Kahden maailman kohdatessa

Sivu 4 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ti Huhti 15, 2014 4:18 am

76. luku

Mitä enemmän Ashar toisteli mielessänsä Robinin neuvoja, sitä enemmän susimiestä kävi suututtamaan. Hän ei voinut ymmärtää sitä miksi joidenkin henkilöiden, varsinkin Robinin piti tulla työntämään kuonoansa aina jokaiseen asiaan ja antamaan mukamassa kaikkein parhaimpia neuvoja siitä miten tilanteissa tulisi toimia. Susimiehen yksityiselämä ei kuulunut Robinille eikä kenellekään muulle ulkopuoliselle. Tämä kaikki oli susimiehen typerän ja lapsellisen välttelemisen tuotosta, josta hän pystyi vain syyttämään itseään. Siihen oli kumminkin tulossa muutos: susimies oli päättänyt tänään sen että hän yrittäisi saada Aurelian kiinni työpaikalla ja puhua hänelle edes hetken, kävi miten kävi. Hän ei välittänyt siitä mitä muut ajattelisivat siitä kun mies ryntäisi viidenteen kerrokseen juttelemaan Aurelialle, se olisi nyt tai ei koskaan!  Aivan! Nyt hän tekisi sen! Ashar oli noussut työpisteensä luota tarmokkaasti ja juuri aikeissa mennä hissillä viidenteen kerroksessa kunnes hän tunsi käden olkapäällänsä joka pysäytti menon. Pysäyttäjänä toimi yksi Asharin saman kerroksen työtovereista, mitä hänellä oli oikein asiaa? ”Hei Ashar, meillä olisi yksi tärkeä homma joka pitäisi saada tänään valmiiksi ja me tarvitsemme sinun apuasi,” nuorempi mies kertoi Asharille epätoivoiseen sävyyn. ”Mutta olin juuri menos-” Ashar yritti selittää, kunnes hänen työkaverinsa keskeytti. ”Tämä on tosi tärkeä asia, ehdit varmasti myöhemmin tekemään sen mitä olit aikomassa.” Tähän susimies ei ehtinyt vastaamaan mitään kun hänen työkaverinsa tuuppasi miehen takaisin työpistelleensä paperinipun kera. ”Hoida sinä nämä jutut, minä tulen hetken päästä auttamaan,” Asharin työkaveri selitti ja häipyi paikalta. Tyrmistynyt ilme lankesi Asharin kasvoille paperinipun saatuaan.  Näinkö tässä sitten kävi? Juuri kun hän oli päättänyt ottaa niskasta kiinni ja mennä tapaamaan Aureliaa, se estettiin. Tuntui että jollakin ulkopuolisella voimalla oli sormensa pelissä ja se voima ei erityisesti pitänyt susimiehestä. Hetken perästä työtoveri palasi paikalle, eikä päästänyt vanhempaa miestä sen jälkeen pois silmistään. Hän katsoi ja selitti paperinippujen kanssa Asharille tehtävät, yrittäen samalla auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Mikä painajainen, töitä sen kun vain tuli paperista toiseen, eikä Ashar edes saanut mitään tilaisuutta lähteä viidenteen kerrokseen. Jopa viiden minuutin ruokatauko tuntui mahdottomalta kun mies sai toverinsa ahdistelevat henkäykset niskaansa, valmiina passittamaan hänet takaisin töihin heti ruuan nielaistua. Miten ihmeessä Ashar ehtisi tavata Aureliaa tänään?

Työpäivän loputtua rankka uurastus oli saatu tehdyksi ja Asharille koitti vihdoin vapaus ja tilaisuus paeta. Hän yritti ripeästi mennä viidenteen kerrokseen tapaamaan kissaneitoa, unohtaen jopa laukkunsa työpistelleensä. Valitettavasti onni ei suosinut häntä tälläkään kertaa, sillä Aurelian työpiste oli aivan tyhjillään vailla neitoa. Missä hän oli? ”Jos etsit Aureliaa, niin hän on jo lähtenyt,” yksi kerroksen työskentelevistä naisista sanoi huomattuaan susimiehen kerroksessa. ”Milloin?” Ashar yritti kysellä. ”Tuossa hetki sitten, lähti aika nopeasti pois työpaikalta, taisi hänellä olla hoppu jonnekin.” Sen kuullessaan Asharin sydän muljahti ikävästi rinnassaan. Oliko Aurelia lähtenyt Asharin takia pois töistä niin nopeasti? Ei, ei se voinut siitä johtua, syyn täytyi olla joku toinen.  Vaikka kuinka mies yritti ajatella asiaa mahdollisimman järkevästi, se kaikkein epämiellyttävin ajatus otti hänestä vallan, mikä vain pahensi oloa. ”Kiitos tiedosta,” susimies kiitti työntekijää hieman surullinen äänensävy huulillaan ennen kuin poistui hissin kautta kolmoskerrokseen hakien laukkunsa.

Kävellessään kotia kohti pää painoksissa negatiiviset ajatukset valtasivat yhä enemmän Asharin ajatuksia. Olisiko se ollut mahdollista että susimies olisi jälleen kerran onnistunut tuhoamaan suhteen? Oliko Aurelia saanut tarpeeksi miehen teoista eikä haluaisi enää nähdä tätä? Ashar ei tiennyt, hän halusi niin epätoivoisesti saada vastauksia kysymyksillensä, sillä tämä epävarmuus alkoi jo viedä mieheltä järjen. Kotimatkallansa susimies huomasi kadun varressa postilaatikon ja pysähtyi sen eteen hetkeksi. Huokaisu kuului hänen suusta ennen kuin käsi liikkui hitaasti takkinsa taskuun josta paljastui valkoinen kirjekuori johon oli kirjoitettu Aurelian osoite. Ennen poistumista työpaikalta susimies oli päättänyt jäädä kirjoittamaan Aurelialle kirjettä. Helpoin tapa olisi ollut jos Ashar olisi kirjoittanut tekstiviestin tai soittanut kissaneidolle mutta ei, ne tuntuivat kaikkein huonoimpina vaihtoehtoina tilanteen parantamiseksi. Sentään kirjeeseen hän oli käyttänyt aikaa saadakseen sen näyttämään ja kuulostamaan mahdollisimman järkevältä. Kirje tuntui yhdeltä viimeisemmistä keinoista joilla Ashar voisi saada edes hetkeksi Aurelian huomion. Mitä enemmän hän ajatteli sitä että hän odottaisi jossakin kissaneitoa, sitä enemmän se alkoi tuntua jo stalkkaukselta, eikä mies tahtoisi ahdistaa Aureliaa enempää jos todellisuudessa neito ei tahtoisi nähdä Asharia. Lopulta susimies pudotti kirjekuoren ykkösluokan postilaatikkoon ja lähti kävelemään kotiin miettien kaikkea mitä hän oli kirjeeseen kirjoittanut:

”Aurelia,

En tiennyt haluatko nähdä minua juuri nyt joten päätin kirjoittaa sinulle kirjeen ja haluaisin sanoa että..
..Olen pahoillani.
Olen käyttäytynyt hyvin typerästi ja lapsellisesti vältellessäni sinua. Luulin että jos pysyn sinusta kaukana, en voisi satuttaa sinua, mutta näin minä vain pahensin asiaa. Se ei koskaan ollut sinun syytäsi, olen pettynyt itseeni siitä että olen joissakin määrin jänishousu seurustelusuhteissa enkä osaa ottaa itsestäni niskasta kiinni, koska on joitakin asioita suhteissa joista minullakaan ei ole paljoa tietoa ja olen sen takia varovainen.
Ymmärrän jos käytökseni on mennyt liian pitkälle, sillä se on, enkä ole siitä ylpeä.
Mutta silti… erossa sinusta tuntuu jo kamalalta rangaistukselta, se etten saa olla kanssasi samalla tavalla kuin ennen.  
Haluaisin että pystyisimme unohtamaan ikävät tapahtumat ja aloittamaan alusta ilman niitä typeriä virheitäni jotka satuttivat sinua.  Haluan tavata sinut taas, jutella ja nauraa kanssasi niin kuin olemme tehneet ennekin, ilman että vanhat ikävät muistot pilaisivat sen.
Jos pystyt antamaan minunlaiselleni hölmölle tilaisuuden, olisin siitä iloinen. Mutta jos tunnet että et pysty olemaan kanssani, ymmärrän sen hyvin.
Välitän sinusta niin paljon, että haluan sinun olevan onnellinen.

Toivoen,

Ashar Jagoda”


Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ke Huhti 30, 2014 12:45 pm

77. luku

Aurelialla oli kummallinen olo, kun hän illan tullen saapui kotiin. Hän oli samaan aikaan sekä täpinöissään että hieman epäuskoinen ja mietti tehtävää, johon oli lupautunut ja työtä, jonka oli aikeissa jättää taakseen. Sijaisena häntä tarvittaisiin vain tiettyyn pisteeseen asti, mutta tässä vaiheessa hän oli valmis siirtymään mihin tahansa työhön päästäkseen eroon nykyisestä paikastaan. Sitä pelleilyä oli kestänyt jo aivan liian kauan. Enää hän ei menisi toimistoon kuuntelemaan typerien ja nokkavien kollegoiden piikikkäitä kommentteja tai antautuisi Caenin lirkutteluille. Uudessa työpaikassa olisi ainakin rouva Brides tukena ja turvana, mikäli muut työtoverit olisivat mahdottomia. Hän alkaisi mitä heti paikalla täyttää irtisanomislomaketta ja iskisi sen sopivan hetken tullessa työnantajan eteen. Tervemenoa, ei tule ikävä, Aurelia tuumi voitonriemuisesti. Oli vieläkin vaikea uskoa, että oli käynyt näin hyvä tuuri, mutta siihen hän tarttuisi ja varmasti. Mutta sitten hänen huomionsa siirtyi lattialta kuuluvaan vienoon kahinaan. Ääni tuli kirjekuoresta, joka hankasi Aurelian jalkaa vasten. Hämmästellen yllättävään aikaan tullutta postia Aurelia nosti otti sen käteensä. Hänen nimensä ja osoitteensa oli kirjattu kuoreen käsin, joten kyseessä ei ainakaan ollut mikään virallinen kirje. Kukakohan oli kirjoittanut hänelle?. Hän lopulta avasi kuoren ja sieltä paljastui viesti, jonka ensimmäiset rivit saivat Aurelian silmät leviämään.

Aurelia,

En tiennyt haluatko nähdä minua juuri nyt joten päätin kirjoittaa sinulle kirjeen ja haluaisin sanoa että..
..Olen pahoillani.
Olen käyttäytynyt hyvin typerästi ja lapsellisesti vältellessäni sinua. Luulin että jos pysyn sinusta kaukana, en voisi satuttaa sinua, mutta näin minä vain pahensin asiaa. Se ei koskaan ollut sinun syytäsi, olen pettynyt itseeni siitä että olen joissakin määrin jänishousu seurustelusuhteissa enkä osaa ottaa itsestäni niskasta kiinni, koska on joitakin asioita suhteissa joista minullakaan ei ole paljoa tietoa ja olen sen takia varovainen.
Ymmärrän jos käytökseni on mennyt liian pitkälle, sillä se on, enkä ole siitä ylpeä.
Mutta silti… erossa sinusta tuntuu jo kamalalta rangaistukselta, se etten saa olla kanssasi samalla tavalla kuin ennen.
Haluaisin että pystyisimme unohtamaan ikävät tapahtumat ja aloittamaan alusta ilman niitä typeriä virheitäni jotka satuttivat sinua. Haluan tavata sinut taas, jutella ja nauraa kanssasi niin kuin olemme tehneet ennekin, ilman että vanhat ikävät muistot pilaisivat sen.
Jos pystyt antamaan minunlaiselleni hölmölle tilaisuuden, olisin siitä iloinen. Mutta jos tunnet että et pysty olemaan kanssani, ymmärrän sen hyvin.
Välitän sinusta niin paljon, että haluan sinun olevan onnellinen.

Toivoen,

Ashar Jagoda

Kirjeen surumielinen ja nöyrää rakkautta ilmaiseva viesti tyrmäsi Aurelian niin, ettei hän pystynyt vähään aikaan tekemään mitään. Hän ei puhjennut liikutuksen kyyneliin, eikä alkanut hymyillä kuin rakastunut hölmö (vaikka hän kokikin olevansa sitä sillä hetkellä). Hän vain tuijotti noita rivejä ja luki ne yhä uudestaan ja uudestaan silmät hämmästyksestä levinneinä. Ashar ei aikonutkaan perääntyä, vaan luuli hänen aikovan jättää asiat sikseen. Tämän ajatuksen myötä Aurelia teki sen, mikä ensimmäisenä juolahti mieleen: hän nappasi takkinsa ja lähti kiireen vilkkaa takaisin tummenevaan iltaan. Tuossa tuokiossa hän sai kiinni vapaan taksin ja nousi sen kyytiin lausuen Asharin kodin osoitteen lähes kuulumattomalla äänellä. Jännitys, hämmennys ja entuudestaan tuntematon, uudenlainen hellyyden puuska olivat saaneet Aurelian aivan sekaisin. Hän ei puhua pukahtanut kuskille, joka hieman väkinäisesti koetti saada aikaan jonkinlaista keskustelua. Tuijotti vain käsiinsä ja puristi niissä Asharin kirjettä, kunnes se oli täysin rypistynyt ja muodoton.

Ashar ei olisi voinut näyttää yhtään pöllämystyneemmältä, kun hän avasi kotinsa oven ja näki oudosti tuijottavan Aurelian edessään. "Aurelia, kuinka sinä olet.....?" hän ehti sanoa, kun Aurelia mitään sanomatta suoristi myttyyn painuneen kirjeen takaisin luettavaan muotoon. "Erossa sinusta tuntuu jo kamalalta rangaistukselta, se etten saa olla kanssasi samalla tavalla kuin ennen," Aurelia luki ääneen ja vilkaisi sitten Asharia. "En ole koskaan saanut näin kauniin vilpitöntä kirjettä," Aurelia totesi ja hymyili viimein. "Tosin minulle ei ole kirjoitettu kovin usein kirjeitä, mutten usko koskaan lukevani parempaa kirjettä kuin tämä.". "Haluat siis....olla edelleen kanssani? Vaikka...?" Ashar takelteli vielä yllättyneempänä kuin äsken, muttei saanut virkettään loppuun, kun Aurelia työntyi sisälle sulkien oven perässään. "Minullakin on hieman selitettävää.".

Vähän ajan päästä he istuivat sohvalla. Ashar oli aikeissa jatkaa loputonta anteeksipyyntelyä, mutta Aurelia torjui puhetulvan rauhallisesti ja päättäväisesti. "Uskon kyllä, että olet pahoillasi. Mutta haluan sinun uskovan, etteivät ne kosketukset haitanneet minua.". "Eivätkö?". "Pelästyin, se on totta. Mutta sille on muukin selitys kuin vain kokemattomuuteni.". Hän nosti hieman paitaansa ja tuo ele sai Asharin ensin punastumaan ja kääntämään katseensa pois. "Ole hyvä ja katso," Aurelia sanoi nyt tiukemmalla äänensävyllä. Ashar käänsi katseensa tottelevaisesti takaisin Aurelian suuntaan ja punastus hänen kasvoillaan vaihtui järkytyksen kalpeuteen. "Huomaatko?" Aurelia kysyi äänessään surullinen sointu. "Kauniiksi sitä ei voi kutsua, mutta tapa, millä sen sain, oli vielä rumempi.". Hän kertoi Asharille tuosta tapahtumasta, joka oli jättänyt pysyvän jäljen hänen vartaloonsa, siitä avuttomuudesta ja alemmuudentunteesta, mitä oli kokenut tuon nujakan takia ja pelosta, joka oli syntynyt, kun hän ajatteli Asharin huomaavan sen. "En ollut varma, kestäisitkö sen. Tällainen ruma viiva ei ole erityisen kaunista katsottavaa," Aurelia lisäsi kerrottuaan tarinansa loppuun. Edelleenkin hän uskoi, että Ashar saattaisi vieroksua häntä tuon arven tähden, mutta jos sen näyttäminen nostaisi syyllisyyden pois Asharin harteilta, niin sitten sen oli vain tapahduttava.

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty Ti Toukokuu 06, 2014 11:16 am

Luku 78

Ashar ei voinut uskoa sitä, hän ei pysynyt edes kuvittelemaan että Aurelia seisoisi hänen ovensa takana tänä kyseisenä iltana. Ja kuinka sen ihmeellisempää että Aurelia oli saapunut Asharin luokse juurikin kirjeen ansiosta jonka mies oli kirjoittanut, sen toivossa että voisi nähdä neidon lopultakin kasvotusten. Illan ilmapiiri oli kumminkin muuttunut hetkellisesti helpottuneesta jännittyneeksi Asharin osalta hänen nähdessään Aurelian arven ja saadessaan kuulla koko totuuden siitä. Sen kuuleminen sai Asharin tuntemaan olonsa hiukan epämukavaksi. Vain ajatellessaankin jonkun ihmisen kuolemanläheistä tilannetta pistäisi varmasti kenen tahansa sydämen tykyttämään lujempaa.

Arven näyttäminen ei ollut kumminkaan pelästyttämismielessä Aurelian tarkoituksena vaan näyttää Asharille syyn miksi hän ei voinut laskea miestä lähemmäksi pari viikkoa sitten. Asharin teko ei siis ollutkaan ainoana syynä miksi Aurelia perääntyi miehen intohimoisesta hyökkäyksestä. Toisaalta se oli helpottava kuulla, mutta siltikään susimies ei tahtonut pistää kaikkea sunnuntain tapahtumia Aurelian arven piikkiin. Sitä ei olisi tapahtunut jos Ashar olisi pystynyt pitämään itsensä aisoissa. Silti, miksi Aurelia sanoi että arpi saattaisi vaivata miestä? Totuus tietenkin oli se että arvet eivät olleet erityisen kauniita, mutta eihän niille voinut mitään. Olisiko Aurelia ajatellut että arpi pilaisi jollakin tavalla Asharin ajattelutavan naisesta? Jos se olisi totta, niin silloin susimies tahtoisi siihen muutoksen. ”Luuletko tosiaan että en enää välittäisi sinusta nähtyään arpesi?” Ashar kysyi Aurelian kertomuksen jälkeen, pitäen totista ilmettänsä kasvoillaan. Aurelia ei nähtävästi osannut odottaa miehen lausetta ihmettelevän ilmeensä perusteella, mutta ei ehtinyt vastaamaan mitään takaisin, kun kuuli Asharin puhuvan. ”Ajatteletko sitä että arpi peittäisi kaikki asiat sinusta joista välitän? Esimerkiksi, peittäisikö arpi sinun vahvan kuin myös ihanan luonteesi, nätin hymysi tai kauniin naurusi?” Aurelian katsoi hämmästyneenä susimiestä ja tuntui omilta osin häkeltyvän hänen kohteliaista sanoista, jotka miehen mielestä pitivät täysin paikkaansa. ”Ymmärräthän, että minä välitän sinusta omana itsenäsi. Sitäpaitsi-” Asharin ilme lämpeni katsoessaan Aureliaan: ”Olisin Maailman idioottimaisen ihminen jos lopettaisin suhteen tuollaisen ulkonäöllisen seikan takia.” Tähän eivät miehen puheet vielä loppuneetkaan sillä Asharin oli pakko jatkaa puhumista ja saada kaikki asiansa sanotuksi aiheeseen liittyen. ”Olen tietenkin osittain helpottunut kertomuksestasi mutta, se mitä silloin tein ei ollut oikeutettua, minun olisi pitänyt osata hillitä itseni tuolloin.” Miehen käsi siirtyi hieromaan niskaansa virkkeensä jälkeen. ”Jos minä ikinä teen jotakin sellaista, ihan mitä vain mikä saa sinut tuntemaan olosi epämukavaksi niin sano siitä.” Asharin olisi tämän jälkeen tehnyt mieli käydä lupailemaan ties minkälaisia asioita, ellei Aurelia olisi keskeyttänyt häntä. ”Kiitos Ashar, et tiedäkään kuinka paljon minä arvostan rehellisyyttäsi.” Neito hymyili kaunista hymyään. ”Kuten sanoin jo ennenkin, uskon että olet pahoillasi.” Puheittensa aikana Aurelia oli siirtänyt varovasti kätensä Asharin vapaana olevan käden päälle. Äkillinen kosketus säpsäytti miestä hiukan mutta se ei kumminkaan saanut häntä vetäisemään kättänsä pois. ”Ja uskon että et koskaan haluaisi tahallasi satuttaa minua.” Ashar oli ällikällä lyöty sanoista. Oliko se totta? Saiko vihdoinkin Ashar lopullisen rauhan hänen tekemistään tyhmyyksistään? Aurelia luotti Ashariin, hän tosiaan luotti ja se sai miehen omilta osin liikuttumaan. Kuin mitään sen ajattelematta Ashar kietaisi kätensä Aurelian ympärille ja halasi häntä kiittäen samalla siitä kuinka ihana ihminen hän on. Ei kulunut aikaakaan kun Ashar saikin tuntea neidon kädet itsensä ympärillä, vastaten halaukseen. Tästä hetkestä susimies ei tahtonut laskea irti, ei ainakaan heti. ”Toivottavasti sinulla ei ole vielä mikään kiire lähteä, sillä en tahtoisi päästää sinusta vielä vapaaksi,” Ashar puhui rauhallisella äänensävyllä. Tunnettuaan Aurelian pään painautuvan varovasti Asharin olkapäätä vasten nainen vastasi: ”Minulla ei ole mikään kiire ja tahtoisin jäädä myös hetkeksi, siitä on aikaa kun olen saanut olla lähellä sinua.” Hymy sen kuin vain leveni miehen huulilla. ”Minä olen kaivannut sinua.”

Ashar ei ollut tietoinen siitä kuinka kauan aikaa kului heidän vain halaillessa toisiaan, mutta pikkuhiljaa mies löysäsi hetkellisesti otteensa Aureliasta ja laski neidon makaamaan sohvalle. Hän ei osannut vastata itselleen miksi hän teki sen, hänestä se kaikki tuntui vain oikealta ratkaisulta. Eikä Aurelia vastustellut tai pysäyttänyt mitenkään Asharin siirtoa, neito pysyi vain rauhallisena siirtäen kätensä lepäämään miehen hartioille. Mutta äkkiä siirtonsa jälkeen Asharin olo alkoi tuntua enemmän ja enemmän epävarmalta. Oliko tämä sittenkään oikein? Oliko järkevä tehdä jotain hiukan läheisempää heti anteeksiannon jälkeen? Mitä jos Ashar möhlii teoillansa tilanteen jälleen kerran? Mitä jos- Ashar ei kumminkaan ehtinyt ajattelemaan kaikkia kysymyksiä mielessään kun hän sai tuntea alla olevan neidon lämpimät kädet poskillaan. Käsien kosketukset saivat Asharin hämmentymään hetkeksi, mutta lopulta hän sulki silmänsä ja henkäisi hiljaa tyytyväisenä. Aukaistuaan uudestaan silmänsä hento naurahdus kuului Asharin suusta hänen nähdessään alla olevan naisen pieni nolostuksen kipinä kasvoillaan tekonsa jälkeen. Aurelian katsensa kumminkin sai Asharin lopulta rauhoittumaan ajatuksistaan ja kuin rohkaisuna mies laski kasvonsa suoraan neidon omia vasten ja näin ollen heidän etäisyys toisistaan hävisi. Lämpimien huulien kosketellessa Ashar piti huolen siitä että sai pidettyä itsensä aisoissa, hän ei tahtonut pilata hetkeä jo toisen kerran. Suudelmat muuttuivat jokaisen kohtaamisen jälkeen yhä pidemmiksi ja enemmän intohimoisiksi. ”Rakastan sinua,” Ashar päästi hiljaisena tunnustuksensa heidän huuliensa etäännyttyä toisistaan hetkeksi, toivoen tällä kertaa sen sopivan tilanteeseen paremmin. Hän koki haluavansa miellyttää naista parhaalla mahdollisella tavalla.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Pe Kesä 13, 2014 2:55 am

Luku 79

Koskaan aiemmin Aurelia ei ollut kokenut sellaista onnea. Uppouttuessaan Asharin hellyyteen ja kuullessaan tämän rakkauden tunnustuksen hänen sydämensä tuntui paisuvan ja lentävän ulos rintakehästä ylös taivaisiin. Mutta hän ei saanut tilaisuutta vastata tunnustukseen, kun Ashar jälleen kerran peitti hänet lukemattomiin suudelmiin. Yhden niistä osuessa Aurelian kaulalle jokin outo, selittämätön tunne syttyi hänessä. Hän oli kokenut tuon saman tunteen aiemmin sinä sunnuntaina, jolloin Ashar oli mennyt liian pitkälle. Tuolloin Aurelia oli hieman pelännyt tuota tunnetta, jota ei ollut täysin ymmärtänyt, mutta nyt hän ymmärsi paremmin, mistä oli kyse.

On vain eri asia puhua suoraan uusista tuntemuksistaan kuin vain pohtia niitä omassa mielessään.

Jo pelkkä ajatuskin nolostutti Aureliaa. Ashar oli hänen ensimmäinen rakkautensa ja ensimmäinen mies, joka oli koskaan saanut koskettaa häntä. Robinin ivalliset sanat Aurelian kokemattomuudesta ja neitsyydestä sukelsivat jälleen esiin muistojen syövereistä ja niitä ajatellessaan hänen kasvonsa punehtuivat kiukusta. "Mikä hätänä?" Ashar kysyi. Ilmeisesti hän pelkäsi tehneensä jotain vääriin, sillä hän aikoi vetäytyä kauemmas Aureliasta, mutta tulikin pidätellyksi Aurelian napatessa häntä käsivarsista kiinni. "Ashar," Aurelia aloitti hieman vaikeasti. "Tiedäthän sinä, etten....ikinä aiemmin ole ollut tällaisessa suhteessa muitten miesten kanssa....en oikein ole ollut tietoinen asioista, enkä ole tullut siis kokeilleeksi juuri mitään ja.....sen tähden....niin....olen koskematon.". "Luuletko, että silläkään on mitään merkitystä?" Ashar vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen, mutta punastui sitten jatkaessaan: "Mutta jos se haittaa sinua, niin.....". "Ei sinänsä, mutta....". Kummatkin katsoivat toisiaan enemmän tai vähemmän vaivautuneina. Mutta sitten Ashar ryhdistäytyi ja kysyi aivan vakavasti: "Aurelia, haluatko sinä sitä?". Aurelian ilme muuttui aivan yhtä totiseksi kuin Asharilla, kun hän nyökkäsi.

Sen jälkeiset tapahtumat kulkivat eteenpäin kuin unessa. Ne eivät tuntuneet todellisilta, mutta kuitenkin kumpikin heistä tiesi, että niin vain oli. Sormet kipittivät iholla tuoden kutkuttavia väristyksiä, liikehdintä vaihteli hellän kamppailun ja rajun syleilyn välillä ja Aurelia ei tiennyt, miten päin olla. Asharin kosketukset ja moninaiset hyväilyt saivat hänet milloin sulamaan, milloin kiemurtelemaan ja eräässä vaiheessa hänestä tuntui niin hyvältä, että hän oli vähällä huutaa ilosta. Oli myös hetkiä, jolloin häneen sattui ja kun hän irvisti kivusta tai päästi siihen suuntaan vihjaavan äänen, Ashar perääntyi hetkeksi ja teki jotain, jolla sai kivun unohtumaan. Kun tuo intohimoinen leikki viimein saatiin päätökseen, oli jo aamuyö. Väsyneinä, mutta onnellisina he käpertyivät toistensa syliin ja vaipuivat sikeään uneen. Juuri ennen nukahtamistaan Aurelia ehti kuiskata: "Ja minä sinua, Ashar."

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty La Heinä 19, 2014 8:33 am

80. luku

Mikä olisi sen parempaa kuin nukkua pitkään lauantainaamuna, ilman minkäänlaista kiirettä mistään. Mutta valitettavasti, jokaisen pitää herätä aikanaan ja tässäkin tilanteessa niin oli myös Asharin. Aamun ollessa jo pitkällä auringonvalon säteet alkoivat häikäistä susimiehen suljettuja silmiä. Väsyneenä hän ensin hieroi niitä hetken ennen kuin avasi ne uuteen päivään.

Saadessaan vihdoinkin itsensä herätetyksi kamalasta väsymyksestä ja saatuaan samalla edes hitusen ajatuskulkua aivoihinsa, Asharin huulet nousivat pienelle kaarelle. Hänen oli vaikea olla hymyilemättä nähtyään mitä ihaninta unta pitkään aikaan. Susimiehen uni oli mitä kummallisin sillä siinä hänen kirjoittamansa kirje oli päätynytkin Aurelian luokse. Luettuaan Asharin tunteita pursuava kirjeen oli nainen päättänyt mennä tapamaan susimiestä. He olivat päätyneet keskustelemaan ja selvittämään välejänsä saaden lopulta suhteensa takaisin raiteilleen. Heidän yhteinen hetkensä ei kuitenkaan päättynyt pelkkään sopuun, sillä heidän tunteensa saivat unessa aivan uuden käänteen heidän viedessä suhteensa aivan uudelle tasolle. Ajatellessaankin sitä omituista unta ei Ashar voinut olla päästämättä pientä naurahdusta ulos huuliltansa. Mitä hän oikein itsensä kanssa tekee? Hänen ei pitäisi ajatella, saati toivoa liikoja omien tyhmien virheittensä takia. Mutta hän ei pystynyt olemaan ajattelematta Aureliaa, ei ainakaan nyt. Äkkiä kuin tyhjästä Ashar vilkaisi vierellensä kuin varmistaakseen jotakin. Niin. Eihän siinä ketään ollut. Miksi Asharilla oli niin kovat odotukset siitä että hänen unensa olisi ollut oikea? No mutta, ei sille voinut mitään, uni oli uni eikä se siitä miksikään muutu. Mutta siltikin susimiehen mielestä se tuntui jotenkin niin todelliselta. Noustessaan istuvilleen sängyllänsä Ashar tunsi pientä kipua lihaksissaan, mitä ihmettä hän oli eilen oikein tehnyt? Hänen hiuksensankin tuntuivat sojottavan enemmän kuin tavallisesti suuntaan kuin toiseenkin, ehkäpä miehen olisi taas aika leikkauttaa kasvavat hiuksensa ennen kuin ne ryhtyisivät taas häiritsemään miehen elämää. Mikä oudompaa aamussa oli se että Asharin vaatteita lojui makuuhuoneen lattialla. Milloin hänestä oli oikein tullut näin sottainen ja mikä kiire hänellä oli mennä nukkumaan että piti vaatteet ihan lattialle jättää? Hänen pitäisi pitää kotinsa tästä eteenpäin paljon puhtaampana. Kaikki ajattelu kumminkin keskeytyi aavistamattomaan kolinaan joka sai Asharin melkein säpsähtämään. Äänet kuuluivat toisesta huoneesta, tarkemmin sanottuna ne eivät voineet tulla mistään muualtakaan kuin keittiönurkkauksesta. Kuka siellä oikein oli?! Varas? Ei, Asharilla on aina ulko-ovi lukossa ja varkaita ei mitenkään voisi päästä edes rappukäytävään. Hiiretkö olisivat syyllisiä? Ei sekään, koska tämähän on melkein uusi rakennus, eikä kaupungissa pitäisi hiiriongelmia olla. Mutta sittenhän- Ashar päätti tarkistaa asian, olihan tämä hänen asuntonsa, sitä paitsi hän tarvitsi keittiöstä pian kahvia, paljon kahvia, pitämään hänen väsymyksensä poissa. Poimittuaan lattialta molemmat housuistansa ja puettua ne päällensä hän aukaisi makuuhuoneen oven ja kohtasi salaperäisen vierailijansa jonka näkeminen sai miehen silmät pyöristymään lautasen kokoisiksi.

Asharin mystinen vierailija olikin itse Aurelia täysissä pukeissansa keittämässä itsellensä teetä. Tietenkin Aurelian näkeminen keittiössä ei ollut mitään uutta koska olihan Ashar antanut neidolle luvan näin tyttöystävänä käyttää keittiötä ja muita asuntonsa antimia mielensä mukaan. Hei hetkonen?! Nyt oli aamu ja Aurelia oli Asharin asunnossa?! Miten neito oli päässyt sisään? Ashar ei omasta mielestään ollut edes antanut naiselle oman asuntonsa vara-avaimia käytettäväksi, joten oli mahdotonta naisen edes tulla sisään ovesta. Entä ikkunasta sitten? Ei-Nyt menevät kyllä Asharin arvaukset jo täysin tyhmyyden puolelle. Mutta kuinka sitten? Aurelia vilkaisi olkansa yli ja huomasin oven pielessä seisovan hämmentyneen Asharin joka vain tuijotti neitoa silmät suurina. ”Huomenta,” Aurelia päästi kohteliaan toivotuksen keittiönurkkauksesta. ”A- H-huomenta,” oli vastaus jonka Ashar sai hädin tuskin suustansa ulos mutta pian hän tokeni hetkellisestä järkytyksestään. ”Mitä sinä täällä teet?” Aurelian hymyilevä ilme muuttui kysymyksen jälkeen hieman hämmentyneeksi, mutta päätti kumminkin vastata miehen esittämälle kysymykselle. ”Pahoittelen, minun teki mieli juoda aamuteetä. Jos olisit vielä nukkunut teen juonnin jälkeen, olisin tullut jo herättämään sinut.” Herättämään? Mitenkä niin herättämään? Nukkuiko Aurelia muka Asharin luona viime yönä, mutta sittenhän!? Asharin aivot alkoivat raksuttaa tiuhaan tahtiin väsymyksestä huolimatta. Edellisen yön tapahtumat eivät olleetkaan unta?! Kaikki se mitä mies oli naisen kanssa jakanut viime yön aikana, olikin kaikki puhdasta totta?! Kaikki aamuiset tuntemukset jota mies koki heräämisen jälkeen, olivatkin yöllisen jutun seuraamuksia. Mitä enemmän susimies kertasi yhä uudestaan ja uudestaan yöllisiä tapahtumia, sitä enemmän hänen kasvonsa vaihtoivat sävyä punaisempaan suuntaan. ”Ashar, onko kaikki hyvin-” Aurelia ehti kysymään ennen kuin susimies oli ehtinyt rynnätä naisen vierelle teenkeittimen luo. ”Aurelia oletko sinä kunnossa?!” Tällä kertaa oli Aurelian vuoro olla täysin ihmeissään. ”Ashar voin-” Ehti miehen kumppani sanomaan ennen kuin Ashar jatkoi naisen keskeyttämistä. ”Pystyt ainakin näillä näkymin seisomaan, mutta onko sinulla mitään kipuja? Minä kyllä yritin olla mahdollisimman hellä. Tarvitsetko mitään lääkettä?” Aurelia katsoi Asharia kuin mies olisi lopullisesti menettänyt järkensä, eikä mikään ihme sillä miehen käytös oli tavallista poikkeavampi. ”Ashar minä-” ”Vai pitääkö sinut viedä sairaalaan? Jos haluat voin-” Aurelian pisti melkein koko kämmenensä Asharin suun eteen jotta mies tajuaisi lopettaa sekoilunsa.

Jatkuu..
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Ke Joulu 24, 2014 3:40 pm

81. luku

Pehmeä pilke tuikki Aurelian silmäkulmassa, kun hän katseli Asharia. Hänen kätensä seisoi vaientavana muurina miehen suun edessä ja katseellaan hän yritti kertoa, ettei mitään pahaa ollut tapahtunut, pikemminkin päinvastoin. Aurelia ei olisi voinut olla sen onnellisempi, vaikka hänet olisi äkkiä kruunattu koko maailman valtiattareksi. Vielä muistellessaan viimeyön tapahtumia hänen kehonsa tuntui värisevän kalttaaltaan mielihyvästä ja hänen sormenpäittensä koskettaessa Asharin huulia syntyi hivelevän sensuelli olo, joka tuntui hiussuortuvissa asti. Mutta nähdessään Asharin hätääntyneen ilmeen Aurelian vanha suojeluvaisto heräsi jälleen.

"Näytänkö mielestäsi siltä, että kärsin äärimmäisiä tuskia?" Aurelia kysyi ja katsoi Asharia tyynesti silmiin. Paniikki haihtui vähitellen Asharin kasvoilta ja hänen suustaan karkasi kevyt henkäys. "Mietin vain, kun sinä et ole koskaan tehnyt sitä ennen ja minä olen tällainen....tiedäthän sinä, iso ja kömpelö tunari, joka ei osaa hillitä itseään..". Nolostunut naurahdus. "Ja sitten kun sinä olit siinä ja sain ihan oikeasti pitää sinua itseäni, niin tuli sellainen olo kuin en olisi voinut enää hillitä itseäni.". Tunnustus nosti ujon hymyn Aurelian huulille ja häneltä pääsi pieni tirskahdus, jonka jälkeen Aurelia terästäytyi jälleen ja peitti kasvonsa, jotka olivat alkaneet punehtua. Ashar katsoi hölmistyneenä Aureliaa ja alkoi sitten hymyillä itsekin. Tuijotettuaan toisiaan hetken Aurelia lopulta rikkoi hiljaisuuden. "Otatko teetä?".

Teen sijaan Ashar laittoi itselleen hieman kahvia ja istuutuessaan yhdessä nauttimaan juomiaan he vilkuilivat toisiaan ajatellen samaa asiaa; missä vaiheessa voisi uskaltaa yrittää uudestaan? Myöhäisillan huumassa kaikki oli mennyt kamalan spontaanisti ja nyt päivän valossa he käyttäytyivät kuin kainostelevat esiteinit, jotka olivat juuri pidelleet toisiaan ensimmäistä kertaa kädestä julkisella paikalla. Aurelia tuijotti Asharin rintakehää ja hänen vatsaansa syttyi kipristelevä loimu. Ashar katseli lantiota ja sääriä ja hänen kätensä alkoivat vavista hitusen. "Toivon, etten tuottanut sinulle pettymystä," Aurelia mutisi teekuppiinsa. "Miksi kyselet tuollaisia?" Ashar kummasteli ja laski kahvimukinsa käsistään. "Kun en kerran ole koskaan tehnyt mitään sellaista, saatika paljoa tutkinut aihetta, on vähän vaikeaa onnistua ensimmäisellä kerralla.". "Tuo on naurettavaa," sanoi Ashar laskien kätensä Aurelian harteille. "Minä ottaisin sen vaikka uusiksikin, jos...". Ashar tajusi samassa, mitä oli juuri sanonut ja hän muuttui vielä punaisemmaksi kuin Aurelia aiemmin. "Jos minäkin haluaisin?" Aurelia totesi. Kipristelevä loimu oli voimistunut ja hänestä tuntui, ettei se katoaisi, ellei hän pääsisi takaisin Asharin syliin. Mutta ennenkuin kumpikaan ehti tehdä mitään, ovikello soi...

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty To Helmi 26, 2015 7:19 am

82. luku

Oven pimputus oli kuin täydellinen tunnelman pilaaja.

Sen korkea ääni sai melkein molemmat osapuolet hypähtämään tuoleistaan, ainakin Ashar meinasi kaatua selkä edellä lattiaa kohti, ellei hänen kätensä olisivat ehtineet ottaa pöydästä kiinni ja estäneet tapahtuman. Hienoa, näin niitä tunnelmia sitten rikottiin. Kuka ihmeessä tahtoi edes tavata susimiehen tähän aikaan? Toisen kerran ovikellon soidessa Ashar heräsi lopullisesti ajatuksistaan ja antoi Aurelialle pahoittelevan katseen ennen kuin hän kävi nopeasti pukemassa loput vaatteistaan päälle ennen oven avaamista.

”Shin?”Ashar sanoi ihmeissään avattuaan lopulta oven vieraallensa. ”Terve. Ajattelin jo että olet viettämässä yösi ulkosalla kun et vastannut nopeammin vai olitko taas nukkumassa?” ”A-anteeksi että minulla kesti-” ”Hei Ashar-setä!” Sofia huudahti iloisesti keskeyttäen Asharin anteeksipyyntelyt ennen kuin livahti susimiehen ohitse asuntoon, johon ei mies pystynyt mitenkään reagoimaan hänen aivojensa yrittäessä käsitellä koko tilannetta. ”Pahoittelen että tulimme hieman aikaisemmin, mutta Sofia halusi niin kovasti nähdä sinut. Toivottavasti se ei haittaa.” Hymy ilmestyi nuoremman miehen huulille, mutta haihtui äkkiä huomattuaan vanhemman miehen hölmistyneen ilmeen, jota hän oli pitänyt vieraiden tulosta lähtien. ”E-ei tietenkään haittaa, on mukava että-” ”Vai unohditko sinä taas että olit luvannut vahtia Sofiaa?” Tähän ei pystynyt susimies mitään vastaamaan, mutta hänen ilmeensä kertoi kaiken. ”Sinä siis unohdit? Ashar.. Ashar.. minua käy jo huolestuttamaan tuo sinun hajamielisyytesi.” Shinin käsi taputteli ystävänsä olkapäätä kuin lohduttaakseen häntä. ”Pitäisikö sinun käydä tarkistuttamassa itsesi lääkärissä-” ”Papa!” Tytön huuto peitti isänsä lauseen ja miehet kääntyivät katsomaan nuorta tulijaa joka juoksi isänsä viereen turvaan. ”Mitä nyt Sofia?” ”Nainen Papa!” Sofia kertoi ja jatkoi: ”Nainen on Asharin asunnossa!” Tytön katse kohdistui tiukasti ruokapöydän ääressä istuvaan Aureliaan joka katsoi vieraita yhtä hämmentyneenä kuin he häntä. Tämä oli järin uutta Shinille sekä Sofialle, sillä kumpikaan ei ollut koskaan nähnyt ketään Asharin asunnossa, ja vieläpä tähän aikaan aamusta. Kukaan ei sanonut Sofian paljastuksen jälkeen mitään ja nelikon keskuuteen oli saapunut hiljaisuuden verho, jonka pian kumminkin rikkoi Shin: ”Tämä oli siis syy miksi olet ollut niin hajamielinen.” Kultapandan katse siirtyi vieraasta Ashariin. ”En tiennytkään että sinulla on vieras heti aamusta.” ”Ah- niin tuota..” Pienet askeleet kuuluivat lattiaa vasten Sofian kipittäessä takaisin ruokailupöydän äärelle katsomaan uutta tuttavuutta tarkemmin. Järkytyksen puuska oli haihtunut kuin tuhka tuuleen tytöltä uteliaisuuden ottaessa vallan hänestä. Sofialla ei ole ollut kovinkaan paljoa tekemisissä samaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa, joten hän käyttäytyi heitä kohtaan kuin olisivat toiselta planeetalta. Aurelia sai tuntea suurten silmäparien katselevan häntä uteliaana milloin mistäkin kulmasta tytön kierrellessä hänen ympärillä, tutkien vanhemman neidon ulkomuotoa tarkemmin, välittämättä mitenkään naisen yksityisyydestä. Kuka tahansa siinä tilanteessa tuntisi olonsa epämukavaksi, myös Aurelia ja huomatessaan tämän Shin päätti komentaa tytärtään: ”Sofia, älä häiritse Asharin vierasta liikaa, hän ei varmasti pidä siitä että olet liian lähellä häntä.” Käskyn käydessä Sofia lopetti Aurelian ympärillä pyörimisen ja istahti kiltisti naisen viereiselle paikalle. ”Kuka sinä olet?” Sofia uskaltautui kysymään tarkkailunsa jälkeen. ”Olen Aurelia,” vastasi vieras. ”Aurelia?” Sofia katsoi kummaksuen vastauksen antanutta naista, ihan kuin hän olisi kuullut ennenkin kyseisen nimen, mutta missä?

”No?” Shin kysyi ja tökki hellästi kyynärpäällänsä toisen miehen kättä jatkaen: ”Etkö aijo esitellä häntä minulle?” ”Niin tietenkin! Olinpas minä ajattelematon.” Ashar vei ystävänsä ruokapöydän luokse, jossa naispuoliset osallistujat olivat. ”Shin, tässä on Aurelia, tyttöystäväni.” Susimies esitteli ystävänsä kumppanilleen ja kääntyi sitten Aureliaan päin ja jatkoi: ”Aurelia, tässä on Shin, hyvä ystäväni.” Esiteltävät katsoivat toisiaan hetken tyynet ilmeet kasvoillaan ennen kuin kättelivät tervehdykseksi. ”Mukava tavata.” ”Samoin.” Molemmat eivät kuulostaneet järin innokkailta tervehtiessä toisiaan, mikä sai Asharin hetkeksi sisäiseen paniikkiin. ”T-toivottavasti kaikki tulevat toimeen keskenään,” yritti Ashar keventää tunnelmaa, tuloksetta. Ehkäpä hänen vieraidensa ensikohtaaminen ei ollut ihan täydellisessä päästä, mutta parempi nyt kuin ei koskaan. Hän toivoi kaksikon tulevan edes tulevaisuudessa toimeen keskenään hänen takiaa, sillä hän piti molempia tärkeinä eikä tahtoisi hylätä toista toisen takia. ”Minun on parasta lähteä, etten myöhästy,” Shin sanoi äkillisesti ja kääntyi tytärtänsä kohti, joka oli vieläkin omissa ajatuksissaan ennen kuin heräsi saatuaan isältä nopean pusun otsalle. ”Papa lähtee nyt, ole kiltisti.” ”Tietenkin olen!” vastaus tuli pirteästi tytön suusta. ”Pidä huolta Sofiasta, soitan sitten kun tulen hakemaan hänet ja kiitos vielä kerran kun suostuit vahtimaan häntä,” Shin sanoi Asharille ennen kuin lähti asunnosta.

”Aurelia..” Sofia mumisi naisen nimeä hänen isänsä lähdön jälkeen. ”Nimi kuulostaa jotenkin tutulta..” Ashar oli liittynyt vieraiden seuraan ruokapöydän ääreen ja huomasi Aurelian saavan kuin jonkunlaisen välähdyksen muistaessaan jotakin. ”Sofia, se oli nimesi?” Nainen varmisti asiansa tytöltä. ”Kyllä! Olen Sofia” ”Sitten me olemme tavanneet ennenkin.” Hämmentyneisyys nousi tytön kasvoille. ”Olemmeko?” ”Kyllä, mutta emme ole puhuneet kasvotusten, vain puhelimitse.” Nuorin vieraista raksutteli kehittymättömiä aivojansa parhaansa mukaan, kunnes hän muisti. ”Sinäkö olit se puhelinnainen joka sanoi olevansa Ashar-sedän tyttöystävä?” Sofia kysyi johon Aurelia vastasi nyökkäämällä päätänsä. Saatuaan myönteisen vastauksen tyttö tarkasteli vielä kerran kissaneitoa päästä olkapäähän ja huudahti: ”Ashar-setä on oikeassa, sinä olet todella nätti!” Tämän seurauksena Aurelian katse siirtyi heti poikaystäväänsä kohti ja huomasi miehen punaiset posket, joita hän yritti peitellä parhaansa mukaan. ”Ashar-setä on yhtä punainen kuin tomaatti!” Sofia sanoi nauraen jonka seuraamuksesta miehen kasvot vaihtuivat yhä tummempaan sävyyn. Tunnelma oli alkanut keventyä nuoren tytön naurujen ansiosta.

”Ehkä minunkin olisi parasta lähteä,” Aurelia sanoi jonkun ajan päästä. ”Näinkö pian?” kuului pieni pettymyksen sävy miehen huulilta. ”Kyllä, minulla on asioita joita pitäisi hoitaa, enkä tahdo olla muutenkaan teidän päivänne tiellä.” Nyökkäys oli vastaus jonka Ashar pystyi siinä tilanteessa antamaan kun hän saattoi naisen ulko-ovesta ulos, jättäen Sofian vilkuilemaan tapahtumaa sohvan takaa.”Hei hei Aurelia, nähdään pian!” Sofia hyvästeli kauempaa, johon hän sai hennon käden heilautuksen vanhemmalta naiselta. ”Anteeksi tämä kaikki, en muistanut tätä koko juttua ja sain vahingossa sinutkin sekaantuneeksi tähän.” Ashar pyyteli anteeksi oven suussa. ”Ei se mitään ymmärrän sen hyvin,” Aurelia vastasi ja jatkoi: ”Sitäpaitsi, oli mukava nähdä ihmisiä joista olet puhunut minulle hymyilevin kasvoin.” ”Ah! Niin totta, se oli hyvä että sait tutustua heihin.” Punastus nousi taas miehen poskille hänen hymyilessä lempeää hymyä. ”Olen myös pahoillani että menin aivan lukkoon, siitä on kauan aikaa kun viimeksi olen edes esitellyt tyttöystävää kenellekään, taidan olla oikeasti lähtöpisteessä seurustelun suhteen,” Ashar naurahti ja sai Aureliankin hymyilemään. ”Sitten meitä taitaa olla siinä tilanteessa kaksi.”

Hyvästeiksi Ashar antoi nopean suudelman Aurelialle ja jäi katsomaan hetkeksi kumppaninsa katoamista hissiin ennen ulko-oven sulkemista. ”No niin Sofia, mitä sinä haluaisit tehdä tänään-” Ashar ehti kysymään kunnes huomasi Sofian ilkikuriset kasvot jotka olivat todistaneet äskeisen parin hyvästelyn. Tyttö sanoi kuuluvasti lapsenvahdilleen tämän kaiken jälkeen:
”Ashar pussasi tyttöä! Hyi! Sait rakkauspöpöjä!”

Jatkuu...
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty To Toukokuu 28, 2015 1:07 pm

83. luku
Tuosta aamusta lähtien kaikki tuntui muutaman kuukauden ajan lähes taivaalliselta. Ashar ja Aurelia olivat edelleen äärimmäisen asiallisia töissä, mutta heti työpäivän päätyttyä he melkeinpä kirmasivat ulos, käsi kädessä kuin kaksi iloista leikki-ikäistä. Toimiston tytöt olivat äimän käkenä. Valangan Aurelia, joka oli tähän asti vain nyrpistellyt nenäänsä kuin kuivakka kotiopettajatar, hymyili yhä useammin seesteisesti ja saattoi jopa naurahtaa ääneen. Ystäviä heistä ei kuitenkaan ollut tullut. Aurelian ja toimiston tyttöjen välillä vallitsi edelleen kitkerä säälinsekainen halveksunta. Kun Aurelia vuoronsa päätyttyä melkeinpä juoksi ulos ovesta, tytöt alkoivat tirskua lapsellisesti. "Jagoda mahtaa olla todella taitava, kun saa jääpuikonkin sulamaan," he kikattivat.

Asharilla oli todellakin taito saada Aurelia sulamaan. Tuon ensimmäisen yön jälkeen oli tuntunut hieman vaikeammalta aloittaa taas uudestaan. Ashar oli vaikuttanut hieman hämmentyneeltä ja nololta, kun he taas muutamia päiviä myöhemmin olivat tavanneet hänen asunnossaan. Pitkän tauon synnyttämä kaipuu oli yllyttänyt heidän haluaan ja tuohon olotilaan oli hieman hankala palata nyt, kun he taas uskalsivat puhuakin toisilleen. He istuivat sohvalla uteliaina ja hieman kiusaantuneina. "Hassua. Silloin se tuntui niin helpolta," Ashar naurahti nolostuneena ja vilkuili syliinsä tuijottavaa Aureliaa. "Ehkä minä vain olen viehättävämpi hämärässä," Aurelia yritti vitsailla keventääkseen tunnelmaa. "Hämärässä, valossa, päivällä ja yöllä, olet kaunis kuitenkin," Ashar sanoi lempeästi ja nappasi Aurelian syliinsä. Sen jälkeen kaikki kävi taas kuin tottumuksesta, eikä enää ollut vaikeuksia aloittaa sitä yhä uudelleen ja uudelleen.

Toimiston tytöt eivät olleet ainoita, jotka olivat huomanneet muutoksen Aureliassa. Myös Caen Daeh, joka oli jo meinannut lannistua Aurelian suhteen ja oli hetken aikaa tapaillut hilpeämpää ja avomielisempää osastojohtajaa, oli huomannut jälleen tämän kauneuden. Kävely oli muuttunut pehmeämmäksi, kasvojen ilme oli seesteisyydessään naisellinen ja nauru, joka joskus tahattomasti karkasi hänen keuhkoistaan, kuulosti houkuttelevalta. Osastonjohtajan naikkonen oli käynyt ikävstyttäväksi ja näytti uskovan, että hän oli saanut napattua Daehin lopullisesti itselleen. Daeh aikoi näyttää, ettei asia todellakaan ollut niin.

Yhtenä päivänä Aurelia aikoi taas kiiruhtaa ulos ovesta, kun Caen Daeh tukki hänen tiensä. Kaikki muut olivat jo lähteneet hieman ennen häntä, joten he olivat kaksistaan. "Hauska nähdä taas pitkästä aikaa," Caen tervehti hymyillen hurmaavasti. "Sinua ei ole näkynyt," Aurelia vastasi tyynesti ja mietti samalla, miten saisi kiusanhengen väistämään. Toisin kuin Robiniin, häneen ei uhkailu tepsinyt. "Eikä juuri sinuakaan. Mutta nyt olen iloinen, että saamme nähdä," Daeh jatkoi ja astui lähemmäs. Aurelia perääntyi pari askelta. "En tiedä, oletko itse huomannut, mutta olet puhjennut kukkaan. Saat ilmeisesti sellaista kohtelua, jota viimein ansaitset," Caen puheli ja katseli häpeilemättä Aureliaa. "Mitähän tuo tarkoittaa?" Aurelia kysyi jäätävästi. "Tarkoitan vain, että viimein joku osaa kohdella sinua niinkuin kaunista naista kuuluukin. Jos ei olisi," Caen laski molemmat kätensä Aurelian käsivarsille "minä olisin mieluusti tehnyt asialle jotain ~."

"Vaan sinun ei tarvitse," kuului kiukkuinen ääni oven suusta. Ashar katseli vihaisena kilpailijaansa, joka taas vastasi huvittuneella silmäyksellä. "Hyvä on, hyvä on, tiedän, milloin en ole tervetullut," hän jatkoi ja sipaisi vielä kämmenselällään Aurelian poskea, ennenkuin luikahti äkkiä Asharin ohi ja ovesta ulos.

Jatkuu..

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Scarry lähetetty La Marras 21, 2015 12:03 pm

84. luku

Yksi inhottavimmista asioista jotka pistävät veresi kiehumaan elimistössä on se kun näet henkilön jota inhoat yli kaiken. Tämän lisäksi inhoamasi henkilö lähentelee sinulle rakasta ihmistä, eikä unohdeta lisätä tuohon hirvitykseen vielä pientä fyysistä kontaktia heidän välillä ja tadaa, on myrkyllinen soppa syntynyt ja sitä on Asharin vaikea niellä. Sen tilanteen näkeminen oli hirvittävää katsoa, eikä susimies voinut mitään sille että hänellä oli tarve näyttää mahdollisimman uhkaavalta vastustajalleen kilpailussa, kilpailu jota ei pitäisi edes käydäkään. Caenin poistuessa paikalta Asharin mielentila rauhoittui, mutta ei kovinkaan paljoa. Hän ei käsittänyt, mikä halu toisella miehellä oli Aureliaa kohtaa, ihan kuin nainen olisi jonkunlainen palkinto jota toinen yrittäisi tavoitella saadakseen jonkunlaisia pisteitä. Sitä ei Ashar pystynyt ymmärtämään tuollaisissa ihmisissä, eikä varmasti tulisikaan koskaan sitä tajuamaan. Susimiehen katse kääntyi Aureliaan, miten hänen kumppaninsa mahtoi voida tuon kyseisen tapahtuman jälkeen? Naisen tunnetilaa ei Ashar aluksi pystynyt edes tulkitsemaan, joiltakin osin nainen näytti vihaiselta tuollaisen kohtelun jälkeen, mutta olisiko ollut mahdollista että se olisi aiheuttanut myös muitakin tunnetiloja kuin negatiivisuutta? Sitä mies ei halunnut tietääkään. ”Olethan sinä kunnossa?” Ashar yritti kysyä mahdollisimman normaalilla äänensävyllä, mutta se silti kuulosti hieman äreältä. Hän silti yritti parhaansa mukaan olla purkamatta turhautuneisuutta tyttöystäväänsä, joka oli uhri tässä tilanteessa. ”Olen kunnossa,” hän vastasi. Mutta oliko hän oikeasti, olisi Asharin tehnyt mieli kysyä, mutta päätti antaa asian olla, koska tämä tilanne oli tarpeeksi kiusallinen molemmille. ”Meidän olisi parasta lähteä täältä, täällä on niin tukahduttava ilma,” Ashar ehdotti ja niin molemmat lähtivät yhdessä pois kerroksesta.

Hissillä matkaamien kohti ensimmäistä kerrosta tuntui äkillisesti hyvin pitkältä odotusajalta, sillä kumpikin osapuolista oli omissa ajatuksissaan, puhumatta toisilleen sanaakaan. Ehkäpä tämä hiljaisuus auttoi heitä kokoamaan ajatuksiaan äskeisestä tapahtuneesta ja siitä mitä heidän pitäisi oikein tehdä asialle. Ashar oli kumminkin varma siitä mitä hän tuli kertomaan.

”En pidä siitä yhtään että hän on lähelläsi,” susimies sanoi heidän ollessaan tarpeeksi kaukana työpaikasta. Oikeastaan Ashar inhosi sitä, suorastaan vihasi, mutta yritti kertoa asiansa niin neutraalisesti kuin mahdollista, jotta keskustelu heidän välillään olisi tarpeeksi asiallista. Aurelia katsoi hetken aikaa poikaystäväänsä ja siirsi hiuksensa syrjään jotka olivat tulleet tuulen mukana liian lähelle kasvoja. ”Älä huoli, hän ei tule vaivaamaan minua kovinkaan kauan aikaa.” Tähän vastaukseen Asharin uteliaisuus nousi väkisinkin, hävittäen negatiiviset tunteensa. Tämän hän oli kuullut aikaisemmin, Aurelia oli ennenkin maininnut tästä samasta asiasta. Olisiko se- ”Olen vaihtamassa työpaikkaa,” Aurelia päätti lopulta tunnustaa Asharille. Olihan Aurelia maininnut silloin harkitsevansa alan vaihtoa, mutta oliko se nyt lopullisesti lyöty lukkoon? Milloin? Miksi ei Ashar ole saanut kuulla aikaisemmin jos tämä asia on päätetty jo jonkin aikaa sitten. ”Miksi et ole kertonut?” ”Olen yrittänyt ensin hoitaa siihen liittyviä asioita ja saada varmistuksen siitä että minulle on paikka tiedossa.” Se oli totta, Aurelian olisi ollut turha kertoa asiasta jos sitä ei olisi tapahtunut 100 % varmuudella. ”Minne olit ajatellut meneväsi?” ”Tapasin erään tuttuni, joka ehdotti sijaisuutta tokaluokkalaisten opettajana.” ”Opettajana?” Ashar katsoi ihmeissään. ”Ainakin kokeiluksi.” Aurelia opettajana? Tätä asiaa oli aluksi Asharin hieman vaikea niellä, koska susimies ei pystynyt kuvittelemaan mitään sellaista. Kissaneito opettamassa nuoria lapsia, olisiko se täysin mahdotonta? ”Oletko ennen ollut tekemisissä lasten kanssa?” ”En oikeastaan, mutta uskon sen olevan edes hiukan mukavampaa kuin nykyinen työni.” Sekin piti täysin paikkaansa, ainakin sen pohjalta mitä Aurelia oli vuodattanut Asharille näiden kuukausien aikana hänen työporukastaan ja työympäristöstään, se vaikuttaisi varmasti unelmatyöltä toimistotyöhön verrattuna, riippuen tietenkin miten hyvin neito oppilaiden kanssa oikein tulisi toimeen. Susimiehen pitäisi heittää epäilynsä pois ja olla mahdollisimman kannustava Aurelian uudesta tilaisuudesta, koska uuden työpaikan ansiosta Asharin ei tarvitsisi huolehtia Caenista ja hänen likaisista tempuistaan. ”Toisaalta, uskon sinun pärjääväsi, lapsetkin saattavat välillä olla aika turhauttavia, mutta eivät varmasti uskallakaan sinulle laittaa vastaan.” Aurelian toinen kulmista kohosi kysyvästi. ”Mitä tarkoitat tuolla?” ”T-tarkoitan siis sitä että saatat aluksi näyttää aika paljon sellaiselta henkilöltä jota on vaikea murtaa. Mikä on tietenkin hyvä asia, sillä silloin lapset eivät uhmaisi sinua yhtään, vaan tottelisivat,” Asharin yritti kertoa. ”Lapset kunnioittavat opettajaa joka osaa pitää kuria ja järjestystä. Sen ansiosta uskoisin myös että sinä kasvattaisit tulevaisuudessa hyvin nöyriä lapsi-” Susimies jähmettyi tajuttuaan mitä hän oli vahingossa päästänyt suustaan ja katsoi kauhistuneena kumppaninsa reaktiota. Aurelia näytti selvästi lukkoon lyödyltä ja hänen silmänsä vain tuijottivat Asharia hämmentyneenä tästä kaikesta, mikä oli ymmärrettävää, koska tämä kehumisen aihe tuli kuin puun takaa. ”Anteeksi, ei ollut tarkoitus mitään tuollaisia puhua! Se tuli vahingossa,” hän yritti selitellä virhettänsä paniikissa. Lapsista puhuminen oli outo aihe miehelle, koska hän ei ollut edes ajatellut hankkivansa lapsia. Ei hänellä ollut lapsia mitään vastaan, olihan Sofiakin oikein fiksu ja kiltti tyttö, mutta ongelmana oli itse Ashar. Hänen oli niin vaikea kuvitella itseään isänä, ties miten huonosti hän kasvattaisi lapsensa- Ei! Hän ei saisi ajatella tuota aihetta enempää, eikä hänen olisi pitänyt mitään siitä sanoakaan! Onneksi tällä kertaa onni oli Asharin kohdalla huomattuaan Aurelian asunnon näköetäisyydessä, mikä pelastus!

”Ohho olemme jo asuntosi lähellä, voi katsos, kylläpäs aika rientää! Minun pitäisi varmasti jatkaa matkaani että pääsen kotiin itsekin. Taidamme nähdä sitten.. myöhemmin,” Ashar puhui hermostuneena ja antoi nopean pusun Aurelian otsalle pyytäen anteeksi vielä tekemäänsä virhettä, ennen kuin pakeni nopeasti paikalta häpeissään.

Jatkuu…
avatar
Scarry

Viestien lukumäärä : 212
Join date : 04.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Erushi lähetetty Su Joulu 27, 2015 11:25 am

85. luku

Asiat alkoivat sujua enemmän kuin hyvin. Aurelia sanoi itsensä irti työstä, joka ei ollut koskaan ollut mieluinen ja jota hän ei koskaan tulisi kaipaamaan. Mitään jäähyväisjuhlia hänen kunniakseen ei järjestetty,
mutta eipä hän niitä kaivannutkaan. Pääasia oli, että hän pääsi viimein eroon aivoja näivettävästä paperinpyörittelystä ja alkukantaisilla aivoilla varustetuista toimiston tytöistä. Mahdollisuus nähdä Asharia joka päivä töissä
meni, mistä Aurelia oli pahoillaan, mutta heillä oli sentään illat ja viikonloput, jotka he saattoivat viettää yhdessä.

Kun Aurelia viimein aloitti ensimmäisen työpäivänsä koulussa, hän ei oikein tiennyt, miten suhtautua ympäristöönsä. Opettajanhuoneessa kaikki puhua pulputtivat aivan yhtä kovin kuin toimistossa ja Aureliasta tuntui, että hän oli taas se sama jääkuningatar
ja ilonpilaaja, miksi häntä oli aiemminkin nimitetty. Tuntui tökeröltä tunkeutua jo valmiiksi toimivaan systeemiin. Mutta sitten hän tunsi jonkun yhtäkkiä roikkuvan käsivarrestaan. "Oletko sinä Aurelia?" kirkas ääni kysyi ja Aurelia huomasi seisovansa silmätysten nuoren, vaaleatukkaisen naisen kanssa. "Olen Sirena. Tiedätkö, on kivaa kun on vaihteeksi joku samanikäinen. Älä käsitä väärin, kaikki täällä ovat pääosin todella kivoja, paitsi Zabel, hän on ihan kamala, mutta ei ole kivaa kuunnella olevansa joukon juniori kaiken aikaa.". Vihreät silmät tapittivat Aureliaa odottaen jonkinlaista vastausta, mutta kun Aurelia pysyä hiljaisena, Sirena jatkoi hänenkin puolestaan: "Sinä olet kuulemma todella lahjakas urheilija. Se on aika vaikuttavaa. Ihan totta, minä en jaksa hölkätäkään kuin viisi minuuttia ja olen sitten aivan näännyksissä.". "Harrastaminen on jäänyt hieman taka-alalle vuosien saatossa," Aurelia vastasi hieman turhan kalseasti. Tytön pälpätys toi Aurelian mieleen toimiston tytöt, eikä hän halunnut sellaista kintereilleen heti ensimmäisenä päivänä. Mutta kun hän näki Sirenan perääntyvän epäröiden ja selvästi hieman pelästyneenä, hän tajusi menneensä liian pitkälle ja hieman pahoittelevaan sävyyn kysyi: "Keitä sinä opetat?". "Kuutosluokkalaisia," Sirena vastasi hieman helpottuneena. "Tosin en opeta muuta kuin musiikkia. Valmistuin aikanani musiikkipainotteisesta lukiosta ja jatkoin sieltä sitten opettajan koulutukseen. Hei kuule, jutellaan lisää ruokkiksella, tunnit alkavat nyt.". Aurelia jäi katsomaan tiehensä säntäävää naista ihmeissään. Näinkö helppoa oli tuttavuussuhteiden luominen? Oliko hän vain kuvitellut olevansa erakkotyyppiä? No, ainakaan ei tarvinnut olla ihan yksin.

Lasten ohjaaminen oli myös hyvin mieltä avartava kokemus. Toki joukosta löytyi niitä, jotka uhmassaan halusivat osoittaa opettajalleen, etteivät aikoneet totella, mutta yllättävää kyllä, ilman varsinaista koulutustakin Aurelian auktoriteetti puri heihin. Hänen tarvitsi käyttää vain parin sanan pituisia lauseita ja tiukkaa katsetta ja pelleilijät laskivat pyllynsä penkkeihin hämmentyneet ilmeet kasvoillaan. Opettaminen oli hieman jähmeää, mutta aloittelijaksi Aurelia koki pärjäävänsä melko hyvin. Ja työ ei tuntunut lainkaan epämiellyttävältä. Ainakin hän pääsi tekemään jotakin; neuvomaan lapsia hankalammissa kohdissa, selittämään uusia asioita ja tarkastamaan, olivatko kaikki kuunnelleet, mitä hän pari minuuttia sitten oli sanonut. Istuttuaan monia päiviä pöydän ääressä lähetellen papereita eteenpäin ja selaten nettiä lopun päivästä vain, koska mitään muuta työtä ei ollut, tämä tuntui huomattavasti palkitsevammalta. "Kenties," Aurelia tuumaili, kun oli lähettänyt lapset pihalle "voisin ihan tosissani alkaa harkita tätä ammatikseni.". Ei hänellä mitään tarkempaakaan suunnitelmaa ollut ja oli parempi löytää jokin pysyvämpi ratkaisu ennen sijaisuuden päättymistä. Ja kenties, Aurelia päästi mielikuvituksensa valloilleen, hän muuttaisi jossain vaiheessa yhteen Asharin kanssa. Ja ehkä, jos heillä kävisi tuuri, he voisivat saada......Siinä kohtaa Aurelia pysäytti ajatusvirran. Lapsia? Tässä vaiheessa? Ashar oli aiemmin puhunut lapsista ja kuinka hyvä äiti hänestä voisi tulla, mutta näytti sitten katuneen sanojaan. Totta puhuen Aurelialla ei koskaan ollut mitään suurtakaan halua ryhtyä äidiksi, toisin kuin Isolde, joka oli tahtonut mennä naimisiin viimeisimmän poikaystävänsä kanssa ja hankkia vähintään kaksi lasta. Aurelia saattoi nähdä silmissään Asharin vaihtamassa vaippoja tai työntelemässä pientä nyyttiä kärryissä ja nuo kuvitelmat nostivat hymyn hänen huulilleen. Niin, mikseipä lapsiakin? Mennessään kotiin päivän päätyttyä hän ei voinut sille mitään, että hän pysähtyi vauvatarvikeliikkeen ikkunan kohdalle ja jäi katselemaan kärryjä, tuoleja ja pitsillä verhoiltuja sänkyjä. Kenties, kenties.

Tietenkään asiat menneet kuitenkaan ihan ruusuisesti. Kolmannen työpäivän päätteeksi Aurelia löysi kotiin palatessaan kirjeen eteisen lattialta:


Aurelia

Vanha kehno haluaisi vain tiedustella, kuinka jääkuningatar on pärjännyt uudessa työssään. Älä käsitä väärin, minä tiedän, että olet paitsi todella kaunis, myös etevä
monessa sellaisessa asiassa, missä ammattilaisetkin kompastelevat. Sanohan, tahdotko lähteä taas syömään joku kerta. Tietty sinulla on oma sudenpentusi, joka kaipaa
huomiotasi, mutta etköhän sinä voisi jättää sen yhdeksi illaksi kotiin. Minä en muuta illalta kaipaa kuin mahdollisuutta nähdä sinut ihkaelävänä silmieni edessä, enkä vain unissani,
joissa sinä julmasti karkaat luotani. Älä uppoudu vain töihin, hassu. Ole taas se sama hehkeä kaunotar, jonka vein kerran kynttilöiden ääreen.

C.D xxxx

Aurelia luki kirjeen pariin otteeseen, eikä voinut edelleenkään uskoa lukemaansa. Mieshän oli hävytön! Hän ei ainoastaan flirttaillut tahallisen ylenpalttisesti, vaan myös osoitti kirjeessään, kuinka vähäpätöisenä
piti Asharia. Aurelia viskasi kirjeen paperikoriin ja tömähti sitten sohvalle. Hän tarvitsi nyt rauhoittavat päiväunet.

Jatkuu...

Erushi

Viestien lukumäärä : 259
Join date : 10.11.2013

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Kahden maailman kohdatessa

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 4 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa