Kahden maailman kohdatessa

Sivu 3 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Pe Tammi 31, 2014 5:17 am

51. luku

Saadessaan suudelman huulilleen Aurelia oli vajonnut pariksi sekunniksi transsiin. Hän ei ollut odottanut mitään tällaista. Ashar oli vaikuttanut liian ujolta ja ennen kaikkea liian herrasmiesmäiseltä tehdäkseen näin äkkinäisiä eleitä. Mutta toisaalta, se ei tuntunut pahalta. Ei ollenkaan. Mutta heti kun Ashar vetäytyi hänestä irti pyydellen anteeksi, heräsi Aurelia lyhyestä unestaan. Ashar oli kääntänyt katseensa häpeillen pois kuin olisi tehnyt jotain kiellettyä. Aureliaa tämä hieman huvitti. Juuri äsken tämä mies oli kertonut, että hänellä oli joskus kauan sitten ollut pari seurustelusuhdetta, mutta sitä ei olisi olemuksesta uskonut. Vai merkitsikö tämä kenties sitä, että hän oli jonkinlainen erityistapaus? Vai oliko edellisistä kokemuksista vain niin pitkä aika, että mies oli menettänyt otteensa? Oli asia niin tai näin, Aureliaa äskeinen ei haitannut yhtään.

Aureliaa hymyilytti. Hän kosketti kevyesti Asharin poskea ja hymyili lämpimästi. "En ole sinulle vihainen. Älä siis pyytele anteeksi." Ashar käänsi katseensa uudestaan Aureliaan, tällä kertaa hieman hämmentyneenä. "En vain halunnut....säikäyttää sinua." "Et sinä minua pelästyttänyt," Aurelia jatkoi rauhoittelevaan sävyyn sivellen edelleen sormillaan Asharin poskea. Kun mies tuntui rauhoittuneen hitusen, Aurelia lähestyi tätä suudellen kevyesti tämän huulia. Ashar jäykistyi silmin nähden, vähän samalla tavalla kuin Aurelia muutama minuutti sitten, mutta toipui nopeammin hämmästyksestä, sillä hän siirsi molemmat kätensä Aurelian poskille ja piteli tämän kasvoista kiinni vastaten hellyydenosoitukseen. Hetki tuntui olevan liian pian ohi, sillä ihminenhän tarvitsee happea ja he vetäytyivät erilleen toisistaan, eivätkä sanoneet enää mitään.

Vähän ajan päästä Ashar lähti kotiinsa. Ennenkuin hän astui ulos, Aurelia antoi hänelle puhelinnumeronsa ja sipaisi kädellään tämän poskea sulkien sitten oven. Aurelia taas meni takaisin istumaan sängyn päälle ja miettimään asioita. Hän oli päättänyt, ettei rupea kuuluttamaan tästä työpaikalla. Se olisi tuonut liikaa hankaluuksia kummallekin ja toimiston tytöt eivät olisi ikinä antaneet hänen olla rauhassa, vaan udelleet, kuinka pitkälle he ovat oikein päässeet. Mutta yhdestä asiasta hän oli varma: Caenille oli tehtävä asia selväksi heti tilaisuuden tullen. Tämä ei enää saisi hakkailla häntä mielensä mukaan.

Myöhemmin sinä päivänä Aurelia lähti kaupungille kiertelemään. Ei hän sieltä mitään erityistä hakenut. Kunhan vain tappoi aikaa. Pienet puodit olivat kiinni, mutta ostoskeskus oli auki ja osoitti sen varsin selvästi näyttävillä neonvalo-kylteillään. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut niin paljon kuin yleensä. Vain pari eläkeläistä aleostoksilla, pieniä lapsia äitiensä kanssa ja....hän. Portaita pitkin oli menossa mies, jonka tiesi enemmän kuin hyvin. Mies, joka oli vastuussa Isolden kuolemasta. Hän, joka lähti, kun hänen olisi pitänyt pysähtyä auttamaan. Vanha viha ja kauna sytyttivät Aurelian sisimmän raivoavaan loimuun. Hän lähti juoksemaan kohti portaita saadakseen miehen kiinni ja saaman tämän vastaamaan teoistaan. "HEI, SINÄ SIELLÄ...!!!" hän ehti huutaa päästyään rappujen yläpäähän ja yritti juosta miehen kiinni. Yhtäkkiä jalka astui tyhjään, Aurelia lensi hetken ilmassa ja putosi sitten pimeyteen.

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Pe Tammi 31, 2014 8:57 am

52. luku

Kotimatka sujui hyvin, tai oikeastaan Ashar ei muistanut siitä mitään. Hänen päässään ei pyörinyt mitään muuta sinä hetkenä kuin syleily Aurelian kanssa. Hän ei muistanutkaan kuinka ihanalta se tuntui kun sai taas välittää jostakin henkilöstä tällä tavalla. Matkalla kotiin Asharin olisi tehnyt mieli hymyillä leveästi ja tanssahdella pitkin katuja onnesta. Hän päätti kumminkin jättää kyseiset asiat tekemättä, koska niiden tekeminen olisi varmasti saanut hyvin halpamaisia katseita, mutta mitäs sille oikein mahtaa jos on onnellinen? Tämä taisi olla niitä suhteen alkuhuumia jota mies oli kokenut parikin kertaa, mutta sen kokeminen oli aina niin ihanaa.

Päästyään asunnolle susimies kaatui selälleen sängyllensä ja hänen katseensa osui kattoon. Asharin ajatukset eivät edelleenkään pysyneet koossa, vaan ne seikkailivat niissä tilanteissa joissa susimies sai suudella Aurelian pehmeitä huulia ja kuinka naisen sormet koskettivat lämpimästi miehen poskea. Voi, kuinka hän halusi niin kovasti maistella vielä lisää naisen huulia, kosketella häntä muualtakin kuin pelkistä kasvoista ja-. Ajatellessaan kyseisiä asioita pidemmälle miehen kasvot leimahtivat punaisiksi ja automaattisesti susimies otti lähimmäisen tyynyn käteensä ja löi sillä itseään kasvoihin. Ashar ei pitänyt siitä että hän tunsi tämmöisissä jutuissa tilansa kuin nuoreksi teinitytöksi joka oli kokenut ensi-ihastumisensa. Jatkaessaan ajattelemista miehen silmät alkoivat tuntua hyvin raskailta, väsymys lankesi hänen yllensä, eikä aikaakaan kun Ashar nukahti sängyllensä. Nähtävästi tämä päivä oli vienyt miehen voimia.  

Unen päästessä kiinni se alkoi väkisinkin tuntua jotenkin synkältä, kuin mustat verhot olisivat laskeutuneet kyseisen unen keskuuteen. Katsellessaan ympärilleen Ashar pystyi huomaamaan että vaikka hänen unen tuottama ympäristö olikin mustaa, hän pysyi silti näkemään itsensä täysin selkeästi pimeydessä. Ihmeissään Ashar jatkoi ympäristön tutkimista. Se ei vaikuttanut tavalliselta unelta mitä hän oli elämänsä aikana yleensä kokenut. Mitä hänen aivonsa oikein mahtavat hänelle tuottaa?

Mikä tämän unen tarkoitus edes on? Jostakin kumman syystä susimies alkoi tuntea olonsa rauhattomaksi, ihan kuin joku olisi hyvin lähellä häntä ja tarkkailisi mitä hän tekisi. Mikä ihmeen painajainen tästä unesta meinaa oikein tulla? Samassa Ashar alkoi tuntea jonkinlaista kosketusta lantion alueella. Hän käänsi katseensa alas ja pian hän huomasikin jotain hyvin outoa. Tuntemattoman oloiset kädet olivat asettautuneet miehen lantiolle ja alkoivat pikku hiljaa liikkua kohti vatsan seutua. Vaistomaisesti Ashar tietenkin pelästyi ja pääsi tuntemattoman otteista pois, hypäten kauemmaksi ennen kuin käänsi päätänsä katsoakseen kuka häneen oli koskenut. Mies järkyttyi näkemästään. ”Aurelia?” Ashar kysyi yllättyneenä huomatessaan kauempana tutun kissanaisen. Oliko nainen äskeisen tilanteen aiheuttaja ja mitä ihmettä hän teki oikein miehen unessa? Katsoessaan toista tarkemmin Ashar nolostui huomatessaan että naisen vaatetus oli yllättävän erikoinen. Aurelian päällä oli vain nahkainen kokopuku isoineen v-aukkoineen. Asu pysyi tiukasti kiinni hänen ihollaan, näyttäen selvästi myös naisen muodokkaita muotoja. Puku, joka oli Aurelian yllä, ei kumminkaan vaikuttanut tuntemattomalta, vaan varsin tutulta. Sehän oli siitä elokuvassa jonka hän kävi katsomassa Shinin kanssa joku aika sitten. Kyllä, se oli aivan selvä sillä sitä pukua ei voinut unohtaa helposti. Elokuvan päätähtenä ja puvun käyttäjänä toimi hyvännäköinen naisagentti, jonka tehtävänä oli vain näyttää tarpeeksi herkulliselta jotta moni mies kuolaisi kyseisen elokuvan aikana ja ostaisi myöhemmin elokuvasta tehdyn DVD:n. Silti Asharin oli melkein mahdotonta kuvitella Aurelian edes käyttävän kyseistä asua, vaikka oikeastaan, tämähän oli vain silkkaa unta.

Ajatuksissaan ollut Ashar ei ollut huomannut Aurelian tulleen lähemmäksi sulavin askelin, antaessa hiuksien liikkua suuntaan kuin toiseenkin hänen ilmeensä pysyessä tyynenä. Päästyään tarpeeksi lähelle Asharia Aurelia katseli miestä ensin hyvin tutkailevasti, kunnes toinen käsistä siirtyi koskettelemaan Asharin poskea. Punaa ilmestyi hieman enemmän miehen kasvoille mitä enemmän hän tunsi naisen sormenpäät ihoansa vasten. Naisen kosketus tuntui niin pehmeältä miehen iholla, mutta siltikin niin sähköisen oloiselta, jokainen kosketus oli kuin pienenlainen sähköisku. Asharilla oli shokissa, hänen aivonsa eivät antaneet minkäänlaista käskyä hänelle. Miksi hän ei voinut vain herätä unesta? Sormenpäät jatkoivat rauhalliseen tahtiin Asharin poskien koskettelua ja pikkuhiljaa kosketus siirtyi vain alemmaksi ja alemmaksi miehen keholla. Sormet liikkuivat kuin tanssien suden kaulalla kunnes ne laskeutuivat hitaasti rintakehälle. Aurelia päästi kasvoillensa viettelevän hymyn ja hänen kasvonsa tulivat yhä lähemmäksi Asharin omia ja pian heidän huulensa koskettivat toisiaan.

Samassa jokin miehen sisällä naksahti ja Asharin kädet siirtyivät nopeasti naisen ympärille ja hän vastasi suudelmaan. Vaikka kyseessä olikin vain pelkkä uni, halusi Ashar silti pitkästä aikaa tuntea tuon palavuuden tunteen joka oli sammunut häneltä moniksi vuosiksi. Tuntui kuin mies olisi leijunut ilmassa kyseisenä aikana. Intohimoinen hetki oli melko äkkiä ohi Aurelian vetäytyessä puoli metriä kauemmaksi Asharista. Tietysti mies oli ihmeissään siitä, mutta toisaalta Aurelia ei ollut oikeasti läsnä. Ja samassa hän sai tuntea kovan tönäisyn rintakehällään ja kovan voiman seurauksena mies kaatui selälleen. Vastassa ei kumminkaan ollut kovaa lattiaa joka olisi herättänyt Asharin kyseisestä unesta, vaan hän tunsikin kaaduttuaan jotain yllättävän pehmeää allansa, mihin hän oli oikein kaatunut? Hetken päästä susimies tunsi Aurelian istahtavan ensin hänen vierellensä, kunnes hän pikkuhiljaa siirtyi makoilemaan Asharin vatsan päälle. Jostakin kumman syystä mies ei tuntenut painoa juuri laisinkaan, Aurelia vaikutti yhtä kevyeltä kuin höyhen. Kissanainen hymyili kauniisti kosketellessa susimiehen vasenta korvaa hetken aikaa kunnes hänen päänsä painautui Asharia vasten kehräten tyytyväisenä. ”Onko sinun hyvä olla?” Ashar kuuli sanojen tulevan naisen suusta ja yritti katsoa häntä. Ensimmäiset sanat jotka nainen sanoi unen aikana ja hän kysyi vielä jotain tuollaista. ”Ei kai tämä ikävystytä sinua jotenkin?” Aurelia jatkoi kyselemistä ja nuolaisi kiusallaan miehen poskea, jonka seurauksena Asharin kasvot olivat lopullisesti yhtä punaiset kuin kypsyneellä tomaatilla. Hiljainen naurahdus kuului Aurelian huulilta hänen huomattua susimiehen reaktion ja antoi nopean suudelman hänen huulille. ”Ehkäpä tilannetta pitäisi vielä kuumentaa hiukan~” neito sanoi noustessa hieman ylemmäksi alkaen hiljaa aukaisemaan pukunsa vetoketjua-

Samassa Ashar heräsikin unestaan ja nousi istuvilleen hyvin nopeasti. Mitä ihmettä oikein äsken tapahtui? Ja miksi ihmeessä hänen piti nähdä juuri tuollaisia unia? Oikeastaan ei häntä kai vaivannut mitään, hän oli vain mies jonka aivot halusivat kiusata häntä typerällä tavalla. Ashar kosketti poskiansa ja tunsi pientä lämpöä niissä. Tästä hän ei sitten hiiskunut kenellekään, hän ei halunnut että hänen oudoilleen unilleen alettaisiin nauraa raikuvasti, hän ei kestäisi sitä. Kyseisien asioiden ajatteleminen sai vain miehen pudistelemaan päätänsä ja hän katseli lopulta ympärilleen. Kuinka kauan aikaa hän oli nukkunut? Vilkaistessaan kännykkäänsä oli Ashar tajunnut, ettei hän ollut nukkunut sentään ihan yöhön saakka, mutta miten ihmeessä hän saisi enää unen päästä kiinni yöllä? Peukalo liikkui puhelimen näytön päällä. Pitäisiköhän Asharin soittaa jollekin, oikeastaan pitäisikö hänen soittaa Aurelialle? Ainakin kello näytti sen verran, että vielä ehtisi hyvin soittamaan. Hän voisi varmistaa että numero jonka nainen olisi antanut, toimisi. Näppäiltyään Aurelian numeron kännykkäänsä alkoi puhelimesta kuulua rauhalliseen tahtiin tuuttauksien ääniä, mutta puhelimeen ei vastattu. Sepä kummallista, ehkäpä miehen pitäisi yrittää soittaa hetken päästä uudestaan ja niin hän soittikin, mutta vastaamista ei siltikään kuulunut. Hän odotti vielä 10 minuuttia, kunnes yrittäisi vielä kerran, mutta turhaan. Olikohan Aurelia jossakin kun ei päässyt puhelimeen? Vai oliko puhelin äänettömällä? Oli asia miten tahansa se ei varmasti ollut mitään ihmeellistä, ehkäpä vain hän ei päässyt vastaamaan puhelimeen. Mitään sen ajattelematta Ashar päätti mennä keittiöön syömään jotain täyttääkseen vatsansa ja odottaa, jospa Aurelia soittaisi takaisin.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Pe Tammi 31, 2014 9:52 am

53. luku

Aurelia ei tarkalleen tiennyt, kuinka kauan hän oli ollut tajuttomana, mutta paljon oli ehtinyt ainakin tapahtua sillä välin. Kun hän lopulta sai silmänsä auki, sokaiseva valo pisti hänen silmiinsä ja sai pään särkemään. Muutaman häkeltyneen sekunnin jälkeen Aurelia tajusi olevansa sairaalassa. Hän oli yksin tyhjällä vuodeosastolla ja tavallisten arkivaatteiden sijaan hänen yllään oli valkoinen sairaalapaita. Päivä oli jo kääntynyt myöhäiseen iltaan ja liikenteen melu tunkeutui vaimeasti sisään raolllaan olevan ikkunan kautta.

Muutaman minuutin päästä ovi aukeni. Sisään astui keski-ikäinen, vakavailmeinen nainen, joka havaitsi nopeasti Aurelian hereilläolon. "Kas, täällä ollaan hereillä," hän sanoi asiallisella äänensävyllä ja tuli Aurelian sängyn viereen kysyen: "Millainen olo teillä on?". "Päätäni sattuu hieman, mutta oloni on muuten ihan siedettävä," Aurelia vastasi. "Se on ymmärrettävää. Saitte varsin ikävän näköisen kuhmun lähelle hiusrajaa ja vasen kylkenne on kuuleman mukaan aivan mustelmilla." Vaistomaisesti Aurelia tunnusteli vasenta kylkeään ja irvisti kivusta. "Älkää nyt koskeko sinne!" tohtori komensi tiukalla äänensävyllä ja jatkoi: "Teillä on mitä luultavammin lievä aivotärähdys. Jäätte tänne yöksi ja teille määrätään särkylääkkeitä. Tarkastelemme tilannetta sitten huomisaamuna." Yhtäkkiä puhelin soi ja tohtori vastasi siihen. "Haloo?...... Mitä sinä idiootti minulle soitat?.......no tilaa taksi! Minä teen töitä!.....j*******a, mies! Jos tulet kännissä kotiin, vaihdan lukot!.....no hei vaan sinullekin." Tohtori katkaisi puhelun äkäisesti ja kääntyi sitten Aurelian puoleen. "Aviomieheni," hän selitti ja lähti sitten pois jättäen Aurelian yksin.

Vähitellen Aurelia alkoi muistaa, miksi lojui sairaalassa ja viha alkoi taas katkerana kytiä hänen sydämmessään. Mies ei ollut edes vilkaissut hänen suuntaansa, kun häntä oli huudettu. Hän oli jatkanut matkaansa......niinkuin viimeksikin. Viha vaihtui yhtäkkiä lohduttomaan suruun. Ja syyllisyyteen, josta hän ei uskonut ikinä pääsevänsä eroon. Hän oli lukemattomia kertoja pohtinut mielessään asioita, joilla olisi voinut edesauttaa Isolden pelastumista. Kaikki oli kiinni niin pienistä asioista. Jos vain olisi ollut kännykkä mukana tai jos hän olisi katsonut tielle ja varoittanut Isoldea, eikä olisi vain pälpättänyt kuin mikäkin ääliö. Sille ei enää voinut mitään, senhän Aurelia ymmärsi. Mutta vaikeaa olla miettimättä, mikä olisi voinut mennä toisin. Näitä masentavia aatoksia kelaten Aurelia lopulta vaipui uneen.

Sekavan yön jälkeen, kahden yöllisen herätyksen ja aamuisen tutkimuksen jälkeen Aurelia oli valmis lähtemään kotiin. Istuessaan taksin kyydissä hän tarkasteli kännykkäänsä ja huomasi saaneensa kaksi puhelua. Molemmat Asharin nimellä. Huomatessaan tämän Aureliaa nolotti hieman, kun hän ei ollut päässyt vastaamaan, mutta toisaalta hänellä oli hyvä syy siihen. Hän lupasi mielessään soittaa Asharille välittömästi, kunhan pääsisi kotiin.

Kello kahdentoista maissa Aurelia oli viimein päässyt kotiin ja näppäili Asharin numeroa puhelimeensa. Puhelin tuuttasi pari kertaa, mutta kun siihen vastattiin, kuului luurin toisesta päästä pienen tytön ääni. "Haloo, kuka siellä?" tytön ääni kyseli. Aurelia oli hölmistynyt. Tietääkseen hän ei ollut soittanut väärään numeroon, mutta....kuka sitten oli pieni tyttö toisessa puhelimessa?

"Haloo?" huhuili ääni hämmästyneen oloisena. Aurelia kokosi nopeasti itsensä ja kysyi: "Onhan tämä Asharin kännykkä?". "Juu on, mutta Ashar-setä on vessassa pissalla. Oletko sinä hänen tyttöystävänsä?" kysyi ääni pirteästi. Hetken pohdittuaan Aurelia vastasi: "Kyllä olen. Ja kuka sinä sitten olet?". "Minä olen Sofia. Papa toi minut tänne Ashar-sedän luo kylään." Samassa taustalla kuului Asharin ääni: "Sofia, mitä ihmettä...?". "Täällä on sinun tyttöystäväsi," Sofia sanoi ja äänistä päätellen puhelin vaihtoi omistajaa. "Haloo. Ashar puhelimessa." "Minä täällä. Anteeksi, etten voinut soittaa aikaisemmin." "Ei se mitään," vastasi Ashar ilahtuneen oloisena. He juttelivat hetken niitä näitä, kunnes Asharin oli pakko lopettaa voidakseen vahtia Sofiaa. "Kuule, Ashar," Aurelia sanoi vähän ennen puhelun loppua. "Minä haluaisin tavata sinut taas pian." Hetken hiljaisuus. "Niinkö?" Ashar kysyi. "Niin. Soitellaan myöhemmin." Puhelu loppui ja Aurelia tunsi olonsa taas ujoksi.

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Pe Tammi 31, 2014 10:30 am

54. luku

Seuraava päivä alkoi varsinkin hiljaisesti, Ashar oli loman kunniaksi päättänyt antaa itselleen rauhan nukkua niin pitkään aamulla kuin mahdollista, mutta se hetki oli pian estetty häneltä. Ympäri asuntoa alkoi kuulua ärsyttävää pimputuksen ääntä. Ashar oli täysin väsynyt herätessään kyseiseen ääneen, mutta hän yritti olla välittämättä siitä ja jatkaa uniaan, ehkäpä se loppuisi ihan kohta. Mutta tietenkään se ei loppunut ja susimies alkoi tunnistaa kyseisen äänen ovikellon ääneksi. Nähtävästi joku tiesi että miehen sai parhaiten herätettyä tuolla kyseisellä ärsyttävällä äänellä. Ovikellon äänen jatkaessa soittoaan joutui mies lopulta luovuttamaan ja nousemaan sängystä raahaten itsensä parhaansa mukaan aukaisemaan oven. ”Hei vain. Herätäänhän sitä täälläkin,” kuului ääni Asharin aukaistessa oven ja hän huomasi oven takana Shinin ja Sofian. ”Ashar-setä tykkää nähtävästi nukkua tooodella pitkään.” Mies vaikutti edelleen olevan unenpöpperöisenä kun hän päästi kaksikon sisälle ja meni sen jälkeen keittiöön keittämään itselleen kahvia. ”Paljonko kello oikein on?” ”Kymmenen aamulla.” Asharin pistäessään kahvin tulemaan Shin meni Sofian kanssa istumaan sohvalle. ”Saanko jättää Sofian sinulle täksi päiväksi hoitoon?” Ashar tuijotti Shiniä ja aukaisi suunsa miehen kysymyksen jälkeen: ”Ei minulla kyllä siihen ole mitään vastaan, mutta olisit voinut ilmoittaa.” ”En oikein voinut, sillä sain tämän tiedon vasta äsken.” ”Onko asia kiireinen?” ”Jotenkin, mutta tahdon varmistaa että saat kahvisi kurkusta alas, en uskalla jättää Sofiaa sinun käsiisi jos olet noin unenpöperössä, jos muistat mitä silloin viime kerralla tapahtui.” Nuorempi miehistä naurahti jutullensa ja katsoi Asharia. ”Älä Shin muistuta minua siitä..”

Kahvinsa juotua Shin lähti hoitamaan omia asioitansa ja jätti tyttärensä Asharin huolehdittavaksi. Kahdestaan ollessaan Sofia käytti aikansa enimmäkseen nukkensa kanssa leikkimisellä, jonka oli tuonut mukaansa kotoa. Jossakin vaiheessa uteliaisuuden herättyä Ashar tahtoi jutella tytön kanssa hänen uudesta elämänvaiheesta eli koulujen alkamisesta, jotka alkaisivat kyllä vasta syksyllä. Miestä kiinnosti tietää mitä kaikkea tyttö kyseisestä asiasta tiesi. Sofian vastaukset kysymykseen olivat aika yksinkertaisia: ”Koulussa voi ehkä saada hyvää ruokaa ja kavereita.” ”Sitäkö vain?” ”Nooooh.. Papa sanoi että koulussa oppii uusia asioita.” Keskustelua käytiin hetken aikaa kunnes Asharin piti käydä kylpyhuoneen puolella ja hän jätti Sofian hetkeksi aikaa yksin.

Äkkiä Asharin kännykkä, jonka mies oli jättänyt pöydälle, alkoi soida. ”Ohho puhelin soi,” Sofia puhui itsekseen kun hän otti kyseisen esineen käteensä ja katsoi sitä hetken aikaa. Ehkäpä tytön pitäisi vastata siihen kun kerran Ashar ei pääse siihen vastaaman ja pian tyttö painoi nappulaa ja pisti kännykän korvansa juureen.  ”Haloo, kuka siellä?” Vastausta ei kumminkaan heti kuulunut ja tyttöä alkoi hieman ihmetyttää. ”Haloo?” Hetken päästä puhelimesta kuuluikin vastaus: ”Onhan tämä Asharin kännykkä?” Sehän kuulosti aivan naisen ääneltä! Kuka nainen oikein tahtoi kyseiselle miehelle soittavan, ellei…? Olikohan kyseessä miehen tyttöystävä? Juteltua hetken aikaa siitä missä Ashar oli, Sofia päätti kysyä kysymyksen tältä tuntemattomalta naiselta: ”Oletko sinä hänen tyttöystävänsä?” ”Kyllä olen,” kuului jonkin ajan päästä luurin toiselta puolelta. Sen kuullessaan Sofian olisi tehnyt mieli venyttää suunpieliänsä silmiin asti, Asharilla oli tyttöystävä! Keskustellessaan naisen kanssa kuului Sofian selän takaa tutun miehen ääni: ”Sofia, mitä ihmettä?” Tyttö kääntyi katsomaan Asharia joka oli palannut takaisin kylpyhuoneesta. ”Täällä on sinun tyttöystäväsi,” tyttö ilmoitti ja ojensi puhelimen miehelle.

Asharia nolotti se että Sofia oli vastannut Aurelialle ja puhunut hänelle mitä sattuu. Mutta se hetki unohtui hyvin nopeasti miehen kuullessa naisen äänen, hän oli helpottunut, koska oli alkanut miettimään oliko naiselle tapahtunut jotain vakavampaa. Näillä näkymin mitään vakavaa ei ollut kumminkaan sattunut ja Ashar alkoi jutella Aurelian kanssa niitä näitä. Tietysti mies ei halunnut missään nimessä kertoa naiselle typeriä unia jota hän näki eilen, ei missään nimessä. Jos Aurelia olisi saanut tietää, hän olisi varmasti kutsunut Asharia pervoksi ja hankkinut lähestymiskiellon. No, ei ehkä ihan sellaista, mutta kumminkin hän olisi kammoksunut miestä sen jälkeen. Heidän oli kumminkin pian lopetettava puhelu, sillä Asharin oli vahdittava Sofiaa, ettei tyttö olisi kohta satuttamassa itseään mihinkään. Ennen puhelun lopettamista susimies sai kuulla Aurelialta että nainen haluaisi tavata miehen taas pian ja se lämmitti Asharia. Rakastavaiset lopettivat puhelun ja mies leijaili hetken aikaa yläilmoissa kunnes hän yritti päästä sieltä väkisinkin pois ja kääntyi katsomaan Sofiaa. ”Sofia, et saisi tuolla tavalla vastata toisen ihmisen puhelimeen ilman lupaa,” Ashar päätti sanoa tytölle. ”Mutta Papa sanoi että yleensä puheluihin pitää vastata, joten minä vastasin, ” kuului pienenlainen puolustus Sofian suusta ennen kuin hän jatkoi puhumista: ”Jos en olisi vastannut, niin et olisi päässyt juttelemaan tyttöystäväsi kanssa.” Susimiestä ihmetytti kuulla Sofian suusta sana ”tyttöystävä”, se tuntui jotenkin kummalliselta. ”Mistä sinä tuollaisen sait päähäsi että hän olisi tyttöystäväni?” ”Minä kysyin sitä että oliko ja hän sanoi että on tyttöystäväsi.” Siitä Ashar oli tietenkin yllättynyt jo pelkästään sen kuulemisesta, hän todellakin taisi nyt seurustella Aurelian kanssa. ”Ashar,” kuului miehen nimi tytön suusta ja hän kääntyi katsomaan Sofiaa. ”Niin mitä?” ”Onko tyttöystäväsi nätti?” Sofia kysyi. ”Aurelia on kaunis ja olet sinä hänet joskus nähnytkin,” päästi mies vahingossa suustaan. ”Onko hänen nimensä siis Aurelia?” Sofia jatkoi kyselemistä, kunnes kuultuansa lauseen loppuun hänen silmänsä hieman pyöristyivät. ”Olenko nähnyt hänet?” ”Siitä on kauan aikaa, et varmasti hänen ulkonäköänsä muistaisikaan.” ”Aaa,” kuului äännähdys tytön suusta. ”Sinun olisi Sofia aika syödä jotakin, Papasi ei varmasti tykkää jos en tarjoa sinulle mitään syötävää,” Ashar sanoi hänen kävellessä keittiöön. Tuntui hieman hassulta tarjota pienelle tytölle eilisen ruuan jämiä, mutta se sai nyt kelvata. Saatuaan lämmitetyksi eilisen spagetin ja antaessa Sofian syödä rauhassa mies päätti kulauttaa kurkustaan alas lasillisen vettä. Juodessaan mies ei osannut aavistaakaan mitä tytön suusta sattui seuraavaksi pääsemään: ”Oletteko te muuten pussailleet?” Ashar purskautti vedet suustansa ulos tajuttuaan kysymyksen ja kääntyi katsomaan täysin viatonta Sofiaa joka söi nätisti ruokaansa vilkaisten samalla miehen reaktiota kysymykseen. ”Tuota..k-kyllä” ”Aaa… jos olette kerran pussailleet niin oletteko te sitten kielisuudelleet? Olen joskus nähnyt että kaksi ihmistä on sellaista tehnyt, se on kyllä yököttävän näköistä.” Miehen kasvot olivat leimahtaneet tulipunaisiksi kysymysten takia. ”Sinun ei pitäisi kysyä noin yksityiskohtaisia kysymyksiä Sofia.” ”Anteeksi.” Näiden sanojen myötä kyseisistä asiasta ei enää puhuttu.

Päivä sujui hieman rauhallisimmissa merkeissä Sofian antaessa Asharille rauhan kysymyksiltään. Illemmalla Shin oli ilmestynyt Asharin luokse ja tullut hakemaan Sofian kotiin. ”Papa!” Sofia huudahti huomatessaan isänsä oven takana ja hyppäsi iloisesti hänen syliinsä. ”Mitenkäs täällä ollaan oikein jaksettu?” ”Hyvin Papa, mutta arvaa mitä? Asharilla on tyttöystävä!” Shinin katse osui nopeasti vanhempaan mieheen. ”En tiennytkään että Ashar seurustelisi.” Shinin ääni kuulosti hieman pettyneeltä, ehkäpä sen takia koska Ashar ei ollut kyseisestä asiasta mitään kertonut hyvälle ystävälleen ja Shin jatkoi puhumista: ”Kauanko siitä on aikaa?” ”Vasta päivä,” Ashar vastasi hieman häpeillen. ”Hänen nimensä on Aurora,” Sofia sanoi. ”Aurelia,” mies korjasi tytön virhettä. ”Missä sinä hänet olet oikein tavannut?” päätti nuorempi miehistä jatkaa kyselemistä hänen laskiessa tyttärensä maahan. ”Käymme samassa rakennuksessa töissä.” ”Työpaikkaromansseja siis..” Tähän asiaan susimies ei oikein halunnut vastata mitään, jos hän olisi jotain sanonut, niin Shin olisi varmasti kertonut sitä että sellaiset suhteet eivät kamalan pitkälle pötkisi monissakaan suhteissa. ”Ashar-setä mitä teet muuten uutena vuotena?” Sofia kysyi vaihtaen täysin aihetta pistäessään ulkokenkiä jalkaansa. ”En tiedä oikein, pitää katsoa.” Ashar vastasi ja auttoi tyttöä pistämään takkia ylle. Sofian saadessa ulkovaatteensa yllensä hän lähti isänsä kanssa kotia kohti ja jättivät Asharin yksin asuntoonsa.

Susimiehen päässä alkoi tuntua tavattoman tyhjältä, mitä hänen pitäisi oikein nyt ajatella? Hänen ystävänsä ei sanonut mitään sille että Ashar seurustelisi? Olivatko romanssit työpaikoilla niin pahoja? Mutta voihan se ihan hyvin toimiakin, Asharin ja Aurelian pitäisi saada tutustua toisiinsa vielä paremmin. Mitään sen kummempia ajatteluita mies päätti soittaa naiselle ja kysyä häneltä, milloin he voisivat tavata taas uudestaan.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Pe Tammi 31, 2014 12:25 pm

55. luku

Sairaalasta päästyään Aurelian oli vallanut outo tarmonpuuska. Purkaakseen sen johonkin hän alkoi siivota asuntoaan päättäen, ettei jätä yhtäkään tahraa tai pölypalloa pienimpäänkään nurkkaan. Siistiessään hammastahnaläikkiä pois peilistä hän vilkaisi samalla kuvajaistaan. Hän ei ollut koskaan pitänyt itseään erityisen viehättävänä, muttei kamalan rumanakaan. Pojat eivät olleet koskaan katselleet häntä siihen tyyliin. Tai ehkä katselivatkin, mutta Aurelia ei vain ollut huomannut. Hänellä oli ollut liian kova kiire harrastuksien ja koulun kanssa. Mitä Ashar siis näki hänessä? Ja Caen. No, Caen juoksi vähän väliä jonkun naisen perässä, mutta miksi juuri Aurelia oli valittu seuraavaksi uhriksi? Mutta Ashar sentään vaikutti rakastavan häntä oikeasti. Vai rakastiko? Hän ei ollut vielä sanonut niin, mutta pakko kai hänen oli rakastaa. Ashar ei vaikuttanut pelimiesmäiseltä tyypiltä. Caen taas näytti olevan varma siitä, että Aurelia lankeaisi hänen jalkoihinsa. Jos niin luuli, niin sai pettyä katkerasti. Mutta siltikin muistaessaan Caenin poskelle osuneen muiskun häntä alkoi kuumottaa taas....ei. Aurelia läimäisi itseään kasvoihin. Hän ei rupeaisi leikkimään kahdella miehellä yhtäaikaa.

Imuroituaan, pestyään, kiillotettuaan, hangattuaan ja raaputettuaan kaiken mahdollisen lian pois hän avasi arkkunsa. Arkun sisältö näytti olevan sikin sokin: vaatteita, CD-levyjä, Asharin lahjoittamat suitsukkeet, kynttilöitä ja......valokuva-albumi. Albumin nähdessään hän mitään ajattelematta tarttui siihen ja alkoi selata sivuja. Silmiin osuivat ensimmäisenä kuvat hänen varhaisesta lapsuudestaan. Hänen isänsä, iso, rotevaharteinen mies, kantoi hartioillaan tuskin kahtakaan vuotta vanhaa Aureliaa. Seuraavassa hän seisoi muutamaa vuotta vanhempana hiekkarannalla pitäen kiinni äitinsä kädestä ja katsellen merelle päin. Aurelia muisti, kuinka kovasti hänen äitinsä oli puristanut hänen kättään, vain varmistaakseen, ettei hän olisi juossut karkuun tai luiskahtanut veteen. Isä oli vain nauranut kamera kädessä ja todennut, että Aurelia on iso ja reipas tyttö ja selviäisi kyllä. Isä ja äiti....heidän muistonsa kirvelivät Aurelian sydäntä. Hän saattoi vieläkin muistaa, kuinka nämä olivat lähdössä matkalle. Heidän lupauksensa suurista tuliaismääristä ja valokuvista. Ja yhtäkkiä he olivat vain kadonneet kuin tuhka tuuleen. Missään ei oltu tiedetty, mistä etsiä. Heidän katoamisestaan oli jo joitakin vuosia, mutta siltikin Aurelia jaksoi toivoa, että he olisivat jossakin elossa ja onnellisina. Vaikka ilman häntä.

Saadakseen muuta ajateltavaa vanhempiensa tilalle Aurelia selasi albumia eteenpäin. Koulukuvia oli jonkun verran ja oli myös kuvia hänen yläasteaikaisesta harrastuksestaan: kilpauinnista. Häntä oli kutsuttu lahjakkaaksi urheilijaksi. Pesäpallo, uinti ja juoksu sujuivat häneltä aina mukavasti ja hän oli jopa voittanut hopeaa 300 metrin juoksussa koulujen välisessä urheilukilpailussa. Niitä kuvia katsellessaan hän joutui toteamaan itselleen erään asian: oli kyse koulukuvista tai harrastuksien parissa otetuista otoksista, taustalla tai vierellä pyöri aina Isolde. Isoldea ei ollut kiinnostanut oikein urheilu, mutta hän tuli aina kannustamaan ja auttamaan treenaamisessa, kun oli kyse Aureliasta. Hän muisti hyvin ne myöhäiset illat, jolloin hän oli kauhonut käsillään altaan päästä toiseen ja Isolde oli huutanut: "No niin! Nyt alkaa olla parempi vauhti! Anna mennä!! Vielä hieman nopeammin, niin pääsemme vielä nukkumaankin!" ja kuinka hän oli huutanut altaasta: "Jos et lakkaa valittamasta, vedän sinut tänne altaaseen!". Aurelia naurahti muistikuvilleen. Hän tunsi jonkinlaista kiitollisuutta Isoldea kohtaan siitä, että tämä oli jaksanut olla mukana. Siltikin...hänen poismenonsa sattui myös Aurelian sydämmeen. Hän tiesi liiankin hyvin, että Isolde oli kuollut, poissa, kadonnut maan päältä. He olivat olleet kuin siskoksia ja hänen kuolemansa oli tuntunut samalta kuin sydän olisi revitty rinnasta ja poltettu pieneksi tuhkakasaksi.

Kesken muistelemisen puhelin soi. Aurelia säpsähti ja vastasi siihen. "Valangan Aurelia puhelimessa." "Ashar täällä, hei." Aurelia ei voinut sille mitään, että hänen sydämmensä lämpeni taas, kun hän kuuli Asharin äänen luurin toisesta päästä. "Kuule, ajattelin kysyä, että...milloin haluaisit tavata minut?". Hetken mietittyään Aurelia kysyi: "Miten olisi uutenavuotena? Mitä tekisimme?".

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Pe Tammi 31, 2014 12:45 pm

56. luku

”Tekemistä uudeksi vuodeksi,” kuului Asharin suusta yllättyneen sävyyn, kunnes hän vastasi: ”Kyllähän se minulle sopisi, minulla ei ole mitään menoja silloin.” Tämän sanottuaan susimies piti tauon puheessaan ja mietti mitä vastaisi Aurelian kysymykseen. Mitä he voisivat tehdä silloin? ”Voisimme mennä tekemään jonkun kävelylenkin tai vaikka lähtisimme luistelemaan,” Ashar heitti ehdotukseksi ja odotteli naisen vastausta asiaan. Miksi ihmeessä hän päätti valita luistelemisen yhtenä vaihtoehtona? Eikö hän keksinyt mitään parempaa, miksi ei hän saman tien ehdottanut hiihtämistä? Aluksi ei kuulunut minkäänlaista ääntä luurin toiselta puolelta, mutta sitten. ”Kyllä luistelu kävisi minulle oikein hyvin, en ole pitkään aikaan sitä tehnyt ja olisihan se mukavaa vaihtelua,” kuului lopulta vastaus. Susimies oli helpottunut. ”Voin tulla hakemaan sinut sitten illalla, vai haluaisitko että tapaisimme jossakin ja lähtisimme sitten?” ”Molemmat sopivat minulle oikein hyvin, sinä saat päättää.” Ashar mietti mitä oikein aikoisi tehdä. ”Voimme tietysti sopia asiasta myöhemminkin.” Ja näin he päättivät tehdäkin. Mies ei halunnut päättää puhelua liian nopeasti, vaan hän halusi jutella Aurelian kanssa ties mistä ennen kuin olisi saanut tämän päivän sosiaaliannoksen otettua, joten heidän keskustelunsa kesti pidemmänkin aikaa.

Päivät kuluivat ja vuoden viimeinen päivä lähestyi lähestymistään. Tämän ajan sisällä Asharin siskon lapsi Darian oli parantunut flunssasta ja kaksikko pääse vihdoinkin käymään sukulaistensa, Asharin siskon ja veljen haudoilla. Se oli jotenkin kummallista, katsoa vain pelkkiä hautakiviä joissa rakkaimpien nimet olivat kaiverrettu. Darian oli sytyttänyt kynttilät, jotka aseteltiin hautojen eteen loistamaan omassa loistossaan, toivoen etteivät kynttilät sammuisi liian nopeasti. Vanhemman susimiehen katsoessa hautoja hänen mieleensä pulpahtivat ne mukavat hetket sisaruksiensa kanssa, jokainen muisto heistä kanssa oli arvokasta. Oli niin vaikea uskoa että heidän loppunsa elämälle oli tullut liian aikaisin vastaan ja siitä Ashar oli tietenkin surullinen. Haudalla käydessään Asharilla oli tapana kertoa sisaruksillensa kuulumisia, ja niin hän nytkin teki. Se ehkä kuulosti hassulta miehen puhuessa haudoille siitä miten hänen elämänsä on muuttunut uuden työn ja ihastuksen myötä. ”Kolmas kerta toden sanoen,” hän päätti puheensa kyseisellä sanonnalla ja lähti Darian kanssa pois hiljaisissa merkeissä.

Monta päivää myöhemmin saapui vuoden viimeinen päivä ja lunta oli satanut takaisin maahan ihmeen kaupalla, sillä vaikka säätiedotuksissa osattiin varautua kyseisiin mullistukseen, oli sitä vaikea uskoa. Olihan sentään valkea lumi parempi pimeällä kuin rusehtavan harmaa maa, jonka takia kaikki tuntui niin kamalan pimeältä ja masentavalta. Pari päivää sitten Ashar oli soittanut uudestaan Aurelialle ja he olivat sopineet tämän päivän asioista tarkemmin. He olivat päättäneet että Aurelia menisi kävellen luistinkentälle, koska hän asui paljon lähempänä kuin Ashar. Mies olisi ilomielin voinut tulla hakemaan hänet ja niin he olisivat menneet yhdessä sinne, mutta nainen kieltäytyi ja Asharin piti myöntyä hänen tahtoonsa. He lupasivat tavata toisensa yhdeksän aikaan illalla. Kello alkoi jo hitaasti lähestyä yhdeksää kun Ashar puki lämpimiä vaatteita varmuuden vuoksi päällensä. Hänen turkkinsa suojasi häntä hyvin pakkaselta, mutta parempi oli olla valmistautunut. Mukaansa hän päätti ottaa vielä termospullollisen kaakaota jos jommankumman heistä tekisi mieli jotain lämmintä pistää kurkusta alas. Ashar päätti lähteä ajamaan autolla kaksikon tapaamispaikalle.

Lehdessä oli ilmoitettu että ilotulituksia räjäytettäisiin taivaalle aina tietyn tunnein välein, ehkäpä se oli syy myös siihen miksi ihmisiä oli liikenteessä jalkaisin kuin myös autoin. Luistelukentälle saavuttuaan Ashar lähti etsimään Aurelian käsiinsä luistimiensa kanssa. Mies kierteli ja kaarteli paikasta toiseen etsien tyttöystäväänsä. Olikohan hän edes tullut paikalle? Pian miehen katse kohdistui luistelukentän lähettyvillä oleviin penkkeihin joidenka vieressä itse kissaneito seisoi odottaen kumppaniaan. Asharia kävi hieman hermostuttamaan naisen näkeminen, mutta päätti koota itsensä ja käveli Aurelian luokse heilauttaen tervehdykseksi kättänsä. ”Oletko odottanut kauankin?” Ashar kysyi tullessaan lähemmäksi. ”En kovinkaan kauan.” Päästyään naisen vierelle Ashar päätti täysin ajattelemattomana antaa käden heilautuksen lisäksi pienen pusun Aurelian poskelle, se olisi kai tarpeeksi hyvä tervehdys rakkaalleen. Kissanaisen poski tuntui hieman kylmältä pakkasen takia, mutta jollakin tapaa se silti oli lämmin, ehkäpä Asharin mielestä. Molemmat olivat hieman nolostuneita Asharin pusun jälkeen, mutta pian he vaihtoivatkin enemmän kuulumisia, ennen kuin menivät vaihtamaan luistimet jalkaan.

Luistelukentällä oli väkeä, mutta ei samalla tavalla kuin keskellä päivää jolloin lapsiperheet viettäisivät silloin aikaansa. Katulamput valaisivat kauniisti pimeää yötä kuten myös pilvetön tähtitaivas, joka jollakin tapaa toi tilanteeseen tunnelmaa. Aurelia ja Ashar lähtivät vihdoinkin koittamaan omia taitojaan jäällä. Alkujaan luistelu tuntui Asharista täysin oudolta, sillä siitä oli jo jonkin aikaa kun hän viimeksi luisteli, huonoin seurauksin. Mies ei ollut mikään hyvä luistelija, mutta sentään liukua osasi ja pitää jonkinlaista tasapainoa samalla. Aurelialla taas luistelu sujui paljon paremmin kuin itse miehellä, mutta hän vaikutti selvästi keskiverto luistelijalta näin rehellisesti sanottuna. Se oli jonkinmoinen helpotus miehelle, sillä nyt ei hänen tarvitsisi hävetä huonoja luistelutaitojaan vaan hän pystyi luistelemaan sen verran kuin osasi. Joka kerralla luistimien osuessa jään päälle Ashar luisteli hieman sujuvammin, mutta ei siinäkään mitään suuria kehumisia ollut. ”Et ole tainnut harrastaa luistelua vähään aikaan?” Aurelia kysyi rauhallisena luistellessa Asharin vierellä. ”Siitä on kyllä aikaa, ihme että luistimet mahtuivat minulle, ” mies vastasi ja jatkoi: ”Pitäähän joskus välillä luistellakin ettei taidot vain häviäisi ihan kokonaan.” Aurelia katsoi Asharia ja hymyili hänelle vastaukseksi. Luistellessaan vieretysten mies vilkaisi nopeasti muualle varmistaakseen sen, ettei kukaan häiritsisi heitä ennen kuin hän otti naisen kädestä kiinni. ”H-haluaisitko varmistaa sen että pysyn pystyssä? Taitoni eivät ole erityisen hyvät.” Nainen katseli Asharin pitelemää kättä hetken aikaa ja naurahti hellästi. ”Tietenkin.” Ja niin kaksikko liukuivat jäällä, miehen tahtiin. Oliko tämä ensimmäinen kerta kun kaksikko pitivät toisistaan käsistä? Ehkäpä. Ashar ei muistanutkaan kuinka hyvältä oli pitää toisesta ihmisestä näin kiinni, siitä oli niin kauan aikaa kun hän niin oli tehnyt. Niin lämmin ja mukava tunne vaivutti hetkeksi Asharin omiin ajatuksiinsa, eikä hän huomannut pientä jäänlohkaretta maassa johonka osuessa mies menetti lopulta tasapainonsa ja kaatui suoraan Aurelian päälle.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Pe Tammi 31, 2014 12:51 pm

57. luku

Tilanne oli äärimmäisen kiusallinen. Vaikka heidän asentonsa ei ollut kaksimielinen siitä huolimatta että Ashar pötkötti hänen päällään, se oli siltikin liikaa Aurelialle, joka oli tottunut tietynlaiseen etäisyyteen. Lisäksi nolostuttava kohtaus oli kiinnittänyt ihmisten huomion. Pieni lauma yläasteikäisiä poikia vislasi ja ulvoi naurusta kauempana, kun taas pari keski-ikään ehtinyttä äitiä katseli suu tiukkana ja silmät kapeina viiruina jäällä makoilevaa kaksikkoa. Parin sekunnin ajan vallitsi täydellinen hämmennys, kunnes Ashar nousi ylös pyydellen nolona tuhansia kertoja anteeksi. "Annetaan asian olla," Aurelia totesi yrittäen pitää äänensä rauhallisena, vaikka hänen olisi tehnyt mieli ruveta saarnaamaan Asharille tämän kömpelyydestä. Mutta tämähän oli varoittanut Aureliaa huonoista luistelutaidoistaan, joten tavallaan neitonen oli ottanut vastuun tapahtumista. Aurelian noustua varovasti ylös kaksikko suuntasi penkeille istumaan ja juomaan kuumaa kaakaota termospullosta.

Istuessaan penkillä Asharin kanssa Aurelia alkoi miettiä, millainen uusivuosi hänellä olisi ollut edessä, jos hän ei olisi tavannut tätä miestä. Luultavasti hän olisi istunut kotona katsellen televisiota ja syönyt miniporkkanoita dippikastikkeella. Tietenkin hän olisi voinut mennä kotikaupunkiinsa tapaamaan tuttuja, mutta yllätysvierailu siihen aikaan olisi ollut aika sopimatonta. Hän tunsi pientä kiitollisuutta, kun hänen ei tarvinnut viettää uutta vuotta yksin. Ashariin Aurelia ei kuitenkaan ollut uskaltanut katsoa jäällä tapahtuneen kömmähdyksen jälkeen. Luistelustakaan ei oikein tullut mitään, kun yläasteikäiset pojat kyyläsivät vähän matkan päässä pariskuntaa valmiina nostamaan ilmalle uuden naurunremakan, mikäli nämä uskaltaisivat tulla jäälle kompastelemaan. Aurelian olisi tehnyt mieli mennä antamaan vähän niille pojille, mitä kuului ja kuka käski, mutta toisaalta hän ei halunnut pilata enempää vuoden viimeistä päivää, joten hän sanoi Asharille: "Voisimmeko mennä jonnekin muualle?". "Näin pian?" Ashar kummasteli ja katsoi taas kohti kissanaista. Aurelia vinkkasi poikiin päin, jolloin Ashar ymmärsi pointin. Niinpä he kävivät jättämässä luisteluvälineet Asharin autoon ja menivät kävelylle läheiseen puistoon.

Oli jo myöhäinen ilta ja taivas oli kuin tummansininen varjo, joka pimensi maan. Lumi kimmelsi hopeisen ja valkoisen sekaisena loisteena ja puut olivat kaikessa synkkyydessään juhlallisia. Ilta oli siis täydellinen ilotulitukselle ja ilma tuntui olevan täynnä suurta odotusta ja patoutunutta jännitystä, joka odotti pääsevänsä purkautumaan ihmisten huutaessa innotuksesta uuden vuoden kunniaksi. Aurelia tunsi vavistusta kulkiessaan himmeästi valaistussa puistossa. Hänen vähemmän tunnettu pelkonsa, pimeän pelko, alkoi taas hiipiä hänen sydämmeensä, kun hän katseli synkkiä puita ja pimeitä aukioita. Hän painautui vähitellen yhä enemmän Asharia vasten, vaikkei sitä itse tiennytkään, mutta susimies ei työntänyt häntä pois, vaan otti varovaisen otteen Aurelian olkapäästä. Viimein he saapuivat paikalle, josta oli loistava näkymä alas keskustaan. Valot loistivat ja ihmisten hälinä kuului kilometrien päähän. "Sen pitäisi alkaa kohta," Ashar sanoi tutkaillen rannekelloaan. Aurelia nyökkäsi vastaukseksi ja jäi yhdessä Asharin kanssa odottamaan. Samassa taivaalla suhahti ensimmäinen raketti. Se syöksyi nopeasti taivaalle kuin komeetta ja paljastui kovasti pamahtaen suureksi punakeltaiseksi kukkaseksi, ennenkuin se tuli kultaisena sateena alas. Sen jälkeen raketteja tuli niin suurella syötöllä, ettei niitä erottanut toisistaan. "Hyvää uutta vuotta," Aurelia toivotti hymyillen. "Sitä samaa," Ashar vastasi yhtä iloisesti. Aurelia ei lopulta voinut itselleen mitään, vaan hänen oli aivan pakko halata tuota miestä, jottei olisi haljennut onnesta.

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Pe Tammi 31, 2014 1:29 pm

58. luku

Aurelian halausta Ashar ei osannut odottaa kaiken sen jälkeen mitä he olivat tänään saaneet kokea, halaus tuli aivan puun takaa. Tai tuota, olihan tietysti mies toivonut että jotain tällaista voisi käydä kyseisen illan päätteeksi, mutta se oli silti jäänyt vain toiveeksi. Rakettien räiskyessä taivaalla Ashar siirsi rauhallisesti kätensä Aurelian ympärille ja vastasi hänen halaukseensa hellästi. Hänen olisi tehnyt mieli rutistaa naista, mutta päätti olla tekemättä mitään kamalan yllättävää, sillä hän oli jo tarpeeksi pilannut tämän illan hyviä hetkiä. Ilmapiiri alkoi omalla tavalla muuttua paljon rennommaksi. Raketit jatkoivat räjähtelyä yläilmoissa kun Ashar käänsi katseensa niiden suuntaan ja ihastele hetken aikaa värikästä näytöstä, ennen kuin kääntyi katsomaan Aureliaa. Kaksikko olivat hieman löysänneet otteitansa halauksesta ja heidän katseensa olivat löytäneet toisensa. Katsellessaan nuorempaa neitoa susimiehen ajatukset pyörivät vain siinä kuinka viehättävältä Aurelia näytti. Oliko hänelle nyt viimeinkin suotu siunaus olla onnellinen jonkun kanssa? Voisiko vihdoinkin mies nauttia elämästään jonkun kanssa ilman että joutuisi kokemaan niitä sydänsuruja? He silmäilivät toisiaan rauhallisesti, eikä kumpikaan päästänyt suustaan mitään sanoja, jotenkin ne tuntuivat niin turhilta tässä tilanteessa. Kuin luonnostaan heidän kasvonsa lähestyivät toistensa omia, mutta jäivät lopulta tietylle etäisyydelle. Susimies uskaltautui lähestyä lähemmäksi Aureliaa ja painoi varovasti huulensa häntä vasten, antaen naiselle ensimmäisen suudelman vuoden ensimmäisenä päivänä. Jos rehellisiä ollaan, niin mies oli kaivannut Aurelian huulien makua, edelliskerrasta oli aikaa. Tunnelman kohotessa vanhemman osapuolen kädet ottivat tiukemman otteen Aureliasta, mutta ei kumminkaan liian tiukkaa. Nähtävästi miehen siirto ei haitannut naista, sillä Aurelia oli tullut lähemmäksi Asharin syleilyyn. Tuntiessaan huuliensa koskettelevan Aurelian huulia jatkuvasti olisi miehen tehnyt mieli tehdä jotain enemmän, jotain suurempaa.. niin kuin - Ei, Ashar ei missään nimessä halunnut tehdä mitään kamalan intiimistä, erityisesti suhteen alussa. Koska Aurelia ei ole koskaan ennen suhteessa ollut, oli siis edettävä mahdollisimman rauhallisesti, ettei nainen tuntenut epämukavuutta Asharin tekemisistä. ”Sinä punastelet taas,” kuului Aurelian hymyilevästä suusta kaksikon viedessä kasvonsa kauemmaksi toisistaan. Ja se oli totta, Ashar pystyi selvästi tuntemaan kuumotusta poskissaan. ”Sitähän minä aina teen.” Mies naurahti puheellensa ja tämän jälkeen he jatkoivat vielä rakettien katsomista jonkin aikaa, ennen kuin he palaisivat takaisin Asharin auton luokse.

Pienet hiutaleet alkoivat laskeutua taivaalta maan rajalle Asharin heittäessä autollaan Aurelian kotiin. Ihmisiä oli vielä liikkeellä viettämässä railakkaa yötä ja varmasti se meno jatkuisi joillakin vielä aamuun asti, mutta tämä kaksikko jättäisi sellaiset illanvietot väliin. ”Kiitos mukavasta illasta,” Aurelia sanoi auton pysähtyessä kerrostalon eteen napsauttaen samalla turvavyön auki. ”Hyvä että seurani kelpasi sen kaiken tapahtuneen jälkeenkin,” kuului miehen suusta hänen hieroessa toisen käden sormillaan ohimoaan. ”Nautin siitä silti.” Sanottuaan lauseensa Aurelia siirsi kätensä Asharin punaisille poskille ja silitteli rauhallisesti häntä. Hetken perästä nainen lopetti silittämisen ja antoi kevyeen suukon Asharin poskelle. ”Hyvää yötä ja nuku hyvin.” ”S-samoin ja soitellaan.” Aurelia astui ulos autosta ja Ashar päätti jatkaa matkaansa kotiin.

Saatuaan autonsa talliin susimies käveli kerrostalonsa ulko-ovelle ja käänsi katseensa taivaalle. Minkälaisia uusia kokemuksia hän ja hänen läheiset tulisivat kohtaamaan tänä vuonna?

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty La Helmi 01, 2014 8:20 am

59. luku

Joitakin päiviä myöhemmin uudenvuodenaatosta alkoivat taas työt. Vaikka työ tuntui Aureliasta edelleen turhalta ja ikävystyttävältä, oli sentään yksi asia, jonka takia sinne kannatti lähteä: Ashar. Uudenvuodenaaton jälkeen he eivät olleet nähneet toisiaan, mutta nyt Aurelialla oli ainakin mahdollisuus tavata häntä silloin tällöin työn lomassa. Aurelia oli kuitenkin päättänyt pitää mahdollisimman matalaa profiilia, jotta kummankaan ei tarvitsisi kärsiä sensaationhaluisten työtoverien ahdistelusta.

Toimistoon päästessään Aurelia sulki korvansa toimiston tyttöjen lomapuheilta. Häntä ei kiinnostanut lainkaan kuulla, kuinka eräs heistä oli juonut itsensä kaatokänniin jonkun ystävänsä juhlissa tai kun taas yksi toinen oli mennyt poikaystävänsä kanssa mennyt erään huvilan saunaan tekemään enemmän tai vähemmän intiimejä juttuja. "Entäpä sinä, Aurelia?" joku lopulta kysyi ja kaikkien huomio kiinnittyi häneen. "Mitä minusta?" Aurelia kysyi tyynesti. "No miten sinä vietit lomasi? Älä vain sano, että istuit koko joululoman ja uudenvuoden neljän seinän sisällä telkkarin ääressä." Aurelia ei tuntenut halua kertoa omista menoistaan toimiston tytöille, joten hän vastasi: "Voi olla, että vietin ja voi, etten viettänyt." Tytöt tuijottivat häntä yrmeinä. "Onko sinulla minkäänlaista elämää?" yksi heistä kysyi. Kommentti kismitti Aureliaa suunnattomasti ja hänen olisi tehnyt mieli todeta, ettei ikinä voisi kuvitella elävänsä yhtä tarkoituksettomasti ja aivottomasti kuin kyseinen henkilö, mutta hän tiesi siitä tulevan vain haittaa, joten siinä kohtaa oli parempi pysyä vaiti. Lopulta eräs heistä näytti saavan muistinsa takaisin ja muistutti: "Mutta hei, eikös sinun pitänyt tehdä jotain sen paria kerrosta alempana olevan komistuksen kanssa?". "Tarkoitat kai Asharia," Aurelia sanoi hetken mielijohteesta, mutta huomautus aiheutti sen, että toimiston tytöt alkoivat tuijottaa häntä lautasen kokoisin silmin ja kujertaa: "Oi, sinä kutsut häntä etunimeltä. Oi oi ~". Päästäkseen eroon heistä Aurelia kipaisi hakemaan kahvia alemmasta kerroksesta (sen toimiston kahvinkeitin oli jostain syystä rikki ja siitä oli marmatettu koko aamupäivä.) ja hetken ajan Aurelia nautti hiljaisuudesta, joka vallitsi hississä.

Pian Aurelia kirosi mielessään, että oli lähtenyt liikkeelle, sillä hissin pysähtyessä yhtä kerrosta alemmas kyytiin astui Caen Daeh. "No mutta, mehän emme ole nähneet vähään aikaan," Caen sanoi tuttavalliseen sävyyn. Aurelia vain hymähti vastaukseksi. "Oliko kiva loma?" Caen jatkoi ja katseli tiiviisti Aureliaa. "Olihan se," Aurelia totesi ykskantaan ja käänsi selkänsä Caenille. "Sinähän vietit aikaa sen Jagodan kanssa," Caen sanoi tullen vähitellen lähemmäs. Aurelia hämmästyi ja kääntyi kannoilleen vain havaitakseen miehen olleen aivan hänen selkänsä takana. Eikä hän edes ehtinyt kysyä, kuinka paljon Caen tiesi, kun tämä jo siveli etusormellaan tämän poskea ja sanoi hiljaa: "Jagodalla on aika hyvä naismaku...." ja näytti hetken siltä, että käsi siirtyisi kohta jonnekin aivan muualle, mutta silloin Aurelia työnsi Caenin kauemmas ja sanoi: "Tämä ei käy." Pienen hämmentyneen hetken jälkeen Caen hymyili huolettomasti ja sanoi: "Kenties minun pitäisi vähän jutella tämän Ashar-kaverin kanssa." Juuri silloin hissin ovi aukeni ja Caen astui ulos jättäen hämmentyneen ja kiukkuisen Aurelian taakseen.

Kun Aurelia palasi takaisin ylös, toimiston tytöt ihmettelivät, kun Aurelialla ei ollutkaan kahvia mukanaan. Asia oli tyystin unohtunut häneltä.

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty La Helmi 01, 2014 8:56 am

60. luku

Lyhyt loma oli ohitse ja töihin oli pakko työssäkävijän palattava. Työpaikallaan Ashar istui työpöytänsä äärellä yrittäen saada korjatuksi työtoverinsa virhettä, ei mitään suurta, mutta sellaista että sen huomattua voisi tulla jotain sanottavaa. Tarkastaessaan paperia Ashar ajatteli tekevänsä palveluksen kaikille ja korjata työtoverinsa tekemän erheen. Asiaa ajatellen voisi alkaa miestä pitämään hyväsydämisenä hänen korjatessa toisen ihmisen virhettä, mutta sen korjaaminen oli paras vaihtoehto tilanteeseen, ettei tarvitse sen takia lisäpapereita selvitellä. Myöhemmin hänen pitäisi asiasta henkilölle mainita ja kertoa hänen kiinnittävän huomioita siihen seuraavalla kerralla. Kolmannessa kerroksessa vallitsi rauhallinen tunnelma vaikka loma oli vasta loppunut, silloin ainakin voisi odottaa ensimmäisenä työpäivänä ihmisten lörpöttelevän kuulumisiaan. Ehkäpä kyseistä asiaa helpotti se, että tässä kerroksessa taisi olla miesvalta ja miehet eivät oikein selittele turhia asioita, vaikka kyllä hän oli jotain kuullut miespuolisten työtovereidensa suusta miten viime vuoden viimeiset juhlat baarissa menivät. Naiset taas yleensä juorusivat yksityiskohtaisesta ties mistä turhasta asiasta, jota onneksi miehen ei tarvinnut kuunnella omassa kerroksessaan. Asharilta ei onneksi kysytty kamalan henkilökohtaisia kysymyksiä hänen uuden vuoden vietostaan, vain yleisesti ottaen siitä miten hänellä lomansa meni. ”Hyvin kiitos,” Oli mies vastannut silloin kysyjälle. Hän ei ollut tavannut Aureliaa heidän kyseisen illanvieton jälkeen. Ehkäpä he jossakin vaiheessa törmäisivät työpaikalla ja pääsisivät taas keskustelemaan toistensa kanssa ja suunnittelemaan uusia tapaamisia työpaikan ulkopuolella. Mutta Asharia kävi kyllä mietityttämään, miten heidän pitäisi oikein työpaikalla toisiaan kohdella? Pitäisikö heidän olla näyttämättä minkäänlaisia tunteita toisiaan kohtaan ja käyttäytyä kuin pelkät kaverit. Tähän susimies ei osannut muuta päästää kuin huokauksen, ehkäpä oli parempi että mahdollisimman vähän ihmisiä tietäisi hänen suhteestaan Aurelian kanssa, varsinkin työpaikalla, ties mitä juoruja siitä syntyisi, vaikka Ashar ei uskonut olevansa maailman suosituin juoruamisenkohde Aurelian kanssa.

Kellon viisarit liikkuivat ja Ashar sai työskennellä omissa oloissa rauhassa ilman muita häiriötekijöitä. Se oli helpotus. Aika kului nopeasti kohti ruokatuntia ja sen jälkeenkin, mutta hän ei nähnyt Aureliaa missään, eikä Ashar viitsinyt soittaa naiselle ja kysyä olisiko hänellä hieman vapaata aikaa että he voisivat jutella, kyllä sitä aikaa varmasti löytyy työpaikan ulkopuolelta. Palattuaan työpöytänsä ääreen Asharia kävi mietityttämään minne hänen elämänsä mahtaisikaan mennä eteenpäin näiden päivien jälkeen, minkälainen tulevaisuus odottaisi häntä esimerkiksi parin vuoden päästä. Olisiko mies silloin vielä suhteessa Aurelian kanssa? Minkälainen tulevaisuus heille olisi suotu? Niin paljon kysymyksiä, mutta mihinkään niistä ei Ashar pystynyt tietenkään antamaan vastausta, hänen oli vain katsottava mitä tulevaisuus tuo, ehkä hyvää ehkä huono, kuka sitä tietäisi.  

Äkkiä kuului jonkin sortin koputus joka sai Asharin säpsähtämään ajatuksistaan. Ashar vilkaisi äänen tulosuuntaan ja huomasi tulijan. ”Päivää taloon,” sanoi henkilö. Tulija oli mies keltaisessa turkissaan pitkineen korvineen, tavattoman hymyilevä ilme kasvoillaan mikä oli täysin ärsyttävä ainakin Asharin mielestä. Henkilö, joka oli tervehtinyt Asharia, oli Caen Daeh. Susimies oli joskus hänet nähnyt sivusilmällä, mutta hän ei erityisemmin ole kiinnittänyt huomiota kyseiseen henkilöön. Työpaikalla hänestä kyllä pyörii ties minkälaista juttua jolle susimies ei voinut muuta kuin pyörittää päätänsä. ”Hei vain.” Mitä hän muka Asharista halusi, eivät he olleet koskaan keskustelleet toistensa kanssa? Caen heilautti toisella kädellänsä etuhiuksiansa hieman syrjemmälle. ”Sinulla taisi mennä Uusivuosi aika hyvin vai mitä?” Miksi hän tuollaisia kyselee ja näin äkkiä? ”Ihan mukavasti,” Asharin vastasi välinpitämättömästi, hänellä ei ollut mitään tietoa siitä mitä toisella oli oikein mielessä. ”Varmasti sinulla meni paljon paremmin mukavan seuralaisen kanssa.” Susimies vilkaisi vierasta epäilevästi. Ashar ei erityisesti halunnut puhua Caenin kanssa, hän ei pitänyt muutenkaan henkilöistä jotka keräsivät tiettyä sukupuolta ympärille kuin pelkkänä koristeena ja käytön jälkeen heittää pois. ”Et taida olla kovinkaan kova puhumaan?” Ashar katsoi kylmästi Caenia. ”Riippuu hyvinkin paljon seurasta, ihmiset muuttavat paljonkin ilmapiiriä.” Tämän sanottuaan susimies päätti pysyä hiljaa. ”Sinulla on hyvä maku naisista tiesitkö sitä?” Kuului Caenin suusta ennen kuin vetäisi virnistyksen huulillensa. Ilmapiiri alkoi kysymyksen jälkeen tuntua erittäin ahdistavalta että vanhemman miehen olisi tehnyt mieli tukehtua siihen paikkaan. Ashar ei kumminkaan vastannut mitään. ”Varo vain ettei joku vie häntä hetkeksi jonnekin muualle,” Caen varoitti ja häipyi hymyillen paikalta. Tuon kuultuaan Asharia suututti, vaikka hän ei sitä näyttänytkään. Mitä ihmettä hän oikein tuolla tarkoitti? Oliko Caen muka iskemässä Aurelian seuraavaksi? Susimies huokaisi, hän toivoi että Aurelia osaisi olla järkevä ja jättäisi Caenin kaltaisen miehen huomiotta. Tuollaiset henkilöt vain halusivat yhden illan juttuja eivätkä sen enempää. Mutta mies alkoi miettiä, oliko Aurelialla ja Caenilla ollut tai onko heillä jotain meneillään toistensa kanssa? Miehen rinnassa kirpaisi ilkeästi jo pelkästä ajatuksesta, mutta parempi ettei hän tee päättömiä johtopäätöksiä. Kyseisestä asiasta hän aikoi ottaa selvää ja hän haluaa saada sen suhteen vastauksia. Ashar halusi puhua ehdottomasti asiasta kasvotusten Aurelian kanssa, joten hän päätti odottaa työpäivän loppuun ennen kuin yrittäisi saada tavalla tai toisella naisen kiinni.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty La Helmi 01, 2014 9:05 am

61. luku

Aurelian oli vaikea valita, kumpi oli ärsyttävämpää; työtovereitten pistelevä ilkeys vai Caen Daehin päällekäyvä lirkuttelu. Vaikka hän oli pyrkinyt pysymään asiallisena töissä, eikä ollut sanallakaan vihjannut, että hänen ja Asharin välillä olisi jotain, tuntui siltä kuin koko rakennus olisi kuiskinut heidän nimiään. Ilmeisesti "pikkulinnut" olivat laulaneet tietonsa koko työpiirille ja nyt Aurelia sai kuulla muka leikillisiä huomautuksia toimiston tytöiltä. Heistä oli ilmeisen hupaisaa, että Aurelialla, tuolla kivikasvoisella naisella ja kylmäkiskoisella jääkuningattarella, saattoi olla vipinää kenenkään kaksilahkeisen kanssa. Ja he saivat lisää vettä myllyynsä siitä, että Daeh jaksoi yhä edelleen kunnioittaa läsnäolollaan heidän työpistettään ja että tämä selvästi viesti olevansa kiinnostunut Aureliasta. Toi joskus kukkasen hänen työpöydälleen ja sanoi muutamia kohteliaisuuksia. Pahinta oli se, että kiukusta huolimatta Aurelia tunsi tahtomattaankin olonsa imarrelluksi. Caenissa oli charmia, vaikkakin hyvin renttumaista sellaista ja jos Asharia ei olisi ollut, Aurelia olisi saattanut jopa langeta hänen pauloihinsa. Mutta siinä se juuri olikin; hän halusi olla nimenomaan Asharin kanssa ja tuon nilkin aiheuttamat hämmennykset alkoivat kerta kerralta ärsyttää yhä enemmän.

Yhtenä päivänä töissä oli melko rauhallista. Osa toimiston tytöistä oli jo lähtenyt kotiin ja ne muutamat, joilla oli vielä töitä, olivat karanneet tupakkatauolle. Aurelia oli yksin työpisteellä ja viimeisteli juuri erästä asiakirjaa, kun hän alkoi miettiä erästä asiaa, joka oli askarruttanut hänen mieltään jo monta viikkoa; työpaikan vaihto oli pyörinyt Aurelian ajatuksissa melko voimakkaasti ja mitä enemmän sitä ajatteli, sitä paremmalta ratkaisulta se tuntui. Hänen arvosanansa ja työsuosituksensa tulisivat olemaan hyvät, hän pääsisi pois ahdistavasta työilmapiiristä tekemästä täysin yhdentekevää paperityötä ja samalla hän pääsisi eroon Caenista ja hänen valheellisista korulauseistaan. Oli vain yksi huono puoli: hän ei enää voisi nähdä Asharia päivittäin töissä. Edes yhdet tutut, miellyttävät kasvot toisivat jonkinlaista rauhaa Aurelialle. Lisäksi hän ei vielä tiennyt, mitä halusi tehdä työkseen. Nyt oli hyvä tilaisuus vilkaista vapaita työpaikkoja ja lukea erilaisista mahdollisuuksista. Hän saattoi työnsä nopeasti loppuun ja alkoi sitten tutkia mahdollisia työtarjouksia.

Kesken kaiken hän kuuli jonkun askeleet. Ensin hän ajatteli tyttöjen palaavan takaisin tupakkatauolta. Mutta tulija olikin Ashar. Yllättävä vierailu hämmästytti Aureliaa niin, ettei tämä keksinyt heti, mitä sanoa. "Ajattelin vain....milloin työsi loppuvat?" Ashar aloitti. "Noin tunnin päästä. Kuinka niin?". "Katsos, minulta loppuivat jo työt ja ajattelin, että jos lähtisimme yhdessä. Suurin osa ihmisistä on jo lopettanut työt tältä päivältä, eikä kukaan pääsisi häiritsemään meitä." "Minulla on enää vain pari pikkuasiaa hoidettavana. Jos vain jaksat odottaa, saan ne hoidettua tuossa tuokiossa." Ashar istahti lähimmäiselle tuolille ja katseli Aurelian työntekoa. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kysyi; "Satutko tuntemaan Caen Daehia?". Aurelia nosti katseensa koneen ruudusta ja kohotti toista kulmaansa. "Tunnen. Melko pintapuolisesti, mutta kuitenkin. Mitä hänestä?". "No....mitä mieltä sinä olet hänestä?" Ashar kysyi ja vaikutti hieman nolostuneelta. "Mitäkö mieltä? Hän on mies, joka on ilmeisesti pätevä työssään, mutta liian kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta." "Tosin se vastakkainen sukupuoli vaikuttaisi olevan hyvin kiinnostunut hänestä," Ashar mutisi. "Monet ainakin," Aurelia totesi ykskantaan. Sitten hän vilkaisi Ashariin ja totesi aavistuksen kuivakasti; "Jos pelkäät, että juoksen hänen syliinsä katseesi välttäessä, voit olla huoletta. Hän ei tule saamaan sitä tilaisuutta." Ennenkuin Ashar ehti sanoa mitään siihen, Aurelia jatkoi; "Kunhan pääsen lähtemään täältä, hän ei tule olemaan minkäänlainen ongelma.."

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty La Helmi 01, 2014 9:18 am

62. luku

Viimeisen lauseen kuullessaan Asharin ilme muuttui hieman hämmentyneeksi. ”Mitä tuolla oikein tarkoitat?” Aurelia siirsi osan hiussortuvista syrjään. ”Voimme puhua siitä sitten kun saan nämä viimeisteltyä.” Ashar hiljentyi Aurelian lauseen jälkeen ja odotti kiltisti naisen töiden valmistumista. Pari Aurelian työtoveria palasi hetkeä myöhemmin takaisin tupakkatauolta, iljettävien hajujen perusteella ja menivät jatkamaan töitänsä. Tyttöjen ilmeet muuttuivat kumminkin yllättäen huomatessaan susimiehen läsnäolon samassa kerroksessa, joka sai tytöt supattelemaan ja kikattelemaan jotain keskenään. Ashar alkoi tuntea olonsa siltä että hän olisi kuin yläastelaisten keskuudessa. Hän ei voinut ymmärtää sitä mitä ihmeellistä heidän suhteessaan muka oli että siitä pitäisi puhua, he olivat vain normaaleja töissä käyviä ihmisiä, eivät he mitään kruununperillisiä ole. Vaikka Aurelia kuinka yritti keskittyä työnsä loppuviimeistelyyn, Ashar pystyi tuntemaan kuinka ärsyyntynyt toinen oli työtovereidensa supattelusta, hän varmasti joutui sietämään työtovereidensa keskustelut päivittäin. Ashar ei kumminkaan tahtonut häiritä häntä ja uppoutui omiin ajatuksiinsa. Asharia inhotti se että hänen korviinsa oli kaikunut jonkunlaista juttua siitä että Caen kävisi aina jonkin väliajoin Aurelian kerroksessa kyläilemässä. Vaikka kuinka nainen vakuutteli sitä, ettei Caen olisi mitään hänelle, tunsi siltikin mies inhottavaa mustasukkaisuutta siitä että Aurelia oli joutunut toisen miehen näköetäisyydelle, mutta aivan vääristä syistä. Varmasti jollakin tapaa Aurelia naisena oli imarreltu siitä että hänellä olisi useampi kuin yksi mies joka häntä ihastelisi. Ashar oli omalla tavallaan kateellinen Caenille ja hänen kaltaisilleen ihmisille jotka osasivat käyttää charmiansa tehokkaasti ihmisiin. Ashar oli loppujen lopuksi niin ujo luonteeltaan, ettei hän varmasti osaisi käyttää taitojaan samalla tavalla kuin he, ellei hän joisi alkoholia joka lisäisi hänen rohkeuttansa sellaisissa tilanteissa. ”Ashar, olen valmis.” Sai miehen säpsähtämään ajatuksistaan. ”A-asia selvä,” Ashar sai vastauksen suustansa ja nousi seisomaan Aurelian siivotessa työpistettänsä ja pistäessä ulkovaatteita päällensä. Kaksikon lähtiessä kerroksen hissiä kohti pystyivät molemmat tuntemaan kuinka pari silmäparia kuin uppoutuivat heidän takaraivoihinsa kiinni.

”Eikö heillä ole parempaa tekemistä kun vahtia meitä kuin lapsia ja kertoa meidän tekemisistä muille?” Aurelia päästi suustaan hissin ovien suljettua. ”Eipä kai, eivätkä nähtävästi taida lopettaa tuota kovinkaan helposti, kärsit varmasti kovia heidän takiansa.” ”Sitä tämä on ollut jo pidemmän aikaa,” kuului naisen suusta hieman vaisusti. Katsoessaan toista Ashar halusi jollakin tavalla piristää Aurelian oloa ikävän työilmapiirin takia. Hän lähestyi naista rauhallisesti ja siirsi kätensä tämän lantiolle tuoden kasvonsa lähemmäksi antaen hellän pusun naisen poskelle. Hissin ovien auetessa ensimmäiseen kerrokseen Ashar päästi Aurelian vapaaksi toisen kätensä otteesta ja käveli pari askelta hissistä ulos, eikä ensiksi uskaltanut katsoa toisen kasvoja pusun jälkeen. Uteliaisuus vei mieheltä kumminkin hetken päästä voiton kun hän käänsi katseensa olkapäänsä yli vilkaisten Aureliaa. Nainen oli hieman yllättynyt miehen teosta mutta hänen suupielensä kumminkin kääntyivät lämpimäksi hymyksi, nähtävästi Asharin temppu taisi tepsiä häneen. Ashar tunsi sulavansa nähdessään Aurelian suloisen hymyn, hän piti Aureliaa tavattoman suloisena kuin myös kauniina hymynsä takia. Molempien kävellessä ulko-ovia kohti, Ashar siirsi toisen kätensä ottamaan Aurelian kädestä kiinni.

Kaksikko käveli tähtitaivaan alla keskustellen heitä kiinnostavista asioista, rupatellen ja hieman nauraen, kunnes Ashar lopulta muisti asian minkä Aurelia mainitsi töissä. ”Mitä minä ymmärsin puheistasi työpaikalla, oletko aikeissa vaihtaa alaa?” Aurelia katsoi keltaisilla silmillänsä Asharia. ”Olen ajatellut.” Ashar käänsi päätänsä. ”Minkälaista?” ”En osaa sitä vielä sanoa, pitää katsoa ja löytää se mikä pistää kaikkein parhaiten silmään.” Nainen huokaisi. ”Toisaalta tahtoisin lähteä, mutta joutuisin luopumaan sinun tapaamisistasi töissä.” Mies ei voinut kuin hymyillä lempeästi Aurelian selitykselle. ”Minun työsopimus pitäisi loppua alle puolen vuoden sisällä kumminkin, se on sinänsä onni, sillä itseäni alkaa tympiä tämä työpaikka. Kyllähän me pystymme näkemään toisiamme ja soittelemaan toisillemme, eihän sen pitäisi muuttaa mitään meidän välillämme,” Ashar selitti Aurelialle. ”Se on kyllä totta, mutta nähdessäni sinut töissä toit omaa piristystä työpäivääni.” Ashar punastui. ”M-mukava kuulla..” Keskustelun jälkeen Ashar kääntyi katsomaan tähtitaivasta, ja hänen mieleensä juolahti pieni asia menneisyydestään joka kirpaisi ilkeästi sydäntä. Aurelia huomasi miehen surullisen katseen. ”Onko jokin hätänä?” Mies katsoi Aureliaa ja hymyili surumielisesti vastaten: ”Muistin vain kuinka siskoni aina höpisi omia juttuja tähdistä. Hän kertoi minulle lapsena sen että pienet keijukaiset olisivat syynä tähtitaivaaseen koska he heittelivät taivaalle kultahiekkaa.” Mies piti tauon. ”Mutta taitaa hän nyt niitä kultahiekkoja itse laittaa taivaalle, oikeastaan taitaa koko perheeni tehdä niin.” Aurelia tajusi heti mitä Ashar sanoillansa tarkoitti. ”Ashar, olen pahoillani.” ”Ainoita perheenjäseniä ketkä minulla on enää jäljellä ovat ystäväni ja hänen lapsensa, sekä siskoni poika.” Kuului naurahdus miehen suusta. ”Anteeksi, minun ei ollut tarkoitus sinänsä tuoda tätä asiaa esille, mutta olisi kai parempi että tietäisit hieman minun taustojani.” Ashar pystyi huomaaman että Aurelian olisi tehnyt mieli sanoa jotakin, mutta hän ei nähtävästi kyennyt siihen. Susimies olisi tietenkin myös kiinnostunut Aurelian menneisyydestä ja hänen perheestään. Susimies muisti kuinka viime vuonna nainen kertoi epäonnistuneensa perheensä ja ystäviensä suhteen, oliko heille sattunut jotain kamalaa kuin Asharin perheelle? Kukapa siitä tietää muu kuin itse Aurelia, eikä mies lähde kyselemään sellaista mitä nainen ei halua hänelle kertoa. Äkkiä Ashar tunsi pari sormea kasvoillaan, kunnes nainen antoi miehelle lohduttavan halauksen ja mies vastasi tähän takaisin kietoen kätensä hänen ympärille. Halaillessa Ashar alkoi tuntea olonsa turvalliseksi ja paljon rauhallisemmaksi kuin hetki sitten. Näin paljon läheisen henkilön läsnäolo sai toisen mieltä helpottumaan. ”Onko parempi olo?” He löysäsivät otteitansa katsoen toisiaan, kuullen taustalta autojen ääniä jotka kulkivat heidän ohitse. Ashar nyökkäsi päätänsä vastaukseksi ja hymyili kiitokseksi Aurelialle. Pian heidän oli aika erota omiin suuntiinsa ja jatkoivat matkaansa omiin koteihinsa.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty La Helmi 01, 2014 9:21 am

63. luku

Aurelia oli alkanut vähitellen tajuta, ettei ollut ainoa, joka kärsi menneisyyden tuottamien iskujen vuoksi. Asharin kertomus tämän perheestä oli herättänyt Aurelian halun kysellä lisää, mutta hän oli pitänyt suunsa kiinni arvellen Asharin olevan haluton kertomaan siitä enempää. Eihän hänkään ollut kertonut mitään omista tuskistaan. Vain kyyneleet, joita oli salattu useita vuosia, olivat kielineet hänen tuskastaan. Ja Ashar oli kuunnellut ja lohduttanut häntä havaitessaan nämä tunnepurkaukset. Ja nyt tämä oli uskoutunut rakastetulleen ja kertonut omista koettelemuksistaan, jotka vetivät vertoja Aurelian kokemuksille. Tämä mies ansaitsi ehdottomasti kuulla totuuden.

Joitakin päiviä myöhemmin tuon tähtisen illan jälkeen Aurelia kutsui Asharin luokseen. Heidän istuuduttua sohvalle Aurelia aloitti: "Olen miettinyt sitä, mitä sinä olet kertonut minulle. Ja sitä, mitä minä en ole kertonut." Ashar oli aikeissa sanoa jotain, mutta Aurelia jatkoi: "Olen ollut sokea nähdäkseni muiden ihmisten tuskan, kunnes avasit silmäni. En vaadi sinua kertomaan enempää kuin mitä itse haluat kertoa, mutta koska kerroit omista kokemuksistani, luulen että minunkin on aika kertoa vähän eräistä asioista." "Ei sinun ole pakko...." Ashar sanoi varmaankin muistaen Aurelian aiemmin osoittaman tuskan, mutta siitä välittämättä Aurelia kävi hakemassa valokuva-albumin, jonka oli edellispäivänä kaivanut kirstustaan ja valokuvan, joka oli nököttänyt hänen yöpöydällään muuttopäivästä saakka.

"Olet tainnut huomata tämän valokuvan aiemmin," Aurelia totesi ojentaen kehystetyn kuvan Asharille. "Kyllä," mies virkkoi. "Huomasin sen silloin, kun kävin toista kertaa täällä....tuo toinen tyttö olet sinä, etkö vain?". Aurelia nyökkäsi. "Entäpä tämä toinen?". "Isolde. Hän oli paras ystäväni." Sana 'oli' sai Asharin havahtumaan. "Tarkoitatko, että hän on...?". "Kyllä. Hän oli silloin 23-vuotias. Hän oli minua vain neljä kuukautta nuorempi." Hiljaisuuden vallitessa Aurelia avasi pienen albumin ja otti ensimmäisen valokuvan, joka käteen osui ojentaen sen sitten Asharille. Kuvassa Aurelian järkälemäinen isä talutti kädestä pitäen polvenkorkuista Aureliaa, jolla oli toisessa kädessään vaaleansininen ilmapallo. Isä piti toisella kädellään kiinni äidin kädestä, joka piilotteli aurinkohatun alla. "He ovat siis vanhempasi," Ashar totesi ykskantaan ja kysyi sitten: "Missä he ovat?". Aurelia katseli kuvaa ja sanoi sitten: "Jos vain itsekin tietäisin." Ashar tuijotti hämmentyneenä naista, joka aloitti tarinan aivan alusta.

"Perheemme matkusteli paljon, kun olin lapsi. Kävimme niin eteläisillä saarilla kuin pohjoisilla vuoristoillakin. Joskus saatoimme olla vain muutamia viikkoja poissa, toisinaan jotkut kesälomat kuluivat kokonaan ulkomailla heilumiseen. Joitakin vuosia sitten vanhempani päättivät lähteä maailmanympärimatkalle. He olisivat halunneet minutkin mukaansa, mutta olin päättänyt jäädä kotiin. Olin täynnä intoa ja vapaudenhalua. Ajattelin kaikkea sitä huolettomuutta ja kokemusten määrää, jonka voisin saavuttaa jäämällä vähäksi aikaa itsekseni. Loppujen lopuksi he päättivät jättää minut kotiin, kun olin kerran täysikasvuinen ja päällisin puolin mallikelpoinen nuori nainen, näin isää lainaten." Ashar naurahti hiljaa, mutta Aurelia jatkoi sitten hiljaisemmalla äänellä: "Etenkin Isolde oli innoissaan siitä, että olin päättänyt jäädä ja että talo käytännössä katsottuna tyhjä. Hän kaavaili kaikenlaisia kotibileitä ja railakkaita rantajuhlia ja kaikkea muuta tapahtumaa. Vaikkei niistä kotibileistä loppujen lopuksi tullut mitään, elimme kolme kuukautta kuin pellossa. Tapasimme ihmisiä, kävimme rannalla uimassa ja juhlimassa, söimme ja joimme mitä sattui ja valvoimme ja nukuimme myöhään. Mutta sitten....minä pilasin kaiken."

"Pilasit? Miten niin pilasit?" Ashar kysyi kulmat kurtussa. Vaikka Aurelia ei itkenytkään, hän oli uponnut katsomaan valokuvaa, jossa hän ja Isolde olivat pikkutyttöjä ja telmivät rantavedessä räpylät jalassa ja näyttänyt unohtaneen ympärillään olevan maailman. "Yhtenä päivänä olimme menossa rannalle. Ehdotin, että menisimme lyhyempää reittiä ja hän suostui. Silloin oli pahin matkustusvimma päällä ja kaupunki tuntui lähes autiolta, kun autoja ei juurikaan ollut. Olimme vallattomia ja iloisia, kuten aina. Sitten lopulta tuli viimeinen suojatie ennen uimarantaa. Isolde kulki muutaman askeleen edempänä kuin minä ja jutteli huolettomasti. Kumpikaan meistä ei huomannut sitä.....auto....se ilmestyi kuin tyhjästä ja....Isolde ei ollut tarpeeksi nopea. Minä ehdin väistää ja huusin Isoldea varomaan, mutta hän tajusi tilanteen vasta auton ollessa muutaman sentin päässä hänestä ja.....hän lensi velttona asfaltille kuin räsynukke." Pieni vihan kipinä syttyi Aurelian silmäkulmaan, kun hän jatkoi: "Kuljettaja ei viitsinyt edes pysähtyä. Hän hidasti ja käski meidän katsoa eteemme jatkaen sitten matkaansa. Kiiruhdin Isolden luo, joka oli lyönyt päänsä ja makasi tajuttomana maassa. Asfaltti oli raapinut hänen kasvoihinsa pahan haavan. En ollut ottanut kännykkää mukaani, joten olin paniikissa. Huusin ihmisiä auttamaan ja kesti jonkun aikaa, kunnes satunnainen lenkkeilijä tuli kohdalle ja soitti ambulanssin. Isolde makasi kaksi päivää tajuttomana sairaalassa ja sitten hän......." Aurelia ei pystynyt sanomaan sitä ääneen, vaan vaikeni tuska sisällä riipien.

Ashar tuijotti surullisesti Aurelian vapisevaa ruumista. Vaikka hänellä ei ollut enää kyyneleitä itkettäväksi, oli tapauksen tuottama tuska siltikin hirvittävä. "Vanhempieni oli tarkoitus tulla Isolden hautajaisiin. Mutta kun heitä yritettiin kutsua paikalle, heihin ei saatu yhteyttä. Vasta silloin tajusin, etten ollut kuullut heistä mitään kahteen kuukauteen. Ensimmäisen kuukauden aikana oli postikortteja tullut jatkuvalla syötöllä, mutta pian sen jälkeen ne olivat vähentyneet. En ollut silloin kiinnittänyt asiaan huomiota, vaan olin ajatellut heillä olevan parempaa tekemistä kuin lähetellä kaiken aikaa kortteja. Koska johtolangat olivat vähissä, heitä ei etsinnästä huolimatta löydetty. Jäin yksin taloon, joka oli liian suuri ja autio asuttavaksi. En pystynyt tekemään mitään pitkään aikaan. Vaelsin ympäri taloa. Erakoiduin. Menetin elämänhaluni ja tuskastuin. Lopulta en jaksanut enää. Myin talon saatuani sen omistuksiini ja muutin tänne. En jaksanut enää asua muistojen keskellä. Ne muistuttivat minua itsekkyydestäni ja lapsellisuudestani. Siitä, kuinka omien virheitteni takia menetin kaiken. Isolden kuolemasta on jo kolme vuotta ja vanhempieni katoamisesta vielä pidempi aika, mutta muistan kaiken yhä yksityiskohtaisesti, vaikken haluaisikaan."

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty La Helmi 01, 2014 9:34 am

64. luku

Aurelian saatua vihdoinkin kerrottua pirstoutunutta menneisyyttään Asharille, lankesi heidän keskuuteensa täydellinen hiljaisuus, kumpikaan ei tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa. Oli yllättävää kuulla mitä kaikkea ikävää oli tapahtunut Aurelian kaltaiselle henkilölle. Ashar pystyi selvästi tuntemaan miltä naisesta oli mahtanut tuntua olla yksin maailmalla, vailla sitä tukea ja rakkautta joka pitää ihmiset elossa. Mutta, nainen tunsi syyllisyyttä siitä mitä hänen ystävälleen ja perheellensä oli tapahtunut vuosia sitten vaikka-

”Se ei ollut sinun syysi.” Se oli ainoa lause jonka vanhempi mies pystyi sinä kyseisenä hetkenä Aurelialle sanomaan ennen kuin hän jatkoi: ”Vanhempiesi katoaminen ja Isolden kuolema ei ollut koskaan sinun syytäsi, se kaikki oli vain kamalaa sattumaa.” ”Mutta jos en olisi ehdottanut sitä lyhyempää tietä ei-” Aurelian puhuminen keskeytyi Asharin vietyä sormensa koskettamaan Aurelian huulia, katsoen samalla naista vakavasti. ”Et voi jossitella tuollaisista. Sinulla ei ollut hajuakaan siitä mikä teitä tuolloin odotti. Se oli kokonaan kyseisen autoilijan vika.” Ashar laski sormensa Aurelian kasvojen edestä pois. ”En usko että Isolde tahtoisi sinun syyttävän asiasta itseäsi sillä hän tietää, ettet ollut syypää tapahtuneeseen.” Aurelian järkyttynyt katse alkoi vähitellen muuttua apeampaan suuntaan ja hänen katseensa alkoi valua hitaasti maata kohti. Kohottaen uudestaan kättänsä, Ashar paijasi hellästi Aurelian päätä, yrittäen jotenkin saada naisen piristymään. Vaikka kaikkea ikävää oli tapahtunut ja vaikka Aurelia syytti tapahtuneesta itseään, Ashar pystyi olemaan ylpeä naisesta, juurikin sen takia koska hän oli viimeinkin avautunut menneisyydestään miehelle. Mutta nyt Ashar oli heistä ainoa joka ei ollut kertonut tarkkaa kuvaa menneisyydestään, vain sen että hänen perheensä oli ajelehtinut meren toiselle puolelle.

Ashar päätti aukaista suunsa ja puhua: ”Ehkäpä, olisi parasta minunkin kertoa koko menneisyyteni, jotta saisimme molemmat edes jotain painoa pois sydämiltämme.” Aurelia kääntyi katsomaan Asharia. ”Sinun ei ole pakko, olen varmasti jo muutenkin masentanut tunnelmaa.” Sen mies olisi tahtonut tehdäkin, olla vain ajattelematta koko menneisyyttä, sillä hän ei enää tahtonut aukaista uudestaan haavoja jotka hän oli saanut ommeltua kiinni. Ashar olisi vain tahtonut kaivaa muistonsa syvään kuoppaan ja haudata ne ikuisiksi ajoiksi, mutta se olisi vain pakenemista. Hänen oli kerrottava Aurelialle omasta menneisyydestään. ”On parempi että molemmat tiedämme toistemme taustoista yhtä paljon. Olisi väärin antaa sinun käydä uudestaan jo käyneitä tapahtumia ja kokea tuskasi uudestaan.” Henkäys kuului Asharin suusta miehen valmistaessa itseänsä henkisesti, kunnes hän päätti kertoa oman tarinansa.

”Olin perheemme nuorin. Vanhemmat sisarukseni Amelia ja Logan olivat jo silloin teini-iässä kun synnyin. Ihmettelin todella kovasti nuorempana, olinko kenties vahinko, koska olin muita sisaruksia paljon nuorempi, mutta sain kuulla että olin ihan haluttu. Sisarukseni ottivat minut avosylein vastaan ja siskoni rakasti hoitaa minua, kun vanhempamme työskentelivät.” Tähän väliin Ashar naurahti hiljaa ja kertoi: ”Monet luulivat että Amelia oli minun äitini meidän ikäeromme takia.” Hänen menneisyyden kertomiset eivät tietenkään päättyneet tähän. ”Olin alle kymmenen kun siskoni meni naimisiin ja sai poikansa Darianin. Siihen aikaan olin silloin erityisen mustasukkainen pienelle pojalle sen takia koska hän sai siskoni täydellisen huomion. Yritin kerran päästä Darianista eroon myymällä hänet tuttavillemme.” Hymy ilmentyi miehen huulille. ”Mutta lopulta opin pitämään pojasta.” Sanottuaan lauseensa Ashar vaikeni pidemmäksi aikaa ja katsoi lattiaa, hän ei olisi millään tahtonut jatkaa kertomistaan, mutta hänen oli pakko. ”Mutta kaikki murskaantui kesäisenä iltana minun, Amelian ja Darianin ollessa kaupungilla. Amelia oli päättänyt saattaa minut Darian kanssa kotiin. Olin tuolloin kymmenen vuotta vanha ja Darian neljä. Matkamme sujui hyvin, kunnes vastaa tuli humalainen porukka, joka ei jättänyt meitä rauhaan siskoni varoituksista huolimatta ja he kävivät meidän kimppuun. Paikalla ei silloin ollut paljoakaan ihmisiä liikenteessä joten moni ei huomannut tilannetta. Minä onnistuin pakenemaan parin iskun jälkeen ja sain Darianin otettua mukaani siskoni huudettua meille että meidän pitäisi paeta. Pakenimme ja saimme kiinni pari ihmistä jotka soittivat apua. Avun tullessa siskoni oli täysin tajuttomana ja huonossa kunnossa. Hän oli sairaalassa monia päiviä, kunnes hänen olotilansa heikkeni ja hän kuoli.” Asharin ilme oli hyvin apea. ”En tosin muista siitä mitään. Minulle kerrottiin että traumaattisen ja erityisen järkyttävän tilanteen takia aivoni ovat jotenkin, piilottaneet ikävät muistot tapahtuneesta. Mikä on sinänsä onni, sillä en haluaisi nähdä siskoni kuolleita kasvoja. Onneksi myös Dariankaan ei muista tapahtunutta.” Ashar huokaisi. ”Jos minua ei oltaisi silloin viety kotiin, näin ei olisi koskaan käynyt.” Miehen olisi tehnyt mieli antaa tunteittansa tulla ulos, mutta hän yritti parhaansa mukaan pitää ne vielä hetken aikaa sisällään ja sanoi: ”Sama asia joka pätee myös sinuun, pätee myös minuun, en voi syyttää siitä itseäni mitä tapahtui, koska se kaikki oli vain pahaa sattumaa.” Tähän ei surullinen tarina vielä päättynytkään.

”Amelian kuolema oli meille jokaiselle isku vasten kasvoja, mutta emme voineet menetetylle mitään. Meidän oli pakko jatkaa elämäämme. Vietin Darianin kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista ettei hän tuntisi oloa yksinäiseksi, koska hänen isänsä oli alkanut viettämään kauan aikaa töissä. Me emme oikein koskaan puhuneet perheen kesken siskoni kuolemasta. Elimme haavoja parannellen kuusi vuotta, mutta sen jälkeen perheessämme löytyi toinen uhri.” Ashar valmistautui taas pahimman kertomiseen. ”Veljeni Logan oli arkkitehtuuri ja rakasti työtänsä. Hän suunnitteli ties minkälaisia rakennuksia ja sisustuksia. Logan oli juuri saanut mukavan työn ja hän oli sinä päivänä päättänyt viedä työnantajallensa uusimmat luonnokset autollansa kunnes hän joutui kolariin ja-” Ashar vaikeni, hänen onnekseen Aurelia tajusi heti mitä susimiehen veljelle tapahtui. ”Hän ajoi tuolloin moottoritiellä joten vauhtinopeus oli kova, se oli varmasti hänelle nopea kuolema.” Käsi painautui miehen kasvoille hänen yrittäessä jatkaa itsensä kasaamista. Aurelia oli asettautunut lähemmäksi miestä ja yritti parhaansa mukaan lohduttaa häntä, tuska oli yhdelle todella suuri. Mutta Ashar ei päättänyt lopettaa siihen.

”Perheemme oli hyvin etäinen kaiken tapahtuneen jälkeen. Monia vuosia myöhemmin minun ollessani jo yli 20 äitini sairastui äkillisesti ja menehtyi siihen paikkaan, samoin kävi isälleni pari vuotta tapahtuneen jälkeen mutta minä ja Darian pystyimme sentään jättämään hänelle hyvästit.” Kyseisen asian kertaaminen satutti miestä pahemman kerran. Hän pystyi selvästi muistelemaan isänsä rauhalliset kasvot jotka olivat luovuttaneet toivosta parantua. Hänen isänsä pääsi vihdoinkin perheensä luokse monien vuosien eron jälkeen. Asharin olisi tehnyt mieli itkeä, häntä suretti se miten niin monta tärkeää ihmistä hän ja Darian olivat menettäneet vuosien varrella, mutta he siltikin olivat jaksaneet jatkaa matkaansa kaksistaan, toivoen että tulevaisuus olisi paljon onnellisempi. Ihmeellistä ettei kumpikaan heistä ole luovuttanut elämiensä suhteen. Ashar kääntyi katsomaan Aureliaa, yrittäen hymyillä, lopputuloksena oli kumminkin hyvin surumielinen hymy.

”Kertomukseni saattaa kuulostaa todelta huonolta fiktiolta.” Lopulta mies ei enää pystynyt pidättämään pahaa oloansa ja silmäkulmiin ilmestyivät kyyneleet, jotka kumminkin nopeasti katosivat Asharin pyyhkiessä ne hihaansa. ”Isäni kuoleman jälkeen minä elin elämäni onttona kuorena, joka piti huolta asioista kuin eräänlaisena robottina. En oikein tiennyt miten minun olisi pitänyt elämäni elää. Kun minä päätin seurustella toisen kerran, sain hetkeksi iloa ja tarkoitusta elämääni, kunnes se hävisi ja palasin takaisin tähän samaan tyhjyyden tilaan. Olin myös hyvin eristäytynyt muista, minulla ei ollut kunnon ystävyyssuhteita kenenkään muun paitsi Darianin kanssa, muut niin kutsutut ystäväni jättivät minut oman onneni nojaan. Kehoni alkoi välillä rikkoontua enkä osannut sanoa kuinka kauan oikein jaksoin kestää sellaista elämää.” Toivonpilke ilmestyi Asharin kasvoille. ”Se kaikki kumminkin muuttui kun tapasin Sofian ja siinä samalla hänen isänsä josta tuli minulle kunnon ystävän joka ei jättänyt minua pulaan. Hän piti huolen siitä että sain elämäni takaisin raiteille. ”Miehen silmät suuntautuivat Aureliaa päin. ”Olet tainnutkin Sofian kanssa puhua. Tämän kaksikon tapaamisen jälkeen minä aloin taas nauttia elämästäni ja pari kuukautta sitten aloin nauttimaan elämästä vielä enemmän tavattuani omaperäisen naisen..” Ashar punastui ja käänsi päätänsä muualle ja rykäisi.

”Taidamme nyt olla tasoissa kertomuksien suhteen.”

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty La Helmi 01, 2014 11:08 am

65. luku

Enää heidän välillään ei ollut salaisuuksia. Asharin menneisyys oli levitetty Aurelian eteen ja tämä oli saanut huomata sen olleen aivan yhtä surkea, ellei jopa surkeampi, kuin hänen. Siinä missä Aurelia oli menettänyt kaiken kerta heitolla, Asharin tuskaa oli pitkitetty toinen toistaan kauhistuttavimmilla tragedioilla. Ellei Ashar olisi kertonut tätä kaikkea, Aurelia ei koskaan olisi voinut aistia tämän pinnan alla kytevää tuskaansa. Aurelia melkein katui sitä, että oli nostanut kummankin kivuliaat muistot pintaan, mutta ymmärsi myös, että tämä henkinen puhdistautuminen teki hyvää kummallekin. Ashar tuskin oli saanut kertoa surustaan kenellekään. Tai no, olihan hänellä tämä ystävä, joka oli tämän pienen Sofia-tytön isä, joten hän oli varmasti saanut kuulla jotain. Mutta Aurelia sen sijaan oli saanut selvitä yksin. Tämä menneisyyden kaivelu ja syyllisyyden myöntäminen olivat tuoneet lopullisen helpotuksen hänelle. Vielä helpottuneemmaksi hän tunsi itsensä, kun Ashar oli sanonut sen olleen vain surkeaa sattumaa. Ettei hän ehkä ollutkaan vastuussa parhaan ystävänsä kuolemasta. Että hän voisi jotenkin saada anteeksi. Ehkä hän viimein voisi saada rauhan, mitä hän vuosien ajan oli kaivannut.

Mutta Asharin kertomus vasta shokki olikin. Aurelia pystyi viimein heräämään ja näkemään muidenkin murheen ja vaikka Ashar pikaisesti sai kyyneleensä pyyhittyä, oli kyynelien näkeminen viiltänyt Aurelian sydäntä. Kun Ashar viimein sai kertomuksensa päätökseen ja sanoi heidän olevan tasoissa, hänen ilmeensä oli niin hämillinen ja hellyyttävä, että Aurelia olisi halunnut napata hänet syliinsä. Ensin hän ei tohtinutkaan tehdä niin, kun ei tiennyt, olisiko se ollut sopivaa tai ei, mutta kun hän taas näki surun häivähtävän miehen silmissä, hän ei voinut enää mitään itselleen. Hän pani albumin syrjään, istahti lähemmäs Asharia ja sulki tämän syleilyynsä. Niinkuin Ashar oli antanut kaiken lämpönsä ja tukensa Aurelialle jouluna, oli Aurelian vuoro antaa voimia ja uskoa paremmasta hänelle. Ashar oli niin ällistynyt Aurelian nopeasta toiminnasta, ettei ollut tajunnut itse kietoa käsiään neitosen ympärille. "Olen pahoillani, Ashar," Aurelia sanoi tarkottaen täysin sitä, mitä suustaan päästi. "Olen ollut niin sokea, etten huomannut, kuinka paha olo sinulla oli. Kertomuksesi....se sai minut tajuamaan, kuinka syvälle omaan pieneen maailmaani olinkaan uponnut. Jos olisin vain tiennyt..". "Muttet tiennyt," Ashar tyynnytteli ja syleili lopulta itsekin Aureliaa. "En ole pahemmin halunnut muistella näitä asioita, saati sitten puhua niistä. En halunnut kerjätä sääliä tai mitään.". "Suoraan sanottuna," Aurelia vastasi; "minä en koskaan ole puhunut näistä. Kotikaupungissani toki oli niitä, jotka halusivat antaa tukensa ja suoda minulle lohtua, mutten vain voinut ottaa sitä vastaan. Kukaan heistä ei ymmärtänyt, että perheeni ja Isolde olivat maailmani. Kun he poistuivat elämästäni, jäi vain minä. Minä ja kaikenkarvaiset saavutukseni harrastusten ja muiden parista. Olin niin mitätön, että olin haalinut kaikenlaista ympärilleni ja tukeuduin lähimmäisiini tunteakseni olevani joku. Ja nyt," hän lausui katsoen Asharia silmiin; "tunnen olevani joku. Joku muu kuin se sivussa oleva työläinen tai uusi toiselta paikkakunnalta. Koska sinä tulit luokseni.".

Hetken vallitsi pieni hiljaisuus, kun he katselivat toisiaan. Sitten Aurelia sanoi: "Tämä kuulostaa oudolta, tiedän, mutta tällä hetkellä saisin turvallisimman olon, jos saisin maata kainalossasi.".

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty La Helmi 01, 2014 1:42 pm

66. luku

Asharin rintakehä tuntui äkkiä kevyemmältä saadessaan purkaa omia kokemuksiaan Aurelialle. Se tuntui oikeasti todella hyvältä, vaikka ikävien muistojen kaivamien itsensä syövereistä sattui. Oli silti hyvä asia että pari onnistui kertomaan menneisyydestään toisilleen, Asharin mielestä heidän suhteensa kestävyys voimistui kertomuksien myötä. Ilta siis päättyi mukavasti, vai päättyisikö se jo nyt?

Aurelian pyyntö kaikkien masentavien keskusteluiden jälkeen tuli kuin puun takaa. Omalta osaltaan mies kumminkin pystyi ymmärtämään syyn naisen pyynnölle. Kaiken ikävien kokemuksien jälkeen olisi mukava olla lähellä sitä kenestä oikeasti välittää ja jolta saisi lämpöä ja turvaa. ”T-tietenkin, se ei haittaa minua yhtään,” yritti Ashar puhua, jonka sanottuaan pari kellahti lepäämään naisen sohvalle.

Oli hiiren hiljaista kaksikon levätessä sohvalla. Sohva ei ollut kovinkaan leveä, mutta silti Aurelia oli onnistunut käpertymään lähelle Asharia tyytyväisen oloisena. Susimiehen käsi oli hitaasti hivuttautunut paijaamaan kissaneidon päätä kaikessa rauhassa. Näin lähellä Aureliaa sai miehen sydämen tykyttämään hirveää vauhtia, toivoen vain sitä ettei nainen olisi välittänyt Asharin sydämen reagoinnista. Mutta pian susimies tottui neidon läheiseen läsnäoloon ja hänen kehonsakin pystyi lopullisesti siitä rauhoittumaan.

Aika liikkui eteenpäin ja sohvan oli edelleen valloittanut nuori pari nauttien toistensa läheisyydestä. Molemmilla ei ollut tietoakaan siitä, kuinka kauan aikaa he olivat toisten vieressä huilanneet, mutta heitä ei kiinnostanut sillä he halusivat olla kahden kun vielä voivat. Hiljaisuus alkoi kumminkin rikkoutua pikkuhiljaa Asharin kuullessa hiljaisen kehräyksen ääntä. Mistä se oikein tuli? Kääntäessä katseensa neidon suuntaan Ashar huomasi silmänsä sulkeneena olevan Aurelian joka hymyili pientä hymyänsä. Nukkuiko neito? Nähtävästi, mutta rauhallinen näky sai miehen hymyilemään. ”Kehrää samalla tavalla kuin unessanikin.” Mitä hän meni vahingossa päästämään suustaan!? Sen lauseen piti pysyä vain miehen pääkopassa! Ja miksi ihmeessä hänen piti muistaa vielä se hyvin hämmentävä uni? Mutta pääasia oli, ettei Aurelia kuullut sitä, vai kuuliko? ”Missä unessa?” Kissaneito oli aukaissut silmänsä ja katsoi susimiestä kysyvästi. Ei hitto! Oliko Aurelia koko ajan hereillä?! ”E-et nukkunutkaan,” pystyi mies siinä tilanteessa sanomaan. ”Olen ollut koko aika hereillä,” Aurelia vastasi ja päätti kysyä uuden kysymyksen ”oletko nähnyt unta minusta?” Voi ei! Ashar ei missään nimessä kertoisi unestaan Aurelialle. ”E-en tietenkään, mistä sinä sellaisia kuvittelet?” Keskustelun alkaessa käydä arvaamattomaksi susimies päätti nousta makuuasennosta ylös, yrittäen kumminkin varoa Aureliaa. ”Siitä että sanoit minun kehräävän samalla tavalla kuin unessasi.” Tietenkin päätelmä osui oikeaan jo pelkästään Asharin kasvojen perusteella jotka olivat kuin punaisen omenan väriset. Miehellä ei ollut paikkaa paeta paljastumisensa jälkeen.”Siisenvoisillemitäänjospidänsinuaniinviehättävänäettätuletminununiinija-” Ashar lateli selityksiänsä puolustaen, eikä Aurelia saanut niistä mitään tolkkua mikä nauratti neitoa. ”Rauhoitu Ashar,” nainen rauhoitteli miestä rauhalliseen sävyyn noustessaan myös istumaan sohvalle. ”Se on ihan normaalia.” Susimies oli entistä hämmentyneempi tilanteen takia, varsinkin kun hän näki naisen nauravan katseen. Aurelia ei onneksi tiennyt, minkälaisia unia mies oikein oli neidosta nähnyt. ”Olet ihan hassu tiesitkö sitä?” Naisen kysymys alkoi tuoda Asharillekin hymyn suupieliinsä ja hän unohti hämmentyneen minänsä taakseen. Aurelia nähtävästi leikki omalla tavalla Asharilla vai kuinka? ”Vai on asia niin,” mies aloitti. ”Mitäköhän hassut ihmiset sitten yleensä tekevätkään muille ihmisille?” Jäi miehen kysymykseksi kun Ashar koitti onneansa Aurelian kutiamisen suhteen, yrittäessään kutittaa mahdollisimman hellästi niin ettei se tuntunut liian päällekäyvältä. Ja siinä hän onnistuikin paremmin kuin koskaan, sillä huoneen täytti Aurelian nauru. Ashar ei kumminkaan viitsinyt kiusata naista kovinkaan pitkään vaan päästi naisen pian sormistaan vapaiksi. Heidän katseensa kohtasivat toisensa jälleen ja heidän mielensä täytti hetkeksi ilo siitä että he olivat löytäneet toisensa.

Surulliseksi alkanut ilta oli loppua kohden muuttunut omaksi iloiseksi hetkeksi.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty La Helmi 08, 2014 2:20 pm

67. luku

Elämä tuntui pitkästä aikaa ihanalta. Aurelia oli jo melkein unohtanut, miltä tuntui olla onnellinen, mutta nyt kun syyllisyys ja masennus olivat viimein lähteneet, hän saattoi muistaa tuon loistavan tunteen. Asharin kanssa hän saattoi viimein pitää hauskaa. Töissä he eivät pahemmin jutelleet, sillä he olivat tehneet yhdessä sopimuksen, etteivät olisi kauheasti tekemisissä toistensa kanssa. Ensinnäkin siksi, että he saisivat olla rauhassa yltiömäisen utelialta kollegoiltaan ja toiseksi, ettei kummankaan elanto olisi uhattuna liiallisen yhdessäolon vuoksi. Vapaa-ajalla he kuitenkin viettivät suurimman osan ajasta yhdessä. Milloin he eivät olleet jommankumman kotona viettämässä rauhallista iltaa kokaten ja TV:tä katsoen, he kävivät kävelyllä puistossa. Aurelia oli jopa kannustanut Asharia tulemaan hölkkäämään hänen kanssaan ja Ashar oli luvannut miettiä asiaa.

Oli kuitenkin yksi asia, joka häiritsi ainakin Aureliaa: huolimatta muutamasta suudelmasta ja siitä, että he olivat alkaneet kävelemään käsi kädessä kaupungilla, heidän välillään ei ollut mitään erityisen romanttista jännitettä. Kenties se johtui siitä, että Aurelian kokemattomuus oli pakottanut Asharin olemaan varovainen eleissään tai siitä, ettei kumpikaan ihan täysin tiennyt, miten toinen halusi edetä, mutta siltikin se tuntui hieman oudolta. Mukaavahan se pieni puuhastelu arjen ja viikonlopun lomassa oli, mutta olihan heidän välillään enemmänkin kuin toveruutta ja nykyinen touhu oli enemmänkin kaverusten kuin pariskunnan puuhailua. Tietenkin toveruus kuului suhteeseen, senhän Aurelia tiesi ja ymmärsi. Mutta se, mitä hän alussa oli Asharissa arvostanut, oli alkanut epäilyttää häntä. Oli ehtinyt kulua jo muutama kuukausi ja tilanne oli yhä sama kuin seurustelun alussa. Ashar tuntui koko ajan varovan, ettei tekisi liian rajuja siirtoja, aivan kuin Aurelia olisi antanut hänelle ympäri korvia, mikäli tämä olisi hieman kiihkeämmin hellinnyt häntä. Ihan kuin Ashar olisi pelännyt häntä. Tällaisia ajatuksia hautoen Aurelia alkoi tuntea, että hän oli juuri sellainen kuin toimiston tytöt olivat sanoneet: jääkuningatar, jonka lähelle ei kukaan päässyt. "Viis heistä!" Aurelia tuhahti itsekseen hetken päästä. Olihan Ashar jo päässyt todella lähelle häntä. Olihan tämä Aurelian ensimmäinen poikaystävä. Mutta välistä vain tuntui, että Ashar yritti pitää jonkinlaista etäisyyttä. Caen Daehkaan ei näyttänyt olevan yhtä innokas piirittämään Aureliaa aiemmin, mutta se ei paljoa Aureliaa ollut haitannut. Ainakin kaveri oli ottanut vihjeestä vaariin ja ymmärtänyt olla vikittelemästä varattua naista. Mutta että Asharkin piti häneen vähän liiankin kunnioittavaa etäisyyttä, se pisti Aurelian pohtimaan ensimmäistä kertaa elämässään jotain, mitä hän ei aikaisemmin ollut koskaan miettinyt: omaa naisellisuuttaan.

Eräänä lauantaiaamuna, kun Aurelialla ei ollut kiire minnekään, hän ehti vilkuilla itseään vähän peilistä. Harvemmin hän katsoi itseään kymmentä sekuntia kauempaa, mutta viime aikoina itsensä tutkailu näytti lisääntyneen suuresti. Aurelia ei uskonut olevansa ruma. Olihan Asharkin pariin otteeseen sanonut, että Aurelia oli viehättävä nainen niin ulkoa kuin sisältäpäin. Sen suhteen hänellä ei ollut mitään miettimistä. Mutta hän tutkailikin vartaloaan. Se oli urheiluharrastusten ansiosta muovautunut hoikaksi ja aavistuksen verran jänteväksi. Mutta mikäli typeriin miestenlehtiin oli uskominen, naisen piti olla kukkakeppi, jonka rintamukseen oli kiinnitetty kaksi ilmapalloa. Mutta Ashar ei ollut varmastikaan kiinnostunut sellaisesta tyypistä. Aurelianhan hän oli valinnut. Mutta oliko hän siltikään tarpeeksi naisellinen? Tähän asti hän oli pyrkinyt pukeutumaan varsin asiallisesti ja siististi niin töissä kuin sen ulkopuolella, mutta ehkä hänen oli aika kokeilla jotain muuta. Siistiydyttyään ja pukeuduttuaan Aurelia suuntasi ostoskeskukseen.

Siitä olikin ollut jo aikaa, kun Aurelia oli viimeksi käynyt siellä. Silloin hän oli joutunut sairaalaan kaatuilunsa vuoksi. Mutta nyt hän ei ajatellut sitä, vaan käveli ensimmäiseen vastaantulevaan vaatepuotiin. Mauttomalla permanentilla varustautunut myyjä toivotti hänet tervetulleeksi ja tiedusteli makeasti hymyillen, tarvitsiko Aurelia apua. "Kiitoksia, pärjään kyllä itsekseni," Aurelia vastasi ja kääntyi katsomaan erästä valikoimaa. Hän ei kehdannut lausua ääneen, mitä etsi. Myyjä kuitenkin pysytteli lähettyvillä varmuuden vuoksi ja tarkkaili Aurelian etsintöjä. Myyjä näytti erityisesti panevan merkille sen, että Aurelia vilkuili hieman kevyempiä asusteita ja hymyili arvatessaan, mihin tarkoitukseen. "Suosittelisin tätä," myyjä lausahti vetäisten esiin lyhyen kellohameen ja laittaen sen Aurelian silmien eteen. Väriltään se oli laventelin violetti ja helma ylettyi hädin tuskin polviin asti. Aurelia pani merkille syvän v-muotoisen kaula-aukon. "Eikö se ole vähän paljastava?" hän kysyi hieman nolostuneena. "Ei suinkaan!" myyjä naurahti. "Teillä sattuu olemaan hyvä kroppa. Sitä kannattaa korostaa. Mutta hieman kylmä siinä voi tulla tähän vuodenaikaan, joten kenties sen kanssa voisi pitää esimerkiksi jotain kevyttä neuletta. Uskokaa pois, lopputulos tulee olemaan loistava.".

Niinhän se olikin. Hame istui hyvin ja myyjän suosittelema kellertävä neule näytti yllättävän hyvältä. Aurelia tiesi tehneensä hyvät kaupat maksaessaan myyjälle. Nyt vain oli katsottava, mitä mieltä Ashar oli. Hän tulisi käymään Aurelian luona seuraavana päivänä ja Aurelia voisi silloin katsoa, oliko rohkeammalla asusteella mitään vaikutusta.

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Su Helmi 09, 2014 8:06 am

68. luku

Miten kaikki olikin niin mahtavaa. Elämä tuntui olevan Asharin mielestä taas kasassa. Hänellä oli sitä mikä teki hänet onnelliseksi, vai oliko? Ja varsinkin kysymys pitäisi esittää Asharin seurustelun näkökulmasta.

Omasta mielestään mies oli näiden kuukausien aikana pitänyt hyvin huolta siitä että hän osaisi pitää itsensä aisoissa Aurelian seurassa. Ashar yritti varta vasten olla mahdollisimman varovainen siinä, ettei tekisi Aurelialle mitään sellaista joka ahdistaisi nuoren naisen mieltä. Tosin, mitä pidemmälle aika menee, sitä vaikeammaksi itsensä hillitseminen tietyissä tilanteissa on tullut. Mutta oliko tuo kaikki loppujen lopuksi hieman liioiteltua? Oliko miehen liiallinen varovaisuus ja itsensä kurissa pitäminen oikea vaihtoehto enää? Varsinkin kun he olivat jo seurustelleet monia kuukausia. Silti, Ashar ei halunnut ottaa isoa riskiä, jos Aurelia halusi jotain enemmän, hän varmasti kertoisi siitä miehelle. Tunteista puheen ollen, eihän Ashar ollut edes vielä kertonut Aurelialle niitä kahta voimakasta sanaa joidenka kuuleminen naisen suusta pisti miehen pään ihan sekaisin viime vuonna:

”Rakastan sinua,” Ashar sanoi peilille josta hänen kuvajaisensa tuli esille. Lause ei tietenkään ollut tarkoitettu itse miehelle vaan se oli eräänlaista harjoittelua. Seurustelun aikana ei susimies ollut löytänyt sopivaa hetkeä rakkauden tunnustuksille. Jokainen hetki minkä hän oli naisen kanssa viettänyt, ei tuntunut siltä oikealta. Häntä tietenkin ihmetytti se kuinka nopeasti Aurelia oli sanonut uskovansa rakastavansa Asharia. Mutta oliko susimies vastannut samalla tavalla? Tietenkään ei, koska silloin tunteet tuntuivat olevan ihastumisen tasolla, mutta nyt asiat olivat omalta osin muuttuneet koska he olivat saaneet viettää aikaansa toistensa kanssa ja tutustua toisiinsa paremmin. Varmasti Aureliasta tuntui pahalta kun hän ei ollut saanut kuulla samaa tunnustusta Asharin suusta, mutta paha olo vaivasi miestäkin. Susimies toivoisi, että oikea hetki koittaisi vielä tunnustuksille.

Oli sunnuntai ja tänään Asharilla oli tapaaminen Aurelian luona, mikä olisi sen parempaa kuin viettää viikonlopun viimeiset hetket läheisensä kanssa. He varmasti viettäisivät aikaansa samalla tavalla kuin yleensäkin, mikä Asharin mielestä ei tietenkään ollut huono asia. Kaikki aika mitä hän naisen kanssa vietti tuntui mukavalta. He olivat sopineet tapaavansa iltapäivällä ja normaaliin tapaan Ashar saapui tyttöystävänsä asunnon oveen eteen sovittuun aikaan pimputtaen ovikelloa. Tavallisesti Aurelia olisi tullut aukaisemaan oven ja tervehtimään miestä ihan oven suulle, mutta tällä kertaa ainoastaan oven lukko aukeni, eikä nainen astunut ovesta ulos niin kuin yleensä, päinvastoin Ashar kuuli askelien poistuvan lukon auettua. ”Tämäpä kummallista,” Ashar ajatteli ja aukaisi oven, astuen lopulta asuntoon sisälle. Asunto vaikutti ensisilmäykseltä tyhjältä, mutta riisuessaan kenkiä hän kuuli vessan oven aukenevan ja eteiseen käveli nuorehko kissanainen, johon Ashar ei vielä ollut kiinnittänyt sen tarkemmin huomiota. ”Olin hieman yllättynyt ettet tullut avaamaan kasvotusten ovea,” Ashar sanoi pistäen kenkänsä nätisti paikoilleen, katsoen sen jälkeen naista kohti: ”ajattelin että-” Mies jähmettyi kasvot punaisena näystään.

Aurelian asu poikkesi totaalisesti hänen tavallisista vaatteistaan: nainen piti yllänsä lyhyttä violetin väristä kellohametta ja kellertävää neuletta. Ashar oli hämmentynyt, suoranaisesti hän oli kyllä erittäin järkyttynyt. Hän ei voinut edes kuvitellakaan näkevänsä Aureliaa lyhyessä kellohameessa tähän aikaan vuodesta. Silmäparien katsoessa ihmeissään kokonaisuutta pystyi Ashar huomaamaan Aurelian nolostuneen katseen, ilmeisesti nainen ei tuntenut oloansa kovinkaan itsevarmaksi puvun kanssa ja sen Ashar pystyi ymmärtämään. Mutta se oli silti jotenkin outoa, miksi ihmeessä Aurelia olisi pukenut itsensä mekkoon. Aurelialla olisi varmasti erittäin hyvä syy käyttää juuri kyseistä asua. Ashar lopulta huomasi kuinka vaikeaa hänellä oli päättää mihin hän oikein katseensa laskisi. Hänen silmäparinsa tuntuivat osuvan aina siihen paikkaan minne ei olisi soveliasta katsoa naista. Ashar yritti parhaansa mukaan olla katsomatta niihin, ainakin liikaa. Hänen varmasti pitäisi kutsua paloauto hätiin, sillä hän tunsi palavansa, ei kumminkaan kirjaimellisesti, mutta hän tunsi poskiensa kuumottavan aivan liikaa. ”Miltä näytän?” kuului ehkäpä hieman epävarma kysymys naiselta. Se kumminkin onnistui saamaan miehen edes hetkeksi järkiinsä. Ashar näytti varmasti todella idioottimaiselta naisen silmissä juuri nyt joten hän yritti koota itsensä. ”N-näytät sek- tai siis näytät todella upealta,” Ashar hädin tuskin pystyi päästämään sanoja suustaan yrittäessään pitää mielensä aisoissa. Aurelia huokaisi helpotuksesta. ”E-en tiennytkään että sinulla olisi menoa, taisin valita väärän ajan ilmestyä,” Ashar sanoi. Toisaalta Ashar toivoi Aurelialla olevan muuta tekemistä jotta hän voisi karata, toisaalta hän vain tahtoisi jäädä ja katsoa tuota upeaa naista. ”Et sinä tullut väärään aikaan,” nainen yritti korjata Asharin erehdystä ja otti askeleen lähemmäksi hämmentynyttä miestä kohti. ”M-miksi pidät sitten sitä ylläsi?” Aurelian vaaleanpunaiset kasvot kääntyivät muualle. ”Halusin pitää sitä sinua varten.” Mitä?! Ashariako varten?! Tämä oli jo liikaa! Miten ihmeessä Ashar pystyisi enää hillitsemään itseään Aurelian nähden. Miehen päässä liikkui ties minkälaisia ajatuksia kyseisenä hetkenä. Yksikin naisen liike tuntuisi tuhoavan Asharin suojakilven liiallisille tunteillensa. ”Ashar?” Se ihana ääni napsautti jotakin miehen mielessä. Ashar ei voinut sille mitään vaan asteli naisen luokse reippain askelin ja hukutti yllättyneen naisen intohimoisiin suudelmiin.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ma Helmi 10, 2014 10:49 am

69. luku

Aurelia ei ollut osannut odottaa sellaista. Toki hän oli tuuminut, ja vähän salaa toivonutkin, että saisi Asharissa aikaan jonkinlaisen reaktion, mutta tämä oli hyvin ällistyttävää. Jos hän tähän asti oli uskonut Asharin olevan hillitty herrasmies, niin tämä intohimoinen hyökkäys oli pyyhkäissyt kaikki nuo kuvitelmat Aurelian mielestä. Nähdessään Asharin punaisena ja ujona Aurelia oli olettanut tämän kääntyvän ympäri ja pyytävänsä änkyttäen anteeksi tuijotustaan, mitä hän melkeinpä oli tehnyt. Mutta kun tämä hetken hiljaisuuden jälkeen olikin kaapannut Aurelian syliinsä ja alkanut hyväillä tätä kuviteltua kiihkeämmin, oli Aurelia aivan äimistynyt. Hän oli pelännyt Asharin perääntyvän vaivaantuneena ja muuttuvan etäisemmäksi pelästyttyään niin karkeaa viettelytapaa. Tai no, eihän Aurelia varsinaisesti ollut yrittänyt vietellä Asharia, vaan oli pelkästään halunnut testata, oliko hän millään tavalla viehättävä susimiehen silmissä. Mutta nyt hän tiesi vastauksen, vaikkei ollut osannutkaan varautua siihen.

Hetkeen Aurelia ei pystynyt ällistykseltään vastaamaan Asharin suudelmiin, mutta vähitellen hänessä alkoi herätä jotain, minkä hän ei koskaan ollut tiennyt asuvan sisällään. Jotain uskaliasta ja kokeilunhaluista. Uusi tunne oli tuntemattomuudessaan innoittava, mutta samalla niin pelottava, että Aurelia melkeinpä vapisi kiertäessään omat kätensä Asharin ympärillä. Hän koetti pysyä miehen vauhdissa, mutta tämä näytti olevan liian innokas odottaakseen Aureliaa. Ashar oli jo ehtinyt ottaa häneltä neuleen pois päältä ja siveli käsillään paljaita käsivarsia. Ja vähän muitakin paikkoja. Edes aavistuksen arka pakaroiden tunnustelu ei kauheasti säikyttänyt Aureliaa. Toki se oli hieman säpsähdyttävää, mutta samalla se tuntui niin hyvältä, ettei hän voinut antaa tämän lopettaa. Aurelia ei pelästynyt mitään, eikä uskonut lopettavansa, ennenkuin tunsi käsien tunkeutuvan mekon alle koskettaen paljasta ihoa.

Aurelia pompahti kauemmas kuin hän olisi ollut vaarassa polttaa itsensä. Asharin katse oli yllättynyt ja myöskin hieman pettynyt. Kädet ojennettuina hän oli jäänyt tuijottamaan Aureliaa, joka seisoi etäämpänä ja näytti pelästyneeltä. "Ei," karkasi Aurelian suusta vaisuna. "En voi. En vielä, en nyt.". Hän laski katseensa maahan ja häpesi silmät päästään. Äskeinen oli tuntunut upealta, vaikka se olikin ollut välistä myös hieman pelottavaa. Mutta kukaan ei koskaan ollut käpälöinyt häntä paidan alta. Hän ei ollut koskaan päästänyt ketään niin lähelle. Ajatus tuntui vieläkin hieman karmaisevalta. Vaikka hän välittikin Asharista hyvin paljon, tuntuivat asiat etenevän hitaasti. Miten ironista. Mikäli he eivät hidastelleet ja yrittäneet olla mahdollisimman kohteliaita, heistä tuli hetkessä kiihkeitä lemmiskelijöitä, jotka eivät voineet millään hillitä itseään. Eivätkö he voineet kulkea kultaista keskitietä? Pitikö mennä äärimmäisyydestä toiseen? Se ei tehnyt kummallekaan hyvää. Aurelia nosti katseensa ja näki Asharin astahtaneen lähemmäs häntä. Tämä pysähtyi nähdessään Aurelian katseen ja loi kasvoilleen katuvan ilmeen. "Aurelia," hän lausui murheellisesti ja vaikeni sitten. Hän näytti tosissaan olevan pahoillaan. Oltuaan vaiti tuokion ajan hän asteli varovasti Aurelian luo ja otti tämän kädet omiinsa. "Aurelia, olen niin.....en voisi....annatko anteeksi?".

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ti Helmi 11, 2014 6:55 am

70. luku

Kuinka paljon Asharin olisi tehnyt mieli lyödä itseään juuri nyt. Hänen olisi pitänyt saada kunnon nyrkinisku kasvoillensa jotta olisi tajunnut mitä hän oli mennyt tekemään. Nähdessään Aurelian pelokkaat kasvot Asharin teon jälkeen alkoi mies potea syyllisyyden tunnetta. Mitä enemmän naisen kasvoja katsoi, sitä enemmän Ashar alkoi jopa voimaan pahoin. Hän oli mennyt aivan liian pitkälle tunteittensa kanssa ja se kostautui molemmille osapuolille. Viimeinen asia minkä hän voisi Aurelialle tehdä, olisi saada neito tuntemaan olonsa epämukavaksi miehen seurassa. Eikä Ashar koskaan toivonut satuttavansa Aureliaa, koska välitti nuoresta naisesta todella paljon. Miksi hän siis antoi tunteidensa viedä ja satuttaa toista? Miksi tunteiden hallitseminen oli niin hankalaa hänelle?

Anteeksipyynnön kysyttyään ja hiljaisen Aurelian nähdessään Ashar päästi neidon pehmeistä käsistä irti ja asteli kauemmaksi toinen käsi peitellen häpeileviä kasvoja. Hän selvästi tiesi ettei Aurelia voisi koskaan antaa anteeksi miehen päällekäyvälle käytökselle, mutta hän silti halusi selittää tekonsa. ”Olen.. oikea idiootti,” kuului matala turhautuneisuuden ääni mieheltä. Ashar oli vihainen itselleen ja typerälle käytökselleen. Mies käänsi selkänsä Aureliaa kohti, sillä hän ei voinut katsoa naista, ainakaan nyt. ”Sinä et tiedä kuinka paljon käytökseni inhottaa minua,” Ashar selitti parhaansa mukaan ja jatkoi: ”Minun pitäisi olla sivistynyt ihminen ja silti kävin kimppuusi kuin joku petoeläin saaliinsa nähdessään.” Mies pudisteli päätänsä ajatellessaan tilannetta. ”Minä menin aivan liian pitkälle, minun ei olisi pitänyt tehdä mitään sellaista joka saisi olosi tuntumaan pelokkaaksi.” Negatiiviset tunteet alkoivat painaa miehen mieltä entistä enemmän, ihan kuin ne olisivat huutaneet hänelle kuinka kammottava otus hän olikaan. Ehkäpä Ashar taisi liikaa suurennella katumustaan, mutta siltä hänestä tuntui. Lopulta Ashar kääntyi katsomaan naista ja sanoi jotain sellaista mitä ei voinut kuvitellakaan tulevan hänen suustaan, ainakaan tässä tilanteessa: ”En halua koskaan satuttaa sinua koska olet minulle hyvin tärkeä ja minä rakastan sinua niin-” Hän lopetti puhumisen tajutessaan mitä oli mennyt sanomaan. Kuumotus alkoi tuntua miehen poskissa. Hän lopulta sanoi sen, hän tunnusti vihdoinkin rakastavansa Aureliaa. Mutta miksi tunnustus piti tulla tässä tilanteessa?! Vilkaistessaan kissanaista huomasi mies että nainen oli ällikällä lyöty, hän ei varmasti olisi missään nimessä osannut odottaa tuota tunnustusta näiden tapahtumien jälkeen. Tilanne alkoi tuntua hieman kiusalliselta draaman ja rakkaudentunnustuksien jälkeen. ”Y-ymmärrän jos et halua antaa anteeksi, sillä itse en antaisi anteeksi,” susimies sanoi lopulta, sillä niin hän olisi tehnyt. ”Ashar.” Aurelian ääni kuulosti vieläkin vaisulta. Ei, Ashar ei halunnut kuulla sitä, hän ei halunnut että Aurelia työntäisi miehen pois elämästään. ”En tee tuota toisten, en ikinä, en koskaan,” mies yritti vielä epätoivoisesti vakuuttaa. ”En tee mitään sinulle mihin et ole valmis tai mitä et halua tehdä.” Ashar oli lopulta saanut sanotuksi kaiken sen mitä hän pystyi siinä tilanteessa tekemään. Tämän jälkeen kumpikaan ei päästänyt sanoja suustaan ja hiljaisuus laskeutui.

”En pystyisi mitenkään inhoamaan sinua,” Aurelia lopulta sanoi ja piti pienen tauon ennen kuin jatkoi puhumista: ”Tuo kaikki oli vain niin uutta minulle.” Katsoessaan Aureliaa nainen olisi ollut halukas kertomaan jotain muutakin, mutta päätti pitää huulensa kiinni. Neito käveli rauhallisesti Asharin luokse uskaltaen katsoa syvälle miehen silmiin. ”Saat..anteeksi.” Tämä tuli yllätyksenä miehelle. Halusiko nainen todella antaa anteeksi Asharin teon? ”O-oletko varma?”Ashar kysyi varmistaen jos Aurelia olisi vielä valmis muuttamaan mieltänsä. Vastaukseksi mies sai vain naisen hennon nyökkäyksen. Helpotuksen tunne valtasi susimiehen koska oli saanut anteeksi tekonsa, mutta silti myrkyllinen olo vaivasi häntä. He päättivät hetken hiljaisuuden jälkeen antaa toisillensa hellän halauksen, mutta Asharilla oli vaikeuksia koskea Aureliaa sillä pelkäsi jokaisen kosketuksensa pistävän naisen sirpaleiksi.

Vaikka lopulta teot olikin saatu anteeksi, ilmapiiri ei silti ollut täysin puhdas. Ashar ei suostunut helposti antamaan tekoansa anteeksi, eikä tiennyt miten hän pystyisi kohtaamaan naisen tulevaisuudessa virheensä takia.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ti Helmi 11, 2014 8:59 am

71. luku

Asharin lähdettyä myöhemmin jännittynyt tunnelma raukesi. Aurelia kiskoi mekon pois päältään ja heitti sen lattialle kuin olisi ollut sille vihainen äskeisistä tapahtumista. Ashar oli näyttänyt surkealta yrittäessään keksiä sopivia sanoja ja hänen tunnustuksensa oli saanut tilanteen muuttumaan entistä dramaattisemmaksi. Tavallaan se oli ollut pieni yllätys, sillä vaikka Aurelia ei ollutkaan epäillyt Asharin kiintymystä, ei kukaan ollut aikaisemmin lausunut mitään sellaista hänelle ääneen. Tuo selitys oli osaltaan todistanut, että Asharin rakkaus oli suurempi kuin hänen halunsa. Juuri noista haluista Aurelia oli halunnut päästä selville ja tulos oli ollut kauhea. Miksi oli sotkeutunut aiheeseen, joka oli ollut hänelle tuntematon? Miksi hän oli mennyt yllyttämään Asharia? Tällä oli varmasti ollut kuumia tuntemuksia Aureliaa kohtaan jo pidemmän aikaa. Tuskin Ashar muuten olisi napannut häntä niin intohimoisesti. Ja kaupan päällisiksi vielä se murheellinen ja itseinhoa tihkuva katumus. Aurelia ei voinut olla antamatta anteeksi. Olihan hän hetken pitänyt siitä, muttei vain ollut valmis niin intiimiin kosketukseen. Miehen lähtö oli kuitenkin ollut suuri helpotus. Seuraavina päivinä he voisivat aloittaa alusta.

Sen sunnuntain jälkeen Asharin ja Aurelian välit pysyivät hieman jännittyneinä jonkun aikaa. Vaikka he tervehtivät toisiaan edelleen töissä ja vaihtoivat hieman kuulumisia kuten tavallisesti, sävy oli muuttunut hieman. Ashar selvästi edelleen pelkäsi tekevänsä taas jotain, mikä säikäyttäisi Aureliaa. Toimiston tytöt yrittivät udella Aurelialta Asharista huonoin tuloksin. Nämä olivat arvanneet Asharin vierailusta toimiston tiloissa, millä tasolla heidän suhteensa oli ja olisivat mielellään kuulleet yksityiskohtia siitä. Eivät siksi, että olisivat neuvoneet tai tukeneet Aureliaa tai silkasta juttelun halusta, vaan puhtaan sensaationhalun vuoksi. He halusivat kuulla mehevän tarinan intohimoisesta suhteesta voidakseen kertoa sitä eteenpäin, mutta eivät saaneet irti mitään. Aurelian ei tehnyt mieli puhua asiasta, ei ainakaan näiden ihmisten kanssa. Nyreissään nämä lopulta luovuttivat ja rupesivat pulisemaan keskenään. Aurelia oli kuulevinaan sanat "ihme jääpuikko" ja "varmana frigidi", mutta jätti ne omaan arvoonsa. He olivat olleet sellaisia jo alusta asti, eikä heidän käytökselleen voinut mitään. Lisäksi hän oli jo riehunut tarpeeksi sen rakennuksen tiloissa höykytettyään Robinia. Hassua kyllä, tästä ei ollut kuulunut mitään vähään aikaan. Tosin se oli vain hyvä ajatus.

Valitettavasti sitä ei kestänyt kauaakaan. Työpäivä oli lopuillaan, kun muut jo lähtivät osastolta. Aurelia viimeisteli pari tehtävää ja aikoi juuri lähteä, kun hän huomasi Robinin tukkivan oven. "Olin juuri lähdössä," Aurelia lausui paljoapuhuvasti ja astui eteenpäin saadakseen Robinin väistämään, mutta tämä ei liikkunut minnekään. Hän vain seisoi siinä ja hymyili alentuvasti. "Sinulla ei mene kovin ruusuisesti armaasi kanssa, vai?". "Pärjäämme kyllä," Aurelia töksäytti tylysti ja koetti miettiä, miten saisi Robinin lähtemään. Robin oli vihoviimeinen henkilö, jolle hän halusi uskoutua asioistaan. "Oikeasti, Auri. Minulla on silmät päässäni ja jokainen, jolla on hiukankin tilanteenlukutaitoa, pystyy näkemään että olette yhtä rentoja kuin rautakanki. Mikäs nyt on? Eikö Ashar olekaan niin upea kuin luulit?". Aurelia ei vastannut. Robin tutki silmillään Aureliaa hetken ja sanoi sitten: "Eikun hetkinen! Olisiko asia niin, että sinä tuotit Asharille pettymyksen? Voi sentään poikaparkaa.". "En ehdi kuunnella enempää," Aurelia totesi jäätävästi ja yritti ohittaa Robinin, mutta tämä asettui leveämmin ovensuuhun. "Pitäisi kai vähän surkutella sinuakin. Ei ole omaa syytäsi, että lämpeät hitaasti. Asharia tosin säälin enemmän. Hän kaipaa ehkä hieman kiihkeämpää rakastajaa.". "Painu pois ovelta!" Aurelia ärähti menettäen lopulta malttinsa. Robin väisti ja päästi Aurelian menemään, mutta Aurelia oli ehtinyt vähän matkan päähän, Robin huhuili: "Sinähän olet neitsyt, etkö vain?". Aurelia käännähti ympäri ja jäinen kiukku paistoi hänen silmistään. "Se ei kuulu sinulle, eikä muillekaan.". "Ahaa, sinä siis olet!" Robin huudahti voitonriemuisesti ja jatkoi: "On se kyllä jännää, että on olemassa sinun ikäisiäsi neitsyitä. Tavallisestihan tytöt hankkiutuvat siitä eroon 14-vuotiaina.". Aurelia pysyi hiljaa ja tyytyi tuijottamaan Robinia hyisesti. Hän olisi antanut paljonkin, jos olisi pystynyt keksimään jotain purevaa ja loukkaavaa, mikä sulkisi tuon röyhkimyksen suun. "Olipa Asharilla tosiaan huono tuuri! Nyt hänen on pakko jarrutella, jotta ei menettäisi sinua. Ajattelisit nyt poikaparkaa ja päästäisit pitämään hauskaa.". Näin sanottuaan Robin lähti tiehensä.

Aurelia jäi seisomaan niille sijoilleen. Toimiston tyttöjen ilkeämieliset supatukset eivät olleet satuttaneet häntä, sillä nämä olivat loppujen lopuksi tyhmiä ja rajottuneita. Sellaisten ihmisten sanoilla ei paljoa painoa ollut. Mutta Robin ei ollut tyhmä, vaikka välillä esittikin olevansa, vaan ovela ja ikävä kyllä myös vahingoniloinen. Tämän oli onnistunut kolhia Aurelian itsetuntoa ja pilata hänen päivänsä lopullisesti. Nyt Aurelia tunsi itsensä paitsi lapselliseksi niin myös mitättömäksi.

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ke Helmi 12, 2014 6:32 am

72.luku

Miten elämä tuntuikin äkkiä niin hirvittävältä. Asharista alkoi tuntua että rakkauselämä hänen kohdalla oli alkanut mennä aivan penkin alle. Sen epäonnistuneen päivän jälkeen miehen oli vaikeuksia kohdata Aureliaa samalla tavalla kuin ennen. Tervehtimiset ja keskustelut eivät sujuneet niin luonnollisesti, johtuneen varmasti siitä että Ashar vaikutti olevan entistä varovaisempi naisen seurassa ja harkitsi tarkkaan sitä mitä sanoi. Tämä ei toiminut, miksi ei Ashar voinut vain olla oma itsensä, miksi hänen piti pelätä koko aika? Vaikka se niin yksinkertaiselta kuulosti, oli se miehelle hyvin haastavaa, varsinkin kun hän ei voinut unohtaa Aurelian pelokasta katsetta. Ainoa ihminen, jonka kanssa mies oli ollut tekemisissä Aurelian lisäksi oli ollut Shin ja hänenkin kanssa keskustelua yritettiin käydä puhelimitse, mutta siitä ei oikein tullut mitään Asharin ollessa niin masentuneella tasolla. Töidenkin tekeminen ei maistunut yhtään, susimies ei vain kertakaikkisesti pystynyt keskittymään mihinkään. Onneksi hänen kerroksessaan työtoverit osasivat antaa miehelle tilaa eivätkä udelleen mitään, he varmasti pelkäsivät Asharin hyökkäävän hampain heidän kaulalleen, jos he sattuisivat miestä häiritsemään.

Päivä tuntui edes hitusen helpottavan työpäivän loputtua ja Ashar päätti lähteä pidemmittä puheitta hissillä aulakerrokseen. Hissin laskeutuessa susimies nojasi sen seinää vasten. Hänellä tulisi olemaan pitkä ilta kotona sillä mikään asia ei tuntunut innostavan häntä. Sitä susimies ei tiennyt että kaikkeen kumminkin tulisi muutos hissien ovien auettua. Aulatilassa erottui varsin tuttu hahmo pitkien hiuksien kanssa massan seasta, henkilö jota ei susimies osannut odottaa. ”Shin?” Ashar päästi ystävänsä nimen ilmoille nähdessään kultapandan hänen työpaikkansa aulassa. ”Terve,” Shin tervehti ystäväänsä heilauttaen kättänsä pään korkeudella. Yllättynyt katse oli ainoa jonka Ashar pystyi siinä tilanteessa vääntämään kasvoillensa ja siitä hänen ystävänsä naurahti. ”Mistä tuollainen ilme? Et nähtävästi osannut odottaa minua, vai kuinka?” ”En tietenkään, miten minun pitäisi tietää että jonakin päivänä ystäväni odottaisi minua työpaikkani aulassa ilman että olisin siitä tietoinen.” Hymyilevä ilme muuttui pikku hiljaa ystävänsä kasvoilla huolestuneemmaksi. ”Minulla oli siihen syyni, kuulostit puhelimessa niin masentuneelta joten päätin tulla parantamaan oloasi.” Nuoremman miehen käsi liikahti hieromaan korvansa. ”Oikeasti, meidän pitäisi varmasti siitä puhua.”

Asharilla ei ollut hajuakaan siitä minne Shin häntä oikein johdattaisi, mutta matkan varrella he kumminkin kävivät poikkeamassa hakemaan niin sanotut take away kahvit. Monien kymmenien minuuttien kävelymatka päättyi puistoon ja siellä erään mustan puistopenkin luokse, josta oli lumet pyyhitty pois päältä. Penkin näkeminen tietyssä kohdassa puistoa herätti vanhemman miehen mieltä. ”Tämä paikka..” Ashar puhui ääneen. Tämä oli se sama penkki jossa susimies istui monia talvia sitten, silloin kun hän oli sydänsuruissa. Sinä samana päivänä hän tapasi tuolloin Sofian ja Shinin ensimmäistä kertaa. ”Sinähän muistit,” hymyili kultapanda susimiehelle ja istahti penkille, huitoen vanhempaa osapuolta liittymään seuraan. ”Kerro Shin sedälle kaikki mitä mieltäsi vaivaa, hän kuuntelee.” Mitään sen sanomatta Ashar päätti kertoa kokemuksensa ystävälleen.

Oli vaikea tietää mitä tuolloin Shinin päässä oikein liikkui Asharin kertoessa kokemuksiaan hänen ja Aurelian illasta, siitä että naisen pukeutuminen oli saanut miehen tunteet purkautumaan ja sen ohella oli hän onnistunut pelästyttämään Aurelian siirrollaan. Mikä pahempaa oli se että Ashar koki niin kovaa syyllisyyden tunnetta siitä, ettei hän oikein uskaltanut olla tekemisissä naisen kanssa. Miehen saatua kerrottua patoutuneet tunteensa, odotti hän neuvoja ja tukea ystävältään. Kultapanda ryhdisti istuma-asentoa penkissä ennen kuin katsoi susimiestä vakavana ja sanoi: ”Sinä olet aika kusipää tiesitkö sitä?” Ashar oli ällistynyt Shinin sanoista. ”M-miksi noin sanoit?” oli pakko susimiehen kysyä. Hän ei voinut käsittää Shinin lausetta. Oli päivän selvää että hänen ystävänsä oli erittäin suorapuheinen, mutta tämä oli jo liikaa! Varsinkin kun susimies ei tiennyt syytä siihen. ”Miten ihmeessä tyttöystäväsi kestää sinunlaistasi hiirtä?” Tämä meni jo aivan liian pitkälle, Ashar ei halunnut missään tapauksessa kuulla ystävänsä solvauksia, varsinkaan tässä tilanteessa. ”Jos lakkaisit esittämästä pelkuria, niin voisivat hommat luistaa paremmin.” Tämä riitti vanhemmalle miehelle. ”Minä haluaisin sinulta neuvoja enkä mitään haukkumisia. Jos muistan oikein, niin eihän sinunkaan seurustelusi mitenkään hyvin mennyt!” Ashar murahti sanoillansa Shiniä vyön alle, sillä hän tiesi ettei nuorempi kultapanda pitänyt aiheesta jossa keskusteltiin Sofian äidistä. Puistossa kävelevät ihmiset katsoivat silmät pyöreinä kaksikon kiivasta keskustelua ja yrittivät parhaansa mukaan häipyä paikalta. Mutta ihmeekseen Shinin ilme ei liikahtanutkaan Asharin sanoista ja hän hörppäsi kahvia. ”Oletko nyt saanut purettua kiukkuasi?” Susimies jähmettyi. Mitä hän olikaan mennyt sanomaan parhaalle ystävälleen, ei hänen pitäisi alentua niin alas ja satuttaa toista ja jos totta puhutaan, niin Shinillä oli tarkoitus vain auttaa ystäväänsä. Tämä oli vain yksi kultapandan taktiikoista joissa hän yritti saada tunteet Asharilta ensin purettua, ennen kuin kävi neuvomaan, koska silloin mieli olisi paljon kirkkaampi. ”A-anna anteeksi, e-en tiedä mikä minuun meni.” Hymähdys kuului kultapandan suusta hänen vaihtaessa istuma-asentoa. ”Joudut aika nopeasti tunteiden valtaan sen jo tiedän.” Se oli kyllä totta, tunteet olivat suuri ongelma susimiehelle, sillä hän ei osannut oikein kontrolloida niitä. Tällä kertaa solvaamisen sijasta Shin päätti antaa omat neuvonsa. ”Sen minkä olet jo tehnyt, et voi muuttaa, mutta voit oppia virheistäsi ja jatkaa elämääsi.” Pidempi mies joi kahviansa ja jatkoi: ”Älä ole pelkuri vaan sinun pitää ottaa riskejä ja kokeilla uusia asioita vai aiotko viettää loppuelämäsi kaltereiden takia koska et uskalla kokeilla jotakin?” ”Mutta en minä voi kokeilla omien tunteitteni takia asioita, mitä jos satutan Aureliaa?” Huokaus kuului Shinin suusta. ”Etsikää sitten oma rajanne missä voitte molemmat kulkea ilman että toinen tuntee itsensä ahdistuneeksi, parisuhteen eteen on tehtävä töitä, tiedät sen varsin hyvin.” Ashar kävi kelaamaan ystävänsä antamia neuvoja. Hänen pitäisi hävittää kaikki pelkonsa Aurelian suhteen ja unohtaa tekemänsä virheet, mutta silti ottaa niistä kaikki oppima tieto talteen ettei hän joutuisi tulevaisuudessa vastaaviin tilanteisiin. Susimies kääntyi katsomaan varmemman oloisena ystäväänsä. ”Kiitos Shin, mitä tekisinkään ilman sinua.” Ashar yritti hymyillä kiitokseksi ystävälleen. Hymy nousi myös kultapandan huulille. ”Senhän takia minä olen olemassa.”

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ke Helmi 19, 2014 2:39 am

73. luku

Sinä iltana Aurelia laittoi itselleen rentouttavan vaahtokylvyn. Yleensä hän ei hemmotellut itseään sillä tavalla, mutta nyt hän koki tarvitsevansa jotain mukavaa Robinin kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Vieno lootuksen tuoksu piristi hieman Aurelian mieltä ja lämmin, vellova vesi toi outoa turvallisuuden tunnetta. Mutta vaahto ei kuitenkaan peittänyt kokonaan sitä, minkä näkeminen alkoi aina vaivata Aureliaa. Se oli muistutus tapahtumasta, joka ei ollut yhtään niin musertava kuin Isolden tai vanhempien menetys, mutta sai hänen ylpeytensä kirvelemään.

Se oli ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun Aurelia oli joutunut todelliseen käsirysyyn. Silloin hänen urheiluvimmansa oli ollut huipussaan ja hän oli harrastanut yleisurheilua uinnin ja juoksun ohella. Hän oli pärjännyt lajeissa niin hyvin, että oli jopa saanut edustaa välillä kouluaan oppilaitosten välisissä kisoissa. Ollessaan lukion toisella hän pääsi jälleen mukaan näihin kisoihin. Monet kilpailijat olivat Aurelialle entuudestaan tuttuja ensimmäisestä kilpailusta, ellei hän nimeä muistanut niin kasvot ainakin, mutta siellä oli myös uusi tulokas. Neuroottinen, ensimmäisellä lukukaudella oleva kukkakeppi, joka äyski ja tiuski muille ihmisille ja lipitti kaiken aikaa jääteetä ellei sitten pureskellut hulluna purukumia. Hän vaikutti lahjakkaalta urheilijalta ja hän olisi saattanut sijoittua kolmen parhaan joukkoon, mutta koska hän oli liian hermostunut ja täynnä diivamaista kiukkua ja voitonhalua, hän ei pärjännyt kovin hyvin. Aurelian sijoittuessa toiseksi juoksussa tyttö oli jäänyt neljänneksi ja järjestänyt sen tähden valtavan kohtauksen. Itkien ja kirkuen hän oli haukkunut tuomarit ja opettajat maanrakoon ja syyttänyt Aureliaa ja kahta muuta hänen edelleen ehtinyttä niin lahjonnasta kuin dopingin käytöstä. Hän oli jopa uhannut repiä kaikilta kolmelta silmät päästä ja oli jo valmiina käymään lähimpänä seisovan Aurelian kimppuun, mutta saikin Aurelialta kunnon läimäytyksen poskelleen. "Ryhdistäydy!" Aurelia oli komentanut. "Et pärjää, jos käyttäydyt kuin kakara!". Kukkakeppi oli seissot jonkun aikaa hiljaa ja pidellyt kihelmöivää poskeaan, mutta oli sitten nostanut vaarallisen katseen Aureliaan ja sanonut: "Saat katua tuota, ruma nauta. Minulla on kyllä kavereita, jotka pistävät kaltaisesi nartut järjestykseen.". Sen jälkeen tyttö oli poistunut paikalta. Aurelia ei tosin pelännyt hänen uhkaustaan. Isolde, joka oli myös ollut paikalla, taas oli huolesta sekaisin. "Auri, entä jos tuo oikeasti käy hakemassa jonkun hakkaamaan sinut? Hän kyllä varmana pystyisi siihen, mokoma sekopää.."."Älä pelkää, Isolde. Ei hän tosissaan ollut. Mitä nyt halusi pelotella ja pilata hyvän oloni," Aurelia oli vastannut. Ylidramaattisen luuviulun sadattelu ei ollut tuntunut kovin pelottavalta. Mutta sillä kertaa hänen arvelunsa menivät väärin.

Viikkoa myöhemmin tuosta tapahtumasta Aurelia sai vastaansa kolme niljakkaan oloista juippia. Hän oli tuolloin tekemässä pientä iltalenkkiä, eikä ollut olettanut kenenkään ilmestyvän paikalle tyhjästä, kuten nuo juipit olivat tehneet. "Mikäs murunen täällä itsekseen hölkkäilee?" yksi heistä uteli myrkyllisen makeaan sävyyn. Aurelia oli yrittänyt olla huomioimatta heitä, mutta muut juipit olivat asettuneet hänen tielleen. "On se kyllä melko leuhka lutka tämä murunen," totesi toinen juipeista. "Ihan niinkuin Sally sanoi.". Aurelia ei ehtinyt edes kysyä kenestä he puhuivat, kun hän huomasi kolmannen juipin syöksyvän häntä kohti. Nopealla käden sivalluksella oli Aurelia saanut juipin maahan ja tämän toverit olivat ärähtäen käyneet Aurelian kimppuun. Jonkun aikaa Aurelia oli saanut pidäteltyä heitä ja aiheuttanut pari pintanaarmua kullekin heistä. Kun tappelua oli kestänyt hyvän tovin, Aurelia oli kuvitellut näiden lopulta luovuttavan. Mutta niin ei käynyt. Yksi heistä, nöyryytettynä siitä, että he olivat saaneet selkäänsä tytöltä ja raivoissaan siitä, etteivät he olleet onnistuneet tekemään juuri minkäänlaista vahinkoa tälle, teki viimeisen iskun esiin kaivamalla veitsellään ja sai kuin saikin haavoitettua Aureliaa. Jopa niin pahasti, että tämä näytti kuolevan siihen paikkaan. Juipit, joiden tarkoitus oli ollut vain piestä ja pelotella Aureliaa, pelästyivät tekoaan ja häipyivät paikalta jättäen hänet taakseen. Aurelia oli maannut maassa vavahdellen kivusta ja pidellessään runsaasti vuotavaa haavaa hän oli luullut loppunsa tulleen. Onni kuitenkin suosi häntä siinä vaiheessa, sillä paikalle osui toinenkin lenkkeilijä, joka soitti ambulanssin paikalle. Aurelia selvisi hengissä, mutta tapauksesta jäi pysyvä jälki. Arpi alkoi vasemman rinnan alapuolelta ja ylsi juuri ja juuri reiden yläpuolelle. Vielä vuosienkin jälkeen se näkyi selvästi. Ruma, karkea viilto, joka muistutti hänen epäonnistuneesta yrityksestään puolustaa itseään. Se oli jo monta vuotta naarmuttanut Aurelian ylpeyttä. Mutta tuo arpi oli myös syy siihen, miksi Aurelia ei ollut tahtonut Asharin käsien tulevan hameen alle. Vastenmielinen jälki olisi ollut liian paha kestettäväksi.

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty La Helmi 22, 2014 3:16 pm

74. luku

Töiden teko oli alkanut maistua jo pikkuisen paremmalta Asharin saadessa purkaa tunteittansa ystävälleen pari päivää sitten. Miesten välisen keskustelun jälkeen ei susimies ollut vielä puhunut asioita selviksi Aurelian kanssa. Ensiksi Ashar yrittäisi saada ajatuksensa niin kasaan kun vain pystyy ennen kuin tapaisi rakkaansa kasvotusten. Nyt oli ainakin selvä että Asharin ei pitäisi elää pelossa ja varoa jokaista liikettänsä ollessansa neitonsa kanssa. Heidän vain pitäisi keskustella rajoista ja siitä mitä toinen toiselta oikein haluaisi, ja kun ne rajat olisivat saatu selvityksi, voisivat asiat muuttua parempaan suuntaan. Jos tässä tilanteesta pitäisi löytää jotain positiivista, niin miehen syleilyhyökkäys sunnuntaina oli laannuttanut hänen patoutuneita tunteitansa, joten samoista tunteidenpurkautumisista ei enää tarvinnut huolehtia, ainakaan vähään aikaan.

Aikaa kului ja susimies työskenteli koneensa ääressä sekä vei paperihommia työtovereillensa. Hän ei kumminkaan osannut odottaa vierasta työpistelleensä työpäivänsä aikana erään paperireissunsa jälkeen ja se näky ei miellyttänyt susimiestä. ”Hei Ashar anna anteeksi etten ole muistanut sinuakaan vähään aikaan,” kuului omahyväinen ääni tutulta mieheltä joka nojaili Asharin työpöytää vasten susimiehen saavuttua paikalle. Voi ei.. Robin, tämäpä ikävä yllätys. Ashar luuli jo pääsevänsä nuoremmasta miehestä lopullisesti eroon heidän viimevuotisesta kohtaamisesta työpaikan parkkipaikalla, mutta nähtävästi susimies oli siinä väärässä. Asharin työpisteessä nojaten pupujussi ei ottanut mitään lähempää kontaktia suteen vaan pysyi hieman etäämpänä, oli varmasti varovainen jotta ei saisi uutta nyrkiniskua kasvoillensa. Mutta miksi ihmeessä Robinin tänne tuli, halusiko hän puhua jostakin? Mitä tahansa poika kertoisi, se ei varmasti olisi hyvää kuultavaa susimiehen korville. ”Mitä sinä haluat?” Ashar kysyi varautuneena pitäen silmällä nuorempaa miestä, ettei vain pääsisi yllätetyksi. ”Mitä?” Enkö minä saa tulla vain kysymään kuulumisia pitkästä aikaa ja piristämään poikaparkaa?” Poikaparkaa? Mitä jäniksellä oli oikein mielessä? ”Kuule, meidän viimekertainen keskustelu ei oikein päättynyt hyvin, joten meidän pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä, mitäs siihen sanot?” Robinin kanssa vietetyt hetket Ashar ei olisi tahtonut edes muistaakaan, hän inhosi poikaa yli kaiken juurikin hänen luonteensa ja ahdisteluidensa takia ja missään nimessä susimies ei tahtonut tehdä lähempää tuttavuutta jänöön. ”Mitä sinä oikeasti tahdot Robin, en ole oikein juttelutuulella enkä varsinkaan jaksa kuunnella sinua, jos sinulla ei ole asiaa niin poistu,” Ashar yritti varoittaa nuorempaa miestä, mutta jänis ei perääntynyt, ei ainakaan tuolla virnistyksellä. ”Tso tso , minä tulen ihan rauhassa. Kuulin vain että olet saanut kokea kovia, otan osaa suruusi,” Robin puhui lohduttavaan sävyyn. Ashar nosti toista kulmaansa kysyvästi. Miten ihmeestä Robin oli saanut tuollaisia asioita päähänsä? ”Sinä et varmasti saa siitä jääkuningattaresta oikein mitään irti tai eihän kukaan saa, ” Robin selitti ja jatkoi: ”Mietin vain mitä sinä näet siinä naisessa.” Mulkaisu Robinia kohti tuntui ainoalta vaihtoehdolta tässä tilanteessa. ”Minulla on oma naismaku ja sinulla oma miesmakusi, siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä,” Ashar yritti vastata samalla mitalla. ”Uuu niinpä tietenkin, mutta sinua taitaa kiinnostaa myös se että hän on koskematon eikö niin?” Robin päätti lyödä pallon takaisin susimiehelle ja se tehosi sillä Ashar leimahti punaiseksi. Mistä pupupoika sen oikein sai selville? ”Oi sinussa sitten onkin jotain pervoa! Ei sinusta ensin uskoisi!” Robin juhli riemuissaan. Asharin punastuminen katosi äkkiä kasvoilta, hän inhosi sitä ettei osannut piilottaa tunteitansa kovinkaan hyvin, varsinkin niille tyypeille joille ei tahtonut sitä näyttää. Voitontanssit kumminkin päättyivät nopeasti nuoremman osalta. ”Mutta antaisin sinulle hyvin tärkeän neuvon: sinuna jättäisin sen naisen omilleen, en usko että saat kamalasti mielihyvää siitä jos saat kaadettua hänet, se ei ole kaiken tuon arvoista. Teet turhaa reissua poju.” Robin virnisti omahyväisesti nuolaisten huuliansa. ”Tai mitä jos saisit tytsiltä pakit ennen sitä?” Asharin silmät suurentuivat kuulemastaan. Voisiko se muka olla totta? Ei, Robin vain yrittää ärsyttää ja Ashar sai siitä tarpeekseen. ”Anteeksi mutta tämä keskustelu saa luvan loppua, en ole pyytänyt varsinkaan kukasta kukkaan liikkuvalta mehiläiseltä neuvoja minun seurusteluelämäni suhteen. En anna sinun puheittesi muuttaa mielipidettäni Aureliasta ja sillä sipuli.” Tämän sanottuaan susimies lähti pari askelta ovea kohti näyttäen nuoremmalle uloskäynnin kun kuuli Robinin vielä sanovan viimeisen lauseen ennen huoneesta poistumista: ”Tee mitä haluat, mutta turha minulle sitten tulla ruikuttamaan kun olen oikeassa.” Robin poistuessa Ashar odotti hetken ennen kuin häipyi myös paikalta ja meni haukkaamaan raitista ilmaa sillä hänen piti saada päänsä viilennetyksi keskustelun jälkeen.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 211
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Su Huhti 13, 2014 12:10 pm

75. luku

Muutettuaan pois synnyinkaupungistaan Aurelia ei ollut olettanut näkevänsä enää ketään tuttua sieltä päin. Siksi hän hämmästyi perin pohjaisesti, kun tällainen henkilö yhtäkkiä osuikin hänen tielleen eräänä harmaana iltapäivänä.

Työpäivä olisi ollut muuten ihan siedettävä, mutta oli eräs asia, joka teki siitä kiusallisen: Caen Daeh oli jälleen alkanut osoittaa huomiota häntä kohtaan. Kun Aurelia ja Ashar olivat alkaneet seurustella, oli Daeh väistynyt taka-alalle, eikä ollut yrittänyt riiata Aureliaa kovinkaan innokkaasti. Mutta pian Robinin kanssa käydyn tukalan keskustelun jälkeen Caen oli jälleen alkanut lähestyä häntä. Mutta saapuessaan töihin Aurelia huomasi Daehin olevan häntä vastassa toimiston oven suussa. Hän seisoi täsmälleen samassa paikassa kuin Robin pari päivää sitten, mutta hänen kasvoillaan ei ollut samanlaista kaikkitietävää ja itsetyytyväistä ilmettä kuin sillä kiusankappaleella. Sen sijaan Daeh katseli Aureliaa kiinnostunein, melkeinpä haikailevin silmin, mikä sai Aurelian sekä voihkaisemaan mielensä sisällä että menemään veltoksi. Jälkimmäinen reaktio hävetti häntä. "Hän on renttu, parantumaton hulttio," Aurelia muistutti itselleen. "Minulla on sitä paitsi Ashar, joka on paljon luotettavampi ja hellempi kuin tuo tyyppi, eikä minulla ole syytä valittaa suhteestamme.". Vai oliko?. Siitä sunnuntaista, jolloin kaikki tuntui menneen pieleen, oli kulunut jo vähän yli viikko, mutta edelleenkään he eivät uskaltaneet kunnolla lähestyä toisiaan. Mitään tapaamista ei oltu sovittu töiden jälkeen, eikä heidän välillään ollut tapahtunut juuri mitään töissäkään. Tuntui kuin he eivät olisi enää olleet yhdessä ja tuo ajatus synkisti Aurelian mielen kuin kurja, sateinen myrskyilma. "Huomenta," Daeh toivotti Aurelialle, joka vain nyökkäsi vastaukseksi ja meni sisään toimistoon huomioimatta Daehia sen enempää. Hän päätti olla näyttämättä tälle, kuinka imartelevalta hurmurin huomio tuntui. Asetellessaan tavaroita paikoilleen Aurelia kuuli askelten lähestyvän häntä takaapäin ja tunsi sen jälkeen käden olallaan. Kääntyessään hän näki Daehin seuranneen häntä sisään ja hymyilevän edelleen, nyt melkeinpä säälivästi. "Onko sinulla jotain tärkeääkin asiaa?" Aurelia kysyi ravistaen Daehin käden olaltaan. "Halusin vain kysellä kuulumisiasi. Emmehän ole nähneet toisiamme vähään aikaan," Daeh vastasi. "Näet varmaankin sen itsekin. Töitä riittää ja tarvitsen rauhaa saadakseni ne tehtyä, joten....". "Minusta et vaikuta kovin rauhalliselta," Daeh totesi melkeinpä nenäkkäästi. "Päällisin puolin olet tyyni kuin veden pinta, mutta tuskin olet kovin onnellinen tällä haavaa.". "Mikä saa sinut puhumaan tuollaisia?". "Katsos kun," Daeh sanoi istahtaen Aurelian työpöydälle ;" joskus sitä tulee kuulleeksi kaikenlaista. Eihän kaikkea tarvitse aina uskoa, mutta ei savua ilman tulta, niinhän? Kuulemma se Ashar-kaveri ja sinä...". Daeh ei saanut lausettaan loppuun, kun Aurelia kohottautui koko mittaansa ja tuijotti häntä jäätävän raivon vallassa lausuen: "Saat luvan kadota silmistäni, mikäli aiot ruveta jauhamaan sontaa yksityiselämästäni. Olen jo saanut kuulla tarpeeksi kommentteja niin naisellisuudestani kuin luonteestani, joten en tarvitse enempää analyysejä ihmisiltä.". "Hyvänen aika, enhän minä tänne tullut sinua moittiakseni," Daeh huudahti kohottaen kätensä ilmaan ja jatkoi sitten veijarimaisesti virnistäen: "Oikeasti? Haukkuvatko ne sinua? Vaikka olet yksi tämän rakennuksen tyrmäävimmistä naisista?". "Jos luulet tuolla olevan vaikutusta minuun, niin erehdyt," Aurelia vastasi ivalliseen sävyyn, vaikkakin kommentti olikin hivellyt hieman hänen egoaan. "Minähän vain kehuin sinua, ei sen enempää. Tuollainen kaunis, ylväs nuori nainen kuin sinä ei tosin taida pahemmin kehuja kaivata, kun tiedät jo itse hyvät puolesi.". Koska Aurelia ei vastannut tähän imarteluun mitenkään, Daeh lisäsi: "Sääli, ettei sinua ole kohdeltu ansaitsemallasi tavalla. Sen yhden tulisi ainakin ryhdistäytyä sinun suhteesi.". "Kenen?". "Se sinun miesystäväsi, Asharhan se oli. Osaako hän miellyttää sinua?". Kysymys oli sinänsä outo, sillä tähän asti kaikki muut olivat uskoneet ongelmien johtuvan Aureliasta. Nyt joku oli osoittanut olevansa täysin eri mieltä. "Ja juu, mainitsit, ettet halua kuulla itseäsi koskevia huhupuheita, mutta sen verran kysyn, että onko sinua koskeva "koskemattomuus"-huhu paikkansapitävä?". Aurelia tunsi kiukkunsa kasvavan uudestaan. "Mitä sitten, vaikka olisinkin? Tietääkseni ei ole laitonta olla neitsyt.". Daeh ei sanonut hetkeen mitään, vaan katseli arvioiden Aureliaa. "Voi sitä Asharia. Ei taida kaveri tajuta, mitä päästää käsistään," hän lopulta mutisi ja nosti kätensä Aurelian poskelle hyväillen sitä. Hetken vallitsi jännittynyt hiljaisuus, jonka aikana Daeh vain silitti Aurelian poskea tämän vain tuijottaessa häntä silmästä silmään. Sitten käytävästä alkoi kuulua ääniä, jolloin Daeh astahti pois Aurelia luota ja suuntasi ovelle. "Ei kannattaisi jäädä roikkumaan epätyydyttävään suhteeseen. Siitä tulee loppupeleissä vain paha mieli," hän heitti vielä olkansa yli ennenkuin lähti.

Koko loppupäivän Aurelialla oli karmiva tunne, että Daeh pyöri lähistöllä. Tuo ajatus sai hänet levottamaksi ja huolimattomaksi. Tietty hän tiesi, ettei Daeh varmasti käyttäisi koko työpäiväänsä kyttäämällä häntä toisin kuin eräät muut siinä rakennuksessa, mutta hän pelkäsi tämän taas tulevan jostain esiin ja pistävän hänet kiusalliseen tilanteeseen. Aurelian outo käytös puolestaan herätti muiden työtoverien huomion ja heidän uteliaat ja painostavat katseensa seurasivat Aureliaa aina tilaisuuden tullen, mikä ei yhtään helpottanut tilannetta. Kun työpäivä lopulta loppui, Aurelia riensi helpottuneena ulos. Hänen piti päästä mahdollisimman kauas työpaikastaan, sillä hän tunsi muuten tukehtuvansa. Hän käveli monen kymmenen metrin ajan ajattelematta sen kummemmin määränpäätä, kun hän huomasi päätyneensä pikkuiseen puistoon. Siellä oli vain soma pieni ankkalampi ja pari hassua penkkiä. Aurelia istahti toiseen niistä ja ajatteli itsekseen: "En voi jäädä sinne. Jos tämä juoruilu ja ahdistelu jatkuu, tulen ennen pitkää hulluksi. Jos vain tietäisin, minne menisin."

Juuri silloin henkilö Aurelian menneisyydestä ilmestyi paikalle. "Eikös se olekin Valangan Aurelia?" kuului reipas, vanhemman naisen ääni. Aurelia käännähti katsomaan äänen suuntaan ja näki ilokseen mukavan tuttavan. Kyseinen rouva oli hänen entinen liikunnanopettajansa, rouva Brides. Aurelia oli saanut hänet opettajakseen kuudennella luokalla ja heidän välilleen oli kehkeytynyt luottavainen ja toverillinen suhde. Opettaja oli melko nopeasti huomannut Aurelian urheilulliset lahjat ja oli kannustanut tätä aloittamaan vakavan harrastamisen. Vielä silloinkin, kun Aurelia oli siirtynyt yläasteelle ja lukioon, rouva Brides oli jaksanut pitää toisinaan yhteyttä ja tulla katsomaan kilpailuja, joihin Aurelia oli osallistunut. Valitettavasti edes hän ei ollut pystynyt auttamaan Aureliaa tragedioiden sattuessa, jolloin heidän yhteytensä oli mennyt poikki. Mutta nyt he molemmat iloitsivat toistensa näkemisestä. "Kuuleppas Valanga, sinä näytät vähän nääntyneeltä. Mitäs jos poikkeaisimme kahvilaan vaihtamaan kuulumisia? Minä tarjoan.".

Joitakin minuutteja myöhemmin he istuivat kodikkaassa kahvilassa ja Aurelia oli kertonut työpaikastaan. Rouva Brides näki selvästi, että Aurelia tarvitsi kipeästi maiseman vaihdosta ja huomasi tilaisuuden ottaa puheenaiheeksi oman murheensa. "Valanga, tilanne on nyt sellainen, ettei nykyisessä koulussani pyyhi myöskään kovin hyvin. Muutama opettaja sanoi itsensä irti tässä taannoin ja yksi on jäämässä piakkoin äitiyslomalle. Niille muille olemme jo saaneet sijaisen, mutta tälle, josta tulee äiti, ei ole vielä löytynyt. Olet luonteeltasi johdonmukainen ja jämerä. Pystyisit varmasti pitämään tokaluokkalaiset kurissa.". "Hetkinen, tarkoitatteko, että haluatte minun ryhtyvän sijaiseksi?" Aurelia keskeytti hämmästyneenä. Hän ei ollut varautunut tällaiseen tarjoukseen, eikä ollut täysin varma, olisiko hänestä siihen. "Minä neuvon sinua alkuun, niin et joudu hakoteille. Pärjäät kyllä loppupeleissä itseksesikin. Ja sinähän haluat päästä eroon nykyisestä työstäsi? Voisit ainakin kokeilla.". Aurelia mietti pitkään. Sijaisopettajana kakkosluokkalaisille. Siinä ainakin olisi tekemistä. Toimistossa nuokkuminen oli tuntunut vain ikävystyttävältä ja turhauttavalta. Voisivathan lapsetkin olla turhauttavia, mutta työ tuskin olisi tylsää. Kun sitä oikein kunnolla mietti, valinta ei alkanut tuntua yhtään vaikealta.

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 3 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa