reaktiota naiselta, mutta Aurelia ei päästänyt siinä tilanteessa mitään sanoja suustaan mikä alkoi huolestuttamaan miestä. Sen sijaan että nainen olisi vastannut jotakin miehelle, hänen suupielensä alkoivat kaartua hiukan ylöspäin. Tilanteen tajuttua susimies ymmärsikin, että nainen vastasi kyseiseen asiaan pelkästään hymyilemällä ja se kelpasi Asharille oikein hyvin. Mitään sanoja ei tässä tilanteessa tarvittu, pelkkä hymyileminen riitti molemmille.

Asharin katsellessa Aureliaa alkoi miehen näkö jotenkin sumentua, kuin tyhjästä hänen mielensä tuntui pimeältä, aivan kuin joku olisi katkaissut valot pois päältä. Mitä ihmettä oikein tapahtui? Ashar ei ymmärtänyt tilanteesta yhtään mitään, mutta kyseinen tapahtuma ei kumminkaan kestänyt kauaa, sillä pian hänen mielensä alkoi selkeytyä. Siinä samalla susimies alkoi tuntea olonsa jotenkin huimaavaksi ja ihanaksi. Miksi hän oikein tunsi jotain sellaista? Lopulta mielen selkeydyttyä täydellisesti hän tajusi mitä todella oli tapahtunut: sen kyseisen hetken aikana jolloin miehen mieli oli muissa maailmoissa, Ashar oli kallistanut päätänsä Aureliaa kohti ja hän oli laskenut huulensa naisen huulille!

”A-anteeksi!” kuului miehen suusta kun hän oli saanut itsensä hieman kauemmaksi Aureliasta. ”E-en tiedä mikä minuun meni,” hän jatkoi. Tästä se vielä puuttuikin! Juuri hyvän luottamuksellisen hetken Asharin piti mennä pilaamaan suudelmalla, juuri kun hän äsken sanoi että mihinkään ei ollut kiirettä ja samalla sekunnilla hän oli rikkonut lupauksensa. Aasi, mikä iso aasi hän olikaan. Miksi tällaisten tilanteiden hillitseminen oli niin vaikeaa hänelle? Ashar käänsi päätänsä häpeissään nopeasti muualle, sillä hän ei pystynyt katsomaan Aureliaa tuon typerän tapahtuman jälkeen.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa